Gööls, gööls, gööls!

Tiedättekö, mistä tuntee tulleensa vanhaksi? Siis lasten kasvamisen lisäksi. No siitä, kun ei meinaa palautua. Oli kyse sitten silmänympärysalueen ihosta, skumpanhuuruisen illan jälkeisestä kohmelosta tai klo 4.20 alkaneesta reissupäivästä, tiukkaa meinaa tehdä.

Eilen meillä Kaksplussan bloggareilla oli vuoden ensimmäinen blogitapaaminen Helsingissä. Myönnettävä on, että märisin herätyksen piristessä neljän jälkeen ja illalla olo oli kuin hakatulla, mutta päivä oli pitkästä reissusta huolimatta tosi kiva! Tänne Kaksplussan blogimaailmaan on eksynyt kyllä hulvaton porukka, harmi tietysti että kaikki eivät päässeet eilen paikalle.

kaksplussalla 002

kaksplussalla 006

kaksplussalla 011

Päivä alkoi ihanalla skumppabrunssilla, käytiin läpi teknisiä asioita ja tavattiin mediamyynnin porukkaa, vaihdettiin kuulumisia ja räpsittiin tietenkin hullun lailla kuvia. Lopuksi meistä otettiin vielä uudet kasvokuvat blogia varten. Tästä jo aamulla Facebookin puolella valittelinkin… osui nimittäin niin makoisasti, että tuuppas oikein mojovan herpeksen huuleen ihan kasvokuvien kunniaksi. Niin mun tuuria! Onneksi lupasivat kiltisti photoshopata ylimääräiset turvokkeet huulesta…

kaksplussalla 016

kaksplussalla 027

kaksplussalla 021

kaksplussalla 033

Lopulta meitä oli kasassa Kiljuvan Pikkunälän Demi, mää itte, Johanna Amalian harvinainen sairaus -blogista ja ekaa kertaa mukaan päässyt Sydämen asialla Eevi.

Ehdin onneksi lopulta jo kahden junaan ja olin kotona hyvissä ajoin ennen kuutta. Noutaja saapui illalla jo heti kympin jälkeen ja pakko myöntää, etten ihan täysillä ja skarppina vielä tänään töissä ollut… se palautuminen, se palautuminen…

Jos nyt jotain odotan, niin pääsiäisen pitkiä vapaita. Rauhallista röhnöttelyä, ulkoiluja, herkuttelua. Ylipäänsä sitä, että on aikaa perheelle ja kodille, ilman aikatauluja ja pakollisia menoja. Vähän jo varovasti päätin, että esikoisen huone pääsee rempan alle pyhistä alkaen. Mut älkää kertoko vielä sille… ressukka menee paniikkiin, kun ei tiedä mihin kaikki monster hight laittaa. 😉

Parempi ehkä mennä jatkamaan sitä palautumista. Voihan vanhuus!

-Päivi-

Mainokset

Kuinka kesäloma toimii?

Näin. Sanois Matti ja Teppo. Ehe ehe.

Vaikuttaa ehkä hiukan omituiselta ottaa esille kesälomia tässä vaiheessa vuotta, kun talvikin on vasta juuri saapunut. Mutta antanette anteeksi, äkkiseltään laskien edellinen kesälomani oli viitisen vuotta sitten. Siksi siis intoni purskahtelee yli äyräidensä jo tässä kohti vuotta.

Viime keväänä kesäloma-aikaa mietittiin Uskolassa tältä kantilta, tänä vuonna sentään toisella meistä on lähestulkoon kuukauden loma. Jos ihan totta puhutaan, mitään sen kummempia suunnitelmia ei edes lomalle tarvita. Pelkkä loma riittää. Alkukesän kasteinen aamunurmi, aurinko, lämpö ja leppoisat uimarantapäivät lasten kanssa.

messuviikend 002

messuviikend 016

messuviikend 037

(kuvat viime kesältä… voih!)

