Oli. Ja menikin jo.

Aina nämä juhlapyhät juoksahtaa ohi. Kaapit ostetaan väärälleen ruokia ja juomia, vähintään koko kylän tarpeiksi ja lopulta koko komeus on ohi ennen kuin ehti oikeastaan alkaakaan. Huomenna jonotetaan taas ostoskärryt vintallaan ruokakaupassa, kun juhannuksen jäljiltä on kaapit tyhjillään.

Joka tapauksessa, liian nopeasti meni taas. Mä en niinkään odottanut itse juhannusta, vaan lähinnä kolmea peräkkäistä vapaapäivää. Yksittäiset vapaapäiväroiskaisut on nimittäin pidemmän päälle aika rasittavia. Nyt on ollut aikaa levätä, ladata akkuja ja lukea. Olla vaan ja möllötellä. Tehnyt tosi hyvää.

Meiltä puuttui tänäkin vuonna lähes kaikki perinteiseen juhannukseen kuuluvat komponentit. Ei ollut mökkiä, ei saunaa, ei koivuja, eikä edes viinoja. Tai no, itseasiassa päästiin kyllä naapuriin saunaan ja siellä olisi ollut tarjolla niitä viinojakin, mutta katsoin paremmaksi liueta paikalta ennen useampaa Vana Tallinn -ryyppyä.

Meille juhannus oli siis enemmänkin vain vähän tavallista pidempi viikonloppu. Lapsilta kerjäsin jussin kunniaksi kukkakimppua ja he jaksoivat ilahduttaa mua jopa noin seitsemällä päivänkakkaralla. Ei näistä ihan seppelettä vielä saa…

juhannuskakkarat 001

Viime juhannus vierähti Köpiksessä. Huoh. Taidankin ulkomaan ikävissäni muistella vuoden takaisia fiiliksiä täältä. Huoh toisen kerran.

Mites teidän jussit on sujunu?

-Päivi-

P.S. Pojan huoneen remontti on hyvässä vauhdissa! Mutta miten on mahdollista, että yhden pienen yläkerran huoneen rempan takia koko kämppä on aivan mullin mallin?!?

Mainokset

Kesälomapalapeli.

Pitkä kesälomakin voi toisinaan muodostua ongelmalliseksi. Ei toki minulla. Vaan noilla koululaisilla. Ei varmaan olla ainoita vanhempia, jotka repii tukkaa päästä miettiessään kenen kumminkaimannaapurinvillen nurkkiin muksuja mikäkin viikko ängetään. Ilmeisen suosittu käytäntö on vanhempien peräkkäiset lomat, jolloin koululaisen ei tarvitse olla juurikaan yksin, mutta perheellä ei näin ollen ole välttämättä yhtään yhteistä lomaa. On leirejä ja kerhoja (jos sattuu olemaan niiden onnekkaiden joukossa, jotka mukaan mahtuvat), on mummuloita ja sukulaisia. Joka tapauksessa kivasta pitkästä kesälomasta sukeutuu useille perheille ahdistava logistinen palapeli, jonka jälkeen palaakin jo mielellään syksyllä töihin ja arkeen.

vappu 2013 033

Me kuulutaan tänä kesänä siihen joukkoon, joilla ei juurikaan lomia ole. Miehelle on ehtinyt kertyä pari viikkoa, minä aloitin työni niin äskettäin, että nautiskelen kesästä aivan jossain muualla, kuin laitumilla. Lomaileva koululainen on ”jo” kolmasluokkalainen, joka onneksi viihtyy hyvin yksikseen ja kavereiden kanssa ja pappakin asuu ihan naapurissa.

Ensi kesänä ongelma onkin jo uudenlainen, kun koululaisia on kaksi, joista toinen on pieni ekaluokkalainen. Tietysti toivoa sopii, että silloin meillä molemmilla vanhemmilla on myös kertynyt vähän enemmän lomaa, kuin viikko tai kaksi.

Miten teillä on hoidettu kesälomapalapeli? Auttavatko isovanhemmat, kummit tai ystävät? Pidättekö lomia peräkkäin tai jopa palkatonta? Onko lapset ilmoitettu kesäkerhoihin tai -leireille? Vai joko muksut pärjää keskenään?

