Second annual.

Voihan tyttöjen ilta sentään! Rouvan kroppa on taas tänään selkeästi huviverolle pantavana, sen verran raskaalta tuntuu sekä pää, että askellus. Onneksi loppuperhe antoi mun suosiolla porskutella unia yhteentoista, eikä tänään ole ohjelmistossa oikeastaan muuta, kuin lepäilyä ja eilisten piirakanjämien märsöstämistä. Käy mulle!

Onnistunut, toinen vuosittainen piirakkailta siis takana. Nelihenkiseksi kasvanut porukkamme oli loihtinut tänä vuonna piiraat tateista ja jauhelihasta, sekä ihanaa fetaleipää ja jälkkäriksi mutakakkua. Lisukkeina valkosipulitäytteisiä oliiveja ja mozzarellasalaattia. Juu ja viiniä. Paljon ja hyvää.

piirakkamuijat 023piirakkamuijat 022piirakkamuijat 025piirakkamuijat 013

Tempaisimpa vielä ruoan päälle Irish coffeetkin, jotka onnistui, hieman yllättäenkin, loistavasti. Mulla on näissä drinkeissä sellanen aika vahva silmämääräinen mitta, joka ei sitten aina ihan onnistu… Sain muistutusta mm. tekemästäni mansikkamargaritasta, josta tuli enemmänkin punaiseksi värjättyä tequilaa. Ei kai sitä nyt aina voi voittaa…

Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut. Emännällekin tämä on mukava tapa järkätä bileet, kun oikeastaan ainoastaan kuisti on pidettävä siistinä. Paljon helpompaa, kuin koko kämpän raivaaminen. Kuistin sisustukseen olisin voinut panostaa vieläkin enemmän, mutta eilinen työpäivä verotti sen verran, että päätin luottaa vaan pihlajanmarjoihin ja kynttilöihin.

piirakkamuijat 035piirakkamuijat 040piirakkamuijat 047piirakkamuijat 058

Samalla porukalla vietellään kesäisin grillibileitä ja jälleen kerran todettiin, että näistä omista perinteistä on vaan pidettävä kiinni. Itse itseäni toistaen; kyllä nämä hetket tekee arjesta juhlaa!

-Päivi-

Mainokset

Kotiseuturakkautta.

Me ollaan asuttu täällä Uudessakaupungissa kohtapuoliin viisi vuotta. Niille, jotka ovat vasta hypänneet blogin mukaan äskettäin, kerrottakoon että minä itse olen täältä rantakallion alta kotoisin, mieheni Tampereelta. Jätin kotiseudun 16-vuotiaana uhmakkaasti, kun lähdin tuonne Manseen ilmaisutaidonlukioon. Näyttelijähän musta piti tulla, tai joku esiintyvä taiteilija nyt ainakin, niinkuin nyt varmaan puolesta tuon ikäluokan edustajista. No, ei tullu, kuten tätä ruuhkavuosipelleilyä lukiessa on varmasti käynyt ilmi.

Muuttopäätös tapahtui lopulta aika pikaisesti, kun esikoinen aloitti eskarin ja oli päätettävä, mihin sitä ennen koulujen alkua asetutaan. Kun iso pyörä lähti pyörimään, hommat sujuivat jotakuinkin itsestään. Tampereen kämppä myytiin päivässä ja Uskola ostettiin 1,5 viikkoa muuton jälkeen. Sitten olikin vaan totuteltava pikkukaupungin elämäntyyliin.

ukis 013ukis 023ukis 030ukis 024

Siitä, onko tämä elinvoimainen, idyllinen rantakaupunki, vai pystyynkuoleva eläkeläisparatiisi, voi olla montaa mieltä. Mä muutin mielestäni tuohon ensimmäiseen, mutta olen vuosi vuodelta huomannut asuvani enemmän jälkimmäisessä. Kaupunki kamppailee taloutensa kanssa, pääkadun liikehuoneistojen ikkunoita koristaa poikkeuksetta ”loppuunmyynti” tai ”liike lopetettu” -kyltit, kaupungin tavaramerkkinä toimineiden kesätapahtumien jatko on vaakalaudalla. Uudet, innovatiiviset ideat torpataan yksi kerrallaan, asioita ei malteta tehdä loppuun ja odottaa tuloksia, joten miksi toisaalta aloittaakaan.