Kuitenkin näin monen vuoden jälkeen haaveilen perheen yhteisestä lomareissustakin. Tukholma on perinteisesti ollut meidän perheen suosikki, Kööpenhaminan haluaisin lapsille näyttää ja Ahvenanmaalla mökkeilisin mieluusti pidempäänkin. Kaukaisemmissa haaveissa siintää lököloma jossain etelän auringon alla, uimisesta ryppyiset sormenpäät ja jäätelön tahrimat uikkarit. Viisihenkinen perhe ei kuitenkaan kovin edullisesti kauemmas matkusta, joten tuo haave taitaa jälleen kerran siirtyä… Ja miksi sitä toisaalta kesäaikaan kotimaasta kovin kauaksi lähtisikään. Kun täälläkin on valoisaa. Ja toisinaan jopa lämmintäkin.

Koska mä en nyt itse pääse kiertelemään Matkamessuille, kyselen teiltä lukijoilta vinkkejä ja kokemuksia kesälomareissuun! Meidän vanhempien lomista johtuen reissu voi olla maksimissaan viikon mittainen ja samaisten vanhempien jatkuvasti heikosta rahatilanteesta johtuen kohtuuhintainen. Lapset ovat kesän koittaessa jo 11-, 8- ja 6 -vuotiaat, joten ihan taaperoikäisestä porukasta ei enää ole kyse. Kotimaassa, ulkomailla, autolla tai ilman. Hotellissa, mökissä, B&B:ssä. Kaikki käy.

Jaa parhaat vinkkisi, kokemuksesi ja linkkisi! Uskoisin, että niistä hyötyy muutkin. 🙂

-Päivi-

P.S. Jos sinä pääset poikkeamaan Matkamessuille, visiteeraa myös osastolla 6h128 ja nappaa mukaasi uusi Valitse Uusikaupunki -esite. Siellä joku rääväsuinen bloggaaja antaa parhaat vinkkinsä Uudessakaupungissa matkaileville. 😉

P.P.S. Pahoittelut säälittävästä postaustahdista! Pokka Pitää -näytelmän ensi-ilta on ensi viikon lauantaina (IIIIIK!), sen jälkeen pystyn taas keskittymään muuhunkin. 🙂

Sunnuntain vakiorivi.

Mä olen ihan säälittävä. Näistä sunnuntaipäivistä on tullut hyvin toistensa kaltaisia viime aikoina. On reippaat päiväkävelyt (kuinka ihastuttavan keski-ikäistä!), on kirjan lukemista, ruoanlaittoa ja iltapalapannari. Näiden pidempään jatkuneiden perinteiden lisäksi mukaan sunnuntaivakioihin on astunut yltiöpäinen matkahaaveilu. Ei edellisestä tämän kaltaisesta postauksesta taida olla kuin viikko aikaa (juu, sekin oli sunnuntai), joten pahoittelen. Toistan itseäni nyt aivan härskisti.

Sieppaataas

En mä oikeasti edes tiedä, koska lähtisin. Toisaalta, mulla on nytkin neljä peräkkäistä vapaapäivää, olisin ehtinyt vallan hyvin poiketa jossain… Mutta kenen kanssa? Miehen on hankala saada randomisti vapaita ja sitten olisi lapsetkin taas kysyttävä jonkun nurkkiin. Ehkä yksin? Uskaltaisinkohan? Voisi olla aika avartavaa sekin… Ylimääräistä rahaakaan ei taida olla. Uhkailin kyllä jo kerätä vaikka pulloja, jotta pääsen matkaan. Joka solu huutaa nyt johonkin.

Mutta siis nythän mä tulin taas kääntymään tässäkin asiassa teidän ihanien lukijoiden puoleen. Jos sinä (olisit persaukinen ja…) voisit lähteä muutaman päivän reissuun, mihin matkaisit ja miksi? Kyselin tätä jo twitterissäkin, eikä oikeasti helpottanut kuumetta kyllä yhtään, mutta haluan nyt rääkätä itseäni lisää. Tämä kuume kyllä taitaa olla sitä laatua, ettei se laannu, kuin yhdellä tavalla… reissaamalla.

Sieppaajuu

Kommenttiboksi on nyt valmiina teitä varten! Kertokaa mulle kaikki ihanat lomamuistot ja -haaveet, suositelkaa ja vinkatkaa! Jos omissa blogeissanne on reissupostauksia, linkittäkää mieluusti.

