Kotona keväällä kerran.

Koti- ja sisustuskuvia paljon toivotaan, mutta niitä tippuu nykyään aika harvakseltaan… ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mä oon ihan julmetun kyllästynyt siivoamaan! Se on jännä, miten viisi ihmistä kyllä kaikella antaumuksella sotkee paikkoja, mutta vain yksi siivoaa omat (ja muiden) jäljet. Ja jokseenkin myös epäreilua.
Mutta valitukset (kerrankin) sikseen ja asiaan. Viikonloppuna siivoajia taisi olla muitakin kuin minä, kun näinkin siistiltä näyttää. Ja heti tulee myös parempi mieli. Kodin tunnelmankohottaja numero yksi on siis mun mielestä ehdottomasti siivous. Hyvänä kakkosena (ja lisänä nimenomaan siistiin kotiin) ovat kukat. Luonnosta, kukkakaupasta, marketista tai vaikka takapihalta. Yhtä kaikki, kukat saa tunnelman hetkessä kohdalleen. Ihan vaan hyvin hienovaraisena vinkkinä myös miespuolisille lukijoille… 😉
Musta matto on ehkä hiukan tumma tähän vuodenaikaan, mutta toisaalta antaa salille kaivattua ryhtiä. Vai mitä ootte mieltä?
Ai hitsi, nyt on juoksahdettava lenkille! No okei. Lyllerrettävä. Mut kuiteski.
Vielä ei näy blogi Kaksplussalla, mutta ei hätiä. Tällä puolella jatketaan, kunnes muutto on suoritettu. 🙂
-Päivi-

Syksyä sisälle.

Vapailta paluu tiesikin ihan reippaasti hommia, joten bloggailemaankaan en ole ehtinyt laisinkaan. Viikonlopuksi on kuitenkin paras rauhoittua olemaan perheen kanssa. Tänään saatiin vihdoin nyt sitä syksyisempää fiilistä Uskolaankin. Tummempia tekstiilejä, vähän hyllyä, taulua ja kynttilöitä. Ja tärkeimpänä siivous.
Nyt on hyvä fiilis, kotoisa olo. Syksy taitaa olla sisustuksellisesti mun lemppari… 🙂 Tässä pientä kuvapläjäystä Uskolan syys-sisustuksesta vielä tähän lauantai-iltaan.

Nyt mä vetäydyn peiton alle. Rentoa iltaa!
-Päivi-

Talo. Koti. Kotitalo.

Tuli taas puheeksi se väistämätön. Talon ulkomaalaus. Hillitön homma, ei kauheesti napostelis. Mutta tehtävä se on. Pakko.
Ensi kesälle se siirtyy väistämättä. Nyt juuri ei ole irrottaa rahaa maaleihin, vaikka talkooporukka varmaan kasaan saataiskin. Ja olishan se nyt pitäny aloittaa heti alkukesästä. Maalaaminen vielä jotenkuten menis, mutta se raaputtaminen! Hyi.
Uskola on keltainen. Ja keltaisena se pysyy. Sävy on minusta kaunis, vaalea keltainen, hieman jopa pastellimainen. Vanhoissa puutaloissa on ihan mielettömiä sävyjä. Vierekkäin voi olla sininen, keltainen, vaaleanpunainen ja oranssi talo, eikä mikään ole silti ristiriidassa toisensa kanssa. Hassua, että nykyään uusilla asuinalueilla rakennukset ovat niin sävy sävyyn.
Kiertelin alkuillasta vähän pihalla katsastamassa kuinka pahasti maali on mistäkin hilseillyt. Nappailin samalla muutamia kuvia talosta ja rehottavasta pihasta.

Ensi vuonna Uskola täyttää 110 vuotta. Ehdottomasti juhlan paikka! Kuinka onnekkaita me ollaankaan, kun saatiin kodiksemme tämä ryhdikäs vanhus. Tätä taloa minä rakastan.
-Päivi-

Mistä tietää…

… että lapset on poissa kotoa? Siitä, että siivoamisesta on jotain hyötyä.
Nyt nautin täysin siemauksin vielä viimeiset hetket.  Hiljaisuudesta, siisteydestä, ruoasta jossa saa olla ”pilkkuja”. Huomenna blondikolmikko kotiutuu viikon mummulareissulta ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ensimmäiset kaksi päivää rissataan, rassataan, kiukutaan ja kieritään lattialla. Kunnes elämä taas asettuu. 

Täällä on ollut tänään mahdottoman synkkä päivä. Töiden jälkeen vielä siivottiin ja viriteltiin kynttilöitä. Tällaisina iltoina kuuluu vetää viltti korville ja katsoa leffa. Kirjakin käy. Luulen, että me toteutetaan jompikumpi. 
Leppoisaa lauantai-iltaa!
-Päivi-