Mä olen ehtinyt näiden Uki-vuosieni aikana keittyä jo niin monessa liemessä, etten ihan pienestä enää säikähdä. Olen ollut mukana tapahtumatuotannossa, perustanut ja lopettanut yhden kivijalkayrityksen, tehnyt tuntikausia vapaaehtoista markkinointiduunia kaupungin hyväksi. Aina palaute ei ole ollut yksinomaan positiivista ja olen kuullut itsestäni mitä uskomattomampia juoruja. Mutta aion kaikesta huolimatta jatkaa tämän kaupungin sissimarkkinointia niin kauan, kuin mussa henki pihisee. Uusikaupunki ansaitsee olla elinvoimainen ja idyllinen rantakaupunki!

ukis 061ukis 062ukis 069ukis 078ukis 095

Tämä on ehdoton kesäkaupunki, mutta jos ei nyt ensi kesään malta odottaa, kannattaa kaupungissa poiketa vaikkapa marraskuun viimeisenä sunnuntaina ihailemassa kaupungin joulunavausta ja perinteisiä Wanhan ajan markkinoita. Ensi kesän, tai alkusyksyn ehdoton kohokohta on uudistunut Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma, jossa pääsee vierailemaan idyllisissä puutaloissa. Ja juu, meikäläinen on siinäkin taas mukana, kuin liima. Ja ihan vapaaehtoisesti.

Huomaan kuulostavani hiukan katkeralta, mutta se ei ole tarkoitus. Vaikka toki on pakko myöntää, että joskus on turhauttanut aika kovaakin. Tietysti on helpompi arvostella niitä ihmisiä, jotka yrittää ja vaikka sitten epäonnistuukin, kuin niitä, jotka eivät uskalla tehdä mitään.

ukis 097ukis 109ukis 116ukis 127

Jos teistä lukijoista joku innostuu joskus täällä poikkeamaan, laittakaa viestiä! Annan mielelläni muutamia kivoja tärppejä, missä kannattaa poiketa. Ja voinhan niitä joskus vaikka tänne blogiinkin laittaa, jos kiinnostaa..?

Tämä on oikeasti sievä ja suloinen kaupunki, vaikka kulisseissa toisinaan kuohuukin.

-Päivi-

Paikoillanne… valmiit… SYKSY!

Voi, kuinka mä nautinkaan aamulla! En siitä, että kello herätti ennen kuutta, enkä liiemmin siitäkään, että sain viettää kymmenen tuntia päivästäni rautakaupassa, mutta aika iloiseksi voi ihminen tulla kun saa vetää jalkaan ihanat, keltaiset Hai-saappaat. Vettä vihmoi ja aamun valokin oli kovin varovainen. Kuinka ihanaa! Raikas, viileä ilma, jossa on hyvä hengittää, syksyn tuoksu ja oman pihan puiden ensimmäiset omput.

Tänä vuonna en jää kaipaamaan kesää, kuin ehkä valon osalta. Tukala, tuskastuttava ja turhauttava. Kesän viimeiset viikot jättivät mielikuvan ahdistavasta kesästä. Vastakohtaisuuksien kesä se ainakin oli. Juhannuksen 15 asteesta heinäkuun 33 hellelukemaan. Aikamoista.

pihlaja 004pihlaja 006pihlaja 010

Nyt mä nautin täysin siemauksin tästä lohduttoman sateisesta viikosta. Tässä ilmassa on jotain runollista. Ainakin kaltaiseni hömelön romantikon mielestä…

Joko te olette syysfiiliksissä? Kynttilät asemissa, villasukat puikoilla ja pallokrysanteemit ojennuksessa pihalla?

-Päivi-

Lämmitysaika aka. kun nurkista romanttisesti tuulee.

Mä tunsin sen. Lämpimän ja ihanan kesän jälkeen nenänpää on ensi kertaa jäässä ja varpaat tuntuu kohmeisilta. Sisällä torpassa. Alkaa vähän ärsyttää. Paleleekin valmiiksi. Tuolta se tulla taapertaa, pitkä ja helkkarin kylmä talvi, eikä siinä rouvan tuikuttelut paljon taida lämmittää. Ja voi, kuinka romanttiselta alunperin juuri talvet vanhassa talossa tuntuivatkaan. No, siinä vaiheessa kun pissi jäätyy matkalla pyttyyn, alkaa olla romantiikka aika kaukana.