Mää lähden nyt keräämään niitä pulloja… 😉

-Päivi-

(kuvakaappaukset norwegian.fi ja trivago.fi)

 

Kaiho.

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää.

Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, kaipuu johonkin. Selittämätön kaipaus. Johonkin kauas, tuntemattomaan mutta turvalliseen. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että tympeä talviaika on lusittava läpi vähintään yhden pysähdyksen taktiikalla. Mieluummin kahden.

Minä ottaisin pysähdykseni mieluusti vaikka Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Dublinissa… Tai Barcelonassa, Roomassa, Nizzassa, ehkä Lissabonissa. Tänään olen kaihoissani eksynyt niin Trivagon, kuin Norwegianinkin sivuille. Laskeskelen ja haaveilen. Muutaman päivän irtaantuminen yksin tai ystävän kanssa. Olisi miljoonan arvoinen juuri nyt.

Lopulta on kuitenkin otettava järki käteen. Suljen sivustot ja lähden kameran kanssa kävelylle. Syksy on kaunis, mutta lohduton.

syysuki 010

syysuki 020

syysuki 016

kahvitupla

syysuki 047

rantatupla

syysuki 044

syysuki 042

Kotiin päästyäni avaan reissusivustot uudestaan. Haaveillahan aina saa! Kuka lähtee mun kanssa ”pysähtymään”? 😉

-Päivi-

Oli. Ja menikin jo.

Aina nämä juhlapyhät juoksahtaa ohi. Kaapit ostetaan väärälleen ruokia ja juomia, vähintään koko kylän tarpeiksi ja lopulta koko komeus on ohi ennen kuin ehti oikeastaan alkaakaan. Huomenna jonotetaan taas ostoskärryt vintallaan ruokakaupassa, kun juhannuksen jäljiltä on kaapit tyhjillään.

Joka tapauksessa, liian nopeasti meni taas. Mä en niinkään odottanut itse juhannusta, vaan lähinnä kolmea peräkkäistä vapaapäivää. Yksittäiset vapaapäiväroiskaisut on nimittäin pidemmän päälle aika rasittavia. Nyt on ollut aikaa levätä, ladata akkuja ja lukea. Olla vaan ja möllötellä. Tehnyt tosi hyvää.

Meiltä puuttui tänäkin vuonna lähes kaikki perinteiseen juhannukseen kuuluvat komponentit. Ei ollut mökkiä, ei saunaa, ei koivuja, eikä edes viinoja. Tai no, itseasiassa päästiin kyllä naapuriin saunaan ja siellä olisi ollut tarjolla niitä viinojakin, mutta katsoin paremmaksi liueta paikalta ennen useampaa Vana Tallinn -ryyppyä.

Meille juhannus oli siis enemmänkin vain vähän tavallista pidempi viikonloppu. Lapsilta kerjäsin jussin kunniaksi kukkakimppua ja he jaksoivat ilahduttaa mua jopa noin seitsemällä päivänkakkaralla. Ei näistä ihan seppelettä vielä saa…

juhannuskakkarat 001

Viime juhannus vierähti Köpiksessä. Huoh. Taidankin ulkomaan ikävissäni muistella vuoden takaisia fiiliksiä täältä. Huoh toisen kerran.

Mites teidän jussit on sujunu?

-Päivi-

P.S. Pojan huoneen remontti on hyvässä vauhdissa! Mutta miten on mahdollista, että yhden pienen yläkerran huoneen rempan takia koko kämppä on aivan mullin mallin?!?

Viikonloppu Budapestissa.

