Neljän vuoden takaa…

Eksyin selaamaan ikivanhoja kuvia. Kikattelin vaippahousuisille muksuille, ihmettelin omia hiuksiani, mutta eniten järkytyin neljän vuoden takaisista kuvista muutostamme Uskolaan. Jostain syystä aika on kullannut muistoja siten, että kuvittelin meidän muuttaneen aikalailla hyvälle mallille rempattuun huusholliin. Sain todeta olleeni väärässä. Vai mitä tykkäätte?

Tapetti jäi vaatimattomasti noin neljä rullaa vajaaksi… öh. Korkeet huoneet on ihan kivat, mutta…

Ihan muutama laatikko jos nyt puuttuu..

Leivät tiskikaapissa… mutta pirun komeet puutasot! Vielä tuolloin…

Kaappeja ei ilmeisesti vieläkään..? Saati roskista.

Ranskalaisia? Sokkelilevyä? Anyone?

Mahtuisko tohon pinoon vielä jotain, jos oikein yrittäis?

Vessahätä?

——————

Toisinaan sitä on ihan hyvä muistuttaa itselleen, kuinka paljon ollaan kuitenkin edetty, saatu aikaiseksi. Vaikkei tämä torppa vielä lähellekään valmis ole, voisi se olla vielä aika paljon hurjemmassakin kuosissa. Aika visusti voiton puolella ollaan kuitenkin jo kokonaisuudessaan. Esiteinin huoneen suunnitelmat alkaa olla jo suht pitkällä, odotan kieltämättä kieli pitkällä rempan aloitusta… (älkää kertoko mun miehelle, oon koittanut olla aika hiljaa tästä vielä… 😉 )

Mutta pakko kai sekin on myöntää, että maku muuttuu… Salin tapetit oli hienoinen pettymys heti jo laittovaiheessa, enkä niiden kanssa ole tainnut oikein ystävystyä missään kohtaa. Mieli tekisi jotain hieman tummempaa ja kodikkaampaa, valmiiksi korkea ja avara tila ei olisi kaivannut noin vaaleaa tapettia. No, sitä sattuu. Ehkä nyt ensin kuitenkin se tytön huone…

Noiden muutto- ja remppakuvien jälkeen elelen kuitenkin suht tyytyväisenä näissä maisemissa…

… vaikkei aina ihan näin siistiä olekaan.

Tykkäisittekö lukea enemmän remontti/muutos/sisustusjuttuja, jos tästä taas tuolla saralla hiukan aktivoiduttaisi?

-Päivi-

Vihdoin jotain valmista.

Puoli vuotta makuuhuonerempan valmistumisen jälkeen saatiin vihdoin tehtyä viimeistelyhommat. Viime syksynä blogia seuranneet muistanevat, kuinka hajalla olin, kun Ikeasta ei yht’äkkiä yllättäen vaan saanutkaan tuota haluamaani sänkyä. Eikä ollut edes tietoa, koska sitä taas varastoon saadaan. Sitten tulikin jo Hilman lopettaminen, uudet työkuviot, blogin siirtyminen Kaksplussaan ja kaikki. Koko asia vaan ikäänkuin unohtui.

Tällä viikolla käytiin viettämässä vähän ”parisuhdeaikaa” Ikeassa, pojan huone kun tarvitsee (toivottavasti!) aika pian uusia kalusteita. Samalla saatiin kyytiin myös tuo kauan kaivattu sänky ja muutakin pikkusälää makuuhuoneen viimeistelyyn. Nyt se on vihdoin valmis! Tauluhyllyn kehyksistä puuttuu vielä kuvat, mutta muuten. Olen hirmuisen iloinen! Ja tyytyväinenkin. Niin hyvin nukutti uudistetussa makkarissa, että aamiainen kävi ihan brunssista… 😉

Pyykkikori huoneen nurkassa ajaa todellakin pyykkikorin virkaa. Meillä on pesukone yläkerrassa ja pakko myöntää, ettei todellakaan joka kerta sukkia vaihtaessa niitä millään jaksaisi sinne kiikuttaa. Tähän asti ne on siis laitettu viehättävästi portaille odottamaan sitä että joku (minä) vie ne pyykkikoriin. Yök. Jotenkin kivempi ehkä kuitenkin kerätä ne tuonne suljettuun koriin ja raahailla sitä sitten toisinaan yläkertaan. Nähtäväksi jää, miten tämä hieno idea käytännössä toimii…

Nyt on kyllä tälle päivälle niin paljon puuhaa tiedossa, että parempi nostaa ahteri ja painua hommiin. Aurinkoista sunnuntaita!