-Päivi-

Terveisiä Budapestista!

Kymmeniä käveltyjä kilometrejä, useita vesikelloja, satoja valokuvia, muutamat tennarit, korut ja unkarilaiset viinit ja makkarat rikkaampana istun taas turvallisesti kotisohvalla. Olihan reissu! Lyhyt, ytimekäs ja avartava. Kaikki siirtymät meni lopulta kuin onnen kaupalla nappiin, vaikka alkuun jännitin unkarilaisia takseja ja julkisia. Sen sijaan Helsinki-Vantaalla onnistuttiin hyppäämään väärään bussiin, eikä päästy laakista oikealle parkkialueelle. Just niin meitä. 
Yksi paha pettymys tosin reissulla koettiin. Tai minä koin. Minut tuntevat tietävät, että matkin mielelläni vieraita kieliä. En voi sille mitään, kuuluu pakettiin. En siis näitä kieliä ymmärrä, enkä osaa puhua, mutta väkisin lipsauttelen (yleensä täysin väärissä paikoissa) lauseita, jotka mielestäni selkeästi muistuttavat kyseistä kieltä. Mainostekstit on myös pakko lukea ääneen. Köpiksen reissullakin mies kulki aina pari metriä edellä, kun sitä hävetti. 😉 No, unkaria on mahdotonta matkia. Kieli on liian lähellä venäjää, sisältää liikaa öökkösiä ja zetoja, eikä siitä saa kiinni. Minut on lyöty, reissu oli pilalla, en ala! Jouduin siis paremman puutteessa nappaamaan kohteeni saksalaisista kanssaturisteista. Brötchen!
 Bimboilusta pidetään kiinni myös ulkomailla…
Reissu oli mukava, mutta ihana olla taas kotonakin. Oma sänky houkuttelee jo siihen malliin, että pidemmän postauksen matkasta jätän suosiolla huomiselle. Ehkä muutama siivu paprikamakkaraa vielä iltapalaksi. Ettei fiilis heti katoa. 🙂
-Päivi-

Sit mennään.

Kerrankin ajattelin olla kaukaa viisas ja ajastaa postauksen valmiiksi. Ollaan siis tässä vaiheessa todennäköisesti (ja toivottavasti…) lentokentällä nousemassa Budapestin koneeseen. Lähtösäätö oli taas aivan jäätävä, eikä sääennusteetkaan sen kummemmiksi muuttuneet, mutta samapa tuo. Loma on kuitenkin loma.
Erityisen helpotuksen lähtöön(kin) toi eilen varmistunut uusi työpaikka. Aika onnekkaaksi voi itsensä tuntea, kun joku tulee melkeinpä kotoa hakemaan töihin. Olo on vieläkin tuolta osin hiukan hämmentynyt. Mutta samalla tosi onnellinen, helpottunut ja myös innostunut. Odotan innolla, että pääsen tositoimiin. Ja sitä ennen ehdin hiukan lomaillakin. Ei häijympää!
 (kuva lainattu weheartit.com)
Nyt toivotan kuitenkin kaikille mukavaa viikonloppua! Seuraavaksi sit jo matkaterkkuja. Ja hei, jos ette muuta tekemistä keksi, käykäähän tykkäilemässä, kommentoimassa ja äänestämässä Kaksplussan blogikisassa täällä! 🙂
Puss!
-Päivi- 
joka on niiiiiiin lomalla!