Nyt sitten sitä lupaamaani reissupostausta, vaikka itse reissu aika lyhyt pyrähdys olikin. Mutta irti arjesta se on lyhytkin matka.
Budapest valikoitui kohteeksi oikeastaan lentoaikataulujen perusteella. Matkaa varatessa en tiennyt, kuinka mies voi olla töistä pois ja koska kyseessä oli yllätys, en tietenkään sitä voinut mennä kysymäänkään. Lisäksi tossa vaiheessa olin vielä epävarma Hilman jatkosta, joten oli ikäänkuin pakko ottaa lennot perjantai-iltaan ja sunnuntaille iltapäivään. Käytännössä perillä oli aikaa siis ainoastaan yksi kokonainen päivä, joka oli kyllä auttamatta liian vähän. Päätettiin taas jo alussa, että kävellen kaupunkia tutkiskellaan ja sen verran mennään, kun jaksetaan. Kaksi päivää olis ollu aika ihanteellinen; ekana päivänä shoppailut ja tokana kaupunkia muuten. Tai toisinpäin. Nyt raahattiin ostoskasseja (esim. niitä neljiä tennareita…) ympäri kaupunkia.
Eilen taisin jo mainitakin, että jännitin etukäteen ennen kaikkea kentältä keskustaan siirtymistä. Googlailtiin toki asiaa, mutta ohjeet tuntuivat jotenkin sekavilta. Kuka varoitti takseista, kuka metroista. Lopulta homma meni kerrasta ihan nappiin. Kentällä laukkuja odotellessa käytiin ostamassa liput minibussiin, joka keräsi kentältä samaan suuntaan meneviä matkustajia, odoteltiin vartin verran autoa ja päästiin suoraan hotellin ovelle. Minibussin hinta oli n. 18€ yhteensä meiltä molemmilta ja pidettiin sitä puolen tunnin matkasta ihan kohtuullisena. Varsinkin, kun ei haluttu muutenkin jo lyhyttä matka-aikaa käyttää metron ja junien kanssa sekoiluun. Sitä se olis kuitenkin ollu. Sekoilua.
Hotelli oli aikamoinen unelma. Päätin panostaa vähän parempaan majoitukseen, kun loma oli muuten niin lyhyt. Continental Hotel Zara ei ollut ihan Vaci Utcan varrella keskustassa, vaan kivenheiton päässä ”pääkadusta”. Hiukan rähjäinen ympäristö meinasi jopa hämätä, mutta itse hotelli oli ihana! Laukut kannettiin huoneeseen, palvelu oli erinomaista ja aamiainen tosi monipuolinen. Hotellissa olisi ollut myös uima-allas ja sauna, mutta nää tollot unohti uimakamppeet kotiin, joten se puoli jäi tsekkaamatta. Voin kuitenkin suositella hotellia. Sijainnin vuoksi oli myös ikäänkuin pakko poistua tuolta pääkadulta ja sen välittömästä ympäristöstä.
Lauantaiaamu aloitettiin tuhdilla aamiaisella hotellilla ja lähdettiin kävelemään kohti ostoskatua (Vaci Utca). Vähän sattuman kaupalla taidettiin sinne löytää ja pysähdyttiin jo matkalla kenkäkauppaan. Neljät tennarit kolmeenkymppiin oli musta aika hyvä saalis! Ja myönnetään, olisin varmaan ostanu useammatkin, jos päivä ei olisi ollut vasta edessä…
Itse Vaci Utca oli täynnä niitä perinteisiä vaate/laukku/koruliikkeitä, hyvin perinteisin hinnoin. Luonnollisesti kallista siis. Mekin pääasiassa ihailtiin kaupunkia ja suunnattiin kadun päässä sijaitsevaan kauppahalliin. Voi, mikä tunnelma! Ja mitkä tuoksut! Lihaa, makkaroita, mausteita, vihanneksia, viinejä… ja yläkerrassa perinteisempää turistikrääsää. Suosittelen käymään, ihan vaan jo tunnelmankin takia.
