Tapettia ja laattaa.

Tämähän on ollut hupaisa alkuvuosi! Pitkän itämisajan vatsatauti saavutti lopulta eilen illalla minutkin, oletettavasti ensi viikonloppuna on sitten miehen vuoro. Enpä muistanutkaan, kuinka avuttomaksi aikuinen ihminen vetää vatsataudin edessä… Jollain kummalla olen saanut väisteltyä tautia viimeiset neljä vuotta. Ja toivottavasti myös seuraavat.

Siinä siis postauksen laattaosuus. Tapettiosuus on paljon kivempi! Pikkuneidin huoneen lattiat on siis saatu maalattua ja tapetointikin on edennyt mukavasti puoleen väliin. Mä olen ihan hämmentynyt tästä vauhdista. Tämän huoneen valmistumisen jälkeen on pidettävä pieni remppatauko. Ihan vaan finanssipoliittisistakin syistä. (voitte sit muistuttaa, jos alan olla tulisilla hiilillä, kun eskarilaisen huoneen remppaa ei ole aloitettu…)

Tän huoneen suunnitelmat on olleet suht selvillä jo yli 2 vuotta. Aika huisia, että nyt ollaan oikeesti jo tässä vaiheessa! Ja voi vitsi, mä rakastan tota Kirsikkapuuta. 

 Nyt tuntuu siltä, että on palattava makuuasentoon… Pidän vielä huomenna toipilaspäivän ja kaupan kiinni, etten tartuta tautia eteenpäin. Kyllä vähän vielä puhalluttaa…

Muistakaahan osallistua arvontaan, löytyy tuolta pari postausta alaspäin. Vielä tämä ilta aikaa osallistua!

-Päivi-

P.s. Kiitos hurjasta palautemäärästä eiliseen postaukseen. Aivan ihania, kannustavia sanoja. Olen lukenut niitä kyynelsilmin. Kiitos.

Sunnuntain suunnitelmia.

No niin, positiivisempaa taisin luvata. Ja mikäs tässä on ollessa; tällä haavaa kaikki terveinä (kop kop), koko porukka kotosalla, siistiäkin juuri nyt. Hyvät puitteet suunnitteluun ja ehkä hiukan haaveiluunkin… 🙂

Isännän lähetin viimeistelemään pikkuneidin huoneen lattian ja oman ahterini parkkeerasin parin lehden, teekupin ja läppärin kanssa sohvalle. Sisustuksessa on edelleen menossa talvinen väritys, tulppaanit piristää hiukan muutoin värintöntä tunnelmaa. Mutta vielä en kaipaa enempää väriläiskiä. Itseni tuntien kuitenkin viimeistään helmi- maaliskuun vaihteessa valoisuus ja värit lisääntyvät myös täällä kotona. Tänään kuitenkin mietinnässä remontin alla olevan lastenhuoneen kalustus ja sisustaminen. 

Tällä hetkellä huoneeseen ei ole sängyn lisäksi yhtään kalustetta valmiiksi. Eipä tuonne tosin paljon mahdukaan. Vaatekaapin lisäksi pieni työpöytä piirustelua varten ja lipasto vaikkapa lelujen säilytykseen. Luulen, että irtohyllyt, valaisimet ja muu pikkusälä löytää paikkansa sitten pikkuhiljaa.

Sänky on ihastuttava, vanha päästävedettävä. Tummaa puuta, suloinen kuin mikä. Voi olla tosin itse asukille aikamoinen shokki siirtyä 90 cm leveästä sängystä huomattavasti kapeampaan. Mutta eiköhän tuo pian totu.

Sänkyä lukuunottamatta huoneen peruskalusto tullaan hankkimaan Ikeasta. Kuinkas muuten. Peruskaluista saa varsin mukavia ja omannäköisiä pienellä tuunauksella. Työpöytä maalataan valkoiseksi, lipastoon ja kaappiin vaihdetaan tyttömäisemmät vetimet. Räsymatto löytynee omasta varastosta ja yksi kirppikseltä löytynyt hauska tuolikin on jo pöydän ääreen. Uutta ja vanhaa siis sekaisin sopivassa suhteessa. 

Myönnän, että olen taas aika malttamaton… eikö se vois olla jo valmis, että pääsis sisustamaan?! Tämän valmistumisen jälkeen kyllä lupaan, että seuraavaa ei aloiteta ennenkuin jokaikinen lista on paikoillaan ja kaikki viimeisteltynä. Meidän makkarissakin saattaa olla vielä joitain puutteita… kröhöm.

