15 minutes of fame

Kuten Facebookin ja Instagramin kautta Uskolaa seurailevat jo tietävätkin, meillä oli eilen vähän jännempi päivä. Menin taas lupautumaan ”kun kysyttiin” ja muutaman kerran kyllä ehdin päivän aikana tulla katumapäällekin. Pakkoko sitä aina on joka paikkaan tunkea, kun helpommallakin pääsisi?

Uskolan portille pysähtyi alkuillasta kuvausryhmä. Ja kuulkaa ihan televiisiosta! Mä en normaalisti ihan hurjasti tälläsiä juttuja jännitä, koska ne menee omalla painollaan, enkä mä kuitenkaan osaa olla muuta kuin oma itseni, mutta nyt on pakko myöntää, että kun sovittu ajankohta läheni, kutina kitalaessa paljasti että nyt on Päivillä paniikki!

tv 001

tv 006

Kuitenkin, kun kuvausryhmä sitten pamahti pihaan etunenässään stand up-koomikko Niko Kivelä, jää murtui aikalailla välittömästi. Hulvatonta menoa ja rentoa höpöttelyä tallentui porukan visiitistä. Ihan niinku mä oikeesti siitä mitään muistaisin. Mutta luulisin ainakin. Heh.

Kyse on Ylen laajemmasta ensi kesän tv-prokkiksesta, jossa esitellään tarkemmin muutamia pieniä rannikkokaupunkeja. Joku oli ilmiantanut minut (kuka se oli?!) ja kilauttelivat, josko haluaisin olla mukana. Tunnetusti kun en vastaa juuri mihinkään ei, olin messissä oitis!

tv 009

tv 010

tv 015

tv 016

Telkkariruutujen ääressä kannattaa siis olla vuoden päästä heinäkuussa. Juu, kerron sit tarkemmin, koska. Mutta hitsit, että elämä on välillä kyllä aika jännää. Niko Kivelä kävi meillä kahvilla! Hihihihih! 😀

Sen verran olin vissiin kuitenkin kipsissä, etten tajunnu ottaa Nikon kanssa edes julkkis-selfietä, damn! Muutenkin kaikki kuvat on ajalta ennen kuvausta. Mutta ei se mitään. Nautin siitäkin, että on edes hetken ollu siistiä.

Kaiken jännityksen ja valmistelun jälkeen laukesikin sitten oikein kunnon kesäflunssa. Finrexin ja nenäliinapaketti kainalossa menee siis tämä sunnuntai. No, saapahan luvalla olla tekemättä mitään.

-Päivi-

PYSY KÄRRYILLÄ! Seuraa Uskolaa Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Bloglovinissa.

Mainokset

Joululeffojen TOP 5

Niinkuin olen täällä kitissyt, mulla on ollut hieman ongelmia virittäytyä joulun tuloon. Liekö syynä tuo kaamean harmaa syyskeli, vai jatkuva kiire, en kuitenkaan ole päässyt vielä lainkaan fiilistelemään pakettien rapinaa, hyasintin tuoksua tai piparkakkujen leipomista.

Tuoksut on mulle olleet aina joulufiiliksen luoja numero yksi, mutta tässä kohtaa, kun ei meinaa saada tunnelmasta kiinni, on lähdettävä etsimään sitä elokuvamaailman kautta. Joulu on ehdottomasti ihanien, harmittomien, romanttisten komedioiden aikaa. Tietyistä leffoista tulee jouluisen lämmin fiilis ja ne kuuluvat jouluun yhtä varmasti, kuin joulupotkan sinappihuntu.

Uskolan joululeffojan TOP 5 satunnaisessa järjestyksessä näyttää tältä: (tai siis mun, toi mies katsois varmaan joulunakin vaan jalkapalloa)

Ihmeellinen on elämä

250px-Wonderful_Life

Kaikkien jouluelokuvien äiti, ja vaikka isäkin. Ihana mustavalkoleffa ahdistuneesta George Baileysta, joka meinaa päättää päivänsä, kunnes hänelle ilmestyy enkeli, joka näyttää miltä maailma näyttäisi ilman Georgea. Saippuainen asetelma, täydellinen joulufiilis. Ja lopussa enkeli saa siipensä, aina. Nyyh.

Holiday

holiday

Hyvän mielen romanttinen komedia, joka sijoittuu joulun aikaan. Englannin maaseudun talviset maisemat, ihana Kate Winslet, munatoti ja joo, kyllähän tota Jude Lawtakin katselee mieluummin, kuin selkäänsä ottaa. Oih!

Uneton Seattlessa/Sinulle on postia

uneton

Yksi parhaista romanttisten komedioiden pariskunnista kautta aikojen, Tom Hanks ja Meg Ryan. Tomppa on ollut idolini jo lapsesta saakka ja Meg on, varsinkin ekassa leffassa, vielä luonnollisen kaunis ja luonteva, eikä turhilla kiristyksillä kasvojaan pilannut. Nää voi hyvin katsoa putkeen. Ja mättää pakettitolkulla karpalo-kinuski -jäätelöä.

Bridget Jones

bridget

No tottakai. Ihana, tavallisen höppänä Bridget ja ah, niin ihana Mark Darcy. Mätsäävät villapaidat ja munatoti. Brittijoulut näyttää elokuvissa ja sarjoissa aina niin haúskan inhorealistisilta. Puddingia, röökiä ja paperihattuja. Jotenkin symppistä.