Takaisinpäin päätettiin kävellä Tonavan rantaa pitkin. Vaci Utcan toisessa päässä sijaitseva ostoskeskus jätettiin kuitenkin koluamatta ja tehtiin muutama ostos parhaillaan käynnissä olevan Budapest Spring festivalin pikkukojulta. Käsityöläisiä, makeis- ja viinimyyjiä oli pienissä mökeissä myymässä toinen toistaan ihanampia tuliaisia. Harmillisesti sää oli kevätfestareiksi aika kylmä, keväisemmällä säällä olisi mielellään istahtanut katuterassille viinilasilliselle. Nyt oli pakko mennä lämmittelemään sisätiloihin Hard Rock Cafeen. Suosittelen sitäkin… ihan vaikka vaan silmänilon vuoksi. 😉
Väsy painoi jaloissa jo aikalailla iltapäivästä, mutta päätettiin kuitenkin jaksaa patikoida vielä sillan yli Budan puolella ja kukkulalle. Nousu tapahtui näppärästi ”köysiratahissillä”, kävellenkin olisi toki päässyt, mutta rakot jaloissa huusivat hissiä. Näkymä Pestin puolelle oli aika upea. Iltavalaistuksessa todennäköisesti vielä hienompi.
Kukkulalta lasketeltiin alas ihan jalan ja takaisin Pestin puolelle. Nälkä kurni vatsassa ja alkoi vimmattu ruokapaikan etsintä. Pääkadun ympäristössä oli ruokapaikkoja pilvin pimein, mutta tarjonta oli enemmänkin pitsaa, pastaa, hampurilaista… Haavekuvissa näkyi maustettu unkarilainen lihapata, joten päätettiin jatkaa etsimistä. Lopulta käännyimme turisti-infon puoleen ja sieltä suositeltiin Vak Varju -nimistä ravintolaa, joka oli kivenheiton päässä pääkadulta. Ruoka oli ravintolassa hyvää ja suht edullista (kolme ruokalajia juomineen kahdelle n. 45 €), mutta edelleen vähän jäin kaipaamaan sitä lihapataa. Sitä en listalta löytänyt. Parhaana ruokakokemuksena mieleen taisi jäädä jälkiruoaksi nautittu omenastruudeli. Taivaallista!
Illallisen jälkeen käveltiin hämäriä (hiukan pelottaviakin) sivukujia hotellille ja yhdeksältä oltiin jo valmiita unten maille. Aamulla heräiltiin ajoissa aamiaiselle ja otettiin hotellin edestä taksi lentokentälle. Hinta oli hieman kalliimpi kuin saavuttaessa minibussilla, mutta reilu parikymppiä puolen tunnin matkasta kuitenkin edelleen aika kohtuullinen.
Viimeiset (ja kalleimmat) tuliaisostokset tehtiin vielä kentältä ja iltapäivällä oltiinkin jo takaisin Suomessa. Illalla kotona meitä odotti kolme kovasti ikävöinyttä pikkuihmistä ja mumman siivoama koti. Kyllä nukuttikin omassa sängyssä erityisen hyvin. 🙂
Nyt tuli kyllä pisin postaus evö! Kiva, jos jaksoitte lukea loppuun saakka. Suosittelen Budapestia ehdottomasti kohteeksi kaupunkimatkalle, mutta yhtä ehdottomasti suosittelen vähintään kahden kokonaisen päivän reissua. Myöhemmin keväällä ja kesällä kaupunki olisi ollut varmasti kukassaan ja ilmapiiriltään vielä leppoisampi. Nyt harmaa ja kolea sää toi vielä erityisesti esiin kaupungin rähjäisen puolen.
Seuraava matka häämöttää jo tietysti haaveissa… ja mielellään johonkin lämpimään! Tosin, taisin mennä lupaamaan lapsille, että seuraavaksi mennään koko perheellä. Eli ei ihan heti. Säästötalkoot käyntiin siis jälleen. 🙂
Nyt kuitenkin jätetään reissupostaukset tähän ja ensi kerralla jotain ihan muuta. Pääsiäinenkin on jo ihan kohta! (ja ne ruohot jäi kyllä ihan kylvämättä…)
-Päivi-

