Neljän vuoden takaa…

Eksyin selaamaan ikivanhoja kuvia. Kikattelin vaippahousuisille muksuille, ihmettelin omia hiuksiani, mutta eniten järkytyin neljän vuoden takaisista kuvista muutostamme Uskolaan. Jostain syystä aika on kullannut muistoja siten, että kuvittelin meidän muuttaneen aikalailla hyvälle mallille rempattuun huusholliin. Sain todeta olleeni väärässä. Vai mitä tykkäätte?

Tapetti jäi vaatimattomasti noin neljä rullaa vajaaksi… öh. Korkeet huoneet on ihan kivat, mutta…

Ihan muutama laatikko jos nyt puuttuu..

Leivät tiskikaapissa… mutta pirun komeet puutasot! Vielä tuolloin…

Kaappeja ei ilmeisesti vieläkään..? Saati roskista.

Ranskalaisia? Sokkelilevyä? Anyone?

Mahtuisko tohon pinoon vielä jotain, jos oikein yrittäis?

Vessahätä?

——————

Toisinaan sitä on ihan hyvä muistuttaa itselleen, kuinka paljon ollaan kuitenkin edetty, saatu aikaiseksi. Vaikkei tämä torppa vielä lähellekään valmis ole, voisi se olla vielä aika paljon hurjemmassakin kuosissa. Aika visusti voiton puolella ollaan kuitenkin jo kokonaisuudessaan. Esiteinin huoneen suunnitelmat alkaa olla jo suht pitkällä, odotan kieltämättä kieli pitkällä rempan aloitusta… (älkää kertoko mun miehelle, oon koittanut olla aika hiljaa tästä vielä… 😉 )

Mutta pakko kai sekin on myöntää, että maku muuttuu… Salin tapetit oli hienoinen pettymys heti jo laittovaiheessa, enkä niiden kanssa ole tainnut oikein ystävystyä missään kohtaa. Mieli tekisi jotain hieman tummempaa ja kodikkaampaa, valmiiksi korkea ja avara tila ei olisi kaivannut noin vaaleaa tapettia. No, sitä sattuu. Ehkä nyt ensin kuitenkin se tytön huone…

Noiden muutto- ja remppakuvien jälkeen elelen kuitenkin suht tyytyväisenä näissä maisemissa…

… vaikkei aina ihan näin siistiä olekaan.

Tykkäisittekö lukea enemmän remontti/muutos/sisustusjuttuja, jos tästä taas tuolla saralla hiukan aktivoiduttaisi?

-Päivi-

Keltaista, mustaa… syksyä.

Pohdittiin eräs päivä töissä, että sisustaminen on varmaan jonkin verran muuttunut meidän lapsuudesta. Vielä 90 -luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus vaihtaa jouluksi niin matot, kuin verhotkin, liinoista puhumattakaan. Oli kesäverhot, syysmatot, pääsiäisliinat. Mä koitin pitää vielä jonkin aikaa ensimmäisessä omassa kodissani näitä perinteitä yllä. Lopulta lasten ja kiireen myötä juhlapyhien sisustelukin muutti muotoaan. Edelleen pyrin pienillä jutuilla muuttamaan kodin tunnelmia vuodenaikojen mukaan, mutta mitään niin suureellista en enää harrasta, kuin ennen. Nyt riittää muutama uusi tyyny, kukat, kynttilät ja vaikkapa nyt koristekurpitsat. Mattojakin vaihtelen toisinaan. Se tosin tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi silloin tällöin pestäkin…

Syyskotia varten ei kuitenkaan mattoja vaihdettu. Piensisustusta hiukan päivitin ja hommasin sohvalle keltaiset tyynyt. Keltaista on selkeästi nyt tulossa enemmän sisustukseen, niin tapetteihin, kuin piensisustukseenkin. Erityisesti eri keltaisten ja harmaan liittoa. Ei lainkaan hassumpi yhdistelmä, kun hetken totuttelee.

Keltaista, mustaa, teetä ja sympatiaa… Näitä ovat Uskolan syyseväät. Niin ja pitkä pinna. Viikonloppuna otetuista kuvista on taas vähän lookki muuttunut. Noin 78 muovisotilasta, 7 sukkaa ja yhdet värikynät löytyis noin alkuun tuosta lattialta. Aijjjettä.