Tässä vaiheessa syksyä vielä sinnitellään. Puetaan villasukkaa toisen päälle ja poltetaan läjäpäin kynttilöitä lämmön toivossa. Turkasen kallis öljylämmitys on tehnyt meistä pihejä; patterit väännetään päälle vasta viime hetkellä. Eikä niistä silloinkaan mainittavaa hyötyä ole. Haluaisiko joku lopputyönään eristää yhden vanhan talon?!

syksy ja kynttilät 006

syksy ja kynttilät 013

Takasta ollaan haaveiltu jo vuosia. Vanhat kaakeliuunit kun on joskus tuhoamisvimmassa täältä purettu pois. Tietynlainen vaalea kaakeliuuni päiväunelmissani salin nurkkaan pystytettäisiin, mutta alan olla kohta jo valmis mihin tahansa vuolukivikammotukseen. Tai ihan vaan nuotioon. (ei Arto) Kunhan olisi lämmin.

Käytännössä kuitenkin taidetaan sinnitellä ilman niin kauan, kun lottovoitto ei napsahda kohdalleen. Ja olisihan se aika kumma, kun aika huonosti tulee lottoiltua. Toivottavasti tulisija kuitenkin tulevaan viisivuotissuunnitelmaan sentään kuuluu. Muuten en ehkä ala.

syksy ja kynttilät 010

syksy ja kynttilät 017

Teille onnekkaille, jotka takan omistatte, mutta se sattuu olemaan vähän vähemmän viehättävä (eli ruma), vinkkaan yhdestä aika mainiosta kisasta. Warma-Uunit etsii Suomen ruminta takkaa. Jos sinun nurkassasi tulisijan virkaa täyttää ehta kasarikammotus, käy kurkkaamassa osallistumisohjeet täältä. Voit voittaa tonnilla ostosrahaa uutta tulisijaa varten!

Mä ainakin osallistun! Eiku ainiin, meillä ei oo sitä takkaa. Edes rumaa. 😉

Nyt menen ehkä keittämään itselleni teetä. Lämmittäähän sekin. Ainakin hetkellisesti.

-Päivi-

*edit* Mä mitään teetä oo menossa keittämään… Kuulosti vaan paljon seesteisemmältä kuin meetwurstin kitusiin survominen jääkaapilla.

Keltaista, mustaa… syksyä.

Pohdittiin eräs päivä töissä, että sisustaminen on varmaan jonkin verran muuttunut meidän lapsuudesta. Vielä 90 -luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus vaihtaa jouluksi niin matot, kuin verhotkin, liinoista puhumattakaan. Oli kesäverhot, syysmatot, pääsiäisliinat. Mä koitin pitää vielä jonkin aikaa ensimmäisessä omassa kodissani näitä perinteitä yllä. Lopulta lasten ja kiireen myötä juhlapyhien sisustelukin muutti muotoaan. Edelleen pyrin pienillä jutuilla muuttamaan kodin tunnelmia vuodenaikojen mukaan, mutta mitään niin suureellista en enää harrasta, kuin ennen. Nyt riittää muutama uusi tyyny, kukat, kynttilät ja vaikkapa nyt koristekurpitsat. Mattojakin vaihtelen toisinaan. Se tosin tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi silloin tällöin pestäkin…

Syyskotia varten ei kuitenkaan mattoja vaihdettu. Piensisustusta hiukan päivitin ja hommasin sohvalle keltaiset tyynyt. Keltaista on selkeästi nyt tulossa enemmän sisustukseen, niin tapetteihin, kuin piensisustukseenkin. Erityisesti eri keltaisten ja harmaan liittoa. Ei lainkaan hassumpi yhdistelmä, kun hetken totuttelee.

markkinat 050

kaksari

markkinat 053

markkinat 066

syyskeltainen 004

syyskeltainen 006

syyskeltainen 008

syyskeltainen 012

syyskeltainen 032

kahdet

syyskeltainen 037

syyskeltainen 040

Keltaista, mustaa, teetä ja sympatiaa… Näitä ovat Uskolan syyseväät. Niin ja pitkä pinna. Viikonloppuna otetuista kuvista on taas vähän lookki muuttunut. Noin 78 muovisotilasta, 7 sukkaa ja yhdet värikynät löytyis noin alkuun tuosta lattialta. Aijjjettä.

Mites teillä, vaikuttaako vuodenajat tai juhlapyhät sisustukseen?

