Kotona!

Terveisiä ihanasta, sympaattisesta, aurinkoisesta Riiasta! Todella onnistunut miniloma takana, sen kertoo jälleen kerran kymmenet rakot jaloissa ja väsymyksestä (ja lievistä vatsavaivoista) huolimatta hymyyn kaartuva suu. Riika onnistui ylittämään kaikki odotukset, joita ei itseasiassa hirveästi edes ollut. Matkanteko sujui tosi jouhevasti ja perillä kaikki tuntui hurjan helpolta.

Mutta koska nyt takana on pitkä matkustuspäivä, joka tuntuu sekä jaloissa, takamuksissa, että päässä, painun suosiolla hyvän kirjan avustuksella petiin. Toivottavasti jaksatte lueskella matkakuulumisia, niitä on nimittäin luvassa varmasti useamman postauksen verran. Ja ensi viikolla odottaakin jo seuraava, koko perheen pikkureissu! Mutta siitäkin lisää myöhemmin.

Nyt minä ja ihastuttava tynnyrillinen frozen yogurtia sanotaan MORO ja huomiseen! 🙂

-Päivi-

P.S. Vastailen edellisiin kommentteihinkin huomisen puolella! 🙂

Yksi plus yksi.

On yhtäkuin rakkaus. Miten ihanan pariskunnan ihania hääjuhlia saatiinkaan eilen olla viettämässä. Rento ja onnellinen hääpari jatkoi jorailua pikkutunneille asti, kuten tietysti me reippaat vieraatkin. Tänään onkin jaloissa tuntunut siltä, kuin olisi kiihdyttänyt muutaman tunnin jäärataa ympäri kolme numeroa liian pienillä luistimilla. Mää sydän korkokenkä.

Voisin tähän samaan syssyyn kertoa myös tarinan siitä, kuinka erään, nimeltä mainitsemattoman rouvan puoliso kysäisi huolettomasti 10 minuuttia ennen vihkimistä, että ”mutta näkyyks sulta perse?”. Ei ollut vitsi, eikä naurattanutkaan kyllä yhtään siinä vaiheessa, kun hetkeä ennen juhlaa huomaat, että mekosta todellakin näkyy läpi. Ihan kunnolla!

Muutaman kirosanan, juoksuaskeleen ja paniikkiajatuksen jälkeen hommaan keksittiin kuitenkin upea hätäratkaisu, ennen kuin koko hääväki ehti nähdä rouvan haarakiilaa sen tarkemmin. Huh helpotusta. Ja bailaamaan!

Tässä vielä eilisiä tunnelmia kuvin. Kiinnittäisin erityistä huomiota varsin onnistuneisiin pariskuntapotretteihin lopussa. Olis niin ainesta ”päivän asu” -bloggaajaksi, vai hä?! 😉

Voi hyvä isä…

Kiitos ja onnea vielä S & P! Ja hei, rakkautta kaikki! It’s all that matters!

-Päivi-

Miniloma tiedossa!

Aion asettua ehdolle tämän vuoden ”paras vaimo” -kilpailuun. Ehkä voittaakin. Kuten moni lukijakin tietää, me vietettiin 10 -vuotishääpäivää helmikuun alussa. Mun mielestä se on jo juhlimisen arvoinen suoritus. Kaikenlaista sontaa on noihinkin vuosiin mahtunut, mutta ilmeisesti enemmän niitä hyviä hetkiä, kun yhdessä on kuitenkin pysytty. 

Paras vaimo -tittelin ajattelin voittaa lahjallani. Sain suunniteltua, varattua ja ennen kaikkea pidettyä salassa viikonloppumatkan Budapestiin. Tai no, alunperin tarkoitus oli pitää koko homma salassa lähtöpäivään saakka, mutta se meni vähän munille… Juhlapäivänä en millään malttanut istua kätteni päällä, vaan möläytin innoissani salaisuuden jo silloin. Mutta parempi niin. Mies innoissaan googlaa matkakohdetta, mä vaan mietin, mitä laitan päälle. 🙂

Lomasta tulee superlyhyt, mutta toivottavasti kuitenkin superkiva. Perjantaina iltasella ollaan perillä ja sunnuntaina jo lennetään takaisin. Lapsoset jäävät isovanhempien hellään hoivaan (odottamaan tuliaisia). Tulee aika hyvään saumaan tämä reissu… ikäänkuin juhlamatka vanhan loppumisen ja uuden alkamisen kunniaksi. 

Viime kesän Köpiksen reissu oli myös lyhyt, mutta mahtava! Sinne lähdettiin sen kummempia suunnittelematta, mutta ehdittiin nähdä vaikka mitä. Sama ”suunnitelma” on nytkin, mutta silti kovasti mielelläni kuulisin nyt parhaat vinkit Budapestiin. Mitä tehdä, missä käydä, missä syödä (tää on paksulle tärkee) ja ennen kaikkea mitä ei tehdä, missä ei käydä ja missä ei ainakaan syödä. Kaikista vinkeistä ollaan kovasti iloisia! 🙂

Ja osaltani lupaan reissun jälkeen tietysti laittaa hyvän kiertoon ja kirjoitella omat vinkkini Budapestista. Nyt toivotaan vaan hiukan parempia kelejä, kuin plus kahta… Mä luulin meneväni kevätreissulle, mutta aika synkiltä näyttää ennusteet vielä tässä vaiheessa. Toisaalta sopii jotenkin tähän meidän reissaamiseen… Vielä kun joku ehtis oksentamaan ennen lähtöä, ni homma olis klaari.

Ei, kyllä mä nyt lopetan pirujen maalailun seinille. Pakatakin kai tarttis… 

mut eikö passi ja huulipuna riitä?

-Päivi-

Sua vain yli kaiken…

Ei ole itsestään selvää, että löytää tästä maailmankaikkeudesta itselleen sen toisen puoliskon. Sen puuttuvan palasen, jota ilman et olisi kokonainen. Ihmisen, joka ymmärtää, jaksaa, kuuntelee, tukee ja rakastaa. Juuri sellaisena kuin olet.

Mä olen ehkä tehnyt edellisessä elämässäni jotain oikein, kun löysin oman palaseni jo 17-vuotiaana. Millenium-yössä kohtasi kaksi täysin erilaista ihmistä, jotka nauroivat samoille asioille. Se sama yhteinen nauru on kantanut meitä läpi monen muurin, ja kantaa edelleen.

Kymmenen vuotta sitten, kauniina talvipäivänä tahdoimme. Toisemme, yhteisen elämän, yhteisen kodin, yhteisen perheen. Yhteisen tulevaisuuden.

Tahdon edelleen. Ikuisesti. Rakastan sinua.

”Ylin riemuni oot, mitä toivoisin,

sä kun istut mun rinnallain.

Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,

olet onneni, unelmain.”

-Päivi-

P.s. Kaivettiin häämuistot esiin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Historian siipien havinaa, tosiaan… 🙂