Hyvän lauantain ABC

Olkoonkin, että olen ollut melkein koko viikon lomalla, lauantaissa on aina joku oma hehkunsa. Aina ollut. Liekö hehku lisääntynyt vielä sen myötä, että lauantaivapaa on nykyään harvinaista herkkua. Tänään on kuitenkin vietetty täydellinen peruslauantai.
Joulu on siivottu pahvilaatikkoon kellariin, kuuset viskaistu ulos, siivottu talosta sekä koristeet, että pöpöt. Tuuletettu petivaatteet, vaihdettu lakanat. Tilattu tapettia, haettu lattiamaalia, asennettu lattialautoja. Käyty vanhimman tytön kanssa kaksin ostoksilla (vaatteita, hei todellaki), ilahdutettu pikkusisaruksia värityskirjoilla ja käyty ostamassa jääkaappi väärälleen ruokaa. Lakattu kynsiä, jorailtu keittiössä Raappanaa ja odotettu (jopa rasittavuuteen asti) tänään alkavaa Putousta.
Kaiken sen löysäilyn ja rentoilun jälkeen ihanaa palata jotenkin ”ruotuun”. Tehdä juttuja, ahkeroida. Antaa arjen palata, mä olen ihan valmis. Yhden lisätavoitteen tosin itselleni asetan. Lisää lauantaivapaita. Kerran kuukaudessa olis jo luksusta.
Illaksi luvassa vielä dippilautasta, hedelmäsalaattia ja sketsihahmoja. Koko perhe koolla. Näistä hetkistä ammentaa voimaa pitkälle.
Rentouttavaa lauantai-iltaa joka koloon! 
-Päivi-
P.s. Nuolaisin taas, ennen kuin tipahti… kuvien latailun aikana keskimmäinen alkoi valittaa vatsaansa. Tuli vissiin tekemistä ens yöksi… 😦

1.1.2013

Vuodenvaihde sujui Uskolassa perinteisissä merkeissä. Rakkaiden ystävien kanssa, tortillakulhojen äärellä, seurapelejä pelaillen ja skumppaa kilistellen. Lapset touhusivat omiaan ja väsyneimmätkin pienet jaksoivat lähteä puoliltaöin ulos ottamaan vastaan uuden vuoden. 
Vuoden vaihtuminen merkitsee meille myös joka kerta uutta täyttä vuotta pariskuntana. Kun 13 vuotta sitten iskin silmäni rauhalliseen nuorukaiseen, en ehkä olisi uskonut, miltä yhteinen elämämme näyttää tänään.
Ja miltä se näin vuodenvaihteessa sitten näyttää..? No remontilta tietenkin. 🙂
Rakastetteks tekin tota seinien väriä? Uuuh! Pohjamaalisävyissäkin löytyy, vissiin… 😉 Pikkuneidin huoneessa on siis edetty, tapetit on poistettu ja lattiaa avataan parhaillaan. Edessä siis lautalattian asennus ja maalaus, sekä seinien pohjamaalaus ja tapetointi. Ja tietysti kalustus. Noin pähkinänkuoressa. Joulupukin tuoma pupulamppu odottelee jo pääsyä uuteen huoneeseen… 🙂
Seiniin saadaan vihdoin Tapettitalon ihana Kirsikkapuu. Tämän huoneen valmistumista odotetaan erityisellä innolla, pienemmät kun asustavat parhaillaan samaa huonetta ja toisinaan barbit ja legoukot joutuvat tukkanuottasille…
Mulla on edessä ihana loppuviikko, olen nimittäin lomalla! Uskotteko, että ensimmäinen lähes viikon loma, ekan kerran melkein puoleentoista vuoteen, tuntuu aika maukkaalta. Sekä kauppa, että itse kauppias toipuvat tämän viikon viime vuodesta ja jouluhässäkästä. Eiköhän sitä sitten taas jaksa. 
Jaa mitä lomasuunnitelmia? Ei mitään!

Oikein hyvää vuotta 2013 kaikille! 
Ja tervetuloa uusille lukijoille!
-Päivi-

P.s. Kiitos mahtavista kommenteista edelliseen postaukseen!
P.p.s. Uskola-blogi siirtyi uuden vuoden kunniaksi vihdoin omaa nimeään kantaville facebook-sivuille. Käy tykkäilemässä TÄÄLLÄ.

Mää sydän Köpis.