Nyt eräs kiharapäinen pikkuihminen vaatii multa manikyyriä. Better go then! 

Suloista sunnuntaita!

–Päivi-

Armas arki

Kaikki loppuu aikanaan, hyvät asiat yleensä just nopeimmin. Kuten loma. Vähän ehkä huominen aamuherätys ahdistaa, mutta muuten tuntuu aika hyvältä. Lapset kouluun ja tarhaan, minä inventaarion kimppuun kaupalle (hurraa!) ja isäntä uuteen työhön. Muutama päivä menee todennäköisesti totutellessa, mutta ollaan koitettu valmistautua, edes vähän. Miettimällä parin päivän ruoat valmiiksi ja vetämällä viime hetken nimmari esikoisen todistukseen. Eikös noilla jo aika pitkälle pötki…? 

Eskarilaisen vatsatauti oli onneksi nopeaa ja helpohkoa laatua, ulostuleva anti tuli jo iltasella joten yö saatiin nukkua. Tämä päivä on mennyt toki vielä lepäillessä, mutta aika pirtsakkana poika oli. Vielä ei huokaista helpotuksesta, mutta toivotaan kuitenkin että tää olis nyt ollu tässä.

Pikkuneidin huoneen lattia alkaa olla jo viimeisiä lankkuja vaille valmis. Ennen näkemätöntä reippautta! Itse asukki kävi jo tanssimassa uudella lattialla, hyväksyntä lopputulokselle on siis jo korkeimmalta tasolta saatu. 🙂

Iltapalaksi kokosin nopeasti helpon tonnikalapiirakan. Uppoaa mukavasti myös töissä eväänä. (kun vaan joskus muistais ottaa ne eväät mukaan…) Meillä on tätä tarjottu niin juhlissa, illanistujaisissa, kuin ihan omalla porukalla iltapalanakin. Suosittelen kokeilemaan!

 Helppo tonnikalapiirakka

(pyöreä piirasvuoallinen, pellilliseen tuplaa ainesosien määrät)

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

150 g margariinia

0,5 dl kermaa/vettä

suolaa

(juustoraastetta)

Nypi jauhot, suola ja margariini murumaiseksi seokseksi, lisää joukkoon kylmä neste. (ja juustoraaste)

Painele taikina piirasvuokaan ja paista uunin alatasolla 225 C, 10 min.

Täyte:

1 prk tonnikalaa

paprikaa

punasipulia

tilliä

n. 200 g juustoraastetta

3 munaa

3 dl ruokakermaa

suolaa

sitruunapippuria

Lisää esipaistetulle pohjalle tonnikala, paprikasuikaleet ja sipulirenkaat, sekä kerma, johon olet lisännyt muut täytteen ainekset. (olisin tipauttanu mukaan vielä muutaman kapriksen, mutta mun mies ei osaa arvostaa…)

Jatka paistamista uunin alatasolla 200 C, n. 30 min.

——————–

Nyt vielä palanen piirakkaa, ehkä muutama sivu kirjaa ja ajoissa nukkumaan. 

Tervetuloa, arki!

-Päivi- 

1.1.2013

Vuodenvaihde sujui Uskolassa perinteisissä merkeissä. Rakkaiden ystävien kanssa, tortillakulhojen äärellä, seurapelejä pelaillen ja skumppaa kilistellen. Lapset touhusivat omiaan ja väsyneimmätkin pienet jaksoivat lähteä puoliltaöin ulos ottamaan vastaan uuden vuoden. 

Vuoden vaihtuminen merkitsee meille myös joka kerta uutta täyttä vuotta pariskuntana. Kun 13 vuotta sitten iskin silmäni rauhalliseen nuorukaiseen, en ehkä olisi uskonut, miltä yhteinen elämämme näyttää tänään.

