Mämmikahvit ja pääsiäiskävely

Keski-ikä on saapunut Uskolaan! Mieheni lanseerasi jo viime vuonna pääsiäisen aikaan upeat tuulipukujen kahinaa havisevat termit ”mämmikahvit” ja ”pääsiäiskävely”. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, tietenkin. Ensin juodaan oikein hövelit mämmikahvit (etäistä sukua vaalikahveille), jonka jälkeen lähdetään yhdessä sulattelemaan mämmin aikaansaamia turvotuksia leppoisalle pääsiäiskävelylle.

No, vielä ei olla ehditty tämän pääsiäisen aikana toteuttaa kumpaakaan, lähinnä siivouksen merkeissä on mennyt tämä perjantai. Pääsiäisen laittoon tai koristeluihin käytettiin tänäkin vuonna hyvin vähän aikaa ja energiaa, tulppaanit ja kitukasvuiset rairuohot saavat luvan tuoda fiilistä.

Kuopus tosin pääsi toteuttamaan itseään, kun hänelle annettiin vapaat kädet koristelun suhteen. Pääsiäismunia löytyikin roikkumasta lähes jokaisesta kahvasta ja mm. värttinästä. Aika liikkistä.

Pyhien vietto jatkuu täällä siis leppoisasti. Minä käväsen huomenna töissä, mutta onneksi saan jatkaa lomailua kuitenkin vielä pari päivää sen jälkeen. Yläkerrasta kuuluu etäisesti remontin alkua muistuttavia ääniä, kun isä ja tytär kiistelevät tavaroiden sijoituspaikoista. Purkaminen on siis alkanut!

Pääsiäisen aikana blogiin on tulossa vielä mm. ne asukuvat (omg, mitä otoksia!!) ja asiaa kirjaprojektista, jossa sain kunnian olla mukana. Tottakai yksi kirja arvotaan myös täällä blogissa. Pysykäähän langoilla, siis!

Nyt kuitenkin meinaan kunnioittaa perinteitä ja leipoa sitruunatorttua. Ohje löytyy täältä.

Oikein leppoisaa pääsiäistä kaikille!

-Päivi-

Sitruunatorttuähkyt.

Tälläiset pitkät pyhät usein keskittyy (ainakin meillä) hyvin vahvasti syömisen ympärille. Tämä pääsiäinen on tähän mennessä ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että mättäminen on jäänyt vähän vähemmälle. Lapset on innoissaan vedelleet sekä mämmiä, että suklaamunia, me aikuiset vähemmän kumpaakaan. Kunnes tänään pyöräytettiin perinteinen sitruunatorttu, jota ilman pääsiäinen ei tähän talouteen tule. Eikä kyllä kevätkään.

Ja koska uskon siihen, että hyvän täytyy antaa kiertää, jaan ohjeen myös teille. Jos yhtään on raikkaiden leivonnaisten ystävä, suosittelen testaamaan.

Keväinen sitruunatorttu

Pohja:

 

2 munaa

3/4 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

100 g sulatettua margariinia

 

Täyte:

2 dl vettä

1 1/4 dl sokeria

2 munaa

2 rkl maissitärkkelystä

4 rkl sitruunamehua

1 tl raastettua sitruunan kuorta

25 g margariinia

 

Koristeeksi:

kermavaahtoa

 

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jauhot ja margariinisula. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun piirasvuokaan ja paista 175 C 15-20 min. Kumoa kypsä pohja tarjoilulautaselle.

Pese sitruuna kuumalla vedellä huolellisesti ja raasta sen kuori. Sekoita kattilassa vesi, sokeri, munat, maissitärkkelys ja sitruunamehu. (älä käytä alumiinikattilaa..) Kuumenna ja hämmennä, kunnes kiisseli sakenee. Lisää sitruunankuori ja margariini. Sekoita tasaiseksi ja kaada torttupohjan syvennykseen. Jäähdytä torttua kylmässä pari tuntia. Koristele kermavaahdolla. 

 

 

 Huomenna koittaakin taas paluu arkeen. Tai siis siihen vielä hieman epämääräiseen, kelluvaan olotilaan. Huomisen olen onnistuneesti jo buukannut täyteen firman papruhommia ja palavereita, joten kohta voi varmaan jo tosissaan nauttia lomailusta. 

Mutta ensin vielä siivu sitruunatorttua… ihan pieni vaan. 😉

 

-Päivi-

Pääsiäistä.

Vähän on saatu siivottua. Lueskeltu, leikitty, syöty, oltu. Ilman aikatauluja, ilman paineita, ihan rauhassa. Toivon mukaan seuraavat kolme päivää jatketaan aika pitkälti samalla linjalla. 