Terveisiä Budapestista!

Kymmeniä käveltyjä kilometrejä, useita vesikelloja, satoja valokuvia, muutamat tennarit, korut ja unkarilaiset viinit ja makkarat rikkaampana istun taas turvallisesti kotisohvalla. Olihan reissu! Lyhyt, ytimekäs ja avartava. Kaikki siirtymät meni lopulta kuin onnen kaupalla nappiin, vaikka alkuun jännitin unkarilaisia takseja ja julkisia. Sen sijaan Helsinki-Vantaalla onnistuttiin hyppäämään väärään bussiin, eikä päästy laakista oikealle parkkialueelle. Just niin meitä. 
Yksi paha pettymys tosin reissulla koettiin. Tai minä koin. Minut tuntevat tietävät, että matkin mielelläni vieraita kieliä. En voi sille mitään, kuuluu pakettiin. En siis näitä kieliä ymmärrä, enkä osaa puhua, mutta väkisin lipsauttelen (yleensä täysin väärissä paikoissa) lauseita, jotka mielestäni selkeästi muistuttavat kyseistä kieltä. Mainostekstit on myös pakko lukea ääneen. Köpiksen reissullakin mies kulki aina pari metriä edellä, kun sitä hävetti. 😉 No, unkaria on mahdotonta matkia. Kieli on liian lähellä venäjää, sisältää liikaa öökkösiä ja zetoja, eikä siitä saa kiinni. Minut on lyöty, reissu oli pilalla, en ala! Jouduin siis paremman puutteessa nappaamaan kohteeni saksalaisista kanssaturisteista. Brötchen!
 Bimboilusta pidetään kiinni myös ulkomailla…
Reissu oli mukava, mutta ihana olla taas kotonakin. Oma sänky houkuttelee jo siihen malliin, että pidemmän postauksen matkasta jätän suosiolla huomiselle. Ehkä muutama siivu paprikamakkaraa vielä iltapalaksi. Ettei fiilis heti katoa. 🙂
-Päivi-

Sit mennään.

Kerrankin ajattelin olla kaukaa viisas ja ajastaa postauksen valmiiksi. Ollaan siis tässä vaiheessa todennäköisesti (ja toivottavasti…) lentokentällä nousemassa Budapestin koneeseen. Lähtösäätö oli taas aivan jäätävä, eikä sääennusteetkaan sen kummemmiksi muuttuneet, mutta samapa tuo. Loma on kuitenkin loma.
Erityisen helpotuksen lähtöön(kin) toi eilen varmistunut uusi työpaikka. Aika onnekkaaksi voi itsensä tuntea, kun joku tulee melkeinpä kotoa hakemaan töihin. Olo on vieläkin tuolta osin hiukan hämmentynyt. Mutta samalla tosi onnellinen, helpottunut ja myös innostunut. Odotan innolla, että pääsen tositoimiin. Ja sitä ennen ehdin hiukan lomaillakin. Ei häijympää!
 (kuva lainattu weheartit.com)
Nyt toivotan kuitenkin kaikille mukavaa viikonloppua! Seuraavaksi sit jo matkaterkkuja. Ja hei, jos ette muuta tekemistä keksi, käykäähän tykkäilemässä, kommentoimassa ja äänestämässä Kaksplussan blogikisassa täällä! 🙂
Puss!
-Päivi- 
joka on niiiiiiin lomalla!

Miniloma tiedossa!

Aion asettua ehdolle tämän vuoden ”paras vaimo” -kilpailuun. Ehkä voittaakin. Kuten moni lukijakin tietää, me vietettiin 10 -vuotishääpäivää helmikuun alussa. Mun mielestä se on jo juhlimisen arvoinen suoritus. Kaikenlaista sontaa on noihinkin vuosiin mahtunut, mutta ilmeisesti enemmän niitä hyviä hetkiä, kun yhdessä on kuitenkin pysytty. 
Paras vaimo -tittelin ajattelin voittaa lahjallani. Sain suunniteltua, varattua ja ennen kaikkea pidettyä salassa viikonloppumatkan Budapestiin. Tai no, alunperin tarkoitus oli pitää koko homma salassa lähtöpäivään saakka, mutta se meni vähän munille… Juhlapäivänä en millään malttanut istua kätteni päällä, vaan möläytin innoissani salaisuuden jo silloin. Mutta parempi niin. Mies innoissaan googlaa matkakohdetta, mä vaan mietin, mitä laitan päälle. 🙂
Lomasta tulee superlyhyt, mutta toivottavasti kuitenkin superkiva. Perjantaina iltasella ollaan perillä ja sunnuntaina jo lennetään takaisin. Lapsoset jäävät isovanhempien hellään hoivaan (odottamaan tuliaisia). Tulee aika hyvään saumaan tämä reissu… ikäänkuin juhlamatka vanhan loppumisen ja uuden alkamisen kunniaksi. 
Viime kesän Köpiksen reissu oli myös lyhyt, mutta mahtava! Sinne lähdettiin sen kummempia suunnittelematta, mutta ehdittiin nähdä vaikka mitä. Sama ”suunnitelma” on nytkin, mutta silti kovasti mielelläni kuulisin nyt parhaat vinkit Budapestiin. Mitä tehdä, missä käydä, missä syödä (tää on paksulle tärkee) ja ennen kaikkea mitä ei tehdä, missä ei käydä ja missä ei ainakaan syödä. Kaikista vinkeistä ollaan kovasti iloisia! 🙂
Ja osaltani lupaan reissun jälkeen tietysti laittaa hyvän kiertoon ja kirjoitella omat vinkkini Budapestista. Nyt toivotaan vaan hiukan parempia kelejä, kuin plus kahta… Mä luulin meneväni kevätreissulle, mutta aika synkiltä näyttää ennusteet vielä tässä vaiheessa. Toisaalta sopii jotenkin tähän meidän reissaamiseen… Vielä kun joku ehtis oksentamaan ennen lähtöä, ni homma olis klaari.
Ei, kyllä mä nyt lopetan pirujen maalailun seinille. Pakatakin kai tarttis… 
mut eikö passi ja huulipuna riitä?
-Päivi-

