Terkkuja Formasta!

Mietin aika pitkään, lähteäkö syksyn Forma-messuille, vai ei. Oli pientä säätöä, millä porukalla mennään ja mikä päivä. No, lopulta uteliaisuus voitti ja lähdettiin koko perheen voimin Helsinkiin perjantai-iltana. Yövyttiin hotellissa, syötiin napamme täyteen hotelliaamiaista ja erottiin siten, että minä jatkoin messuille ja loppuperhe lähti viettämään aikaa SeaLifeen. 
Paljon olin etukäteen kuullut, että kyseiset messut ovat pienentyneet vuosien varrella, mutta koska mulle tämä oli eka kerta paikan päällä, kokemus oli lähes pelkästään positiivinen. Ei mitkään maailman suurimmat messut, mutta hyviä näytteilleasettajia. Ainakin minusta.
Oli mahtavaa saada kasvot monelle nimelle ja äänelle ja tavata kasvotusten yhteistyökumppaneita. Uutuuksia oli tietysti valtavasti ja ensimmäiset pari tuntia menikin ihan pyörryksissä! Harmitti ihan, kun on pakko jonkun verran kuitenkin valikoimaa rajata, ei noi valaisimet ja lyhdyt esim. kovin hyvin taitaisi Hilman nimen alle istua… 😉
Tän tyyppisestä tapahtumasta saa myös epäsuorasti ajatuksia omaan myyntityöhön ja asiakaspalveluun. Normaalisti, kun itse on sillä palvelevalla puolella, olikin nyt ihan mielenkiintoista olla se asiakas, jolle tuotetta yritettiin myydä. Muistin jälleen kerran, kuinka suurta osaa yleisvaikutelma näyttelee ostotapahtumassa. Jokunen osasto jäi tarkemmin katsomatta, kun henkilökunnan asenne vaikutti luotaantyöntävältä. Ylimielinen katse tai tiskin takana makoilu ei kutsu peremmälle.
Onneksi näytteilleasettajat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi erittäin mukavia, aurinkoisia ja avuliaita! Ja mitä tuotteita, IIIIIIK!

Sattuuko lukijoissa olemaan joku muu, joka poikkesi messuilla? 
Miltäs kuvissa muuten näyttää? Aika ihania tunnelmia, vai mitä? 🙂
-Päivi-
Mainokset

Viimeiset Tanskat.

Mä en yleensä kauheesti perusta tälläsistä ”ostin tätä ja tätä”-postauksista, mutta teen nyt poikkeuksen. Koska pääsin kerrankin ostamaan sinne Tanskaan.
Ja mitä mä ostin? Tuliaisia, lapsille. Vaatteita, lapsille. Aurinkolasit, lapsille. Vaatteita, miehelle. Kengät, miehelle. Hilman naapuriyrittäjä kysyi, että mitäs itselles ostit. ”No mukeja ja pari sisustuslehteä.” Hymynkareesta päätellen, kuulosti aika huvittavalta.
Mutta kyllä te tiedätte. Oikeanlaiset mukit voi pelastaa päivän, jopa koko viikon, sisustuslehdet ei vanhene koskaan ja bonuksena ostetut posliiniset nupit muuttivat koko keittiön ilmeen. Ainakin mun mielestä.
Olisin mielelläni ostanut lisääkin astioita ja parikin valaisinta, mutta kuten mieheni sanoi, ”onneks koneessa ei voi raahata mitä vaan”. Budjetti ei olis myöskään kestänyt lompakkoni kyyneleistä päätellen yhtään enempää. Mutta nämä Bloomingvillen mukit. Jokaista väriä on kaksi, eli yhteensä kuusi. Ne oli pakko saada.

Toinen must have-tuokio iski Grönlykkessä, missä oli posliininuppi poikineen. Arvottiin aikamme väriä ja kuviota, mutta nämä olivat alusta asti suosikit. Jopa mies jaksoi osallistua päätökseen tässä kohtaa. Mikäköhän sillä oli? Yleisesti ottaen miehet tuntuvat ajattelevan, että nuppi on nuppi on nuppi. Mut ei kyllä ole. Nämä on ihanat, hyvänmielen nupit. Tanskasta. 😉

Lapsille ostettiin tietenkin läjä vaatteita. Ihan henkkamaukkaa, hyvällä alella. Perus-shortsia, mekkoa, t-paitaa. Pienimmäinen vaihtaa kotona mekkoa noin kahden tunnin välein (miksi sen pitää ylettyä vaatekaappiin?), joten hän saa nyt useemman liehuhelman touhuihinsa. Minkäs sitä prinsessuudelleen voi.

Lopuksi vielä tärkeimmät. Ja junteimmat. Ne Tanska-tuliaiset. Punaista ja valkoista eri muodoissa. Mutta ku musta nää vaan oli niin sulosia…

Jätin nyt kuvaamatta Legot, prinsessat, hiuspannat, karkit ja värikynät, koska ei tuo mun pankkikortti selviä tästä muuten ikinä… Kastrupin lentokenttä on muuten hävytön paikka. Tuliaiskuorma tuplaantui siellä alle tunnissa… 😉

-Päivi-