Ja ainiin, mitä tykkäätte makkarista?

-Päivi-

Omenankukkien aikaan.

Mun mielestä kesän parhaat hetket on käsillä NYT. Alkukesä on aina ollut mun juttu, eikä pelkästään sen takia, että myöhemmin heinäaikaan hengittäminen käy tukalaksi. Pidän vaan enemmän tästä alkukesän tuoreesta lämmöstä, raikkaasta vehreydestä, valkolakeista, syreeneistä ja kesän ensimmäisen nurmikonleikkuun jälkeisestä tuoksusta. Vielä lämpö ei ahdista, eikä grillimakkara tursua korvista. Jos mulla olisi kesälomaa, toivoisin sen olevan ennen juhannusta, ”matonpesuaikaan”. Ei sillä, että mitään mattoja silti pesisin… 😉

Ihania omenankukkia katkoisin varmaan kaikki maljakot täyteen, jos se ei vääjäämättä tarkoittaisi lopulta heikohkoa omenasatoa. Annan siis kiltisti niiden kuitenkin kukkia enimmäkseen puissa, joskin muutama oksa oli pakko tuoda sisällekin. Niin kaunis ja niin ihana tuoksu.

Omppujen kukinta ei kovinkaan pitkäikäinen ilo ole, mutta onneksi kohta on jo syreenit kukassa. Aivan ehdoton lempparikukka. Harmi vaan, että ainut meidän tontilla kasvava puska on säälittävän kitukasvuinen esitys. Että terkkuja vaan muutamaan naapuriin; parin viikon päästä ilmestyn saksineni teidän puskiin ”lainausreissulle”. 😉

Aurinko on hellinyt ihanasti tänä viikonloppuna, kuistikin on pitkästä aikaa käytössä. Siis muutenkin kuin varastona. Aika onnellinen hetki istua kuistin korituolissa, siemailla kahvia ja kirjoittaa. Lapsetkin leikkivät yllättävän hyvin sovussa, eikä mieskään ole ”häiritsemässä”.

Ei hullumpaa. 🙂

-Päivi-

Tunnelmia uudesta makkarista

Antanette anteeksi, nyt aiheet pyörii varmaan hetken makuuhuoneen ympärillä. Öisin nukuttaa hyvin, mutta aamuyöstä havahtuessa ei malttais jatkaa unia. Tekis mieli vaan fiilistellä. Hih!

Vaikka moni pikkujuttu onkin vielä kesken, viihdytään täällä nyt jo tosi hyvin. Mutta ollaankin yksinkertaisuuden ystäviä. Keep calm-taulu ei toki ole jäämässä huoneen nurkkaan, vaikka ei se kyllä hassumpi ole tuollakaan!

Sängyllä on ”varatyynyt”, uusia kun ei ole vielä hommattu. Mutta kuten isäni asian ilmaisee, ”kaik aikanas”. Ei tässä enää kiire ole.

Toi ikkunan alta törröttävä juttu ei ole mun mikrofoni, vaan joku patterin putki. Pikkasen ehkä on vilpoista vielä, kun patteri odottaa paketissa, mutta viileessä on hyvä nukkua. 😉

Ehkä kohta vois jo viritellä joulutähden ikkunaan…? 

-Päivi-

Muuttopuuhia

Nyt, lähes kolme vuotta Uskolaan muuton jälkeen, nukuimme ensimmäisen yön ihan oikeassa makuuhuoneessa. Kattolistat on vaiheessa, patteri puuttuu ja sänkykin on väärä, mutta ilo on silti korkealla. Meillä on neljä makuuhuonetta!

