Reissuhuomioita.

Kuten varmaan on kaikille käynyt jo enemmänkin kuin selväksi, me käytiin tosiaan viikonloppuna pikareissulla Espanjassa katsomassa koripalloa. Tunnelma oli matkalla aivan käsittämätön, eikä vähiten mielettömän suomalaisfanilauman takia, mutta tarkempaa retkipostausta vasta myöhemmin. Nyt kuitenkin joitain koottuja huomioita matkan varrelta.

* herääminen puoli kahdelta yöllä tekee fyysisesti kipeää

* erään valtakunnallisen huoltoasemaketjun sämpylät muistuttavat pesusientä. Myös maultaan.

* Jari Litmaseen voi törmätä dödöhyllyllä klo 5.15 aamulla

* Jari Litmasesta voi ottaa innoissaan oikein kaksi kuvaa. Joista molemmat tärähtää.

* lentokoneessa tarjottu sämpylä on todennäköisesti valmistettu yhteistyössä erään valtakunnallisen huoltoasemaketjun kanssa

* osaan nukahtaa muuallakin, kuin sängyssä. Esim. linja-autossa ja lentokoneessa. 32 vuotta meni sen opetteluun.

* espanjalaiset ruokakaupat on piilotettu

* aamiaiseksi voi helposti syödä lautasellisen makkaroita ja hedelmiä. Naisellista.

* näin Jeesuksen. Nyt siihen on pakko uskoa.

* (tapaamamme) espanjalaiset eivät puhu englantia. Siis yhtään. Ei edes ”coffee” tai ”milk”. Onneks me ymmärrettiin sujuvasti sekä espanjaa, että baskia. Café? Leche? Bolas mentas? Si si!

* mun mies vastaa aina ulkomailla kaikille ruotsiksi. Muka sisämaan kasvatti.

* suomalaiset korisfanit on hulluja, mutta osaavat käyttäytyä

* paitsi minä. Kirosin katsomossa kuin merimies ja sain useiden miesten korvat punottamaan. Mieheni sai lähinnä sääliviä katseita.

* neljässä päivässä ehtii tulla käsittämätön ikävä lapsia.

* korispelissä kannustaminen on fyysisesti uuvuttavaa hommaa. Siellä mitään istua ehdi.

* jos bussi joskus hajoaa, se tekee sen matkalla lentokentälle

* espanjalaislapset leikkivät ja pelaavat palloa joka paikassa, myös kirkon pihassa. Eikä kukaan kiellä. Ihanan vapauttavaa!

* ääni voi lähteä huutamisesta

* nykyihmiseltä repee pää, jos ei löydy wi-fiä

* naurattaa julmetusti, kun vieruskaveri herää lentokoneessa omaan kuorsaukseensa. Olispa ollu pieru. Nauraisin vieläkin.

* univeloista selviäminen taitaa viedä tässä iässä jo viikkoja

* ääni ei palaudu parissa päivässä

* reissu oli kokonaisuudessaan elämäni hienoimpia kokemuksia

* saaks mennä jo nukkumaan?

* ei, koska illalla tulee korista

San sebastian 053San sebastian 104San sebastian 142San sebastian 054espanja 006espanja 065espanja 105espanja 100

——————–

Mieletön reissu, mieletön fiilis. Vieläkin kananlihalla. Huh.

-Päivi-

 

Once in a lifetime

Huh huh.

Tuon viimeisen, väsähtäneen postauksen jälkeen tapahtui kummia. Päätin sunnuntaina osallistua yhteen kisaan. (joo, ei BB) On varmaan käynyt täälläkin jostain vuodatuksesta joskus selväksi, että mä olen koristyttö henkeen ja vereen. Aina ollut. Nuorena pelasin ja olin muutaman vuoden jopa paikallisen joukkueen cheerleaderinä. (oi kyllä…) Olen seurannut, kannustanut ja innostunut. Kun meidän pätkäpoika innostui kaikista palloilulajeista juuri koripallosta, olin äärettömän iloinen. Se on nyt meidän yhteinen juttu.

Niin, se kisa. Olen monta kuukautta odottanut viikonloppuna alkavia MM-kisoja. Harmitellut, kun ei ole ollut varaa lähteä paikan päälle. Kadehtinutkin vähän tyyppejä, joilla liput on takataskussa. Suunnitellut kisakatsomoa tänne kotikonnuille. Sunnuntaina sain tuttavaltani vinkin kilpailusta, jossa voisi voittaa kahden hengen matkan kisoihin. Naureskelin itsekseni, että heh heh, kaipa sitä vois, kun ei mitään maksa.

Koko päivän oli sellanen jännä fiilis. Vitsailin miehellekin, että aattelepas, kun illalla napsahtaa voitto. Ja ette usko, mutta jumaleissön sentään, MINÄHÄN VOITIN! Kahden hengen, neljän päivän matkan koripallon MM-kisoihin! ESPANJAAN!

insta

Nii-in, noissa kisoissa ihan oikeasti voittaa joku! Mutta että se joku olin just minä?! Ei voi käsittää.

Alkutärinöistä on nyt jotenkuten selvitty, anottu töistä vapaata (kiitos, pomot!), järkätty lapsille hoitaja ja tsekattu, että passit on voimassa. Perjantaina aamulla lennetään Bilbaoon. Ja nähdään livenä USA-Suomi -ottelu. Once in a lifetime. Uskomatonta!

