Terkkuja Formasta!

Mietin aika pitkään, lähteäkö syksyn Forma-messuille, vai ei. Oli pientä säätöä, millä porukalla mennään ja mikä päivä. No, lopulta uteliaisuus voitti ja lähdettiin koko perheen voimin Helsinkiin perjantai-iltana. Yövyttiin hotellissa, syötiin napamme täyteen hotelliaamiaista ja erottiin siten, että minä jatkoin messuille ja loppuperhe lähti viettämään aikaa SeaLifeen. 
Paljon olin etukäteen kuullut, että kyseiset messut ovat pienentyneet vuosien varrella, mutta koska mulle tämä oli eka kerta paikan päällä, kokemus oli lähes pelkästään positiivinen. Ei mitkään maailman suurimmat messut, mutta hyviä näytteilleasettajia. Ainakin minusta.
Oli mahtavaa saada kasvot monelle nimelle ja äänelle ja tavata kasvotusten yhteistyökumppaneita. Uutuuksia oli tietysti valtavasti ja ensimmäiset pari tuntia menikin ihan pyörryksissä! Harmitti ihan, kun on pakko jonkun verran kuitenkin valikoimaa rajata, ei noi valaisimet ja lyhdyt esim. kovin hyvin taitaisi Hilman nimen alle istua… 😉
Tän tyyppisestä tapahtumasta saa myös epäsuorasti ajatuksia omaan myyntityöhön ja asiakaspalveluun. Normaalisti, kun itse on sillä palvelevalla puolella, olikin nyt ihan mielenkiintoista olla se asiakas, jolle tuotetta yritettiin myydä. Muistin jälleen kerran, kuinka suurta osaa yleisvaikutelma näyttelee ostotapahtumassa. Jokunen osasto jäi tarkemmin katsomatta, kun henkilökunnan asenne vaikutti luotaantyöntävältä. Ylimielinen katse tai tiskin takana makoilu ei kutsu peremmälle.
Onneksi näytteilleasettajat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi erittäin mukavia, aurinkoisia ja avuliaita! Ja mitä tuotteita, IIIIIIK!

Sattuuko lukijoissa olemaan joku muu, joka poikkesi messuilla? 
Miltäs kuvissa muuten näyttää? Aika ihania tunnelmia, vai mitä? 🙂
-Päivi-

Hei hei, heinäkuu!

Pitkä heinäkuu alkaa olla vihdoin ohi. Aika työpainotteiseksi pääsi menemään täällä päässä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua nahoissa. Olen yllättänyt itseni aivan uuden tyyppisistä sähläys-tilanteista, unohtelen, hukkaan ja hajotan asioita. Ärsyttää aivan suunnattomasti, en mä sentään tämän luokan säätäjä yleensä ole! 
Sen verran tää väsysäätö vaikuttaa elämään niin kotona, kuin töissäkin, että tajuan ihan itse, että jotain on tehtävä. Pidettävä itsestä huolta, jotta jaksaa. Otettava jostain aikaa perheelle, itselle, liikkumiselle, hyvinvoinnille. Lapset ansaitsee äidin joka ehtii ja jaksaa touhuta, mies ansaitsee vaimon joka ei pelkästään kiukuttele ja minä ansaitsen olla joskus jotain muutakin kuin väsynyt tai huolestunut. 
Päätin aloittaa jättäytymällä pois aikaavievistä luottamustehtävistä. Olen tosi otettu, kun mua on pyydetty moniin juttuihin mukaan ja kiva olisi monessa touhussa ollakin, mutta nyt on vaan myönnettävä, että paukut ei riitä. Mieluummin luovutan paikkani jollekin, joka ehtii ja jaksaa olla toiminnassa täysillä mukana. 
Syksyn tullen todennäköisesti tsekkaan hieman myös kaupan aukioloaikoja. Viimeinen puolituntinen sesongin ulkopuolella on osoittautunut aika turhaksi tässä pikkukaupungissa, joten ehkä sieltä voisi nipsasta muutaman tunnin lisää vapaa-aikaa viikkoon. Sesongit on kuitenkin asia erikseen.
Mitään suurempia tavoitteita tai lupauksia en ajatellut tehdä. Haluaisin vaan voida ja jaksaa paremmin, sekä henkisesti, että fyysisesti.
Tämä hyvinvointi ja jaksaminen pompahtelee esiin blogissakin aina silloin tällöin, kuten varmaan olette huomanneet. Ja yleensä luonnollisesti juuri sillä väsymyksen hetkellä. Osittain tulee jauhettua samoja juttujakin, mutta itseään on toisaalta välillä ihan hyvä muistuttaa tärkeistä asioista. 
Joten hyvästi kiireinen heinäkuu ja tervetuloa elokuun hämärtyvät illat, kynttilät ja syksy! Tervetuloa paremmin voiva keho ja mieli!
Tuleeko teille syksyn lähestyessä tarve tälläisiin puhdistus-toimenpiteisiin? 🙂
-Päivi-