Se sukka!

Kuten varmaan vakkarilukijat ovat jo aavistaneetkin, mä olen tyystin unohtanut suurella uholla aloittamani villasukkaprojektin! 

Tämä on hyvin tyypillistä Päiviä, varsinkin näissä käsityöasioissa. Kun kärsivällisyys (mikä kärsivällisyys?!) ei kertakaikkiaan riitä. Aloitan innosta puhkuen, kilisyttelen puikkoja hullun kiilto silmissä illan, joskus jopa kaksi ja unohdan tämän jälkeen lahjakkaasti kaikki mukapitkäjänteiset päätökseni ja aikeeni. Säälittävä esitys, myönnän.

MUTTA koska olen ne pirun sukat päättänyt valmiiksi talven aikana saada, ja mennyt jukoliste tekemään tästä vielä julkisen lupauksenkin, turha sitä on enää tässä vaiheessa asiasta enempää kitistä. Minähän ne sukat valmiiksi saan, oli sitten seuraavan kuukauden ajan sormet verillä, känsillä tai muilla paukamilla! (Oikeastihan nyt tekisi mieli soittaa äitille ja lahjoa se kutomaan nuo sukantekeleet loppuun, mutta siihen en kuitenkaan alennu! Varsinkaan nyt, kun menin paljastamaan loistavan ideani jo julkisesti… damn!)

sukat 002

Edellisestä sukkapostauksesta ei olla edetty siis varmaan silmukan silmukkaa. Voisin luetella tähän tietysti kaikki syyt teattereista lähtien, mutta todelliset neulojathan kuljettavat kutimia aina mukana. Joten ei taida kelvata syyksi nuokaan kiireet. Damn kakkonen.

Tällä uholla siis loppuun saakka! Sovitaan vaikka nyt niin, että nuo kaikkien aikojen villapötkylät ovat valmiina viimeistään syntymäpäivänäni, joka koittaa maaliskuun puolivälin tienoilla. Täytyyhän sitä nyt ihmisen yhdet sukat 32 vuoteen saada tehtyä…

Teillä muilla sukkaprokkislaisilla on varmaan jo varpaat lämpiminä… Vai onko? Eihän oo, eihän?

-Päivi-

Mainokset

Projekti VILLASUKKA, ensimmäinen osaottelu.

Ensimmäinen osaottelu oli kyllä oikeasti se, että sain silmukat ylipäätään puikoille. Mutta puikoilla ne on. Varresta tuli tietysti vähän pitkänlainen, koska yritin viimeiseen asti välttää sen pirun kantapään aloittamista. Mutta koska en kuitenkaan reisiin asti lämmitystä villasukista kaipaa, oli kantapäähommiin vaan tartuttava lopulta.

Yllätyksekseni ymmärsin jopa ohjeista jotain! Ehkä koska kyseiset ohjeet oli kirjailtu siten, että tumpelompikin tajuaa. Ei se nyt kertalaakista silti mennyt. Jouduin purkamaan. Ja jossain kohtaa kalastelin jostain ihan liikaa silmukoita, mutta kaventelin niitä sitten ihan omavaltaisesti. Ei nyt ehkä mikään siistin villasukan prototyyppi, mutta kyllä mä luulen, että tämä valmiina jalassa pysyy!

syyskeltainen 047

Ja kyllä, istuin sohvalla läppärin vieressä koko kantapääsession ajan. Komensin lapset hiljaisiksi ja keskityin ihan urakalla. Mutta siinä se perhanan kantapää on! Olen ihan avoimen ylpeä itsestäni (ja hermoistani!)!

Milläs mallilla muiden käsityöttömien sukkaprojekti on? Joko siellä omat sukat jalkoja lämmittää, vai ollaanko vasta suunnitteluasteella? Jos kantapää tuottaa hankaluuksia, suosittelen kurkkaamaan tätä Kotolivingin ohjetta.

Jokohan sitä saisi viikonlopun aikana ensimmäisen sukan valmiiksi asti…? 😉

-Päivi-

 

Projekti VILLASUKKA!

HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen!

Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä yritelmiä, myönnän. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin kovin vakavaa, lopulta.

No, vakavaa tai ei, mua ärsyttää kun asiat jää kesken. Joten nyt olen tehnyt vedenpitävän päätöksen. Minä aion kutoa villasukat tämän talven aikana. Ihan itse, ihan valmiiksi. Alusta loppuun, valmistui ne sitten jouluksi tai vasta kevään kynnyksellä.

Kaipaan ehkä hieman tukea. Olisitko juuri sinä innokas lähtemään poropeukaloiden sukkarinkiin? Tukiopetus ja doping on sallittua, apua saa pyytää isoäideiltä, anopeilta tai vanhalta käsityöopelta, katsoa videoita youtubesta, printata selkeitä ohjeita avuksi, rytmittää puikkojen kilinää viinilasillisella ja neuloa vaikka silmukan illassa, kunhan jokainen silmukka on neulottu itse. Ja kunhan sukka (mieluummin jopa kaksi) valmistuu lopulta.

Minä lupaan raportoida edistystäni viikoittain. Tai no ainakin aina, kun jotain raportoitavaa on. Jos saan muitakin käsityöttömiä innostumaan mukaan tähän projektiin, olisi aika vinkeää esitellä lopulta kuvat valmiista aikaansaannoksista täällä blogissa. Oli ne sitten kuinka ruttuisia ilmestyksiä tahansa. Villasukkapostauksissa voidaan sitten yhdessä nillittää epäonnistumisia, purkamisia ja niitä perhanan kantapäitä. Hankalat asiat on niin huimasti paljon mukavampia yhdessä.sukkaprokkis eka 006

sukkaprokkis eka 014

Tästä siis lähdetään. Sukkalangat, check! Puikot, check! Paniikki, check! (punkku, check!) Sitten vaan luomaan silmukoita. Mites se nyt taas menikään…?

Kuka on mukana?!

-Päivi-