Mä en juurikaan lottoa, ostele arpoja, tai osallistu arvontoihin. Ku ei niistä kuitenkaan voita. Heh. Aika epätodellinen fiilis. Joten pari työpäivää vielä, pakkailu ja juoksevia asioita. Ja perjantaina Espanjaan. Oh shit!

Mulle aina toisinaan nauretaan, kun sometan niin paljon. Mutta jos Instagramista voittaa tälläsiä palkintoja, en oo ainakaan vähentämässä! 😀

Happy!

-Päivi

”Koska mennään sinne puumarsun linnaan?”

Palataanpa hetkeksi ihanan Ahvenanmaan juhannusmaisemiin. Koko perhe muistelee reissua aivan erityisellä lämmöllä, ainoastaan liian lyhyt loma jäi harmittamaan. Niin paljon jäi vielä näkemättä, monta paikkaa vierailematta. Ahvenanmaa oli aivan ihanteellinen kohde pelkälle mökkilomallekin, mutta koska me ei oltu ennen päästy tuolla käymään, pari must-kohdetta oli tottakai ohjelmistossa.

Koska sekä Kastelholman linna laajoine piha-alueineen, että Bomarsundin (puumarsun) linnoitus sijaitsevat samalla suunnalla, päätimme suunnistaa kohti Sundia. Kun vielä matkan varrelle sattui osumaan Taffelin tehtaanmyymälä, oli päiväohjelma täysin selkeä.

Ahvenanmaa -14 235

Ahvenanmaa -14 238

Ahvenanmaa -14 243

Ilmeisesti itse tehdas oli juhannuksen ajan kiinni, sen verran hiljaista oli parkkialueella, mutta pieni factory shop palveli yli-innokkaita, juustonaksun kanssa poseeraavia turisteja. Täällä ei lapsetkaan arastelleet tehdä ostoksia, reipas myyjätär kun puhui myös suomea. Hinnoiltaan tehtaanmyymälä ei järin paljoa eronnut normimarketista, mutta muutamia hauskoja erikoisuuksia nappasimme matkaeväiksi. Perunalastujen ystäville mukava piipahduspaikka.

Ahvenanmaa -14 245

Ahvenanmaa -14 249

Ahvenanmaa -14 253

Kastelholman linna oli kaikkine opasteineen, pihoineen ja hauskoine yksityiskohtineen todella hieno. Kaupunkilaislapsia ilahdutti ensimmäisinä pihassa aidan takana asustelevat lampaat. Itse linnassa oli valtavasti nähtävää ja tutkittavaa. Onkaloita, käytäviä, kammioita. Pienemmät lapset osoittautuivat myös isosiskoaan uskaliaammiksi ja kiipesivät ihan linnan korkealle ”harjalle” asti. Ilma oli aika viileä ja tuuli tuiversi, mutta näkymät olivat upeat.

Ahvenanmaa -14 257

Ahvenanmaa -14 266

Ahvenanmaa -14 269

Ahvenanmaa -14 272

Ahvenanmaa -14 277

Ahvenanmaa -14 278

Ahvenanmaa -14 279

Ahvenanmaa -14 281

Ahvenanmaa -14 288

Sisällä linnassa lapset ryntäsivät heti vanhojen hattujen ja kypärien kimppuun. Minä tietenkin kipitin perässä hyssyttelemään ja torumaan, että mihinkään ei kosketa. Mutta nämä päähineet olivatkin nimenomaan kokeilua varten! Ja siitähän se riemu repesi. Oltiin vuorotellen ritaria ja linnanneitoa. Lapsista tämä oli erityisen hauskaa ja kyllä meitä vanhempiakin nauratti. Nämä toiminnalliset pisteet tällaisissa nähtävyyspaikoissa saavat meiltä ainakin ehdottomasti plussaa.

Ahvenanmaa -14 292

Ahvenanmaa -14 296

Ahvenanmaa -14 303

Ahvenanmaa -14 306

Itse linnan jälkeen käpyttelimme vielä samassa pihapiirissä sijaitsevaan Jan Karlsgårdeniin ja Vita Björnin pieneen kruununvankilaan, jossa on säilötty vankeja ihan jopa 1975-luvulle asti. (jos muistan oikein…) Vankila oli pieni ja erityisen pysäyttävää on ajatella, että vanginvartija perheineen on asunut saman rakennuksen toisessa päässä, vain pienen seinän päässä vankikopeista. Hyrrrr.

Ulkoilmamuseo Jan Karlsgården esittelee taas tyypillisen ahvenanmaalaisen pihapiirin 1700-1800 -luvulta. Rakennukset on siirretty paikalle eri puolilta Ahvenanmaata. Tiluksilla sijaitsee myös kahvila, ravintola ja pieni museokauppa. Jos säät olisivat sattuneet suosimaan, rannassa olisi saattanut myös päästä uimaan. Vähän harmitti, kun oltiin liikkeellä jo kovin aikaisin, juhannusaattona illemmalla kun Jan Karlsgårdenissa olisi nostettu oma juhannussalko ja ohjelmaakin olisi ollut. Vaikka tämä nyt näkemättä jäikin, suosittelen tätä ulkoilmakohdetta ehdottomasti linnassa kävijöille. Kiva piknik-paikka.

