Paras kesäviisu?

Tämä kesä ei nyt ihan parhaimpiaan ole päässyt tähän mennessä esittelemään, mutta kepeät kesäbiisit ovat hevirotaatiossa radiokanavilla vallitsevasta säätilasta huolimatta.

Kesäviisuissa on aina oma tunnelmansa, kevyt, aurinkoinen, elämää rakastava ja ehkä hieman välinpitämätönkin. Ehtiihän sitä murehtia sitten syksyllä! Kesä ja loma on hauskanpidon ja ystävyyden aikaa. Aurinkoa, kuplivaa, rantoja… lämpimiä öitä ja valoisaan aamuun jatkuvia illanviettoja. Oih, kesä.

Viime kesä meni luukutellessa Studio Killersiä, Haloo Helsinkiä ja Jutty Ranxia. Tämän kesän ehdoton ykkösbiisi löytyi jo keväällä. Peppu mastoon! Eiku… lippu?!

Ihana Vadelmavene toimii, vaikkei paistaiskaan. Paikallisen ravitsemusliikkeen dj tosin heittäytyi keväällä hankalaksi ja jätti toiveestani soitetun Vattuveneen kesken. Äänestin jaloillani ja poistuin paikalta lappalaismaisesti noituen.

Mutta nyt mä haluaisin tietää, mikä on SUN kesäbiisisi 2014? Uppooko Kasmir, vai kenties hirveän haloon kesäkumibiisillä aiheuttanut Robin?

Vai kenties joku ihan muu?

Yksi kesäbiisi saattaa kuitenkin olla yli muiden. Olkoonkin vuosien takaa, tämä toimii aina. Ja heti tekis mieli mennä vetämään fisuöverit. 😉

Ja nyt sitä aurinkoa kehiin, pliiiiis!

-Päivi-

”Oh Finland, I fuckin’ love you too!”

Elämys. Uskomaton elämys.

En tiedä, osaanko kuvailla maanantaista Justin Timberlaken 2,5 tunnin superkonserttia mitenkään muuten. Hitit, lavasteet, valot, bändi, coverit, torvet, stage ja täyden Hartwall Arenan täydellinen hurmos on yhtälö, joka ei unohdu koskaan. Käsivarret on edelleen kestokananlihalla ja korvissa tinnittää. Mietin, olenkohan koskaan kokenut vastaavaa. Tuskin.

Sain muutaman kerran ennen keikkaa kuulla epäilevän ”oot menossa MIHIN?” -kyselyn, enkä voinut olla paikan päällä miettimättä, että jokaisen kummastelijan olisi pitänyt olla paikalla. Oli sitten JT:n musiikin ystävä, tai ei. Show oli uskomaton. Bändi oli mielettömän hyvä ja voi veljet, että jannu voi laulaa jäähallilliselle väkeä niin hyvässä vireessä!

Ja oman tuotansa lisäksi kuultiin mm. Elvistä ja Justinin musiikillistä isoveljeä (tai iskää?) Michael Jacksonia. Jorailtiin Jungle Boogietakin. Hiottiin, naurettiin, huudettiin, laulettiin. Ennen kaikkea nautittiin.

Kaiken kaikkiaan tämä tyttöjen miniloma oli ihana pako arjesta. Syötiin hyvin, juotiin viiniä, maalattiin huulet, puettiin korkkarit ja jonotettiin grillivaunusta yöpalaa.

Mä olin myös, yllätyksenä ja pyytämättä, vuorokauden kännykkäpaastolla, kun akku simahti ja laturi oli… niin noh, kotona tietenkin. Ystävällä oli onneksi omansa ja kuvat ovat siis häneltä lainattuja. Kiitos, hani!

Niin, että sinä äiti tai iskä siellä, joka mietit, pitäisköhän sitä ottaa pieni irtiotto, lähteä vaikka johonkin, TEE SE! Mene ja koe, hanki muistoja! Jaksaa sitten paremmin taas sitä nakkikastike-arkea.

Koskahan pääsis taas…? 🙂

-Päivi-

HURTS!

Johan oli viikonloppu! Täynnä tunteita suurenmoisesta ilosta kaihoon, vapauttavia hetkiä ihanassa tyttöporukassa, pitkiä tunteja bussissa. Väsymystä, raihnaisuutta, tanssia, laulua, naurua, itkuakin. Huviveronhan sitä näistä hetkistä joutuu maksamaan, usein oikein korkojen kera, mutta oli kyllä sen arvoista.

