Mietin aika pitkään, lähteäkö syksyn Forma-messuille, vai ei. Oli pientä säätöä, millä porukalla mennään ja mikä päivä. No, lopulta uteliaisuus voitti ja lähdettiin koko perheen voimin Helsinkiin perjantai-iltana. Yövyttiin hotellissa, syötiin napamme täyteen hotelliaamiaista ja erottiin siten, että minä jatkoin messuille ja loppuperhe lähti viettämään aikaa SeaLifeen.
Paljon olin etukäteen kuullut, että kyseiset messut ovat pienentyneet vuosien varrella, mutta koska mulle tämä oli eka kerta paikan päällä, kokemus oli lähes pelkästään positiivinen. Ei mitkään maailman suurimmat messut, mutta hyviä näytteilleasettajia. Ainakin minusta.
Oli mahtavaa saada kasvot monelle nimelle ja äänelle ja tavata kasvotusten yhteistyökumppaneita. Uutuuksia oli tietysti valtavasti ja ensimmäiset pari tuntia menikin ihan pyörryksissä! Harmitti ihan, kun on pakko jonkun verran kuitenkin valikoimaa rajata, ei noi valaisimet ja lyhdyt esim. kovin hyvin taitaisi Hilman nimen alle istua… 😉
Tän tyyppisestä tapahtumasta saa myös epäsuorasti ajatuksia omaan myyntityöhön ja asiakaspalveluun. Normaalisti, kun itse on sillä palvelevalla puolella, olikin nyt ihan mielenkiintoista olla se asiakas, jolle tuotetta yritettiin myydä. Muistin jälleen kerran, kuinka suurta osaa yleisvaikutelma näyttelee ostotapahtumassa. Jokunen osasto jäi tarkemmin katsomatta, kun henkilökunnan asenne vaikutti luotaantyöntävältä. Ylimielinen katse tai tiskin takana makoilu ei kutsu peremmälle.
Onneksi näytteilleasettajat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi erittäin mukavia, aurinkoisia ja avuliaita! Ja mitä tuotteita, IIIIIIK!
Sattuuko lukijoissa olemaan joku muu, joka poikkesi messuilla?
Miltäs kuvissa muuten näyttää? Aika ihania tunnelmia, vai mitä? 🙂
-Päivi-
nakit ja MUTSI 