Lipun pystyi ostamaan pelkästään itse linnaan tai vankilaan, tai molempiin. Ulkoilmamuseoon sisäänpääsy on vapaa ja siellä järjestetäänkin mitä ilmeisimmin paljon erilaisia tapahtumia, konsertteja, esityksiä ja muuta.

Ahvenanmaa -14 311

Ahvenanmaa -14 320

Ahvenanmaa -14 323

Ahvenanmaa -14 325

Ahvenanmaa -14 327

Ahvenanmaa -14 331

Ahvenanmaa -14 337

Ahvenanmaa -14 345

Ahvenanmaa -14 346

Ahvenanmaa -14 349

Useamman tunnin kiertelyn jälkeen lapset, ja varsinkin poika, oli sitä mieltä, että olisi edettävä jo pikkuhiljaa katsomaan sitä puumarsua. Jouduttiin muutaman kerran selittämään, ettei kannata pettyä, jos linnoituksen edessä ei näy miekalla sonnustautunutta puista marsua, nimi kun vain kuulosti siltä ja olikin oikeasti Bomarsund.

Hieman yllätyksenä tuli, kuinka laaja tuo linnoituksen alue lopulta oli. Ja myönnettäköön, väsähtäneinä pitkästä kiertämisestä edellisessä paikassa, oikaistiin vähän… Kierreltiin ensimmäisillä raunioilla, mutta aika pian suunnattiin vieressä olevalle kioskille jätskiostoksille. Ilmeisesti kyseisen kylän juhannussalko oli juuri nostettu, väkeä kun oli paikalle tultaessa kovasti paljon salon ympärillä kahvittelemassa. Koristelu ja nosto missattiin siis taas, mutta nähtiinpä edes itse salko!

Ahvenanmaa -14 352

Ahvenanmaa -14 353

Ahvenanmaa -14 357

Ahvenanmaa -14 359

Ahvenanmaa -14 363

Ahvenanmaa -14 365

Jätskien jälkeen päätettiin suunnata takaisin mökille. Takapenkkiläiset vaikuttivat väsähtäneiltä ja nälkäisiltä ja vaativat päästä uimaan mökille, hyiseen meriveteen. Ajeltiin siis takaisin, lämmitettiin sekä sauna, että grilli ja nautiskeltiin valoisasta juhannusaatosta ihanan mökkimme suojissa.

Ahvenanmaa -14 184

Ahvenanmaa -14 368

Ahvenanmaa -14 373

Loma oli todella mitä parahin yhdistelmä täydellisen huoletonta mökkeilyä ja paikallista nähtävää. Ja voi vitsi, että näiden kuvien plärääminen herättää matkakuumeen taas… Ihana, ihana Oolanti.

-Päivi-

Yhteistyössä:

visit åland logo

”Onko Ahvenanmaalla haita?”

Hej! Loistava koko perheen juhannusretki Ahvenanmaalla on nyt ohi. Haikein mielin kerättiin eilen kimpsumme mökin uumenista ja suunnattiin kotiin. Arki alkoi heti tänään aamulla; meidän vanhempien lomat on tähän hetkeen ohi, joten edessä oli paluu sorvin ääreen ja pienimmällä päiväkotiarkeen. Mutta muistellaan kuitenkin vielä hetki Ahvenanmaan suloista suvea ja yhteistä juhannuslomaa.

Torstaina startattiin matkaan heti aamutuimaan, kohti Turun satamaa. Opelin perä lähes viisti maata, ei siksi että minä olisin istunut takapenkillä, vaan koska tavaraa otettiin mukaan oikein reilulla kädellä. Olihan mukana auto. Auton ajaminen laivaan olikin meille vanhemmille varmaan yhtä jännä hetki, kuin lapsille… Ihan apostolin kyydein kun ollaan ennen laivaan putkea pitkin kävelty. Vaikka eipä siinä jännittämistä olisi juurikaan ollut, melko taikuri saa olla, jos auton kyytiin jotenkin väärin saa. Ohjeet olivat varsin selkeät ja kulku jouhevaa.

Ahvenanmaa -14 037 – Kopio

Ahvenanmaa -14 048 – Kopio

Laivalla meillä oli käytössä oma hytti, mikä oli ihan mukava hengähdyspaikka, vaikkei tuolle matkalle näin isojen lasten kanssa välttämätön. Lähinnä ekat karkkiostokset käytiin vippaamassa hyttiin välillä, muutoin hengailtiin laivan leikki- ja pelihuoneissa ja kahvilassa. Amorellan aamulähtö oli ihanan rauhallinen, leikkihuoneissa oli tilaa, pelaamaan ei joutunut jonottamaan tuntia ja ruokailemaankin pääsi pöydän ääreen. Tätä kaikkea tosin osasi arvostaa vasta paluumatkalla uuden ja uljaan Viking Gracen kyydissä. Nyt toisen kerran kyseisellä aluksella käyneenä kiteyttäisin äkkiseltään näin: bilelaivana mainio, perhematkalle onneton. Purtilo oli aivan ääriään myöden täynnä, eikä meinattu löytää paikkaa sen enempää leikkipaikoilta, ravintoloista, kuin käytävien istumapaikoiltakaan. Leikkihuoneita oli kaksi (0-6v ja isommat), sekä erikseen teinien mesta, jossa oli pelit, leffat ja rensselit. Ja kaikki eri kerroksissa! Me nyt vielä pärjättiin näiden 11, 8 ja 6 -vee muksujen kanssa, mutta luulisin, että esimerkiksi ekaluokkalaisen ja taaperon kanssa matkatessa voi tulla tenkkapoo. Ja voihan toki olla, että mökillä omassa rauhassa vietetyt kolme päivää korostivat sitä jokseenkin kaoottisen ahdistavaa tunnelmaa, joka Gracella vallitsi. Mutta jos siis nyt ihan perinteistä miniristeilyä olisin perheelle varaamassa, luottaisin vanhempiin punaisiin laivoihin. Yllätyksenä ja pyytämättä.