Mites teillä, vaikuttaako vuodenajat tai juhlapyhät sisustukseen?

-Päivi-

Sateinen kuvauspäivä.

Niinkuin jossain vaiheessa jo väläytinkin, meille on osunut parit lehtikuvaukset tänne Uskolaan lähiaikoina. Ensimmäiset olivat viime tiistaina ja toista kuvausryhmää odotellaan jännityksellä kylään viikon kuluttua maanantaina. Vaikka ensimmäisten kuvausten saldo käytetäänkin enemmän asumis- kuin sisustushenkiseen juttuun, halusin tietenkin että kaikki olisi suht tip top. Aika syksyinen tunnelma tuli näihin itse ottamiini kuviin, ihan vahingossa. Päivä oli aika synkkä ja harmaa ja ehkä nuo keltaisen ja oranssin sävyt vie ajatukset automaattisesti syksyyn. Toisaalta ihanaa vaihtelua kesän kepeydelle. Kohta alkaa jo kynttiläaikakin. Sopii!

Yritin vähän perheelle puhella, josko tämä siisteystaso olisi mahdollista pitää yllä vielä reilun viikon, ettei tarvitse taas siivoamista alusta alottaa, mutta arvannette miten siinä on käynyt… Jep.

Nyt kuitenkin ruotsalaisdekkarin pariin ja aamulla taas reippaana töihin. Viimeinen viikko ennen koulujen alkua… Hui!

Ahkeraa alkavaa viikkoa!

-Päivi-

 

Kotona keväällä kerran.

Koti- ja sisustuskuvia paljon toivotaan, mutta niitä tippuu nykyään aika harvakseltaan… ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mä oon ihan julmetun kyllästynyt siivoamaan! Se on jännä, miten viisi ihmistä kyllä kaikella antaumuksella sotkee paikkoja, mutta vain yksi siivoaa omat (ja muiden) jäljet. Ja jokseenkin myös epäreilua.

Mutta valitukset (kerrankin) sikseen ja asiaan. Viikonloppuna siivoajia taisi olla muitakin kuin minä, kun näinkin siistiltä näyttää. Ja heti tulee myös parempi mieli. Kodin tunnelmankohottaja numero yksi on siis mun mielestä ehdottomasti siivous. Hyvänä kakkosena (ja lisänä nimenomaan siistiin kotiin) ovat kukat. Luonnosta, kukkakaupasta, marketista tai vaikka takapihalta. Yhtä kaikki, kukat saa tunnelman hetkessä kohdalleen. Ihan vaan hyvin hienovaraisena vinkkinä myös miespuolisille lukijoille… 😉

Musta matto on ehkä hiukan tumma tähän vuodenaikaan, mutta toisaalta antaa salille kaivattua ryhtiä. Vai mitä ootte mieltä?

Ai hitsi, nyt on juoksahdettava lenkille! No okei. Lyllerrettävä. Mut kuiteski.

Vielä ei näy blogi Kaksplussalla, mutta ei hätiä. Tällä puolella jatketaan, kunnes muutto on suoritettu. 🙂

-Päivi-

Sunnuntain suunnitelmia.

No niin, positiivisempaa taisin luvata. Ja mikäs tässä on ollessa; tällä haavaa kaikki terveinä (kop kop), koko porukka kotosalla, siistiäkin juuri nyt. Hyvät puitteet suunnitteluun ja ehkä hiukan haaveiluunkin… 🙂

Isännän lähetin viimeistelemään pikkuneidin huoneen lattian ja oman ahterini parkkeerasin parin lehden, teekupin ja läppärin kanssa sohvalle. Sisustuksessa on edelleen menossa talvinen väritys, tulppaanit piristää hiukan muutoin värintöntä tunnelmaa. Mutta vielä en kaipaa enempää väriläiskiä. Itseni tuntien kuitenkin viimeistään helmi- maaliskuun vaihteessa valoisuus ja värit lisääntyvät myös täällä kotona. Tänään kuitenkin mietinnässä remontin alla olevan lastenhuoneen kalustus ja sisustaminen. 

Tällä hetkellä huoneeseen ei ole sängyn lisäksi yhtään kalustetta valmiiksi. Eipä tuonne tosin paljon mahdukaan. Vaatekaapin lisäksi pieni työpöytä piirustelua varten ja lipasto vaikkapa lelujen säilytykseen. Luulen, että irtohyllyt, valaisimet ja muu pikkusälä löytää paikkansa sitten pikkuhiljaa.