Yksin kotona 1 ja 2

yksin kotona

Lapsuuteni ja nuoruuteni ehdottomat joululeffat. Harmittomia, hyväntuulisia ja hauskoja. Erityisiä näistä kahdesta tekee se, että nyt voin katsoa näitä jo omien lasteni kanssa. Jouluperinne vailla vertaa.

Ainakin nämä viisi katson lähes poikkeuksetta joka joulu jossain välissä.

Mitkä ovat sinun joulusi lempparileffat?

-Päivi-

(kuvat lainassa Wikipedian kautta)

Piirakkaa pukkaa.

Arjessa rämmitään… Tosin tämä viikko ei ihan niin hanurista ole (vielä) ollut, kuin edellinen arjenkorkkausviikko. Koska alkuviikko on kuitenkin mennyt ihan perus työ-pyykkikone-hella-välillä, kaivellaan naftaliinista viikonlopulta jälleen yksi suolaisen piirakan ohje. 
Mä tykkään erilaisista suolapaloista, näihin piirakoihin saa variaatioita niin paljon, kun jaksaa vaan kehittää. Pohja on usein aika samankaltainen, joten lemppariaineet päälle kermoineen ja juustoineen, niin avot! Salaatin kanssa menee päivällisestä kuin väärä raha, sopiva töihin evääksi ja kiva tarjota juhlissa. Mitään dieettiruokaa tämäkään ei ole, mutta mikäs näistä mun ohjeista olis. 😉
Alunperin ohje bongattu Kinuskikissalta, muokattu omaan makuun sopivaksi.
Jauhelihapiirakka

Pohja:
125 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
(juustoraastetta)
Täyte:
1 paprika
1 sipuli
kourallinen kirsikkatomaatteja
400 g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä
2 tl sinappia esim. Dijon
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl pizzamaustetta
(jauhelihamaustetta)
Päälle:
200 g ruohosipulituorejuustoa
½ dl maitoa
1 muna
200g emmental-juustoraastetta
Nypi margariini ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Esipaista 200 asteessa viitisen minuuttia.
Leikkaa paprika suikaleiksi. Hienonna sipuli. Paista jauheliha lähes kypsäksi ja lisää joukkoon paprika ja sipuli. Kypsennä sen aikaa, kun lisäät mausteet: murskatut valkosipulinkynnet, sinapin, ja mausteet. Levitä pohjan päälle. Viipaloi täytteen päälle kirsikkatomaatit.
Sekoita kulhossa ruohosipulituorejuusto, maito, muna ja puolet juustoraasteesta. Kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Kypsennä 200 asteessa n. 30 minuuttia. 
Täällä jatketaan loppuilta tv:n ääressä, jäin muuten kerrasta Iholla-koukkuun. Mielenkiintoisia naisia…
Rauhallista tiistain jatkoa!
-Päivi- 

P.s. Kiitos kivoista haasteista, joita olen saanut. Koitan skarpata ja tarttua niihin mahdollisimman pian. 🙂

Rullaa vaille

Miten aina, kun on hillitön remppaboogie päällä ja päästään vihdoin tapetoimaan, tapetti loppuu kesken?! Voi itku ja potku, pari ärräpäätä saatoin päästää, kun mittavirhe tajuttiin. 
Vaan toisaalta samaan konkurssiin kai tuo nyt menee, onhan tätä tässä jo tehty. Ei kai tuo viikon lisäodottelu enää paljon vaikuta. Ollaan kuitenkin jo niin tosi lähellä! Pieni välikurkistus lienee paikallaan kuitenkin…

Tapetista tykkään tosi paljon ja valaisin oli myös ihan nappivalinta. (joo, se oli ihan pakko saada jo kattoon, vaikka muuten on kaikki ihan kesken ;)) Eihän sieltä puutu enää ku sänky!
Nyt mä siirryn jännittyneenä seuraamaan, ku mun big brother kävi eilen taikomassa Big Brotherissa. Iiiiik!
-Päivi-

Lepopäivä.

Ei se mitään pelkkää liirumlaarumia ole, se lepopäivän pyhittäminen. Nyt kun taas tuli vietettyä pari viikkoa putkeen aika tiiviisti työmaalla, tuntui enemmän kuin hyvältä, kun mieheni lupasi mennä pitämään kauppaa pystyssä täksi päiväksi. Kyse ei näin sunnuntaisin ole kuin muutamasta tunnista, mutta on silti niin eri asia olla menemättä kokonaan. Olen nukkunut väsymystäni tuntikaupalla eilisen illan ja yön aikana, katsonut esikoisen kanssa hömppäleffaa, lukenut sisustuslehtiä, siistinyt paikkoja ja kahvittanut ystäviä. Ajatus kulkee selkeämmin, tuntuu että elämässä ehkä sittenkin on muutakin kuin kauppa ja nukkuminen. Virkistävää!
Rouvan viherpeukalo on tänäkin kesänä taas aivan erityisessä iskussa. Juhannusruusu ei kukkinut lainkaan (johtuu vissiin leikkaamisesta..) ja Pioni teki ihan tasan kaksi kukkaa. Ehdin vielä kukinnan loppuvaiheilla pelastaa nuo ihanat kukat tuoksumaan ruokasalin akkunalle.
Kostean lämmin (yök!) sunnuntai-ilta jatkuu lepäillen. Koitan jaksaa valvoa sen verran myöhään, että näkisin norjalaisdekkari Varg Veumin ykköseltä. Realistinen ja osittain aika julmakin sarja, mutta tosi hyvä. Suosittelen lämpimästi pohjoismaisten dekkarien ystäville!
Jännittävää kesäiltaa!
-Päivi-