Ahvenanmaa -14 055

Iltapäivällä saavuimme sateiseen Maarianhaminaan. Pikaisesti kävimme moikkaamassa porukkaa Visit Ålandin toimistolla, jonka jälkeen ajoimmekin suoraan n. 8 km:n päähän Jomalaan mökillemme. Ja pihkaannuttiin saman tien!

Ahvenanmaa -14 123

Ahvenanmaa -14 090

Ahvenanmaa -14 116

Kuvissa pieneltä, tavanomaiselta hirsitölliltä näyttänyt mökki olikin paljon avarampi ja ihanampi, kuin olimme osanneet kuvitella. Takassa loimusi valkea, kun mökkien isäntä, ihana Börje otti meidät vastaan ja esitteli mökin tiluksineen. Enkä kyllä keksi ainuttakaan asiaa, joka olisi jäänyt täydelliseltä mökkilomalta puuttumaan! Itse mökissä oli kolme makuuhuonetta, keittiö ja yhdistetty olo- ja ruokailutila, kylppäri ja sauna, iso terassi ja valtava piha. Oma ranta veneineen. Ruoanlaittoa varten löytyi kaikki emmeet, itse ruokia lukuunottamatta tietenkin. Varustukseen kuului myös perusmausteet, kahvit ja teet, leivinpaperit ja kelmut. Ilahduttavasti myös Wi-Fi oli mahdollista saada mökkiin. Samaan hintaan saatiin myös lemmikkejä; joutsenperhe asusteli rannassamme koko reissun ajan.

Ahvenanmaa -14 081

Ahvenanmaa -14 070

Ahvenanmaa -14 074

Ahvenanmaa -14 075

Ahvenanmaa -14 129

Ahvenanmaa -14 125

Ahvenanmaa -14 130

Kun mökin varustus oli tsekattu, olikin lähdettävä ruokakauppaan. Automaattisesti suuntasimme Maarianhaminan keskustaan, osittain siitäkin syystä, että lapset olivat säästäneet reissua varten rahaa ja tahtoivat lelukauppaan. Mielellään heti ja välittömästi. Vinhan etsimisen jälkeen löysimme keskustasta lelukaupan kauppakeskus Zeipelsistä ja ruokaostoksille päädyimme K-Supermarket Mathikseen. Seuraavana päivänä, kun lähdimme ajelemaan kaupungista poispäin, vastaan tuli isompi ostoskeskus Maxinge ja huomattavasti paremmin varusteltu K-Supermarket Kantarellen, mutta saatiin toki kaikki tarpeellinen keskustastakin. Vinkiksi kuitenkin matkaa suunnitteleville, että isommat ostokset kannattaa ehkä käydä tekemässä kaupungin laitamilla.

Ahvenanmaa -14 107

Ahvenanmaa -14 110

Ahvenanmaa -14 111

Mökkiin palatessa napsautettiin sauna päälle, syötiin, uitiin ja saunottiin. Istuskeltiin kirkastuvassa kesäillassa ja ihailtiin paikan kauneutta. Nautiskeltiin yhdessäolosta. Lapsetkin rakastuivat paikkaan niin täydellisesti, että alkoivat kutsua sitä heti kodikseen. Ja vaativat jo uutta reissua ensi kesäksi. Ehdottomasti samaan mökkiin.

Näitä Kungsnäsin mökkejä on rannalla kolme, jokainen omassa rauhassaan, omalla rannalla, lisää infoa löydät täältä. Me yövyimme keskimmäisessä ja tilaa oli viidelle hengelle ruhtinaallisesti. Suosittelen täysin varauksetta näitä mökkejä, jos mökkiloma Ahvenanmaalla kiinnostaa. Oltais mieluusti jääty vielä vaikka viikoksi. Vinkkinä vielä; Börje ei puhu suomea, mutta auttavallakin ruotsilla pärjää mainiosti. Mulla oli onneks mukana mieheni ”luin yliopistossa pohjoismaisia kieliä”, joten mä sain rauhassa tyytyä kiittelemään ja ihastelemaan kaikilla muistamillani superlatiiveilla.

