Pyjamapäivä.

Kiire on kaikonnut, stressi on ohi. Joulupäivä on perinteisesti pyhitetty lojumiselle. Kirjoille, syömiselle, leikille ja aivot naulaan -komedioille telkkarista. Mainitsinko jo syömisen? No, se ansaitseekin useamman maininnan.

Meillä oli tänä vuonna erityisen rento jouluaatto. Oltiin ihan vaan oman perheen kesken, ihan omin aikatauluin. Ei kiirettä, eikä stressiä. Laiteltiin ja pöydät katettiin, mutta ilman paniikkia. Rennosti oleillen. Ja nautittiin täysin siemauksin.

Uskola pukeutui tänä vuonna jo hieman punaisempaan jouluun. Rennolla otteella tässäkin suhteessa, mutta aika pienillä jutuilla sen oikean tunnelman kuitenkin saa aikaiseksi.

Vaan miltä näyttääkään joulupäivän aamuna…?

Näin sen kuuluukin mennä. Muksut omissa touhuissaan, vanhemmat omissaan ja siivoaminen jätetään huomiselle. Ollaan vaan. 🙂

Nautinnollista joulun jatkoa, te ihanat lukijani! Lisää joulukuvia Uskolasta lisäilen facebook-sivuille, jotka löydät täältä.

Puss och kram! Ja röyh!

-Päivi-

P.S. Miksi mun matkakuume nousee aina joulunpyhinä ihan mahdottomiin mittasuhteisiin?!

Kuka vei JouluPäivin?

Olen huolissani itsestäni. Eräs oleellinen osa Päiviyttä on kadoksissa. Nimittäin JouluPäivi.

Vielä muutama vuosi sitten, kun ihmiset totuttelivat vasta ensimmäisiin syyssateisiin, JouluPäivi vielä koitti himmailla, ettei ripustelisi ensimmäisiä jouluvaloja ikkunoihin. Ensimmäiset joulutortut JouluPäivi leipoi jo syyskuun loppupuolella, harvoissa tapauksissa malttoi odottaa lokakuun puolelle. Rajattoman joululevy korkattiin samoihin aikoihin ja glögiä lämmiteltiin tuosta lähtien jo viikottain.

Muiden kauhistellessa Halloweenin aikoihin kauppoihin ilmestyviä joulusuklaita, JouluPäivi hihkui sisäistä paloa; enää pari kuukautta h-hetkeen! Asioiden listaamista muutenkin rakastava JouluPäivi kirjoitti joulua varten monta eri listaa. Ruoat jakautuivat etukäteen hankittaviin ja viimetipan hankintoihin ja näitä edelsi tietysti joulunajan ruokalista. On toki sanomattakin selvää, että lahjalistat JouluPäivi kirjoitti ylös ajoissa ja huolella. Tulostetusta aanelosesta on niin näppärä vetää kynällä yli, kun kukin lahja oli hankittu!

JouluPäivi aloitti kodin juhlaan koristautumisen pikkuhiljaa valoista, tuoksuista ja musiikista. Lopullinen joulusiivous tapahtui vasta muutama päivä ennen joulua, silloin kuurattiinkin kaikki paikat erityisellä huolella, vaihdettiin matot ja liinat. JouluPäivi piti pyhäinhäväistyksenä nukkua aaton vastaista yötä kuluneissa lakanoissa, joten aatonaattona vaihdettiin viimeiseksi illalla vielä lakanat. Ja pestiin sauna.

JouluPäivi eli noin kuudesosan vuodesta fiilistellen joulua, ainoa tunnelman pilaaja oli vesisade. JouluPäivi ei sietänyt vesisadetta kesken kauneimman juhlan. Joulunahan kuuluu sataa lunta!

No, nyt on päässyt käymään niin, että JouluPäivi on kadonnut! TavisPäiville on suunnattoman vaikeaa jo toista vuotta peräkkäin ajatella lähestyvää joulua. Ei valmiina listan listaa, ei ripustettuna yhtään jouluvaloa. Lahjoille en ole uhrannut ajatustakaan ja vielä vähemmän ruoille. Mitä on tapahtunut?! Kuka ryösti JouluPäivin? Olisitko ystävällinen ja palauttaisit? Olisi niin paljon mukavampi innostua tästä minulle ennen niin tärkeästä juhlasta.