Ja miltä se näin vuodenvaihteessa sitten näyttää..? No remontilta tietenkin. 🙂

Rakastetteks tekin tota seinien väriä? Uuuh! Pohjamaalisävyissäkin löytyy, vissiin… 😉 Pikkuneidin huoneessa on siis edetty, tapetit on poistettu ja lattiaa avataan parhaillaan. Edessä siis lautalattian asennus ja maalaus, sekä seinien pohjamaalaus ja tapetointi. Ja tietysti kalustus. Noin pähkinänkuoressa. Joulupukin tuoma pupulamppu odottelee jo pääsyä uuteen huoneeseen… 🙂

Seiniin saadaan vihdoin Tapettitalon ihana Kirsikkapuu. Tämän huoneen valmistumista odotetaan erityisellä innolla, pienemmät kun asustavat parhaillaan samaa huonetta ja toisinaan barbit ja legoukot joutuvat tukkanuottasille…

Mulla on edessä ihana loppuviikko, olen nimittäin lomalla! Uskotteko, että ensimmäinen lähes viikon loma, ekan kerran melkein puoleentoista vuoteen, tuntuu aika maukkaalta. Sekä kauppa, että itse kauppias toipuvat tämän viikon viime vuodesta ja jouluhässäkästä. Eiköhän sitä sitten taas jaksa. 

Jaa mitä lomasuunnitelmia? Ei mitään!

Oikein hyvää vuotta 2013 kaikille! 

Ja tervetuloa uusille lukijoille!

-Päivi-

P.s. Kiitos mahtavista kommenteista edelliseen postaukseen!
P.p.s. Uskola-blogi siirtyi uuden vuoden kunniaksi vihdoin omaa nimeään kantaville facebook-sivuille. Käy tykkäilemässä TÄÄLLÄ.

Tunnelmia uudesta makkarista

Antanette anteeksi, nyt aiheet pyörii varmaan hetken makuuhuoneen ympärillä. Öisin nukuttaa hyvin, mutta aamuyöstä havahtuessa ei malttais jatkaa unia. Tekis mieli vaan fiilistellä. Hih!

Vaikka moni pikkujuttu onkin vielä kesken, viihdytään täällä nyt jo tosi hyvin. Mutta ollaankin yksinkertaisuuden ystäviä. Keep calm-taulu ei toki ole jäämässä huoneen nurkkaan, vaikka ei se kyllä hassumpi ole tuollakaan!

Sängyllä on ”varatyynyt”, uusia kun ei ole vielä hommattu. Mutta kuten isäni asian ilmaisee, ”kaik aikanas”. Ei tässä enää kiire ole.

Toi ikkunan alta törröttävä juttu ei ole mun mikrofoni, vaan joku patterin putki. Pikkasen ehkä on vilpoista vielä, kun patteri odottaa paketissa, mutta viileessä on hyvä nukkua. 😉

Ehkä kohta vois jo viritellä joulutähden ikkunaan…? 

-Päivi-

Muuttopuuhia

Nyt, lähes kolme vuotta Uskolaan muuton jälkeen, nukuimme ensimmäisen yön ihan oikeassa makuuhuoneessa. Kattolistat on vaiheessa, patteri puuttuu ja sänkykin on väärä, mutta ilo on silti korkealla. Meillä on neljä makuuhuonetta!

Kyllä tämäkin remontti aikansa kesti… Oli inspiraatio-ongelmia, tapettiongelmia, rahoitusongelmia ja välillä vähän v*tutusongelmiakin. Kesällä kukaan ei edes avannut koko huoneen ovea kolmeen viikkoon, kun tympi niin huolella. Ehdin heittää hanskat tiskiin kymmeniä kertoja ja ajaa mieheni raivon partaalle hoputuksellani. Mutta viimein eilen päästiin muuttamaan. Yläkerta on nyt kokonaan lasten valtakuntaa ja alakerran remontti alkaa olla loppusilauksia vaille valmis. Mieletöntä!

Kuvat eiliseltä, muuttopuuhista. Paras vaihe, ”pikkusisustelu”, on vielä edessäpäin. 

Vähän utuista, sinisen unen tunnelmaa mä hain. Vaikken siis sinisestä pidäkään. Mutta tän verran sitä saa olla. Samalla kertaa meni muuten kaikki lakanat vaihtoon. Rempseät ja värikkäät lakanat menee kiertoon ja uusissa väreinä hyväksytään vain valkoinen, harmaa ja siniharmaa.