Ahvenanmaa -14 145

Ahvenanmaa -14 212

Ahvenanmaa -14 151

Ahvenanmaa -14 135

Ahvenanmaa -14 138

Ahvenanmaa -14 168

Ahvenanmaa -14 214

Ahvenanmaa -14 164

Majoittumiseen en olisi siis voinut toivoa mitään enempää ja kuten ehkä tekstistä huokuu, jätettiin koko perhe pieni pala sydämistämme Önningebyhyn, Börjen ihanaan mökkiin. Mietin jo salaa jopa joulunviettoa tuolla…

Mutta jottei mene ihan yli tämä heruttelu, jatketaan Affenanmaan juttuja enemmän erillisessä postauksessa. (jollainen mulla on vielä Riiastakin tekemättä… mihin tää aika menee?!) Ensi kerralla vinkkailen siis enemmän Ahvenanmaan tekemisiä ja kokemuksia lapsiperheen näkökulmasta.

Ja ainiin, ei nähty yhtään haita. Eikä ahvenoita.

Mut hei, mites teidän juhannukset meni? 🙂

-Päivi-

Yhteistyössä:

visit åland logo

Juhannusterveiset!

Hälsningar från Åland! Aikaisin aamulla kotoa startattiin ja Ville Vikingin kainalon kautta saavuttiin iltapäivällä tänne Jomalaan mökille. Ollaan aivan pöllämystyneitä, kuinka ihana paikka tämä on. Lapset pyöri ensimmäisen tunnin ympyrää sateessa, eikä puheripulista ole meinannut tulla loppua. Täällä on aika onnellinen ja irtaantunut olo.

Pakollisten ostosten lisäksi ollaan ehditty jo puhella sitä toista kotimaista, saunoa, uida (kylmää!!!), herkutella, ihastella joutsenperhettä ja ennen kaikkea olla yhdessä. Lapset eivät lakkaa ihastelemasta paikkaa ja ilakoimasta yhdessäoloa. Mikä saa äidissä aikaan ristiriitaisen fiiliksen syyllisyyttä ja onnea.

Muksut peiteltiin jo unille, me vanhukset istutaan vielä futiksen äärellä. (juu-u, minäkin!) Huomenna lähdetään kiertämään Ahvenanmaata enemmän ja toivottavasti päästään näkemään muutama juhannussalkokin.

åland

Näiden tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille oikein Ihanaa Juhannusta!  Palaan tarkempiin reissukuulumisiin viimeistään jussin jälkeen, jos en malta täältä mökistä iltaisin kirjoitella. Koitan nyt kuitenkin pääasiassa nauttia tästä yhteisestä arjesta irtaantumisesta.

Puss och kram!

-Päivi-

Yhteistyössä:

visit åland logo

Juhannus Ahvenanmaalla!

Hyvä, että edellisen reissun laukkujakaan on saatu purettua kun olisikin jo alettava suunnitella seuraavaa. Ja tällä kertaa mukaan pääsevät myös tenavat.

Oltiin jo pidempään suunniteltu pientä kesälomareissua, joko pienen matkan päässä ulkomailla, ihan sisä-Suomessa, tai ehkä kaikkein mieluiten Ahvenanmaalla. Lapset innostuvat laivamatkailusta, enkä itse ole tähän ikään mennessä koskaan vielä päässyt siellä käymään, jos ei lasketa laivasta toiseen siirtymistä putkessa. Kun sitten saimme mahdollisuuden blogiyhteistyönä Visit Ålandin kanssa reissata viettämään juhannusta Ahvenanmaalle, arvaatte varmaan että tartuimme tilaisuuteen oitis!

Edellisestä perheen yhteisestä reissusta onkin aikaa tuhottoman kauan. Lapset ovat siis syystäkin revetä innosta. Täällä suunnitellaan jo niin nukkumajärjestystä, päiväohjelmaa (otan aurinkoo, uin, päivitän instaa, syön…), että laivamatkoja. Ja kyllä meitä aikuisiakin innostaa päästä tutustumaan paikkaan ajan kanssa.

linna åland

Ja nyt olen taas siis kerjäämässä teidän lukijoiden parhaita vinkkejä; MITÄ KIVAA TEHDÄ LASTEN KANSSA AHVENANMAALLA? Perillä viivymme kolme yötä, mökki on Maarianhaminan kupeessa ja mukana meillä on auto, joten päästään liikkumaan näppärästi pidemmätkin matkat. Perheen pojat on esittäneet toiveita museolaiva Pommernista ja Kastelholman linnasta, meitä tyttöjä kiinnostaisi ehkä Mariebadin uimahalli, varsinkin jos säät eivät satu suosimaan.

Nyt siis kaikki kokeneet Ahvenanmaan-kävijät, vinkit, kokemukset ja suositukset kehiin!

-Päivi-

P.S. Toivottavasti ette kyllästy näihin reissupostauksiin, kun näitä nyt tulee vähän useampi peräkkäin. Melkeinpä lupaan ja vannon, että pitkä talvi kökitään sitten taas ihan täällä kotinurkilla. 🙂

Yhteistyössä:

visit åland logo

 (kuva toimii linkkinä)

(kuvat lainattu http://www.visitaland.com)

Suloinen Riika

Sunnuntaina aamuyöllä kello pärähti soimaan neljältä. Oli aika nousta, nykästä tukka nutturalle ja ottaa suunta kohti lentokenttää. Luojalle kiitos Suomen valoisista kesäöistä. Ja kahvista. Matkanteko sujui ihan leppoisasti ja kentällä oltiin hyvissä ajoin puoli kasin maissa.