Kaivoin muutaman kuvan viime joululta, josta siitäkin tuli lopulta oikein mainio joulu, vaikkei JouluPäiviä näkynytkään. Jokohan näillä saatais houkuteltua karkulainen esiin..?

Ei kyllä oikein meinaa tuntua missään… Olisiko teillä hyviä vinkkejä JouluPäivin esiinhoukuttelemiseksi? Missä vaiheessa teitä alkaa jouluttaa, vai annatteko joulufiiliksen tulla omalla painollaan vasta aattoaamuna? Ja hyviä joulumusavinkkejä otetaan vastaan myös! Jospa JouluPäivi sittenkin ehtisi vielä mukaan tämän joulun tohinoihin.

-Jouluton Päivi-

Lämmitysaika aka. kun nurkista romanttisesti tuulee.

Mä tunsin sen. Lämpimän ja ihanan kesän jälkeen nenänpää on ensi kertaa jäässä ja varpaat tuntuu kohmeisilta. Sisällä torpassa. Alkaa vähän ärsyttää. Paleleekin valmiiksi. Tuolta se tulla taapertaa, pitkä ja helkkarin kylmä talvi, eikä siinä rouvan tuikuttelut paljon taida lämmittää. Ja voi, kuinka romanttiselta alunperin juuri talvet vanhassa talossa tuntuivatkaan. No, siinä vaiheessa kun pissi jäätyy matkalla pyttyyn, alkaa olla romantiikka aika kaukana.

Tässä vaiheessa syksyä vielä sinnitellään. Puetaan villasukkaa toisen päälle ja poltetaan läjäpäin kynttilöitä lämmön toivossa. Turkasen kallis öljylämmitys on tehnyt meistä pihejä; patterit väännetään päälle vasta viime hetkellä. Eikä niistä silloinkaan mainittavaa hyötyä ole. Haluaisiko joku lopputyönään eristää yhden vanhan talon?!

Takasta ollaan haaveiltu jo vuosia. Vanhat kaakeliuunit kun on joskus tuhoamisvimmassa täältä purettu pois. Tietynlainen vaalea kaakeliuuni päiväunelmissani salin nurkkaan pystytettäisiin, mutta alan olla kohta jo valmis mihin tahansa vuolukivikammotukseen. Tai ihan vaan nuotioon. (ei Arto) Kunhan olisi lämmin.

Käytännössä kuitenkin taidetaan sinnitellä ilman niin kauan, kun lottovoitto ei napsahda kohdalleen. Ja olisihan se aika kumma, kun aika huonosti tulee lottoiltua. Toivottavasti tulisija kuitenkin tulevaan viisivuotissuunnitelmaan sentään kuuluu. Muuten en ehkä ala.

Teille onnekkaille, jotka takan omistatte, mutta se sattuu olemaan vähän vähemmän viehättävä (eli ruma), vinkkaan yhdestä aika mainiosta kisasta. Warma-Uunit etsii Suomen ruminta takkaa. Jos sinun nurkassasi tulisijan virkaa täyttää ehta kasarikammotus, käy kurkkaamassa osallistumisohjeet täältä. Voit voittaa tonnilla ostosrahaa uutta tulisijaa varten!

Mä ainakin osallistun! Eiku ainiin, meillä ei oo sitä takkaa. Edes rumaa. 😉

Nyt menen ehkä keittämään itselleni teetä. Lämmittäähän sekin. Ainakin hetkellisesti.

-Päivi-

*edit* Mä mitään teetä oo menossa keittämään… Kuulosti vaan paljon seesteisemmältä kuin meetwurstin kitusiin survominen jääkaapilla.

Kiireistä leirielämää.

Kyllä sitä ihminen voi päästä kokemaan mitä uskomattomampia juttuja, kun sattuu olemaan suuna päänä (aina ja joka paikassa). Blogi ei missään nimessä ole syväjäässä, korkeintaan vähän huurteessa. On vaan rouva ollut niin turkasen kiireinen… ja mistäs sitä muusta nipistää, kuin harrastuksestaan?

