Mörökölli minut vieköön!

En ole enää aikoihin tehnyt lupauksia uuden vuoden alkaessa. Ainakaan julkisia. Nytkään en puhu mistään virallisista, kiveen kirjoitetuista lupauksista, mietiskelin kuitenkin aamulla pyykkiä viikkaillessani, mihin sitä voisi tänä vuonna erityisesti panostaa. Edellinen vuosi tuntui juoksahtavan taas alta turhankin nopeaan, pieni tuli persiin alla juostiin koko vuosi. Jatkuvassa hälytystilassa ei tule kuin äkäisiä äitejä ja  kus… eh, kiukkuisia kakaroita. Siispä aion panostaa tänä vuonna erityisesti toimivaan arkeen.

Suunnitelmallisuuttahan se vaatii. Viiden yksilön koulut, työt, harrastukset ja muut touhut syömisineen, pyykinpesuineen ja koululiikuntoineen ei toimi jouhevasti itsestään. Lupaan siis malttaa istua alas sunnuntaisin tulevan viikon ohjelmiston kanssa, miettiä valmiiksi ruokia ja keskittää ruokakauppavisiitit tehtäväksi kerran viikossa. Tai siis yritän ainakin. Edes joka toinen viikko.

Lupaan käydä lukemassa Wilmaa säännöllisemmin ja olla kärryillä niistä hiivatin hiihdoista ja luisteluista aiemmin, kuin edellisiltana. (kröhöm…)

Lupaan hoitaa pyykkihuoltoa järjestelmällisemmin, näin alkuun vaikkapa siten, että aamuiset ”eimullootaaskaanmitäänvaatteita!” -raivarit vähenevät. Se vaatii ainakin yhtä koneellista JOKA päivä, ei lintsailua. Vetää jotenkin niin kamalan nöyräksi kaivaa aamuhämärissä pyykkikorista sitä vähiten likaista paitaa koululaisen niskaan…

Lupaan ottaa käyttöön kalenterin. Perinteisen, paperisen kalenterin. Mä olin ennen oikea aikatauluvelho. Se oli vielä sitä perinteisten kalentereiden aikaa. Joten kokeillaan nyt sitäkin.

Lupaan miettiä edes muutaman päivän ruoat valmiiksi. Mikään ei ahdista niin, kuin seistä uuvuttavan työpäivän jälkeen lähimarketin lihahyllyllä tuijottaen tuttuja kanasuikalepaketteja, pään lyödessä täysin tyhjää. Jälleen kerran.

Itselleni lupaan lukea enemmän kirjoja. Vähentää vielä entisestään tyhjäpäistä teeveen töllötystä. Harrastaa kulttuuria. Keskittyä tekemään asioita, joista tulee hyvä olo. Karsia energiaa vievät ihmissuhteet ja velvoitteet. Ja kutoa ne villasukat valmiiksi!

Tärkeimpänä lupauksena kuitenkin… Lupaan ottaa useammin lapset kainaloon ja lukea heille. Lupaan olla kieltäytymättä niin usein lautapeleistä väsymykseen (tai mihinkään muuhunkaan syyhyn) vedoten. Lupaan kuunnella, molemmilla korvilla ja ajatuksen kanssa, mitä tärkeää pienten päivässä on tapahtunut.

Heh. Aika monta lupausta ihmiseltä, joka lupasi olla lupaamatta mitään. No, nämä olkoot enemmän pyrkimyksiä, kuin varsinaisia lupauksia. Ainiin! Tärkein juttu taitaa lopulta olla se, etten ruoski itseäni tai tunne huonoa omaatuntoa, jos (kun) en kaikkiin tavoitteisiin tuosta vaan pääse.

Koitan keskittyä olennaiseen. Lopulta se riittää.

-Päivi-

P.S. Lupaan myös päivittää blogia niin usein, kuin vain suinkin ehdin. Pahoittelen jo valmiiksi todennäköisesti aika hiljaista tammikuuta… Mutta kunhan ensi-ilta kuun lopulla koittaa, aikataulut hieman helpottaa.

 

Pakettiin.

Niin se paketoitiin, vuosi 2013. Kaivelin aikani kuluksi kuvia vuoden varrelta.  Kuinka paljon vuoden aikana onkaan tapahtunut sellaista, minkä on ehtinyt jo unohtaa! Tein kollaasin, oikeastaan ihan muistutukseksi itselleni, noista hyvistä ja muistamisen arvoisista hetkistä.

Ei se Uskolan vuosi 2013 nyt kuvamuodossa hassummalta näytä.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa onnistunutta ja nauruntäyteistä vuotta 2014 kaikille lukijoilleni! Jatketaan harakoimista ja pahennuksen herättämistä vielä tänäkin vuonna! 🙂

-Päivi-

Best bits of 2013!

Olen aina tässä vaiheessa vuotta jostain syystä erityisen innoissani. Vuodenvaihde on kuitenkin joka kerta mahdollisuus aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ladella pöytään kasa katteettomia lupauksia ja toteutumattomaksi jääviä haaveita. Mutta lapsenomaisella innolla uuteen vuoteen jaksan kuitenkin aina suhtautua. Vuosi täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia ja aina kuitenkin jotain uutta.