Sänky on ihastuttava, vanha päästävedettävä. Tummaa puuta, suloinen kuin mikä. Voi olla tosin itse asukille aikamoinen shokki siirtyä 90 cm leveästä sängystä huomattavasti kapeampaan. Mutta eiköhän tuo pian totu.

Sänkyä lukuunottamatta huoneen peruskalusto tullaan hankkimaan Ikeasta. Kuinkas muuten. Peruskaluista saa varsin mukavia ja omannäköisiä pienellä tuunauksella. Työpöytä maalataan valkoiseksi, lipastoon ja kaappiin vaihdetaan tyttömäisemmät vetimet. Räsymatto löytynee omasta varastosta ja yksi kirppikseltä löytynyt hauska tuolikin on jo pöydän ääreen. Uutta ja vanhaa siis sekaisin sopivassa suhteessa. 

Myönnän, että olen taas aika malttamaton… eikö se vois olla jo valmis, että pääsis sisustamaan?! Tämän valmistumisen jälkeen kyllä lupaan, että seuraavaa ei aloiteta ennenkuin jokaikinen lista on paikoillaan ja kaikki viimeisteltynä. Meidän makkarissakin saattaa olla vielä joitain puutteita… kröhöm.

Nyt eräs kiharapäinen pikkuihminen vaatii multa manikyyriä. Better go then! 

Suloista sunnuntaita!

–Päivi-

Vapaiden saldo

Oih, mitkä ihanat kaksi kokonaista vapaapäivää sain viettää. Itsenäisyyspäivä vietetään meillä perinteiseen malliin kotosalla riisipuuroa nauttien ja linnan pukuloistoa katsellen. Voimaannuttaviin vapaisiin mahtui myös:

– joulutorttujen paistamista

– siivoilua

– hitaita aamuja

– burgundinpataa

– yhdet isommalti menneet hermot

– lumisadetta

– jouluostoksia

– pikkiriikkisen työjuttuja

– joutenoloa

– joulukukka-asetelmien askartelua…

… ja mikä tärkeintä, ihan vaan olemista. Yhdessä.

Toisinaan monen muun ruuhkavuosilaisen kanssa pohdiskellaan, miten sen joulutunnelman ehtisi saavuttamaan kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Viime jouluna mä huomasin, että kyllä se joulu tuli ilman jokaisen kaapin pesemistä ja maton vaihtamistakin. Tänä jouluna olen ehtinyt jopa hiukan nauttia tästä joulun odotusajasta. 

Eilisen kukkakauppareissun jälkeen totesin myös jälleen, että ei se tunnelma kummia vaadi. Mun joulufiilis kotona koostuu ruokien lisäksi havuista, hyasinteista, kynttilöiden pehmeästä valosta ja perinteisistä jouluisista tuoksuista. 

Juuri nyt mä en myöskään kaipaa kotiin sitä perinteistä joulunpunaista, vaikka siihen viime vuonna meninkin ”sortumaan”. Silmää miellyttää kovasti valkoisen, havunvihreän, harmaan ja pellavan liitto. Tummat sohvatyynytkään ei häiritse mun silmää yhtään. Päinvastoin.

Meillä leivotaan (kuulemma..) tänään vielä pipareita. Yksi jouluinen tuoksu lisää taloon, siis. Ei, että valittaisin. 🙂

-Päivi-

Syksyä sisälle.

Vapailta paluu tiesikin ihan reippaasti hommia, joten bloggailemaankaan en ole ehtinyt laisinkaan. Viikonlopuksi on kuitenkin paras rauhoittua olemaan perheen kanssa. Tänään saatiin vihdoin nyt sitä syksyisempää fiilistä Uskolaankin. Tummempia tekstiilejä, vähän hyllyä, taulua ja kynttilöitä. Ja tärkeimpänä siivous.

Nyt on hyvä fiilis, kotoisa olo. Syksy taitaa olla sisustuksellisesti mun lemppari… 🙂 Tässä pientä kuvapläjäystä Uskolan syys-sisustuksesta vielä tähän lauantai-iltaan.

Nyt mä vetäydyn peiton alle. Rentoa iltaa!

-Päivi-