Illalla sängyssä makoillessani mietin, miten ihmeessä vielä viime talvena tuossa pikkiriikkisessä huoneessa oli sauna ja kylpyhuone?! Muutos on ollut aikamoinen. Ja yht’äkkiä näin jälkeenpäin se 8 kuukautta ei muka tunnukaan niin pitkältä ajalta… 😉

Jaa mistäkö lähdettiin liikkeelle? No tästä:

Nämä ihan vaikka muistutukseksi miehelleni. Nyt ei tullu sutta taikka sekundaa. 🙂

Tämän jälkeen lastenhuoneiden tulevat remontit tuntuvat lähinnä pieneltä pintaraapasulta. Vähän maalausta, tapettia ja lattian vaihto. (ei kai ikinä pitäis sanoa näin, kun ei tiedä, mitä ylläreitä tulee vastaan…) 

Suunnitelmat muhii päässä jo täyttä vauhtia. Kohta päästään raaputtamaan tapettia! 😀

-Päivi-

Sängytön huone

Pitihän se arvata. Kaikki oli suunniteltu niin hienosti valmiiksi. Enää toi lista tonne, naps, ja toinen tonne, naps, ja sitten vaan kalusteet. ”Vaan kalusteet” olikin sitten suhteellisempi käsite.

Tai itseasiassa meillä on kyllä kaikki muut kalusteet, paitsi se olennaisin. Sänky. Lähdettiin niin reteesti sitä lauantaina Ikeasta hakemaan, vain kuullaksemme, että tehtaalla on ongelma ja kyseisiä sängynrunkoja saadaan myyntiin taas vasta joulukuussa. Aikaisintaan. 

No ei tämä nyt mikään maailmanluokan ongelma ole, mutta myönnän päästäneeni aika tiheän rimpsun kirosanoja. On meillä sentään sänky, mikä kyllä siirretään näin alkuun uuteen huoneeseen, kunhan patteri on saatu paikoilleen. Mutta mitään ei voi seinille kiinnittää, ennen uutta sänkyä. Päädyn korkeus vaikuttaa hyllyjen paikkoihin jne. Kyl te tiiätte. Sehän tässä nyt eniten ärsyttääkin, kun ei pääse kunnolla sisustamaan.

Yöpöydät ja lamput on sentään jo olemassa. Pöytien laatikoihin tilasin uudet nupit ja lamppujen jalkoja mietin vielä… Josko hopeiset näyttäis kuitenkin kokonaisuudessa paremmalta…?

Mielelläni laittaisin jo enemmänkin kuvia, mutta kokonaisuutta ei viitsi kuvailla, ennenkuin kaikki on valmista, sänkyineen päivineen.

Ikean reissuilta jää jostain syystä käsiin aina myös ”kaikkea pientä”, mitä ei ostoslistalla ollut. Tällä kertaa mm. nämä suloiset tuikkukipot. Euron kappale, ei paha. 🙂

Mukavaa lokakuun viimeistä! Jokohan sitä pikkuhiljaa sais joulufiiliksestä kiinni, kun siirrytään jo marraskuun puolelle…?

-Päivi-

Rullaa vaille

Miten aina, kun on hillitön remppaboogie päällä ja päästään vihdoin tapetoimaan, tapetti loppuu kesken?! Voi itku ja potku, pari ärräpäätä saatoin päästää, kun mittavirhe tajuttiin. 

Vaan toisaalta samaan konkurssiin kai tuo nyt menee, onhan tätä tässä jo tehty. Ei kai tuo viikon lisäodottelu enää paljon vaikuta. Ollaan kuitenkin jo niin tosi lähellä! Pieni välikurkistus lienee paikallaan kuitenkin…

Tapetista tykkään tosi paljon ja valaisin oli myös ihan nappivalinta. (joo, se oli ihan pakko saada jo kattoon, vaikka muuten on kaikki ihan kesken ;)) Eihän sieltä puutu enää ku sänky!

Nyt mä siirryn jännittyneenä seuraamaan, ku mun big brother kävi eilen taikomassa Big Brotherissa. Iiiiik!

-Päivi-

Viluvarpaat tyytyväisinä Ikea-keittiössä

Ikea-tuotteita kuulee usein dissattavan. Halvalla ei voi saada hyvää ja itse pitäis kootakin. Mutta kyllä mä ainakin useimmiten olen kyseisen puljun tuotteista tykännyt. Isoista kokonaisuuksista ykkönen on ehdottomasti meidän keittiö. Edullinen, itse suunniteltu ja koottu, mutta edelleen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Toki joitain kompromissi-ratkaisuja oli pakko tehdä, kaikkia mahdollisia kokoja ja kaappeja kun Ikeasta ei millään voi saada. Mikään juttu ei kuitenkaan jäänyt häiritsemään ylitsepääsemättömästi. Kokonaisuutta pidän just meidän tarpeisiin sopivana ja pienillä fiksauksilla saa aina uutta lookia. Kuten Köpiksestä tuliaisina tuoduilla vetimillä, joista tykkään ihan pipona!