Ja voi, kuinka mä tykkäänkään tuosta Helsinki-Vantaan lentoasemasta ja sen modernista helppoudesta. Boarding passit kulkee näppärästi kännykässä ja bag dropinkin voi hoitaa itse muutamalla koodilukijan piippauksella. Koko roska oli turvatarkastuksineen ohi vartissa. Tämän jälkeen Riian lentokenttä tuntuikin lähinnä kivikautiselta, mutta siitä myöhemmin…

Perillä Riiassa oltiin hiukan ennen yhtätoista aamupäivällä. Tiedossa oli, että bussi nro 22 vie keskustaan, mutta käytiin vielä kentän turisti-infossa varmistamassa asia. Infon elämäänsä kyllästynyt virkailija sai hampaidensa välistä sihistettyä sen verran englantia, että ymmärsimme bussilipun maksavan ennakkoon ostettuna 60 senttiä suuntaansa. Bussista ostettuna lipun hinta oli tuplat. Tyytyväisinä huimasta säästöstä kipitimme bussiin, joka odottikin lähes suoraan ulko-ovien edessä. Linja-automatka keskustaan kesti parisenkymmentä minuuttia ja satuimme bongaamaan vielä pysäkin lähes hotellimme vierestä, joten perillä hotellissa olimme jo hyvissä ajoin. Koska huoneen sai vasta lähempänä kahta, jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme päämäärättä vaan kuljeskelemaan eteenpäin.

riika14 017

riika14 018

riika14 026

riika14 031

Riika valloitti meidät välittömästi kauneudellaan, suloisuudellaan ja rentoudellaan. Vanha kaupunki on todellinen helmi. Värikkäitä, toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia seisoi vieri vieressä, viehättäviä kahviloita, ravintoloita ja terasseja oli joka nurkalla. Upeita kirkkoja. Ennen kaikkea kuitenkin vaikutuksen teki miellyttävän leppoisa ilmapiiri.

Omalla tavallaan latvialainen, hieman ynseä palvelukulttuuri sopii meille suomalaisille oivasti. Kaikesta kaupankäynnistä puuttui se inhottava tyrkyttäminen, mihin törmää usein ulkomailla. Katsella sai aivan rauhassa ja kysyttäessä kuitenkin vastattiin ihan ystävällisesti. Omalla tavallaan huvittavia olivat ravintoloiden sisäänheittäjät, jotka enemmänkin perääntyivät asiakkaita karkuun, kuin houkuttelivat sisään. Mutta tosiaan, sopii hyvin yhteen suomalaisen ”ei tehdä tästä ny numeroo” -olemisen kanssa. Kukaan ei väkisin tyrkyttänyt iholle.

riika14 029

riika14 056

riika14 091

Aikainen aamu vaati veronsa ja kun saimme huoneen, oli pakko ottaa, mieheni sanoin, pienet ettonet. Hotellihuone oli aika kompakti, mutta eipä me siellä aikaa kovin paljon vietettykään. Ajoi siis asiansa oikein mallikkaasti ja oli hinta-laatusuhteeltaan oikein mainio ja hyvässä paikassa. Ajattelin kirjoittaa vielä tarkempia tärppejä esim. majoituksesta ja ruoasta erilliseen postaukseen, jos vaan jaksatte lukea?

Lepäilyn jälkeen suuntasimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja päätimme käydä myös Pietarin kirkon tornissa ihailemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Kiitos Riian kulttuuripääkaupunkivuoden, satuimme osumaan kirkkoon kesken upean konsertin, jota jäimme hetkeksi ihastuneina kuuntelemaan. Liput torniin maksoivat 7 €/hlö ja hissiä kuljetti puhelimestaan musiikkia matkat kuunnellut nuorimies. Ylhäältä näkymät olivat upeat, vaikka seuralaiseni pysyttelikin enimmäkseen keskiseinien lähettyvillä ja pyyhki tasaisesti jännityshikeä viiksistään. 😀

riika14 067

riika14 081

riika14 089

riika14 118

Matkaa jatkoimme käyskennellen ympäri vanhaa kaupunkia, istahtaen välillä hiukopalalle terassinkulmaan aistimaan ihanan kaupungin kepeää tunnelmaa. Ravintoloiden hintataso vaihteli hyvin paljon ennen muuta sijainnin perusteella. Vertailukohtana meillä oli pieni cokispullo, joka maksoi keskellä vanhaa kaupunkia 2,15 €, hieman syrjemmällä 1,50 € ja laitamilla 1,20 €. Ruoka oli poikkeuksetta oikein hyvää, mutta todellakin, jos halusi nauttia myös niistä kuuluisista Latvian edullisista hinnoista, kannatti ruokapaikka etsiä jostain hieman syrjempää, kuin keskeltä vanhaa kaupunkia.

riika14 112

riika14 120

riika14 123

riika14 142

riika14 156

riika14 150

riika14 172

Ensimmäisen päivän päätimme vanhan kaupungin ”päädystä” löytyneen ihanan puistoalueen luokse ja tuolta kävelimme ”kaupan kautta kotiin” ja söimme iltapalan hotellilla. Nukkumattia ei kovinkaan kauaa tarvinnut odotella, sen verran oli reissussa rähjäännytty.