Kyllä tämäkin remontti aikansa kesti… Oli inspiraatio-ongelmia, tapettiongelmia, rahoitusongelmia ja välillä vähän v*tutusongelmiakin. Kesällä kukaan ei edes avannut koko huoneen ovea kolmeen viikkoon, kun tympi niin huolella. Ehdin heittää hanskat tiskiin kymmeniä kertoja ja ajaa mieheni raivon partaalle hoputuksellani. Mutta viimein eilen päästiin muuttamaan. Yläkerta on nyt kokonaan lasten valtakuntaa ja alakerran remontti alkaa olla loppusilauksia vaille valmis. Mieletöntä!

Kuvat eiliseltä, muuttopuuhista. Paras vaihe, ”pikkusisustelu”, on vielä edessäpäin. 

Vähän utuista, sinisen unen tunnelmaa mä hain. Vaikken siis sinisestä pidäkään. Mutta tän verran sitä saa olla. Samalla kertaa meni muuten kaikki lakanat vaihtoon. Rempseät ja värikkäät lakanat menee kiertoon ja uusissa väreinä hyväksytään vain valkoinen, harmaa ja siniharmaa.

Illalla sängyssä makoillessani mietin, miten ihmeessä vielä viime talvena tuossa pikkiriikkisessä huoneessa oli sauna ja kylpyhuone?! Muutos on ollut aikamoinen. Ja yht’äkkiä näin jälkeenpäin se 8 kuukautta ei muka tunnukaan niin pitkältä ajalta… 😉

Jaa mistäkö lähdettiin liikkeelle? No tästä:

Nämä ihan vaikka muistutukseksi miehelleni. Nyt ei tullu sutta taikka sekundaa. 🙂

Tämän jälkeen lastenhuoneiden tulevat remontit tuntuvat lähinnä pieneltä pintaraapasulta. Vähän maalausta, tapettia ja lattian vaihto. (ei kai ikinä pitäis sanoa näin, kun ei tiedä, mitä ylläreitä tulee vastaan…) 

Suunnitelmat muhii päässä jo täyttä vauhtia. Kohta päästään raaputtamaan tapettia! 😀

-Päivi-

Sängytön huone

Pitihän se arvata. Kaikki oli suunniteltu niin hienosti valmiiksi. Enää toi lista tonne, naps, ja toinen tonne, naps, ja sitten vaan kalusteet. ”Vaan kalusteet” olikin sitten suhteellisempi käsite.

Tai itseasiassa meillä on kyllä kaikki muut kalusteet, paitsi se olennaisin. Sänky. Lähdettiin niin reteesti sitä lauantaina Ikeasta hakemaan, vain kuullaksemme, että tehtaalla on ongelma ja kyseisiä sängynrunkoja saadaan myyntiin taas vasta joulukuussa. Aikaisintaan. 

No ei tämä nyt mikään maailmanluokan ongelma ole, mutta myönnän päästäneeni aika tiheän rimpsun kirosanoja. On meillä sentään sänky, mikä kyllä siirretään näin alkuun uuteen huoneeseen, kunhan patteri on saatu paikoilleen. Mutta mitään ei voi seinille kiinnittää, ennen uutta sänkyä. Päädyn korkeus vaikuttaa hyllyjen paikkoihin jne. Kyl te tiiätte. Sehän tässä nyt eniten ärsyttääkin, kun ei pääse kunnolla sisustamaan.

Yöpöydät ja lamput on sentään jo olemassa. Pöytien laatikoihin tilasin uudet nupit ja lamppujen jalkoja mietin vielä… Josko hopeiset näyttäis kuitenkin kokonaisuudessa paremmalta…?

Mielelläni laittaisin jo enemmänkin kuvia, mutta kokonaisuutta ei viitsi kuvailla, ennenkuin kaikki on valmista, sänkyineen päivineen.