Viikonlopun kohokohta oli ihanan brittiläisen Hurts -yhtyeen jäähallikeikka. Ja mikä keikka se olikaan! Vajaassa kahdessa tunnissa ehdin käydä läpi lähes koko tunteiden kirjon, jopa siinä määrin, että viimeinen biisi kirvoitti spontaanin itkunkin. Bändin viimeisin levy, Exile, on ollut mulle aika tärkeä. Sen avulla ja kautta olen käynyt läpi aika isoja asioita, joten biiseistä lyriikoineen on tullut mulle myös jollain tavalla kovasti henkilökohtaisia. Ehkä siitäkin syystä konsertti oli mulle aika kokonaisvaltainen kokemus. Eikä unohdu varmasti koskaan.

Tottakai tyttöjen viikonloppuun kuului myös punaviini, hyvä ruoka ja tanssiminen pikkutunneille. Olipa muuten älyttömän vapauttavaa käydä baarissa jossain muualla, kuin täällä landella. Ei tuttuja, ei kummastuneita (saati paheksuvia) katseita, ei torttutukkaisia örisijöitä.

Kuvat on pääasiassa kännykkäräpsyjä hurmoksen keskeltä, tärisevin käsin otettuja, joten antakaa anteeksi.

Upea ilta, mahtavat jamit, ihania muistoja! Kuukausittainen, no okei, ainakin puolivuosittainen, irtautuminen pitäisi olla jokaiselle vanhemmalle ihan must! Tekee tosi hyvää muistaa välillä, että elämässä on muutakin, kuin pinaattilätyt ja kuravaaterumba.

Sattuiko kukaan lukijoista olemaan lauantaisella keikalla? Tai muuten Hurts -fani?

-Päivi-

P.S. Unohdin mun ”panisin” -listalta Theo Hutchcraftin! Tsiisös mikä kuumuus! Ja se ääni… Värähtää!

 

Kesäkivaa.

Lomattomalle kesä voi tuntua välillä vähän epikseltä. Hellekelit ja loikoilukuvat lähes ilkkuvat työn raskaan raatajaa, mutta olen nyt koittanut nauttia kesäfiiliksistä silti parhaani mukaan. Näistä muutamasta kuukaudesta on vaan otettava kaikki irti, ihan siitäkin yksinkertaisesta syystä, että syksyllä väki taas pikkuhiljaa kaivautuu koloihinsa herätäkseen uudelleen vasta seuraavana keväänä.

Onneksi meillä on ihanat ystävät, jotka kutsuvat meidät mökilleen joka vuosi, huolimatta aiheuttamastamme kaaoksesta. Viikonloppuna päästiin taas maistamaan ihanan rentoa mökkielämää. Tikkaa, makkaraa, käkätystä, yksi vähän reilumpi lihaskramppi ja lasten riemua uimisesta ja saunasta. Kuin kotonaan olisi, tosin itseään paremmassa seurassa. 😉

Pieni merimatka veneellä on joka kerta yhtä jännä (kuten ilmeistä sopii päätellä), siis myös minulle. Ei sillä, että veneilyä pelkäisin, mutta jotenkin mun pirtaan sopis tipahtaa yli laidan. Kun se mokalahjakkuus kerran olemassa on.

Piti muuten vielä pahoitella tätä aika säälittävää postaustahtia blogissa. Tuntuu, että nyt todellakin kaikki aika ja voimat menee tähän arjen pyörittämiseen. Koitan kuitenkin parhaani mukaan skarppailla!

Tähän loppuun meinasin vielä liittää hienosti videon meidän talouden tän hetken kovimmasta kesäbiisistä, mutta nyt kun olen kaksi tuntia (kyllä, 2!) taistellut saadakseni videon tänne, eikä se onnistu, aion kohta viskata koko paskavehkeen ikkunasta ja istua vielä päälle! Joten joudutte katsomaan linkin takaa. Prkl.

Meillä hoilotetaan tyttöjen toimesta siis tällä hetkellä Haloo Helsinkiä. Hienoja biisejä ja tosi tarkkanäköisiä lyriikoita tällä poppoolla. Tykkäättekö?!

-Päivi-

 

Sää et mua määrää.

Lapset kuuntelee pitkästä aikaa Ipanapa 2-levyä. Olinkin unohtanut, kuinka LOISTAVA lapsuudenkiteytys-biisi siltä löytyy. Jannan ”Et sä mua määrää” kuulostaa tällä hetkellä ainakin hyvin tarkkaan meidän 4-vuotiaalta kuopukselta… Suosittelen saman ikäisten äitejä kuuntelemaan erityisellä tarkkuudella sanoja. 🙂

”Et sä mua määrää, mä teen näin.

Et sä mua määrää väärinpäin

mä laitan kengät mun jalkaan,

vasemman laitan oikeaan.

Sun on turha koittaa määräillä mua,

en tästä päivästä lähtien tottele sua,

tästä päivästä lähtien teen mitä huvittaa!”

-Päivi-