Viimeiset Tanskat.

Mä en yleensä kauheesti perusta tälläsistä ”ostin tätä ja tätä”-postauksista, mutta teen nyt poikkeuksen. Koska pääsin kerrankin ostamaan sinne Tanskaan.
Ja mitä mä ostin? Tuliaisia, lapsille. Vaatteita, lapsille. Aurinkolasit, lapsille. Vaatteita, miehelle. Kengät, miehelle. Hilman naapuriyrittäjä kysyi, että mitäs itselles ostit. ”No mukeja ja pari sisustuslehteä.” Hymynkareesta päätellen, kuulosti aika huvittavalta.
Mutta kyllä te tiedätte. Oikeanlaiset mukit voi pelastaa päivän, jopa koko viikon, sisustuslehdet ei vanhene koskaan ja bonuksena ostetut posliiniset nupit muuttivat koko keittiön ilmeen. Ainakin mun mielestä.
Olisin mielelläni ostanut lisääkin astioita ja parikin valaisinta, mutta kuten mieheni sanoi, ”onneks koneessa ei voi raahata mitä vaan”. Budjetti ei olis myöskään kestänyt lompakkoni kyyneleistä päätellen yhtään enempää. Mutta nämä Bloomingvillen mukit. Jokaista väriä on kaksi, eli yhteensä kuusi. Ne oli pakko saada.

Toinen must have-tuokio iski Grönlykkessä, missä oli posliininuppi poikineen. Arvottiin aikamme väriä ja kuviota, mutta nämä olivat alusta asti suosikit. Jopa mies jaksoi osallistua päätökseen tässä kohtaa. Mikäköhän sillä oli? Yleisesti ottaen miehet tuntuvat ajattelevan, että nuppi on nuppi on nuppi. Mut ei kyllä ole. Nämä on ihanat, hyvänmielen nupit. Tanskasta. 😉

Lapsille ostettiin tietenkin läjä vaatteita. Ihan henkkamaukkaa, hyvällä alella. Perus-shortsia, mekkoa, t-paitaa. Pienimmäinen vaihtaa kotona mekkoa noin kahden tunnin välein (miksi sen pitää ylettyä vaatekaappiin?), joten hän saa nyt useemman liehuhelman touhuihinsa. Minkäs sitä prinsessuudelleen voi.

Lopuksi vielä tärkeimmät. Ja junteimmat. Ne Tanska-tuliaiset. Punaista ja valkoista eri muodoissa. Mutta ku musta nää vaan oli niin sulosia…

Jätin nyt kuvaamatta Legot, prinsessat, hiuspannat, karkit ja värikynät, koska ei tuo mun pankkikortti selviä tästä muuten ikinä… Kastrupin lentokenttä on muuten hävytön paikka. Tuliaiskuorma tuplaantui siellä alle tunnissa… 😉

-Päivi-