Yksi selkeä syy kiireeseen on toki viikko sitten alkanut kaupan loppuunmyynti. Jotenkin surkuhupaisaa, että lopettamisen hetkellä sitä on sitten suosionsa huipulla. Mutta olen päättänyt olla katkeroitumatta, koska se ei auta ketään. Nyt olen vain tyytyväinen jokaisesta ostetusta tuotteesta ja hoidetusta asiasta. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua homma on jo suht siistissä paketissa.

Toinen tällä hetkellä hurjasti aikaa ja resursseja vievä juttu on Hauki Camp 2013. Mulla on ollut kunnia päästä kaupungin ja yrittäjien pieneen (ja aivan hulvattomaan!) markkinointiryhmään, joka keksi järjestää, ei enempää eikä vähempää, kuin viikon mittaisen selviytymisleirin keskellä kaupunkia! Jokainen pienenkin tapahtuman järjestelyissä joskus mukana ollut voi varmasti kuvitella millaisen työmäärän viikon mittainen tapahtuma vaatii, joten aika tiiviisti elellään leirielämää tässä loppuunmyynnin ohella tämä viikko. 

Raskasta, hauskaa, palkitsevaa ja opettavaista on tämäkin. Ja voi että kuinka mä olen kaivannut tuota työyhteisöä! Mukavassa porukassa sitä siirtää vaikka vuoria! Tai järjestää yhden pikku selviytymisleirin… 😉

Kovalevy vetelee siis aikamoisella ylikuormituksella parhaillaan, enkä ole vieläkään saanut vastailtua edellisen postauksen ihaniin, kannustaviin viesteihin. Vastaan niihin kyllä vielä. Promise.

Nyt kuitenkin koitetaan selvitä tästä viikosta ehjin nahoin ja edes jossain määrin selväjärkisinä. Jos se nyt ylipäänsä on mahdollista. 😉

Kiitos, kun roikutte mukana!

-Päivi-

La(i)skiainen

Thank God for daycare! Olis muuten jääny kyllä lasten laskiaislaskut laskematta. Tänään olisi ollut jokavuotinen laskiaistapahtumakin, mutta meiltä jäi nyt väliin… Stressi, pitkä työpäivä, väsymys ja mitä näitä säälittäviä tekosyitä nyt on. Oikeesti mulla on ollut useemman päivän tosi uuvuttavia päänsärkyjä. Niskat ilmeisesti huutelee apuja, vaikka juuri kävin hierojalla…

Vaikkei musta laskiaismäkeen ollutkaan, pullat sentään leivoin. Mutta tällänen pullamamma mä enemmän olenkin. 😉 Olipa rentouttavaa upottaa pitkästä aikaa kädet kyynärpäitä myöten taikinakulhoon. Tämä tapahtui siis toki jo laskiaissunnuntaina, ei tää tiistai jotenkaan… ei.

Nyt on kyllä tän vuoden osalta laskiaispullat syöty, aika ahkeraan on kokeiltu myös noita kaupan valmiita pullia. Melkein tursuaa kermat (ja hillot, ei koskaan manteli!) jo korvista! Onneks mämmiaika ei ala heti tähän perään. 🙂

Mukavaa laskiaistiistain iltaa, laskuilla tai ilman, hillolla tai mantelilla! 

-Päivi-

Totaalisen maanantai

Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään.

Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä onkin niin vaikea alottaa?!) ja lapsetkin pinkoivat yläkertaan leikkimään. 

Ehkä tästä(kin) taas jäädään henkiin.

Joten koitetaas keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Vaikka väkisin. Äkkiseltään tulee mieleen:

– hääpäivä perjantaina (10 vuotta hei, what?!)

– vapaa viikonloppu (parasta!)

– tammikuu päättyy tällä viikolla (vihdoin!)

– lähes aivoinfarktin aiheuttanut naurukohtaus ystävän kanssa 

(melkein tuli vähän pissiäkin housuun)

– Viking Grace reilun parin viikon päästä (irti arjesta, jes!)

– pikkuneidin huoneen valmiit seinät (hurraa!)

– maailman vinkeimmät mukulat (taidan mennä rutistamaan heti!)

 

Plussalla ollaan siis kuitenkin vahvasti. 🙂

Mitäs teidän maanantaihin kuuluu? Oottehan pysyneet terveinä?

-Päivi-

Valoa kohti ja arvonnan voittaja.

