Karkulainen löydetty!

JouluPäivi tuli, kuin tulikin piilostaan! Hiljaa hiipi, eikä ihan täysillä kulkusia joraile vieläkään, mutta pikkuhiljaa messissä kuitenkin. Itsenäisyyspäivänä se joulutus usein nimenomaan alkaa. Meillä on perinteenä keitellä tuolloin riisipuuro ja metelisoppa ja joo, muutenkin hieman ylensyödä. Ikäänkuin harjoituksena joulua varten. Heh.

Koko Uskola ei vielä jouluasuun ole puettuna, mutta tämä pitääkin tehdä pikkuhiljaa. Ikäänkuin pitkittää nautintoa… Jouluvaloista pikkuhiljaa aloiteltiin ja vähitellen innostuin ripottelemaan pikkiriikkisen punaista ruokasaliin. Pari yksinkertaista hyasinttiasetelmaakin askartelin, kunhan aukeavat ja tuoksu leviää, ei joulufiilistä estä enää mikään!

Seuraavaksi joulupäivitän (ehe ehe) salin. Sohvanpäällisten peseminen ei vaan millään meinaa innostaa… No, murehditaan sitä ensi viikolla. Nyt vähän kuvapläjäystä jouluisemmasta ruokasalista!

joulua taloon 001

joulua taloon 008

joulua taloon 057

joulua taloon 017

joulua taloon 027

nknl

joulua taloon 071

kasss

joulua taloon 058

joulua taloon 076

Pahoittelut jäätävästä kuvaspämmistä. Olen vaan itse niin innoissani, kun jouluminä alkaa löytyä. Okei, joululahjoja en ole vieläkään ostanut, mutta se olkoon seuraavana agendalla. Blogissakin varmaan jatketaan joulumeiningeillä, kun nyt hyvään alkuun jo päästiin. Ehkä seuraavaksi jouluruokia…?

Miltä teidän jouluvalmistelut näyttää?

-Päivi-

Tyynynpäälliset ja kynttilät// H&M

Possu// Maileg

Tapetit// Sandudd – Isoäidin aikaan

Lämmitysaika aka. kun nurkista romanttisesti tuulee.

Mä tunsin sen. Lämpimän ja ihanan kesän jälkeen nenänpää on ensi kertaa jäässä ja varpaat tuntuu kohmeisilta. Sisällä torpassa. Alkaa vähän ärsyttää. Paleleekin valmiiksi. Tuolta se tulla taapertaa, pitkä ja helkkarin kylmä talvi, eikä siinä rouvan tuikuttelut paljon taida lämmittää. Ja voi, kuinka romanttiselta alunperin juuri talvet vanhassa talossa tuntuivatkaan. No, siinä vaiheessa kun pissi jäätyy matkalla pyttyyn, alkaa olla romantiikka aika kaukana.

Tässä vaiheessa syksyä vielä sinnitellään. Puetaan villasukkaa toisen päälle ja poltetaan läjäpäin kynttilöitä lämmön toivossa. Turkasen kallis öljylämmitys on tehnyt meistä pihejä; patterit väännetään päälle vasta viime hetkellä. Eikä niistä silloinkaan mainittavaa hyötyä ole. Haluaisiko joku lopputyönään eristää yhden vanhan talon?!

syksy ja kynttilät 006

syksy ja kynttilät 013

Takasta ollaan haaveiltu jo vuosia. Vanhat kaakeliuunit kun on joskus tuhoamisvimmassa täältä purettu pois. Tietynlainen vaalea kaakeliuuni päiväunelmissani salin nurkkaan pystytettäisiin, mutta alan olla kohta jo valmis mihin tahansa vuolukivikammotukseen. Tai ihan vaan nuotioon. (ei Arto) Kunhan olisi lämmin.