Ikean reissuilta jää jostain syystä käsiin aina myös ”kaikkea pientä”, mitä ei ostoslistalla ollut. Tällä kertaa mm. nämä suloiset tuikkukipot. Euron kappale, ei paha. 🙂

Mukavaa lokakuun viimeistä! Jokohan sitä pikkuhiljaa sais joulufiiliksestä kiinni, kun siirrytään jo marraskuun puolelle…?

-Päivi-

Rullaa vaille

Miten aina, kun on hillitön remppaboogie päällä ja päästään vihdoin tapetoimaan, tapetti loppuu kesken?! Voi itku ja potku, pari ärräpäätä saatoin päästää, kun mittavirhe tajuttiin. 

Vaan toisaalta samaan konkurssiin kai tuo nyt menee, onhan tätä tässä jo tehty. Ei kai tuo viikon lisäodottelu enää paljon vaikuta. Ollaan kuitenkin jo niin tosi lähellä! Pieni välikurkistus lienee paikallaan kuitenkin…

Tapetista tykkään tosi paljon ja valaisin oli myös ihan nappivalinta. (joo, se oli ihan pakko saada jo kattoon, vaikka muuten on kaikki ihan kesken ;)) Eihän sieltä puutu enää ku sänky!

Nyt mä siirryn jännittyneenä seuraamaan, ku mun big brother kävi eilen taikomassa Big Brotherissa. Iiiiik!

-Päivi-

Syys-sekalaiset.

Kyllä menee vapaapäivät nopeesti, nythän ollaan yht’äkkiä jo maanantaissa! On kyllä ollut tosi tarpeellinen ja nautinnollinen tauko. Ollaan tehty paljon kaikkea pientä, mutta myös oltu välillä tekemättä. Sopivassa suhteessa.

Ulkona alkaa olla jo tosi syksyistä, harmaata ja tuulista. Toisaalta ihanaa juuri tällaisena päivänä saada jäädä lepäämään. Sisustuksellisesti syksyllä mieli halajaa taas tummempia sävyjä, hiukan rouheutta. Tilasin eilen saliin uuden maton ja muutamia tyynyjä. Kunhan ne tulevat, sisustellaan kotiin muutenkin ehkä enemmän syksyä. Sohvanpäälliset ja matot on vielä kesäväreissä, miten se päällisten vaihtaminen onkin aina muka niin suuren työn takana?!

Parin kanervan verran on syksyä jo sisälläkin. Kiepsautin Ikean perusruukkuihin ympärille muutaman kierroksen juuttinarua ja kanervat pönttöihin. Ei se aina paljon muuta tarvi. 🙂

Ollaan oltu pienimmän kanssa tämä päivä kotona. Eskarilainen ei malttanut olla pois lelupäivänä, joten hän sai mennä päiväkotiin. Elsan kanssa on polteltu aamusta asti kynttilöitä, leivottu sämpylöitä ja keitelty pari pientä satsia omenahilloa. Omenia on tänä vuonna tullut juuri sopivasti omiin tarpeisiin. Saadaan useampi piirakka, paistos ja sopivasti hilloa ja syömäomppujakin.

Ja koska tämä postaus on näköjään ihan ehta sekametelisoppa, vilautetaas vielä loppuun viimeisimmät kuvat makuuhuoneesta.

Kyllä, kaikki pinnat on maalissa! Lattiassa tosin vasta ensimmäinen kerros, mutta toinen on tulossa heti tänään. Sitten odotellaankin kuivumista, jotta päästään tapetoimaan. Viheliäistä, että siinä vaiheessa, kun sitä intoa taas olisi, joutuukin odottelupuuhiin. 😉

Nyt en osaa päättää, keittäisinkö kahvit vai suuntaisinko pienille päikkäreille… Ehkä teen molemmat. Kun se kerrankin on mahdollista. 🙂

-Päivi-

Remppakuulumisia ja lattian sävy

Täällä podetaan ihan maailmanluokan flunssaa. Eväät koostuu pääasiassa Finrexinistä, Burana C:stä ja Berocasta. Hirveästi mitään ylimääräistä en ole töiden lisäksi pariin päivän tehnyt, mutta mies on onneksi ollut ahkera rempassa. Eilen naulattiin kiinni ensimmäiset kattopaneelit, joten aika lähiaikoina saatetaan olla jo vihdoin pintamateriaaleissa ihan oikeasti! 