Tähän aikaan talvesta on aina ilahduttavinta huomata, kun neljältä ei olekaan yht’äkkiä vielä säkkipimeää. Eikä edes puoli viideltä! Upea, aurinkoinen pakkaskeli nostaa ainakin mun mielialaa vähän kuin huomaamatta. Miten tervetullutta tämä valo onkaan niiden lukuisten loka-marraskuun harmaiden jälkeen. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että ensi viikolla tämä kakova (!) tammikuu on vihdoin ohi. 

Aurinko on kaveri. Myös suklaakauppiaan kaveri vielä tässä vaiheessa, kun se ei liiemmin lämmitä. Kesällä porotus kiroiluttaakin jo monista syistä…

Mutta niin, se arvonta! En ole unohtanut (vaikka oikeesti vähän meinasin…). Kiitos kovasti kaikille osallistuneille! Toinen toistaan hauskempia, kannustavampia ja mukavampia viestejä oli ilo lukea. Onnettaren suosiossa oli tällä kertaa…. Kaisa K! Onnea! Ottelen yhteyttä tuolla facebookin puolella, missä olit arvontaan osallistunut.

Nyt lähden kaappaamaan unimasan kainaloon. Tämä mummo tarvitsee kahdeksan tunnin yöunet tai ei tuu mitään. 

-Päivi-

Vapaiden saldo

Oih, mitkä ihanat kaksi kokonaista vapaapäivää sain viettää. Itsenäisyyspäivä vietetään meillä perinteiseen malliin kotosalla riisipuuroa nauttien ja linnan pukuloistoa katsellen. Voimaannuttaviin vapaisiin mahtui myös:

– joulutorttujen paistamista

– siivoilua

– hitaita aamuja

– burgundinpataa

– yhdet isommalti menneet hermot

– lumisadetta

– jouluostoksia

– pikkiriikkisen työjuttuja

– joutenoloa

– joulukukka-asetelmien askartelua…

… ja mikä tärkeintä, ihan vaan olemista. Yhdessä.

Toisinaan monen muun ruuhkavuosilaisen kanssa pohdiskellaan, miten sen joulutunnelman ehtisi saavuttamaan kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Viime jouluna mä huomasin, että kyllä se joulu tuli ilman jokaisen kaapin pesemistä ja maton vaihtamistakin. Tänä jouluna olen ehtinyt jopa hiukan nauttia tästä joulun odotusajasta. 

Eilisen kukkakauppareissun jälkeen totesin myös jälleen, että ei se tunnelma kummia vaadi. Mun joulufiilis kotona koostuu ruokien lisäksi havuista, hyasinteista, kynttilöiden pehmeästä valosta ja perinteisistä jouluisista tuoksuista. 

Juuri nyt mä en myöskään kaipaa kotiin sitä perinteistä joulunpunaista, vaikka siihen viime vuonna meninkin ”sortumaan”. Silmää miellyttää kovasti valkoisen, havunvihreän, harmaan ja pellavan liitto. Tummat sohvatyynytkään ei häiritse mun silmää yhtään. Päinvastoin.

Meillä leivotaan (kuulemma..) tänään vielä pipareita. Yksi jouluinen tuoksu lisää taloon, siis. Ei, että valittaisin. 🙂

-Päivi-

Talvi, my darling!

Huolimatta siitä, että meiltä loppui taas lämmitysöljy, ennenkuin sitä tilattiin lisää (hämäläinen, you know), ettei meillä edelleenkään ole sitä pönttöuunia ja nenänpäähän kasvaa sisälläkin jääpuikkoja, on tämä kunnon talvi ihan mun juttu. Pakkasen tuoksu, jalan alla nitisevä lumi ja kuurankukat ikkunoissa. Ihana talvi.

Tällä viikolla on edessä pari ihanaa vapaata. Itsenäisyyspäivänä riisipuurot, linnan juhlat ja kynttilät. Perjantaina omat jouluvalmistelut, ostokset ja hiukan siivoilua. Aika ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa. 

Kuvat jälleen kaupalta. Kyllä täältä kotopuolestakin taas tulee, kunhan ehdin viettää hiukan enemmän aikaa näissä nurkissa. 🙂

Nirskun narskun, ihania pakkaspäiviä kaikille!

-Päivi-