-Päivi-

Johan nyt on…

… markkinat, nimittäin. Joka syksyinen metrilakun, pölypussien ja pärekorien supertapahtuma on saapunut kaupunkiin. Ihmisiä liikkuu ihan villisti, autopaikat on tupaten täynnä ja otto -automaateista loppuu käteinen. Tämä pikkukaupunkien meininki on monella tavalla niin liikuttavan suloista. Nämä perinteikkäät tapahtumat ovat ennen kaikkea kohtaamispaikkoja. Paseerataan markkina-aluetta rauhassa läpi, tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumiset. Saatetaan istahtaa kahvikupposelle tai savumuikuille ja lopulta palataan raukeina kotiin lauantaisaunan lämmitykseen. Perinteet, niitä on hyvä olla.

markkinat 008markkinat 002

markkinat 023

Perinteikästä tämä on minullekin. Lapsena markkinaviikonloput oli kova juttu. Suunnitelmat tehtiin hyvissä ajoin valmiiksi viikonloppua varten, karkkikojujen vertailusta saatiin aikaan lähes taidetta. Pikkukaupungin lapsista erityisesti mikrofoneihinsa kailottavat helppoheikit olivat jännittäviä. Ja sitäpaitsi ne myi koko muovikassillisen karkkia kolmellakymmenellä markalla! Ei voi olla huono diili! Lopulta se oli tietenkin nimenomaan sitä. Kassin pohjalla pötköttävä vanhentunut aniskarkkisäkki saa jo pelkkänä ajatuksena aikaan kylmät väreet. Ei, en juo edes Rakia.

Lasten kanssa lähdettiin tietysti myös kaupungin kuhinaan. Huomasin tietysti vartti ennen lähtöä, ettei hiuslakkapulloni pidä enää pihaustakaan… Minut tuntevat tietävät, että tuolloin kyseessä alkaa olla katastrofin ainekset. Tukkaa kyllä on ihan riittämiin, mutta ilman tupeerausharjaa ja lakkapulloa en pärjäisi, sen luokan liimaletti hiuksista aina pesun jälkeen kuoriutuu. Nyt esitin kuitenkin aivan poikkeuksellista rohkeutta ja lähdin ihmisten ilmoille sotkunutturassa. Mikä on siis kampauksena vallan jees, ei vaan satu sopimaan kurpitsan muotoiseen päähäni mitenkään. Tunsin itseni lähes alastomaksi, mutta tulipahan kokeiltua… 😉

markkinat 033

markkinat 035

markkinat 041

markkinat 043

markkinat 047

Ostokset rajoittuivat tälläkin kertaa karkkilinjalle. Säkillinen metrilakua matkasi Uskolaan lauantaiherkuksi. Äiti yllätti mut vielä huivilla, joka ei ole lopulta hassumman näköinen markkinoilta ostetuksi… Eikä vitonen tuosta ole paha hintakaan. Kiitos äiskä! 🙂

Taidan viritellä kynttilät palamaan, napata kupin kahvia ja sisustuslehden ja oikaista sohvalle lakupussini kera. Vitsit, kun mulla olis kauheesti asiaa, kun en ole päässyt moneen päivään kirjottelemaan. Mutta niitä piirasohjeita sitten seuraavaksi.

Mukavaa lauantaita!

-Päivi-

P.s. Kuvien takana tällä kertaa esikoinen. Hyvin se vetää! 🙂

Pihapuuhia ja voittaja

Pihahommia, lasagnea, kahvia, leikkejä, sählyä… ja sukkahan on tietysti tänään edistynyt! Alan olla jo ihan pro! Not. 😉

Sunnuntait on aika mukavia. Varsinkin kun tänään olen saanut aikaiseksi muutakin, kuin matkasuunnitelmia. Tosin kyllä nekin tuolla pääkopassa koko ajan muhii… Pihaa saatiin siistittyä, haravoitua ja laiteltua pikkuhiljaa talviteloille. Hassua, miten joka vuosi tähän aikaan huomataan, että tänäKÄÄN kesänä ei tullut tehtyä piha-aitaa eikä terassia, saati aloitettua talon maalausta. Ensi kesänä on ihan pakko. Nurmikkokin on kuin kyntömaata… Haluaisin pihasta helppohoitoisen, suojaisan ja viihtyisän. Pieni terassi kalusteineen ja grilleineen, tasaista nurmea ja selkeät kulkuväylät sorasta. Omenapuut haluan säilyttää, talon kivijalan vierellä kasvavat herukkapuskat saavat mennä. Muutama syreenipuska, omppupuu ja paikka jossa viettää rauhallisia kesäpäiviä. En mä paljoa vaadi, enhän?