Käytännössä kuitenkin taidetaan sinnitellä ilman niin kauan, kun lottovoitto ei napsahda kohdalleen. Ja olisihan se aika kumma, kun aika huonosti tulee lottoiltua. Toivottavasti tulisija kuitenkin tulevaan viisivuotissuunnitelmaan sentään kuuluu. Muuten en ehkä ala.

syksy ja kynttilät 010

syksy ja kynttilät 017

Teille onnekkaille, jotka takan omistatte, mutta se sattuu olemaan vähän vähemmän viehättävä (eli ruma), vinkkaan yhdestä aika mainiosta kisasta. Warma-Uunit etsii Suomen ruminta takkaa. Jos sinun nurkassasi tulisijan virkaa täyttää ehta kasarikammotus, käy kurkkaamassa osallistumisohjeet täältä. Voit voittaa tonnilla ostosrahaa uutta tulisijaa varten!

Mä ainakin osallistun! Eiku ainiin, meillä ei oo sitä takkaa. Edes rumaa. 😉

Nyt menen ehkä keittämään itselleni teetä. Lämmittäähän sekin. Ainakin hetkellisesti.

-Päivi-

*edit* Mä mitään teetä oo menossa keittämään… Kuulosti vaan paljon seesteisemmältä kuin meetwurstin kitusiin survominen jääkaapilla.

Keltaista, mustaa… syksyä.

Pohdittiin eräs päivä töissä, että sisustaminen on varmaan jonkin verran muuttunut meidän lapsuudesta. Vielä 90 -luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus vaihtaa jouluksi niin matot, kuin verhotkin, liinoista puhumattakaan. Oli kesäverhot, syysmatot, pääsiäisliinat. Mä koitin pitää vielä jonkin aikaa ensimmäisessä omassa kodissani näitä perinteitä yllä. Lopulta lasten ja kiireen myötä juhlapyhien sisustelukin muutti muotoaan. Edelleen pyrin pienillä jutuilla muuttamaan kodin tunnelmia vuodenaikojen mukaan, mutta mitään niin suureellista en enää harrasta, kuin ennen. Nyt riittää muutama uusi tyyny, kukat, kynttilät ja vaikkapa nyt koristekurpitsat. Mattojakin vaihtelen toisinaan. Se tosin tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi silloin tällöin pestäkin…

Syyskotia varten ei kuitenkaan mattoja vaihdettu. Piensisustusta hiukan päivitin ja hommasin sohvalle keltaiset tyynyt. Keltaista on selkeästi nyt tulossa enemmän sisustukseen, niin tapetteihin, kuin piensisustukseenkin. Erityisesti eri keltaisten ja harmaan liittoa. Ei lainkaan hassumpi yhdistelmä, kun hetken totuttelee.

markkinat 050

kaksari

markkinat 053

markkinat 066

syyskeltainen 004

syyskeltainen 006

syyskeltainen 008

syyskeltainen 012

syyskeltainen 032

kahdet

syyskeltainen 037

syyskeltainen 040

Keltaista, mustaa, teetä ja sympatiaa… Näitä ovat Uskolan syyseväät. Niin ja pitkä pinna. Viikonloppuna otetuista kuvista on taas vähän lookki muuttunut. Noin 78 muovisotilasta, 7 sukkaa ja yhdet värikynät löytyis noin alkuun tuosta lattialta. Aijjjettä.

Mites teillä, vaikuttaako vuodenajat tai juhlapyhät sisustukseen?

-Päivi-

Pihakirppis!

Kovasti (olevinaan) pitää kiirettä. Pari pidempää työpäivää ja lauantainen pihakirppis ovat vieneet ajan aika laajalti. Nytkin tulin vaan pikaisesti vinkkaamaan juurikin tuosta lauantaisesta kirppiksestämme. Tyhjennellään siis Uskolan varastoja tuohon pikkuiselle pihallemme tulevana lauantaina. Ajatuksena lähinnä päästä meille turhasta tavarasta eroon. Myynnissä kaikenlaista lastenvaatteista astioihin ja sisustusjuttuihin, muutama huonekalukin mukana. Samaan syssyyn ajateltiin myydä pois jäämistöä kaupaltani, jonkin verran aivan uuttakin kamaa myynnissä, siis.

pihakirppis

Tarkempia tietoja kirppiksestä saat tykkäilemällä Uskolasta myös Facebookin puolella, elikäs täällä.

