Kesäfillari.

Mä olen varmaan täälläkin joskus maininnut, että en aja autoa lainkaan. Tässä vaiheessa ihmiset yleensä kysyvät, eikö mulla ole ajokorttia. No on mulla, mutta en vaan aja. Ja yleensä tästä myös muodostuu paljon suurempi ongelma kaikille muille, kuin mulle itselle. Kortti mulla on ollut jo 13 vuotta, mutta en vain alkuun ajanut tarpeeksi. Ja kuten muut samassa tilanteessa olevat tietää, se kynnys kasvaa koko ajan.
Jos mä oikeasti autoa johonkin tarvitsisin, olisin varmaan ottanut itseäni niskasta kiinni ja ajanut. Mutta koska täällä on kaikki tarvittava suunnilleen kilometrin säteellä, olen mieluusti kulkenut jalkaisin. Hyötyliikuntaa, ekologista ja mitälie.
Nyt aion kuitenkin hypätä pyörien päälle, nimittäin MUMMIS on saapunut kotiin! Toivoin maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi mummopyörää. Ihan oikeasti vanhaa, legendaarista, vaihteetonta polkupyörää, joka vähän poksuu ja paukkuu, kun sillä ajaa. Värillä ei ollut väliä, mutta jarrut ois kiva ylläri.
Mummis vaatii ehkä ”piäntä laittoo”, mutta aika ihastuttavahan tämä vanha rouva on näinkin. Valitettavasti tuo vanha lamppu ei enää toiminut ja haaveissa oliskin tohon ohjaustankoon rottinkinen kori. En tosin sellaista ole vielä löytänyt… Sattuisiko kukaan tietämään, mistä moisen saisi?
Ensimmäiset kojarit vedettiin tietysti jo korttelin ympäri. Puuttumaan jäi enää hiuksissa hulmuava, lempeä kesätuuli ja lokkien kirkuna. Mummiksesta taitaa tulla mun luottopeli. Laitan kuvia lisää, kunhan saadaan tuunaus kuntoon.
-Päivi-