Teen taas mielessäni niitä hupsuja listoja asioista, joita toivoisin tulevana vuonna tapahtuvan, remonttisuunnitelmista, matkoista, elämisestä yleensä. Tuskin vuosi sitten olisin näitä listauksia jäsennellessäni uskonut, millainen tästä vuodesta lopulta tuli. Elämäni vaikein. Raskain. Tapahtui asioita, jotka pyöräyttivät koko maailmankuvani ympäri ja opin itsestäni puolia, joita säikähdin. Koin suunnattomia pettymyksiä yrityksen luopumisesta ihmissuhteisiin. Toisinaan tuntui, kuin olisin kantanut harteillani maapallon kokoista paskalastia. Tänä vuonna olen surrut monen vuoden edestä, kokenut valtavaa turhautumista ja pettymystä. Kaikkein eniten itseeni. Tänä vuonna olen tukeutunut ystäviini enemmän, kuin koskaan. Jyvät ovat todella erottuneet akanoista. Ja rakkaista jyvistäni aion pitää kiinni kynsin hampain.

Vaikka olenkin tunnettu siitä, että lasini on useimmiten puolityhjä (paitsi skumppalasi, se on tyhjä ihan kokonaan… koko ajan!), olen päättänyt kaivaa tästäkin vuodesta esiin hyviäkin asioita. Eihän se nyt pelkkää sontaa sentään ollut!

Siispä, minun vuoteni 2013 parhaat palat!

Ystävät

Niinkuin jo kirjoitinkin, tämä on ollut ystävien vuosi. Tosiystävät ovat erottuneet joukosta, jaksaneet kuunnella ja pitää pystyssä pahoina hetkinä. Vuosi on tuonut mukanaan myös uusia, ihania tuttavuuksia, joista jokunen tuntuu olevan kasvamassa ystäväksi asti. Heistä kaikista olen suunnattoman kiitollinen.

Omissa nahoissa viihtyminen

Itsensä hyväksyminen on ollut yksi tämän vuoden ehdottomista teemoista. Vaikka vuosi on ollut rankka, mulla on monin tavoin parempi olo kuin aikoihin. Mä viihdyn itseni kanssa erilailla, kuin aiemmin. En jaksa koko ajan stressata syömisestä, liikkumisesta, enkä miettiä, mitä tekisin jos olisin niinjaniinpaljon laihempi. Itsestään on ihan hyvä opetella vähän tykkäämään.

Budapest

Vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi jäi keväinen miniloma Budapestissa. Kylmä ja liian lyhyt, mutta kuitenkin enemmän kuin paikallaan tuohon kohtaan. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Seuraava reissu siintää jo mielessä…

Teatteri

Uskaltauduin 15 vuoden jälkeen lupautumaan mukaan teatteritouhuun. Pelonsekaisin tuntein, mutta päättäväisenä. Parhaita päätöksiä pitkään aikaan. Tosin olo on edelleen aika ristiriitainen. Rakastan näytelmätohinaa, viihdyn harjoituksissa, jännitän ensi-iltaa jo valmiiksi. Toisaalta tulevan kuukauden lähes kaikki arki-illat ja viikonloput olen poissa kotoa. Ja poden tietysti huonoa omaatuntoa perhettä kohtaan…

Blogi

Keväällä Uskola äänestettiin Kaksplussan kisassa yhdeksi Tähtiblogeista ja valittiin saitin perheblogien joukkoon. Muuton myötä moni asia muuttui. Blogi näytti eriltä ja uskoisin lukijakunnankin vaihtuneen aikalailla. Onneksi teitä sinnikkäitä lukijoita on jaksanut siirtyä mukana, seurata ja kannustaa. Bloggaaminen yksin olisi mahdottoman tylsää.

Pikkasen pläski

Yksi postaus oli tänä vuonna roimasti yli muiden. Pläski herätti ajatuksia ja levisi hämmästyksekseni kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Sain lukea uskomattomia tarinoita, palautteen määrä ylitti kaikki kuvitelmani. Kirjoituksen ansiosta minut myös pyydettiin keskustelemaan Yle Radio Suomen Taustapeiliin aiheesta. Olin hämmentynyt ja otettu postauksen saamasta huomiosta. Mutta erityisesti olin tyytyväinen, en uskaltanut avautua turhaan. Taustapeili on muuten edelleen kuunneltavissa Areenasta, kliklik. 

Musiikki

Mä olen kuunnellut musiikkia tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Kiitos uuden puhelimen ja Spotifyn. Mun ja mieheni musiikkimaut eroavat toisistaan kuin toffee ja kalkkuna, joten usein lähden lenkillekin melkeinpä sen takia, että saan rauhassa kuunnella ne omat biisini. Vuoden 2013 biiseistä voisin itseasiassa tehdä ihan oman postauksen, jos saisin vihdoin videot täällä blogissa toimimaan. Musiikkiin liittyy myös marraskuinen Hurtsin keikka, joka sai aikaan vähintäänkin hurmoksen kaltaisen tilan.

Kolmekymppinen

Tänä vuonna olen myös opetellut hyväksymään sen iloisen faktan, että olen ihan visusti kolmekymppinen. Vähän ylikin jo. Enkä vissiin tästä enää ole nuortumassa. Onnekseni mulla on myös jo kolme hienoa muksua, joiden kanssa eläminen on jo muutakin kuin tuituita, vaipanvaihtoa ja heräämisiä. Hienoja tyyppejä noista on kasvamassa. Olen onnekas.

Niin. Ei tämä nyt ihan pelkästään huonokaan vuosi ole ollut. Sellainen itsensä opiskelun ja tiettyjen asioiden hyväksymisen vuosi. Jos nyt saisi kuitenkin toivoa… Tasaisempaa vuotta 2014.

-Päivi-

P.s. Kuvat on napattu Instagramista! Löydät minut nimellä psappinen , jos haluat liittyä seuraajiin.