Ihan alkuun todettakoon, että jos ihminen on ollut matkustamatta juuri mihinkään viimeiset kymmenen vuotta, otsikko voisi yhtä hyvin olla vaikka ”mää sydän Rauma”. Jos sinne pääsisi lentokoneella.
En ole siis mikään maailmanmatkaaja, olosuhteet matkailulle eivät vaan ole olleet kovin otolliset. Uskoisin monen lapsiperheen tietävän, mitä tarkoitan. Joten tämä postaus Kööpenhaminasta perustuu ihan vaan fiiliksiin, ei niinkään tietoihin.
Lähdettiin vähän kuin soitellen sotaan. Työt oli jälleen kerran imeny mehut meistä molemmista siihen pisteeseen, ettei jaksettu juurikaan edes suunnitella koko matkaa. Taskussa oli matkaliput ja hotellivaraus kahdeksi yöksi. Tiedettiin, että Kastrupin lentokentältä pääsee junalla keskustaan, ei juuri muuta. Eikä muuta juurikaan tarvittu.

Kaikki oli ihan äärimmäisen helppoa, jopa tälläisille epämatkaajille. Siis mitä parahin kohde vähän tai ei ollenkaan matkustaneille. Koneen laskeuduttua ostettiin junaliput automaatista ja talsittiin laiturille odottelemaan. Vajaassa vartissa oltiinkin yllättäen Central Stationilla, keskellä kaupunkia.

Etsittiin asemalta käsiimme keskustan karttaa, vaan ei löydetty millään. Siispä vaan suunnistamaan jommankumman käden osoittamaan suuntaan ja sattumalta suoraan turisti-infoon, josta se kartta käsiimme saatiin. Koska tietysti näytettiin matkalaukkuinemme, kartta väärinpäin ihan superturisteilta, ystävällinen nuori mies pysähtyi kysymään, josko voisi olla avuksi. Joo-o, ollaan selvästi ulkomailla.
Ascot Hotel Copenhagen oli reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä asemalta, eli aikalailla ihan keskustassa. Tunnelmallinen ja kodikas hotelli, oltiin kovin tyytyväisiä. Huone ei ollut järin suuri, mutta sitäkin kodikkaampi, eikä me kahdestaan enempää tilaa olisi tarvittukaan. Aamiainen ei meillä kuulunut hotellin hintaan, otettiin se erikseen lähtöpäivän aamuna. Aika hintava (n.20 €/hlö), mutta ilahduttavan erilainen kotimaisiin verrattuna.
Ensimmäisenä päivänä satoi. Lujaa ja koko päivän. Oli myös sunnuntai, joten läheskään kaikki paikat ei olleet auki. Käveltiin kuitenkin keskustaa Strögetiltä Nyhavniin ja takaisin. Keskusta on täynnä pieniä ihania putiikkeja, kahviloita ja isompia tavarataloja, joten pohjaton matkakassa olis ollu aika kiva. Suuremmat ostokset jäi kuitenkin toiselle päivälle ja nukkumatti korjasi aamuneljästä matkassa olleet reissaajat jo iltayhdeksältä.
Näin kauheen ilosia (ja isosieraimisia!) ihmisiä tulee, kun ne käy Kööpenhaminassa. 🙂
Maanantaina sää oli hiukan mukavampi ja lähdettiin aamulla liikkeelle haistelemaan kaupungin tunnelmaa ja ihan vaan kävelemään. Ja sitähän me tehtiin. Aamiainen nautittiin ihanassa Stella-kahvilassa, kävästiin Grönlykkessä, suurimmissa tavarataloissa, tuliaisostoksilla Lego- ja Disneykaupassa ja tsekattiin H&M:n alet. Ajateltiin kävellä Amalieborgin linnalle ja mentiin tietenkin tyylikkäästi TÄYSIN väärään suuntaan ja löydettiin itsemme Christianshavnista. (kuka muka karttaa tarvii, hä?)  Parin kilometrin ylimääräisen lenkin jälkeen palattiin raiteille ja nähtiin linna, Amaliehaven, Marble Church ja Rosenborgin linna. Upeita. Illalla juostiin sateessa vielä nopeasti Tivoli päästä päähän ja päädyttiin intialaiseen syömään.
Kaiken kaikkiaan eniten Kööpenhaminassa vaikutuin ilmapiiristä. Rento meininki, hyvä boogie, eräänlainen kiireettömyys. Kaikki oli helposti saatavilla ja lähellä. Välimatkat oli kävellenkin inhimillisiä, ruoka hyvää, viinerit ja pullat aivan voittamattomia! (suosittelen Lagkagehusetia, nammmm!)
Loistava kohde pienelle viikonloppulomalle, suosittelen ehdottomasti! Pisin välimatka, joka me reissattiin, oli täältä kotikonnuilta Helsinki-Vantaalle. 
Yksi mutta tässä tosin oli. Matkakuume nousi taas monta astetta, haluan äkkiä uudestaan! Niin paljon näkemättä, niin monta paikkaa kokematta. Mä suunnittelen jo seuraavaa pikkureissua, vaikka edellisen matkan pyykitkin on vielä pesemättä. 🙂
 Mikä on sinun suosikkikohteesi viikonlopun minilomalle?
-Päivi-
Voi morjens, ku tuli pitkä ja epämääränen postaus! Ei tästä nyt juuri vinkkejä herunut, mutta menkää ja hengatkaa. Ihan parasta! 🙂