Toinen päivä starttasi hotellin aamiaisella ja jatkui kaupunkia toiseen suuntaan, paikallisiin kauppahalleihin, jotka ovat entisiä Zeppelin-ilmalaivahalleja. Paikallisia ihmisiä alkoi näkyä huomattavasti enemmän tuolla puolella kaupunkia ja kaupankäynti oli kiivasta. Sen lisäksi, että myyjiä oli halleissa valtavasti, torimarkkinat jatkuivat myös hallien ulkopuolella. Latviassa näytti ainakin olevan ”zemenes”-aika parhaimmillaan, eli mansikoita oli lähes jokaisella kojulla runsaasti. Ja hinnat myös vaihtelivat kojun mukaan huomattavasti.

riika14 181

riika14 187

riika14 190

Ostoksia emme kuitenkaan halleista tehneet vaan jatkoimme paikalliseen Origo-ostoskeskukseen, jossa saatiin taas vetää Latvian edukkaat hinnat vessanpöntöstä. Tuontitavara oli täysin Suomen vastaavien tuotteiden hinnoissa. Halpaa oli oikeastaan ainoastaan ruokakaupoissa, joista ostettiinkin muutama tuliaispullo ja paikallisia karkkeja tuomisiksi. Paikallista yrttiviinaa ”mustaa balsamia” ei vielä paikan päällä maistettu, mutta ostettiin kotiin kokeiltavaksi. Balsamin lisäksi paikallinen erikoisuus oli monenlaiset meripihkatuotteet, joita myytiin sekä matkamuistomyymälöissä, että pienissä kojuissa ympäri vanhaa kaupunkia. Yleisesti ottaen nuo meripihkakorut on ehkä vähän vanhempien ihmisten pala kakkua, mutta onnistuttiin löytämään yksi, oikeasti kiva ”suvinir”-putiikki, josta ostin itselleni muistoksi tummasta peripihkasta valmistetut tähtikorvakorut (7,50 €).

Illaksi löydettiin ihan mahtava, ja tällä kertaa oikeasti edullinen, ravintola aika läheltä hotelliamme. Vedettiin navat pullolleen kunnon, rustiikkista liharuokaa upeassa kellarimaisessa ympäristössä Folkklubs ala Pagrabs -ravintolassa.  Tästäkin lisää vielä erillisessä postauksessa.

riika14 265

riika14 244

riika14 275

Kaiken kaikkiaan Riika oli tosiaankin aivan ihastuttava. Vanha kaupunki oli loistavan kompakti kooltaan, käveltiin ihastuneina useita kertoja samoja reittejä eestaas, eikä haitannut yhtään. Nälkään tai janoon ei myöskään Riiassa pääse kuolemaan, siitä piti huolen vieri vieressä olevat terassit, ravintolat ja kahvilat. Kaksi päivää riitti oivasti vanhaan kaupunkiin ja hieman sen ulkopuolenkin tutustumiseen. Jos käytössä olisi vielä ollut kolmaskin päivä, olisimme todennäköisesti suunnanneet junalla Jurmalaan biitsille. Tällä kertaa se kuitenkin jäi.

Ihana, rauhallinen, hyväntuulinen reissu ihan kaksin. Mutta vitsi kun kotimatkalla jo oli ikävä lapsia. Seuraavaan reissuun lähdetäänkin jo ensi viikolla. Ja tällä kertaa ihan koko perheellä. 🙂

-Päivi-

Huh! Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti! Kuten lupasin (tai uhkasin..:) ), teen vielä erikseen postauksen, jossa tarkempia suosituksia, hintoja ym. Riikaan liittyen.

 

Kotona!

Terveisiä ihanasta, sympaattisesta, aurinkoisesta Riiasta! Todella onnistunut miniloma takana, sen kertoo jälleen kerran kymmenet rakot jaloissa ja väsymyksestä (ja lievistä vatsavaivoista) huolimatta hymyyn kaartuva suu. Riika onnistui ylittämään kaikki odotukset, joita ei itseasiassa hirveästi edes ollut. Matkanteko sujui tosi jouhevasti ja perillä kaikki tuntui hurjan helpolta.

Mutta koska nyt takana on pitkä matkustuspäivä, joka tuntuu sekä jaloissa, takamuksissa, että päässä, painun suosiolla hyvän kirjan avustuksella petiin. Toivottavasti jaksatte lueskella matkakuulumisia, niitä on nimittäin luvassa varmasti useamman postauksen verran. Ja ensi viikolla odottaakin jo seuraava, koko perheen pikkureissu! Mutta siitäkin lisää myöhemmin.

Nyt minä ja ihastuttava tynnyrillinen frozen yogurtia sanotaan MORO ja huomiseen! 🙂

riika14 274

-Päivi-

P.S. Vastailen edellisiin kommentteihinkin huomisen puolella! 🙂

Reissuvinkkejä Riikaan?

Hyvänen aika! Olenko mä unohtanut kokonaan hekumoida minun ja mieheni tulevasta minilomareissusta Riikaan?! Ja tämän lisäksi ilmeisesti on jäänyt kokonaan hehkuttamatta ”vuoden vaimoteko”! Ai kamala, asia on korjattava välittömästi!

