Lähtökohtaisesti päiväkotivastainen vanhempi.

Hallituksen suunnitelmat kotihoidontuen leikkauksista nostavat jälleen kerran pöydälle ikuisuuskysymyksen: kumpiko nyt sitten on parempi, koti – vai päivähoito. Itse tähän kysymykseen en kovastikaan ajatellut ottaa kantaa, asia kun ei missään nimessä ole yksiselitteisen mustavalkoinen, vaikka kiihkeästi vaihtoehtojen puolesta argumentoijat niin kovasti haluaisivatkin väittää.

Usein näissä keskusteluissa halutaan nähdä vain ääripäät: ituhippimamma, joka imettää ja perhepeteilee lapsen kouluikään asti vs. kiiltonahkakorkkareihinsa kompasteleva uraohjus -mutsi, joka on juossut vaavi kainalossa suoraan synnäriltä ensimmäiseen palaveriin. Tähän väliin kuitenkin mahtuu aimo joukko meitä ihan tavallisia vanhempia, joiden elämäntilanne on ihan jokaisen kotioven takana erilainen. Siinä myös yksi syy, miksen kovin hanakasti lähtisi kenenkään valintoja arvostelemaan. Minua ei henk.koht. kiinnosta viekö naapurin Pirkko lapsensa hoitoon ollessaan itse kotona, koska en voi millään tietää, millainen elämäntilanne Pirkon perheellä on. Ties vaikka Pirkko olisi sairas tai masentunut. Vaikka päiväkoti olisi Pirkon lapsille ainut normaalielämästä muistuttava asia ja tärkeä rutiini. Ja toiseksi; minua ei kovinkaan paljon kiinnosta. Koen kuitenkin pääasiassa tärkeäksi hoitaa oman perheeni asiat niin, että kaikilla on hyvä olla.

Sen sijaan haluaisin esittää meidän perheen kokemuksiin pohjaten päivähoidon puolustuspuheenvuoron. Harmillisen usein nimittäin kuulee ja saa lukea lähtökohtaisesti päivähoitoa ja erityisesti päiväkoteja parjaavaa tekstiä. Päiväkoteja verrataan jopa vankiloihin ja ties mihin pakkohoitoloihin ja lapsensa tuollaisiin syöpäläispesiin kiikuttavia vanhempia pidetään alimpana mahdollisena kastina. Niin itsekästäkin! Tehdä nyt lapsia vain viedäkseen ne päiviksi muualle, jotta itse pääsee töihin.

Usein nämä kritisoijat tuntuvat olevan vanhempia, joiden lapset eivät alkuunkaan ole vielä päivähoitoiässä ja joiden mielipiteet perustuvat suusta suuhun kulkeviin urbaanilegendoihin. Olen minäkin kuullut kaikki kakkavaipoissa istuttamisesta välipalatta jättämiseen, enkä väitä etteikö niin olisi jossain joskus tapahtunutkin. Ja onhan ne kuuluisat henkilökemiatkin. Ei hoitajan kanssa aina synkkaa ja siinä vaiheessa koko päiväkoti onkin ihan aunarista, eikä siellä ainakaan tehdä mitään oikein.

Tiedä sitten, onko meillä käynyt aivan uskomattoman hyvä tuuri, mutta meillä on kolmen lapsen ja useamman päiväkotivuoden jälkeen lähes pääasiassa positiivisia kokemuksia päiväkotihoidosta. Enkä väitä, etteikö nuorimmaisen pötkäleen jättäminen päiväkodin pihaan 4 vuotta sitten olisi tehnyt tiukkaa. Se oli kamalaa! Nähtyäni kuitenkin hyvin pian, kuinka neitokainen oli ryhmässään kuin kala vedessä, päätös tuntui oikealta. Ja sitä se oli.

Meidän lapset on tykänneet olla päiväkodissa ja ovat sieltä hyvää hoitoa saaneet. Aina ei meilläkään ihan jokaisen hoitajan kanssa ole synkannut, mutta toimeen ollaan aina tultu. Varsinkin nykyisen päiväkodin osalta voidaan puhua todellisesta yhteistyöstä. Asioista voidaan keskustella avoimesti ja tunne on todella sellainen, että lapsista välitetään. Ja koko meidän perheestä. Ymmärrän toki, että kaikilla ei varmasti ole yhtä onnellinen tilanne. Meidän pikkupäiväkoti on hyvin kodinomainen ja rauhallinen paikka. Kokemusta on suurestakin päiväkodista. Hyvää hoitoa saimme sieltäkin.

Tämä ei ole missään nimessä kotihoidon vastainen puheenvuoro, kuten alkutekstikin varmaan jo antaa ymmärtää. Molempi parempi ja kukin tyylillään. Enemmänkin ehkä haluaisin ravistella toisinaan jopa vähän vihamielistä suhtautumista päiväkotihoitoa kohtaan. Erityisesti niiden vanhempien, joilla ei itsellä kokemusta kyseisestä hoitomuodosta ole. Useinhan nämä on asennekysymyksiä. Jos et halua lapsen viihtyvän päiväkodissa, hän ei siellä varmastikaan viihdy. Jos olet valmiiksi sitä mieltä, että mikään ei onnistu, näin varmasti tulee tapahtumaan. Ehkä olisi kuitenkin parempi suhtautua päiväkotiin avoimin mielin ja unohtaa ne turhan tiukat ”juuri meidän pikkupetterille laaditut hoito-ohjeet”. Jos haluat lapsesi nukkuvan päiväunensa ulkona kolmevuotiaaksi asti tai syöttää piltillesi välipalaksi ainoastaan luomumangoja, kotihoito voi olla parempi ratkaisu. Kaikkien kannalta.

Päiväkodissakin kuitenkin kasvaa yksilöitä, ei harmaata massaa. Siellä kun voi, ihan oikeasti, saada hyvää ja kokonaisvaltaista hoitoa. Lisäksi päiväkodit on pullollaan aivan uskomattoman ihania ihmisiä, heitä jotka jaksavat päivät pitkät pyyhkiä meidänkin pikkupettereidemme räkänokat. Lähtökohtaisesti myöskään kotihoidetut lapset eivät ole millään tavoin parempia tai rakastetumpia, kuin päivähoidossa käyvät lajitoverinsakaan. Vähintään yhtä lapsellista on vanhempien vertailu. Kukin paras omilleen. Se riittää.

Lopuksi vielä erityiskiitos meidän lasten hoitajille läheiseen päiväkotiin. Olette uskomattomia!

proud_day_care_mother_print-rc4096134a6234a9a89ce9fd8f0364f68_jdd_8byvr_324

Ja nyt; sana on vapaa. Millaisia kokemuksia sinulla/perheelläsi on päivä(koti)hoidosta? Oletko saanut epäileviä kommentteja viedessäsi lapsesi päiväkotiin? Oletko kaikesta väittämästäni täysin eri mieltä? Ihan mitä tahansa aiheeseen liittyvää. Kerro.

-Päivi-