Kevätkotiin riitti tällä kertaa auringonpaiste ja ripaus vaaleanvihreää. Ikkunat on (edelleen/taas/jälleen) pesemättä, mutta ei sit vaan katota niistä ulos. Nyt ei jaksa stressailla.

Näiden (kerrankin siistien) kuvien myötä toivottelen rentouttavia pyhiä! 

Nautiskellaan!

-Päivi-

Epäosallistuminen blogihaasteeseen.

Mä en kyllä taida tuntea itseäni yhtään. Meinasin nimittäin tässä jokunen aika sitten, että osallistunpa kertakaikkiaan hauskan kuuloiseen blogihaasteeseen. Tähän asti kaikki vielä ihan normaalia. Mutta olishan mun nyt hyvänen aika pitänyt tajuta, että jos haaste koskee (elävää) kasvillisuutta, mun ei tule edes harkitseman moiseen osallistumista. 

Kyseessä oli tämä Kukkamessujen haaste. Ei paha! Leikkokukka-asetelma tai istutus. Kuka tahansahan sellasen äkkiä tekee! Paitsi Päivi. Jolta jäi rairuohot kylvämättä. Joka mädättää kaktuksetkin ennätysajassa. Jolle tuodaan nykyisin lahjaksikin tekokukkia. Jonka äskettäin ostamat narsissit kuolivat jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Kas näin:

(ja nyt jos joku sanoo että ”ne pittää mennä istuttammaan maahan”, ni multa irtoo pää!)

Saisko seuraavaksi jonkun ”surkein kasvienhoitaja” -haasteen? Ja hyvät palkinnot! Puutarhakoulun apuluokka, tukiopetusta Arno Kasvilta tai läjä aidoimman näkösiä tekokukkia. Tossa kisassa mä olisin vahvoilla. Voittaisin jopa.

Mä tiedän, että monissa kanssabloggaajissa on niitä, jotka ihan tosissaan kauniita asetelmia osaavat tehdä. Ja kun moni niitä kuitenkin pääsiäiseksi väsäilee, kannattaa saman tien osallistua haasteeseen. Palkintona lippupaketteja Kukkamessuille! 

Mä meen nyt juttelemaan noille narsisseille, jos ne heräis vielä henkiin. Vaan ei ne taida. Kipaisen siis suosiolla lähikaupasta uudet. Jospa ne just jaksais pääsiäiseen asti. Tai jopa yli.

-Päivi-

Pääsiäinen yllätti kylväjät.

Vähän niinkuin talvi yllättää keltaisen lehdistön mukaan joka vuosi autoilijat, pääsiäinen pääsee kerta toisensa jälkeen yllättämään ainakin tämän äidin. Ohraruohopussukat lepäilevät keittiön tasolla viikkotolkulla, kunnes viikkoa ennen h-hetkeä huomaa, että ei ne sieltä pussista itsestään kasvakaan. Ai tarvitaanko jotain multaakin? Onko meillä sellasta? No ei tietenkään.

Pääsiäisperinteisiin kuuluvat olennaisesti myös aivan törkeät mämmiöverit (tämän mä kyllä muistan hoitaa jo useita viikkoja etukäteen), kevätauringon paljastamien sormenjälkien kauhistelu ja viimeisten joulukorttien siivous keittiön tason nurkalta.

Meillä ei ole koskaan maalattu munia, virpomassa ollaan käyty vissiin kerran, suklaamunia sentään piilotellaan jokunen. Muutaman narsissin ostan toki joka vuosi pöydälle (kuolemaan), tuleehan niistä keväinen olo. Parasta pääsiäisessä taitaa kuitenkin olla neljän päivän yhteinen vapaa. Onkohan mulla jotenkin vinksahtanu asenne tähän(kin) hommaan…?

Onneksi mulla on tähänkin valmiina hyvä tekosyy. Ku niin on paljon vielä yrityksen paperihommia ja siivousta liiketilalla. Ja nyt jos joku luulee, että olen kaksi päivää käynyt tyhjässä kaupassa luukuttamassa musiikkia, juomassa kahvia ja tanssimassa, on kyllä täysin… oikeassa! Tavoitteena oli saada tila tyhjäksi tällä viikolla, mutta just nyt ei ihan hirveen lupaavalta näytä. Onneksi perjantaina on luvassa pieni arjesta irtaantumisreissu, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mites, onko teidän pääsiäisvalmistelut yhtä hienolla mallilla ku mulla?

-Päivi-