Ehkä pihasuunnitelmat olisi ihan tosissaan parempi tehdä valmiiksi jo nyt syksyllä. Jospa ne tulisi sitten ihan tosissaan tehtyäkin kesän tullen. Pakko ehkä valmistaa tästäkin aiheesta ihan ikioma lista. (terkkuja miehelleni!) 😉

Lehtiä haravoidessani mietin jälleen myös ajankulua. Kuinka juhannus oli aivan äsken ja kuitenkin samanmoisen ajan kuluttua koristellaan jo joulukuusia. Kohta saa jo viritellä ensimmäiset tunnelmavalot ja lämmitellä glögit. Meillä nuorimmainen on jo ilmoittanut ensimmäiset joululahjatoiveensa ja piirtelee innoissaan tonttuja ja lumiukkoja. Äiti ei vielä ihan niin innoissaan ole…

Ja nyt se, mitä olettekin varmaan jo odotelleet… Eli arvonnan voittaja! Hulivilin Onnenhetket –kirjan arvontaan tuli huima määrä osallistujia ja onnekas voittaja on…

mamiliini, joka oli osallistuja nro 13!

………

Hurjasti onnea! Otatko yhteyttä minuun sähköpostitse osoitteeseen matkallakotiin@gmail.com, jotta tiedän mihin osoitteeseen lähetän palkinnon tulemaan. 🙂

Kiitos myös kaikista kivoista kommenteista ja sanoista, ja sukkatsemppauksesta fb:n puolella! Olen tosi otettu, kun teitä lukijoita ilmestyy lisää ja olette aktiivisia. Puss! Jos et muuten tykkäile Uskolasta jo facebookin puolella, voit tehdä sen näppärästi täällä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Päivi-

Kaiho.

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää.

Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, kaipuu johonkin. Selittämätön kaipaus. Johonkin kauas, tuntemattomaan mutta turvalliseen. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että tympeä talviaika on lusittava läpi vähintään yhden pysähdyksen taktiikalla. Mieluummin kahden.

Minä ottaisin pysähdykseni mieluusti vaikka Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Dublinissa… Tai Barcelonassa, Roomassa, Nizzassa, ehkä Lissabonissa. Tänään olen kaihoissani eksynyt niin Trivagon, kuin Norwegianinkin sivuille. Laskeskelen ja haaveilen. Muutaman päivän irtaantuminen yksin tai ystävän kanssa. Olisi miljoonan arvoinen juuri nyt.

Lopulta on kuitenkin otettava järki käteen. Suljen sivustot ja lähden kameran kanssa kävelylle. Syksy on kaunis, mutta lohduton.

syysuki 010

syysuki 020

syysuki 016

kahvitupla

syysuki 047

rantatupla

syysuki 044

syysuki 042

Kotiin päästyäni avaan reissusivustot uudestaan. Haaveillahan aina saa! Kuka lähtee mun kanssa ”pysähtymään”? 😉

-Päivi-

Paluumuuttajan silmin.

Aloitin ensimmäisen julkisen blogini lähemmäs neljä vuotta sitten, kun muuttomme Tampereelta takaisin tänne synnyinseudulle varmistui. Matkalla Kotiin -blogin oli ajatus käsitellä nimenomaan tuota suurta elämänmuutosta, paluumuuttoa pikkukaupunkiin ja sen mukanaan tuomia fiiliksiä. Alkuun nuo asiat olikin enemmän mielessä ja pinnalla, nyt kun arki on jo pidempään ollut vakiintunutta täällä ”käpykylässä”, alkushokki jopa hieman naurattaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna muutto ei ehkä lopulta ollut ihan niin dramaattinen käänne, kuin tuolloin tuntui. Tärkeiden ystävien jääminen toiseen kaupunkiin teki, ja tekee edelleen, kipeintä. Kaikkeen muuhun tottuu. Lähes kaikesta oppii tykkäämään. Ja kohta ei edes muista, mihin tarvitsi 24/7 ABC:ta. Täällä on yksi kauppa auki 22:een ja ihan mukavasti pärjäillään. Jos vessapaperi sattuu loppumaan taloudesta täysin klo 22.01, sitä saa varmasti jostain naapurista.

Niin, suurin alkujärkytys oli ne kuuluisat aukioloajat. Pikkukaupat sulkeutuvat viideltä, lauantaisin jotkut jo yhdeltä. Ei ole mäkkäriä, ei Subwayta, eikä tusinaa rättikauppaa. Kaikki tuntee kaikki, ja jos ei tunne, niin sitten kysytään. Kyllä joku ainakin tuntee.

