Tulisit kuitenkin. Syys.

Parempi kai ottaa syleillen vastaan. Hämärtyvät illat ja palelevat varpaat. Koittaa kuitenkin ajatella positiivisesti. Porsasmainen hikoilu on taas ohi ja saa verhoutua paksuihin vaatekerroksiin. Hamstrata erilaisia huiveja. Haistella kirpeää syysilmaa, jossa voi taas tuulettaa petivaatteita. Siis niin, että ne todella tuntuvat tuulettuneilta. Viileisiin petivaatteisiin sujahtaminen on ehkä ”parasta evö” -listan top kympissä.

Yksi ehdottoman positiivinen syysasia on kuistilla oleilu. Kesäisin kuisti muistuttaa lämpötilaltaan lähinnä pallogrillin hiillosta, joten siinä vähemmän tulee aikaa vietettyä. Syysiltoina on ihana kääriytyä vilttiin, sytytellä kynttilät ja juoda kupillinen teetä. (koitin välttää kirjoittamasta viinilasillisesta mitään, etten vaikuta ihan juopolta jo, mutta kyllä mä nyt mieluummin sitä punkkua silti siemasen, ku jotain teetä…)

kahdet

pikkuet. ja kuistin syksy 021

pikkuet. ja kuistin syksy 019

pikkuet. ja kuistin syksy 024

kaks

tuplat

Syksyssä on kivaa myös sadonkorjuu. Jopa tällästen epäpuutarhureiden puut notkuu omenoista, äiti kiikuttaa ihania sipuleita ja sieniä. Kurpitsat käy niin ruokiin, kuin sisustukseenkin. Kuten myös kaalit. Mulle kieltämättä hieman naurettiin, kun torilla ilmoitin ostavani pari ”sisustuskyssäkaalia”. Mutta kun ne on nättejä!

Flunssa alkaa olla parin päivän kunnon levon jälkeen paremmalla puolen. Viikonloppukin edessä. Ei tässä hassummat oltavat ole. 🙂

-Päivi-

Arki tuoksuu…

…omenalta. Uskolan kolmesta omenapuusta kahdessa alkaa olla kypsiä hedelmiä. Hilloa en ajatellut tänä vuonna tehdä, mutta piirakoita ja kaikkien syysherkkujen äitiä, kaura-omenapaistosta varmaan senkin edestä. Vielä kun joku kuorisi omput valmiiksi… Vaikka menis kai noi oman pihan omenat kuorineenkin. 🙂

Omenapaistokseen käytän useimmiten vanhaa, hyväksi havaittua ohjetta. Fariinisokeri antaa mukavan säväyksen ja jos sitä ei vappusiman tekemisestä ole yli jäänyt, käy valkoinen sokeri aivan yhtä hyvin.

Meillä tätä herkkua tarjoillaan vaniljakastikkeen ja jätskin kera. Ensi kerralla onkin vissiin aiheellista tehdä tupla-annos, sen verran hanakasti katosi pieniin suihin tuo satsi.

Kaura-omenapaistos

n. 10 omenaa
reilu tömpsäys kanelia
n. 100g margariinia
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja

Kuoritut ja viipaloidut omenat ladotaan vuokaan. Pinnalle ripotellaan kaneli.

Sulatetaan margariini, johon lisätään loput ainekset. Ja koko sörsseli omppujen päälle.

200 C ja noin 30 min.
———————————
omppu 006
Nyt valmistautumaan huomenna alkavaan, toiseen arkiviikkoon. Mahtaako tuoksua niin kamalan hyvälle arki enää aamulla klo 6.30… 😉
-Päivi-

Plussan puolella.

eka koulupvä 003

On tämä kesän jälkeen koittava arki aina enemmän tai vähemmän masentavaa. Illat pimenee, lehdet putoaa, aamulla väsyttää ja läksyistä kiukuttelukin nostaa päätään. Puhumattakaan ystävästämme kontaktimuovista. Perhanan kuplat!

Yleensä tässä vaiheessa kesää alan jo odottaa syksyä. Kaikkine aikatauluineen, rutiineineen ja jopa pimenevine iltoineen. Nyt tuntuu kuitenkin hurjan haikealta. En haluaisi päästää kesästä vielä irti. Tahtoisin tarrata valoisiin öihin ja aikaisten aamujen säteisiin. Pitkittää nautintoa vielä vähän…

Vaan ei kai auta kuin hyvästellä ihana kesä pikkuhiljaa ja kätellä syksy tervetulleeksi. Onneksi alkanut viikko on tuonut mukanaan kasan kivoja juttuja! Kuten:

  • maanantain huippukivat lehtikuvaukset
  • reippaat koululaiset – 2/3 muksuista jo koulumaailmassa, hurraa!
  • uudet kujeet töissä
  • neljäpäiväinen työviikko syyskuusta alkaen, love it!
  • liput marraskuiselle Hurtsin keikalle, superia!

Kyllähän näillä taas jaksaa! Plussan puolella ollaan siis kuitenkin vahvasti. Ja eiköhän se syksykin taas kynttilöiden ja punkun avulla lusittua tule. 😉

-Päivi-

Joko jouluttaa?

Ku mua ei yhtään! En mä nyt sentään huolissani tilanteesta ole, mutta normaalisti kyllä tässä vaiheessa lokakuuta on jo muutama ”joululista” tehtynä. Ruoat, lahjat, koristelut… Ehkä ensimmäiset tunnelmavalot sisällä ja höyryävä glögilasi kädessä. Mutta tänä vuonna olen kyllä vielä täysin syksyisissä fiiliksissä. 
Osittain tämä epäjouluttaminen johtuu varmaan töistäkin. Edessä on vuoden (toivottavasti!) kovin sesonki ja vähän innon ja kauhun sekaisin tuntein sitä odotan. Toisaalta senkin takia nyt olisi enemmän kuin paikallaan suunnitella jo vähän sitä omaa joulua valmiiksi, kun tietää jo aikalailla, millaista pyöritystä se viimeinen kuukausi tulee olemaan. Mutta ei vaan oikein irtoa… Ehkä pikku pakkanen auttaisi asiaa..? 
Mites ruutujen sillä puolen, joko teillä on joulufiilis päällä? Mitä kaikkea teidän joulun odotukseen kuuluu?
Kuvissakin edelleen syksyinen tunnelma. Kanervat ovat, uskomatonta kyllä, edelleen elossa ja ihana syyskimppu on lahja yrittäjäkollegalta. Ei niitä hyasintteja varmaan kuukauteen vielä tohdi… 😉
Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille! Ilahduttaa kovasti joka kerta, kun uusi on klikkautunut lukijaksi. Aion nyt myös lopultakin sulkea Matkalla Kotiin-blogin kokonaan pois roikkumasta, joten jos et vielä ole sieltä siirtynyt tälle puolelle lukijaksi, kannattaa se tehdä nyt. 🙂
Mä taidan nyt skarpata ja kaivaa kutimen esille. Joo, just sen kaulaliinan, jonka lupasin tehdä valmiiksi. Ihan hirveesti ei oo viime aikoina edennyt… Mutta nyt meinasin ottaa rennosti, kilkuttaa puikkoja ja katsella telkkaria. Juoda ehkä kupin teetä. Selkä vähän vihottelee, mutta jospa se näillä eväillä olisi taas huomenna parempi.
Leppoisaa sunnuntain jatkoa!
-Päivi-