On tästä kuvasta sit kuitenkin vähän edetty…

Kunhan kattolaudat saadaan kaikki kiinni, onkin vuorossa jo katon ja lattian maalaaminen, sekä seinien pohjamaali. Ja sitten se tapetointi. Kyllä mä aikamoista vääntöä tämän tapettiasian kanssa olen käynyt… Nyt näyttää kuitenkin löytyneen se ”yllättäjä takavasurista”. Boråsin Lace 1344.

Mieskin innostui tästä, kun se oli parikin kymppiä halvempi rullahinnaltaan, kuin se ensimmäinen vaihtoehto. Enemmän tapettiongelmasta löytyy täältä.

Lattian sävyksi tulee sama, kuin koko talossa muutenkin. Tästä meidän lattiasävystä olen saanut joitain sähköposteja ja kysymyksiä ja nyt kun sen sävyn muistin kerrankin naftaliinista kaivaa, laitetaan se tähän postaukseenkin. Lattia on siis maalattu Tikkurilan vaalean harmaalla sävyllä H499. Suosittelen todella! Ei ehkä helpoin pitää puhtaana, mutta kaunein ikinä. 🙂

Nyt alkaa vilu hiipiä siihen malliin luihin ja ytimiin, että parempi käydä lepäämään, jotta on huomenna työkunnossa. Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

-Päivi-

Mikä pettymys!

VOI EI! Mä olin jo melkein päättänyt tapetin makkariin. Ihan vaan nettikuvien perusteella. Visio oli selkeä ja kyllähän se nyt luonnossa aikalailla samalta näyttää. Vaan ei. Täydellinen tapetti oli TAAS kerran pilattu kimalluksella! Buu!

Tapetin nähdessäni petyin valtavasti. Olin ihan selkeesti sitä mieltä, että ei tätä. (mies oli sitä mieltä heti kun kuuli rullan hinnan…) Nyt mä olen kuvannut tapettia edestä ja takaa, eri valoissa ja koittanut suhtautua jotenkin toisin… Mutta kun se kiiltää!!! Kattokaas ny:

Tapetti näyttää mun mielestä aivan täydelliseltä kuvissa, joissa valo ei osu niin, että se kiiltelee. Mutta kun mua vaan häiritsee ihan julmetusti toi hopea… Muuten tapetti on, kuten jo mainitsinkin, täydellinen. Kuvio sopii talon henkeen ja myös muihin alakerran tapetteihin loistavasti. Visio kalustuksen, valaisinten ja tekstiilien osalta on päässä juuri tätä tapettia ajatellen. Mutta kestänkö mä ton kiillon? Vai pääseekö se tuossa tilassa edes hirveesti kiiltelemään?!

Oikeestihan tämä sovittelushow täytyy tehdä uusiksi vasta, kun lattia ja katto on maalissa, jolloin kokonaisuuden hahmottaa tarkemmin. Mä en nyt millään jaksaisi aloittaa tätä tapettirumbaa alusta, mutta en missään nimessä halua kyllä mitään kompromissiakaan. Kyllä voi taas olla hankalaa!

Tapettitalon Lukkohan  on ollut toinen maaliviivoille päässyt tapetti. Mutta niin paljon, ku mä siitä tapettina tykkäänkin, pelkään että se hiukan rikkoo alakerrassa vallitsevan yleisfiiliksen. Mietin, onko se kuitenkin hiukan liian retro… Jos Uskola olisi 40-50-luvun talo, valinta kääntyisi varmasti Lukkoon. Mutta nyt olen kuitenkin enemmän tuon Karlslundin kuvion pauloissa.

Mitä mää teen?! Auttakaa! Karlslund? Lukko? Joku yllättäjä takavasurista?! H-E-L-P!

-Päivi-