Oih, mitkä ihanat kaksi kokonaista vapaapäivää sain viettää. Itsenäisyyspäivä vietetään meillä perinteiseen malliin kotosalla riisipuuroa nauttien ja linnan pukuloistoa katsellen. Voimaannuttaviin vapaisiin mahtui myös:
– joulutorttujen paistamista
– siivoilua
– hitaita aamuja
– burgundinpataa
– yhdet isommalti menneet hermot
– lumisadetta
– jouluostoksia
– pikkiriikkisen työjuttuja
– joutenoloa
– joulukukka-asetelmien askartelua…
… ja mikä tärkeintä, ihan vaan olemista. Yhdessä.
Toisinaan monen muun ruuhkavuosilaisen kanssa pohdiskellaan, miten sen joulutunnelman ehtisi saavuttamaan kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Viime jouluna mä huomasin, että kyllä se joulu tuli ilman jokaisen kaapin pesemistä ja maton vaihtamistakin. Tänä jouluna olen ehtinyt jopa hiukan nauttia tästä joulun odotusajasta.
Eilisen kukkakauppareissun jälkeen totesin myös jälleen, että ei se tunnelma kummia vaadi. Mun joulufiilis kotona koostuu ruokien lisäksi havuista, hyasinteista, kynttilöiden pehmeästä valosta ja perinteisistä jouluisista tuoksuista.
Juuri nyt mä en myöskään kaipaa kotiin sitä perinteistä joulunpunaista, vaikka siihen viime vuonna meninkin ”sortumaan”. Silmää miellyttää kovasti valkoisen, havunvihreän, harmaan ja pellavan liitto. Tummat sohvatyynytkään ei häiritse mun silmää yhtään. Päinvastoin.
Meillä leivotaan (kuulemma..) tänään vielä pipareita. Yksi jouluinen tuoksu lisää taloon, siis. Ei, että valittaisin. 🙂
-Päivi-
nakit ja MUTSI 