Kotona!

Kotona ollaan! Aivan ihana, pieni arjesta irtaantuminen takana. Juhannus polskittiin tosiaan koko perheen voimin Tampereen kylpylässä ja sunnuntaiaamuna aikaisin lennähdettiin pariksi päiväksi Tanskaan. 
Kööpenhamina oli aivan ihastuttava! Olisihan siellä viihtynyt pidempäänkin, mutta jo kahdessa päivässä ehti valtavasti. Lento oli yksi pyräys ja kentältä junalla keskustaan kymmenessä minuutissa! Suosittelen ehdottomasti ”pikaloma”-kohteeksi kaikille!
Nyt on kuitenkin aika painua pehkuihin ja valmistautua huomiseen työpäivään, laajempaa reissupostausta huomenissa! 
-Päivi-

Jusseja!

Nautinnollista keskikesän juhlaa kaikille lukijoille! 
Me polskitaan koko perhe tällä hetkellä todennäköisesti jossain kylpylän aalloilla (miten muuten lapsille voi AINA tulla kakkahätä just, kun se uikkari on saatu venytettyä päälle?!) ja nautiskellaan yhteisestä ajasta. Nauttikaahan tekin auringosta, hyvästä ruoasta ja vapaista!
Seuraavaksi postailen varmaan reissukuulumisia, kunhan kotiudutaan. 🙂
-Päivi-

Loma(nen)

Tänään mulla alkoi kesäloma. Kokonaista viisi päivää. Juhannuksesta tulee mahtavat kolme ja kahtena päivänä kaupalla tuuraa ihana vara-Hilma. 
Tulee todella tarpeeseen. En tiedä, olisko mulla varaa tähän ylelliseen kahden päivän poissaoloon, mutta tällä hetkellä henkinen jaksaminen kurvaa mammonan edelle. Loman alku tuntuu erilaiselta, kuin ennen. En ole oikein osannut odottaa tätä, enemmänkin murehtinut ja miettinyt. Muistinkohan mä kaikki, meneekö kaikki hyvin, toivottavasti ei tule liian kuuma.
Vaan eiköhän se putiikki pystyssä ole vielä keskiviikkonakin. Nyt on aika heittäytyä vapaalle ja kerätä voimia heinäkuulle, jolloin kauppa on taas auki joka päivä. Ajateltiin sihauttaa auki yhdet siiderit, kaivaa naftaliinista vanha kunnon ysäripeli ”Pekingin mysteeri” ja viettää esikoisen kanssa pienimuotoinen peli-ilta. Huomenna auton nokka starttaa kohti Tamperetta, sieltä muutaman mutkan kautta Vantaalle ja Kööpenhaminaan. Ihan kaksin.
Ehkä hiukan surkuhupaisat nuo aurinkolasit tossa kuvassa, Köpikseen lupaillaan nimittäin heavy rain koko meidän loman ajaksi. Mutta oikeestaan sillä ei taida olla nyt väliä. Kaksin reissuun lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, voiko hienompaa olla?! (ja katotaan vaan, niin nillitän ikävääni heti ensimmäisenä iltana…)
Mahtavaa juhannusta täältä Uskolasta! Nyt on mentävä, Pekingissä on tapahtunut rikos… 😉
-Päivi-

*edit* Meille on turha yrittää mitään murtautua sit tällä välin, naapurin pappa vahtii tienoota ku haukka. 🙂