Kylmä alkaa taas hiipiä ovien ja seinien raoista sisälle asti. Tänäkin vuonna ollaan koitettu mahdollisimman pitkälle venyttää lämpöjen päälle laittamista, polteltu kynttilöitä ja vedetty villasukkia jalkaan, vaan kyllä tänään oli pakko luovuttaa ja päästää patterit suhisemaan. Pönttöuuni-haave elää ja voi hyvin, ei vielä ihan pala, mutta kytee. Kovasti säästetään, mutta lottovoitto vois olla kiva.

Siihen asti kuitenkin vedetään villasukkaa toisen päälle ja tassutellaan tyytyväisinä halvassa ja itsekootussa Ikea-keittiössämme. 😉

-Päivi-

Eksynyt tapettiviidakossa vol.267

Kyllä mä taisin jossain vaiheessa jo luvata, että makkarin jälkeen ei enää yhtään remonttia meille. Mut kyllä te tiedätte, miten tää menee… 😉 Nyt, kun ollaan jo voiton puolella, ajatukset siirtyy seuraaviin kohteisiin. Ja niitähän riittää. Remppahommat siirtyvät yläkertaan, kolme lastenhuonetta, käytävä ja kylppäri. Jotakuinkin tässä järjestyksessä. 

Odotan innolla, että päästään lastenhuoneiden kimppuun! Erityisen kivaa on tietysti se, että lapset on niin eri ikäisiä ja molempia sukupuoliakin löytyy, joten kaikissa huoneissa saa päästää mielikuvituksen erilailla valloilleen. 

Pienimmän huoneen sävelet on jotakuinkin selvät, ja se todennäköisesti myös rempataan ensimmäiseksi. 4-vuotiaan pikkuneidin huoneen saa vielä tapetoida hempeillä kukkatapeteilla ja kotileikki-leluista saa hauskoja somisteita tyttövaltakuntaan. Tapettipaikasta kisaavat parhaillaan nämä suloisuudet:

Sandbergin Alma

Ja Tapettitalon Kirsikkapuu

Eskari-ikäinen poika haluaisi mieluiten tietysti Spiderman, Lego ja Transformers-tapetit ja mielellään vielä joka seinään eri. Äiti on ehkä inasen eri mieltä… Poika on aina ollut vihreän ystävä ja olinkin jo mielessäni suunnitellut selkeää valkoisen ja mustan yhdistelmää, maustettuna raikkaalla vihreällä, kun poika ilmoittaakin tykkäävänsä ”just sinisestä maailman eniten”. Keskustelu siis jatkuu, tällä hetkellä tapettikisan kärjessä ovat:’

Sandbergin Erik reippailla perusväreillä.

Boråsin new classic mustilla (tai niillä tumman sinisillä) tähdillä.

Näiden pienempien huoneisiin on siis olemassa joku punainen lanka ja ajatus. Mutta se vanhimman tytön huone. Mitäs ihmettä me sinne keksitään?

Tämä vanhin neitokainen täyttää siis keväällä 10 vuotta. Ihan lapsi vielä, mutta hyvin äkkiähän nuo sitä esi-teini-iän oveakin kolkuttelee. Vielä tyttö tykkää pinkistä ja turkoosista, mutta jotenkin arveluttaa tapetoida tässä vaiheessa huonetta kovin pastellisilla väreillä… Tapettiselailut ei oikein ole tuottaneet tulosta, lempparia ei ole löytynyt sen enempää äidille, kuin tyttärellekään. Olisin ehkä taipuvainen kääntymään jonkun aika perinteisen raita-tapetin puoleen, ehkä joku musta-valkopohjainen säväyksellä väriä… 

Nyt olisin siis taas apua vailla. Olisko teillä ihanilla lukijoilla vinkata joku kiva tapettimallisto, mistä voisi löytyä kiva tapetti nuorelle neidille? Estat, Boråsit, Sandbergit ja Tapettitalot on jo läpikäyty. Onneksi tällä ei mikään kiire ole, onpahan sitten ainakin hyvin haudutettu päätös. 😉

Millaisia tapetteja teidän 10-vuotiailla (tai hiukan vanhemmilla) lapsilla on huoneissaan?

-Päivi-