Kaikkea kivaa on tiedossa viikonlopuksi, lupaan palailla bloggailemaankin paremmin tuolloin. Hojo hojo!

-Päivi-

Behind the scenes.

Jännitin. Hössötin. Ahdistuin. Kiristyin. Kirosin. Intoilin. Ja kaikkea siltä väliltä.

Tänään oli se toinen kuvauspäivä. Päivä, jota on suunniteltu jo vuodenpäivät ja jota jännitin ihan todella. Jos meidän koti ei olekaan tarpeeksi hieno lehden kiiltäville sivuille. Jos talo on tylsä. Jos kuvausryhmä päättääkin kääntyä ovelta ja mennä muualle.

Turhaan jännitin! Ihanan rempseä parivaljakko vapautti tunnelman heti alkuunsa ja oltiin saman tien kuvaushommissa samalla sivulla. Joten kyllä kaikki stressi ja hössötys oli sen arvoista, oli hurjan hauska päivä! Tältä se näytti oman kameran objektiivin kautta:

kaksari

kuvauspäivä nro 2 006

kuvauspäivä nro 2 013

kaksari

kuvauspäivä nro 2 044

cats

Nyt jään jännityksellä odottamaan, koska juttu ilmestyy. Lupaan informoida kyllä teitäkin sitten!

Uskolassa on tänään ollut jännitystä ilmassa toisestakin syystä. Pätkäpoika avaa huomenna ensimmäistä kertaa peruskoulun ovet. Kunhan vaan pysyy terveenä… kurkkukipua ja viluisuutta oli illalla jännityksen ohella havaittavissa. Toivotaan kuitenkin, että jollain pikkuflunssalla tästä selvitään. Olisi kurjaa olla ekana koulupäivänä pois.

Nyt vielä vähän suklaakakkua, ihana Holiday ja sitten peittoa korville. Haikea päivä tiedossa huomenna.

-Päivi-

 

Sateinen kuvauspäivä.

Niinkuin jossain vaiheessa jo väläytinkin, meille on osunut parit lehtikuvaukset tänne Uskolaan lähiaikoina. Ensimmäiset olivat viime tiistaina ja toista kuvausryhmää odotellaan jännityksellä kylään viikon kuluttua maanantaina. Vaikka ensimmäisten kuvausten saldo käytetäänkin enemmän asumis- kuin sisustushenkiseen juttuun, halusin tietenkin että kaikki olisi suht tip top. Aika syksyinen tunnelma tuli näihin itse ottamiini kuviin, ihan vahingossa. Päivä oli aika synkkä ja harmaa ja ehkä nuo keltaisen ja oranssin sävyt vie ajatukset automaattisesti syksyyn. Toisaalta ihanaa vaihtelua kesän kepeydelle. Kohta alkaa jo kynttiläaikakin. Sopii!

kaksone

kuvauspäivä 002

kuvauspäivä 004

kuvauspäivä 025

kuvauspäivä 005

Yritin vähän perheelle puhella, josko tämä siisteystaso olisi mahdollista pitää yllä vielä reilun viikon, ettei tarvitse taas siivoamista alusta alottaa, mutta arvannette miten siinä on käynyt… Jep.

Nyt kuitenkin ruotsalaisdekkarin pariin ja aamulla taas reippaana töihin. Viimeinen viikko ennen koulujen alkua… Hui!

Ahkeraa alkavaa viikkoa!

-Päivi-

 

Merkityksellinen.

Edellisen postauksen ullakolta löytynyt rakkauskirje lämmittää mieltä edelleen. Nuo kuluneet paperinpalat ovat osa tämän talon, ja nyt meidänkin, historiaa ja tulevat pääsemään kunniapaikalle kehyksiin. Aikanaan, kunhan olen saanut ensin unelmoiden hypistellä niitä tarpeeksi.