Aika nopeasti sitä kuitenkin tämän kaupungin elämänrytmiin tottui. Täällä hoidetaan asiat ajoissa. Kauppaan ja torille lähdetään lauantaina heti aamulla ja lopulta palvelut on täällä näinkin pieneksi kaupungiksi varsin mallikkaat. Jopa aluksi ahdistava ajatus, että kaikki tuntee toisensa, on osoittautunut mieluumminkin mukavan yhteisölliseksi, kuin inhottavaksi.

Keskusta-asujina meillä on kaikki lähellä. Koulu, päiväkoti, palvelut. Lapset pääsee näppärästi harrastuksiinsa ja minä kävelen kaikkialle. Enkä ainoastaan sen takia, että kammoan autoilua. 😉

Helposti tätä kaupunkia tykätään mollata eläkeparatiisiksi, mutta eipä tämä rauhallinen elämänmeno lapsiperhettäkään haittaa. Lapset on sopeutuneet mainiosti ja mieheltä viihtymistä kysyttäessä vastaukseksi kuuluu: ”Iha hyvi”, joten oletan hänenkin olevan suht tyytyväinen. (tosin hän totesi vielä lisäksi tämän olevan ”kaikessa omituisuudessaan sympaattinen kyläpahanen”)

Ikänsä kaupungissa asuneet eivät välttämättä osaa enää nähdä paikkakunnan hienoutta, kauneutta ja toimivuutta. Kesällä tämä todella hakee vertaistaan. Ja onhan täällä arki monin tavoin verraten helppoa ja jouhevaa verrattuna isompaan kaupunkiin. Toki monesta asiasta on pitänyt osata luopua, mutta myös tilalle on saanut paljon. Esimerkiksi työmatkoissa säästynyttä aikaa. Me tosin ollaan tällä haavaa molemmat siinä onnekkaassa asemassa, että työpaikat löytyy täältä, eikä esim. 70 kilometrin päästä, Turusta.

Myönnän, että pari kertaa suivaantuneena olen saattanut päästää suustani, että kaikki alkoi mennä päin helvettiä, kun tänne muutettiin. Mutta ei se niin ole. Mun paikka on aina ollut täällä, vaikka onneksi tajusin poiketa välillä muuallakin. Osaan arvostaa tämän kylän meininkiä ihan eri tavalla. Ja saanut elämääni mahtavia ihmisiä sekä täältä, että muualta.

uganda

Instagram -kuva tältä illalta rannasta. How could I NOT love this place?!

-Päivi-

Piirakkailta.

Jonkin verran on ehtinyt herättää hilpeyttä tämä meidän tyttöporukassa laatima illanvietto… Ideana siis, että kaikki tuo mukanaan piirakan. Ja myös leipoo. Ehe ehe.

No, tätä läppää vois jatkaa tietysti loputtomiin, mutta mennään nyt itse aiheeseen. Jokainen leipoi siis illanistujaisiin piiraan tai kaksi. Aika mukava kattaus erilaisia, ihania herkkuja saatiinkin kasaan. Oli punasipuli-juustopiirakkaa, katkarapupiirakkaa, kana-aurajuustopizzaa… tiramisua ja key lime pieta. Lisäksi salaattia, kasviksia dippailuun ja suklaata jälkkäripöytään. Niin ja viiniä. Paljon ja hyvää.

Tällaiset illanistuijaiset on oikeesti pimeän vuodenajan suola. Jotain pientä kivaa, mitä odottaa. Ystäviä ja hyvää ruokaa. Rentoa yhdessäoloa, nyyttärimeininkiä ja aivan älytön määrä naurua. Priceless!

Tällä kertaa iltamat vietettiin meidän kuistilla. Näin syksyisin siinä voi jo viettää aikaa, kun ei ole paahteisen kuuma. Kynttilät ja villasukat lämmittää sopivasti illan viiletessä. Ja tunnelma oli kohdillaan!

kaa

piirakkailta 021

piirakkailta 018

piirakkailta 020

piirakkailta 040

piirakkailta 031

piirakkailta 037

piirakkailta 050

piirakkailta 065

Onneksi viiniä ei kuitenkaan niin paljon ollut, että tämä päivä olisi mennyt hyväntekeväisyyteen. Sydän on ollut topata ainoastaan Susijengin peliä seuratessa. Sisso ja jestas, mikä peli! Auuuu!

Lupaan piiraiden reseptejä toisella kertaa. Nyt lähden vielä reippailemaan. Ja kehotan kaikkia viettämään piirakkailtoja, such fun! 🙂

-Päivi-