Miehen 35 -vuotissyntymäpäivä oli siis viime viikolla. Mietin pitkään, tohtisinko käyttää niukat säästöni pieneen kahdenkeskiseen matkaan, vai tyytyisinkö johonkin vaatimattomampaan ja käyttäisin säästöni johonkin ”järkevään”. No, koska en varsinaisesti ole tunnettu järkevyydestäni, valitsin lopulta tietenkin matkan. Miehellä kun on kesälomaa ainoastaan viikko, ja sekin eri aikaan kuin minulla, otin yhteyttä hänen työnantajaansa ja uskaltauduin kysymään pari vapaapäivää kesäkuun alkuun. Kun vielä mummu lupasi olla lasten kanssa, uskaltauduin varaamaan lennot.

Olin jo valmiiksi katsonut alustavasti mahdollisia kohteita. Jälleen toiveissa oli lyhyet ja edulliset lennot ja hyvät lentoaikataulut. Koska perillä pääsisimme viipymään vain kaksi yötä, olisi parempi jos menolennot olisivat aamulla ja paluu iltapäivästä, jotta perillä on aikaa melkein kaksi kokonaista päivää, eikä paluukaan menisi yömyöhään. Lentohintojensa puolesta maaliviivoille valikoituivat Oslo ja Riika. Eksyin katselemaan kyllä Köpiksen ja Tukholman lentojakin, mutta halusin kuitenkin lopulta johonkin, missä ei olla ennen käyty. Arvoin ja arvoin, kunnes lopulta valinta oli aikataulullisesti, ja muutenkin, täysin selvä. Riikaan mennään!

toukokuu -14 025

Lahjan paljastaminen menikin sitten vähän reisille. Olin juuri tuon synttäriaamun Helsingissä ja piilotin kortin sänkyyn, miehen puolen patjan alle, ajatuksena lähettää hänelle heti aamulla onnitteluviesti, jossa kehotetaan kurkkaamaan patjan alle. Mutta koska akku oli auttamatta täysin finaalissa, eikä puhelin suostunut latautumaan, jouduin soittamaan ystävän puhelimesta päivällä miehelle töihin, että siellä patjan alla olis ylläriä…

Olihan se tietysti yllätys silti. Ja kovasti mieluinenkin, mitä ilmeisimmin. En oikeasti edes muista, koska oltais oltu ihan kahdestaan jossain, siis muuallakin kuin kaupassa. Oltiin me kai syksyllä kerran leffassa, mutta ihan lähiaikoina ei ole oikein muistettu parisuhteelle aikaa antaa. Tämä tulee siis tarpeeseen.

Mutta nyt sais vinkata! Parhaat reissuvinkit Riikaan, nähtävyyksistä ravintoloihin, kahviloihin ja tekemiseen. Myös hotellisuosituksia otetaan vastaan mielellään, hotsku on nimittäin vielä varaamatta. Muitakin vinkkejä ja kokemuksia saa mielellään kertoa kommenttiboksissa!

Ollaan kaikista ideoista enemmän, kuin kiitollisia! Reissupostausta siis luvassa, ei enää montaa viikkoa!

-Päivi-

”Oh Finland, I fuckin’ love you too!”

Elämys. Uskomaton elämys.

En tiedä, osaanko kuvailla maanantaista Justin Timberlaken 2,5 tunnin superkonserttia mitenkään muuten. Hitit, lavasteet, valot, bändi, coverit, torvet, stage ja täyden Hartwall Arenan täydellinen hurmos on yhtälö, joka ei unohdu koskaan. Käsivarret on edelleen kestokananlihalla ja korvissa tinnittää. Mietin, olenkohan koskaan kokenut vastaavaa. Tuskin.

jt

justiiiin

Sain muutaman kerran ennen keikkaa kuulla epäilevän ”oot menossa MIHIN?” -kyselyn, enkä voinut olla paikan päällä miettimättä, että jokaisen kummastelijan olisi pitänyt olla paikalla. Oli sitten JT:n musiikin ystävä, tai ei. Show oli uskomaton. Bändi oli mielettömän hyvä ja voi veljet, että jannu voi laulaa jäähallilliselle väkeä niin hyvässä vireessä!

jt2

Ja oman tuotansa lisäksi kuultiin mm. Elvistä ja Justinin musiikillistä isoveljeä (tai iskää?) Michael Jacksonia. Jorailtiin Jungle Boogietakin. Hiottiin, naurettiin, huudettiin, laulettiin. Ennen kaikkea nautittiin.

kaksjt

Kaiken kaikkiaan tämä tyttöjen miniloma oli ihana pako arjesta. Syötiin hyvin, juotiin viiniä, maalattiin huulet, puettiin korkkarit ja jonotettiin grillivaunusta yöpalaa.

Mä olin myös, yllätyksenä ja pyytämättä, vuorokauden kännykkäpaastolla, kun akku simahti ja laturi oli… niin noh, kotona tietenkin. Ystävällä oli onneksi omansa ja kuvat ovat siis häneltä lainattuja. Kiitos, hani!

skumppakylmässä

gööls

brunssi

Niin, että sinä äiti tai iskä siellä, joka mietit, pitäisköhän sitä ottaa pieni irtiotto, lähteä vaikka johonkin, TEE SE! Mene ja koe, hanki muistoja! Jaksaa sitten paremmin taas sitä nakkikastike-arkea.

Koskahan pääsis taas…? 🙂

-Päivi-