Meillä on aika vähän tauluja seinillä noin muuten. Olen aika tarkka siitä, minkä vuoksi tapetteihin reikiä turmellaan. Haluan, että kehyksiin pääsevät dokumentit ja kuvat olisivat jotenkin merkityksellisiä. Että niissä on joku pointti, juuri meidän perheelle tärkeä. Salissa yksi merkityksetön nuotisto seinää koristaa, enkä ole siihen lainkaan tyytyväinen… Siitä kun puuttuu se jokin. Se pointti.

Yksi kuva meillä sen sijaan on ollut seinällä aina, ensimmäisestä yhteisestä kodista lähtien. Hassu, pieneen paperinpalaan lukion ruotsintunnilla raapustettu kuva. Ahtaissa vuokrakopeissa asuessamme tämä muistutti aina siitä yhteisestä unelmasta. Nyt voisi jo ajatella, että kuvaan piirtyi jo tuolloin vuosituhannen vaihteessa Uskola.

piirustus 001

piirustus 003

piirustus 006

Tuskin edes itse taiteilija muistaa tällaista piirtäneensä, mutta meille tämä on tärkeä. Kiitos Anna!

-Päivi-

Rakkauskirje.

”Pelkään pahoin, että lennätät tämän kirjeen pesään, ennenkuin edes avaat tätä. Onhan aina parempi, ettei vanhoja haavoja taas repeä auki…”

Kauniilla, koukeroisella käsialalla kirjoitettuja kaipuun sanoja ihastuksen kohteelle. Ryppyiseltä, kuluneelta, likaiselta paperilta luettuja. Epävarmuutta ja ikävää 73 vuoden takaa.

Nämä on eittämättä hienoimpia hetkiä ja parhaita puolia tällaisen ikivanhan talon suojissa asumisessa. Eilen ullakon purujen seasta löytyi tämä kirje. Päivätty 14.5.1940. (on muuten poikamme syntymäpäivä, tosin 66 vuotta myöhemmin. ai vähänkö kohtalo!? 😉 )

Tavasin kirjettä koko vartalon peittävissä kylmissä väreissä. Mietin, kuinka kirjeen saaja on repinyt kuoren auki, muistellut yhteisiä hetkiä sängyllään, rientänyt kirjoittamaan vastausta. Mietin, onko tämä pari joskus päätynyt yhteen. Tuliko heistä onnellisia..?

kirjeet 002

kirjeet 003

kirjeet 004

kirjeet 005

Tämän takia mä rakastan Uskolaa niin paljon. Tällä on historia. Näiden seinien sisällä on riidelty, rakastettu ja kiukuteltu jo yli sadan vuoden ajan. Parhaimmillaan täällä on asunut jopa viisi perhettä yhtä aikaa. Asukkeja on ollut kauppiaasta räätälimestariin ja nimismiehestä neulojaan.

Nyt on meidän vuoro. Jättää oma historiamme Uskolan seinien sisään ja rakkauskirjeitä seuraaville sukupolville löydettäviksi. Myönnän olevani sentimentaalinen höpsö, mutta en voi kuvitella asuvani enää missään muualla.

Uskola on yksi mun suurista rakkauksista.

-Päivi-

Sunnuntain sulot.

Olin varautunut viettämään tämän sunnuntain tiukasti sängyn pohjalla Madden häiden uusintoja katsellen ja päänsärkyä voivotellen, eilen meni kuitenkin aamuyön tunneille paikallisilla kesäfestareilla. Päivän reippaus onkin siis tullut positiivisena yllätyksenä! Tosin reippaudella tarkoitetaan tässä kohtaa kaikkea tuon oletetun makoilun ylittämää aktiivisuutta.

Pientä järjestelyä ja siivoilua, mustikkapiirakan leivontaa ja grillailua, kahvivieraita ja remontin suunnittelua. Oleilua yhdessä. Monin tavoin raskaan kevään jälkeen tänään on pitkästä aikaa onnellinen olo. Se on iso juttu.

kesäkuun sunnuntai 001

kesäkuun sunnuntai 005

kesäkuun sunnuntai 006

kesäkuun sunnuntai 008

kesäkuun sunnuntai 010

kesäkuun sunnuntai 017

Mustikkapiirakka valmistui takuuvarmalla pikareseptillä, joka löytyy täältä. Hyvä, helppo ja nopea ohje, suosittelen!

Nyt on aika startata pojan huoneen remontti. VIHDOIN! Visiot on jo selkeinä mielessä, toivottavasti toteutusvaiheessa ei ilmene mitään pahoja ylläreitä… Purkaminen alkaa… än… yy… tee… NYT!

Suloista sunnuntai-iltaa!

-Päivi-

Hello Kaksplus, this is Uskola calling!

Täällä ollaan! Aika villiä. Oikeesti vähän jännittää olla täällä ihan omalla pärställä. Ja näillä mun ihan omilla, luokattomilla jutuilla. 😉

Koska toivon mukaan blogiin eksyy nyt jokunen uusikin lukija, on ehkä aiheellista esitellä, mistä Uskolassa on kyse.

Meitä asustaa täällä vanhan puutalon suojissa viisi. Äiti, isä ja kolme pellavapäätä. Vanhin neitokainen kolkuttelee teini-iän portteja (toisinaan jo vähän liikaakin), keskimmäinen poikalapsi aloittaa koulun syksyllä ja pienin tyttö saavutti juuri viiden vuoden maagisen iän. Vaikka ”ruuhkavuosi” sanana olisi kuinka ärsyttävä, se kuvaa meidän eloa ja oloa aika hyvin. Koitetaan sovittaa pitkät työpäivät, harrastukset, vanhempainillat ja remontti mahtumaan saman vuorokauden tunteihin. Useimmiten aika heikolla menestyksellä.

Uskolassa siis remontoidaan, sisustetaan ja leivotaan. Ainakin teoriassa. Käytännössä illat pestään pyykkiä, keitellään pikaisia makaronisotkuja päivälliseksi, pyyhitään sormenjälkiä ja taistellaan siitä, voiko tarhaan lähteä pelkässä balettimekossa. Koitetaan opettaa lapsille ”kiitos” ja ”anteeksi”. Hakataan päätä seinään vanhimman oikkujen kanssa. Yritetään muistaa miehen kanssa heittää edes läpyt ovella päivittäin. Ja kaiken tämän keskellä toivotaan, ettei lapsista kasva hautakivien potkijoita, eikä kumpikaan vanhemmista joudu suljetulle. Ainakaan ihan lähivuosina.

Lapsiperheen arkea siis. Ylä- ja alamäkineen. Riemuineen ja suruineen. Kuvissa vilahtelee varmasti Uskola ja jonkun verran myös sen asukit. Ja kyllä me sitä remonttiakin tämän kaiken keskellä tehdään. Se kun on näemmä taas niitä asioita, jotka ei tekemällä lopu.

Toiveita postauksista ja aiheista saa mieluusti esittää. Palautetta saa ja pitää myös antaa. Joko kommenttiboksiin tai sähköpostilla matkallakotiin@gmail.com . Mielellään tietysti edes etäisesti asialliseen sävyyn.

ulkoa 020

Käytäntöä vielä sen verran, että kommentointi on täällä uuden osoitteen alla helppoa. Sähköpostiosoitetta ensimmäisellä kommentointikerralla vaaditaan, mutta sitä ei kannata säikähtää. Osoite ei tule näkyviin mihinkään ja sen pitäisi myös jäädä muistiin, jolloin sitä ei joka kerta tarvitse erikseen kirjoitella. Kommentteihin lupaan vastailla edelleen, mitä enemmän keskustelua syntyy, sen kivempi.

Jos bloggerin puolella bloggaavat haluavat lisätä Uskolan blogilistaansa, se onnistuu näppärästi kun lisäät osoitteeksi http://blogit.kaksplus.fi/uskola/feed/

Pientä säätöä ja päivittelyä on tässä varmasti vielä edessä hetken. Muokkailua, linkittelyä, blogilistaa ja muuta on vielä tiedossa, toivottavasti maltatte odottaa. Uskolaa voi seurata muuten myös Facebookissa, täällä.

Olet lämpimästi tervetullut lukijaksi! Mä olen ainakin ihan hurjan innoissani, toivottavasti tekin. 🙂

-Päivi-