Katse lepoon päin.

Tänään iltapäivällä heitin kassin olalle, huikkasin moikat, käänsin pihalla kasvot aurinkoon ja hymyilin. Ensimmäistä kertaa viikkoihin kuumuus ei ahdistanut, lämpö helli nenänpäätä ja tuntui hyvältä. Olo oli helpottunut, eikä syyttä. Seuraavaan viikkoon ei tarvitse asettaa herätystä klo 5.40, eikä kiirehtiä iltaisin nukkumaan. Saan keskittyä lapsiin, kotiin ja itseeni. Lukea ja leipoa. Keitellä päiväkahveja. Saatella lapset kouluun ja hakea kiharapään heti eskarin jälkeen kotiin.

Loma.

lomanaama

Viikossakin ehtii jo vaikka mitä. Ja vaikkei ehtiskään, ei haittaa. Se lepo ja akkujen lataus taitaa nyt olla pääasia. Työviikot on olleet pitkiä, helteisiä ja raskaita. Energiataso on ollut aivan nollilla. Olen ollut väsähtänyt, kärttyinen ja turhautunut. Joten vaikka kaikkea pientä kivaa olisi tulevalla viikolla kiva saada tehtyä, koitan keskittyä kuitenkin keräämään voimia ja tekemään kivoja juttuja.

Sen verran ajattelin kuitenkin (kunnon yönien jälkeen) skarpata, että puran täältä kotoa tämän viikkoja kestäneen lomaelon. Palauttelen asiat (ja lapset…) niille kuuluville paikoille ja teen jonkinmoisen siivousrykäsyn. Tai no. Vien ainakin roskat.

Huomenna nyt ainakin nukun pitkään. Kivaa viikonloppua!

-Päivi-

Ainiin! Kiitos hauskoista kommenteista vloggaukseen! 😀

Mainokset

”Onko Ahvenanmaalla haita?”

Hej! Loistava koko perheen juhannusretki Ahvenanmaalla on nyt ohi. Haikein mielin kerättiin eilen kimpsumme mökin uumenista ja suunnattiin kotiin. Arki alkoi heti tänään aamulla; meidän vanhempien lomat on tähän hetkeen ohi, joten edessä oli paluu sorvin ääreen ja pienimmällä päiväkotiarkeen. Mutta muistellaan kuitenkin vielä hetki Ahvenanmaan suloista suvea ja yhteistä juhannuslomaa.

Torstaina startattiin matkaan heti aamutuimaan, kohti Turun satamaa. Opelin perä lähes viisti maata, ei siksi että minä olisin istunut takapenkillä, vaan koska tavaraa otettiin mukaan oikein reilulla kädellä. Olihan mukana auto. Auton ajaminen laivaan olikin meille vanhemmille varmaan yhtä jännä hetki, kuin lapsille… Ihan apostolin kyydein kun ollaan ennen laivaan putkea pitkin kävelty. Vaikka eipä siinä jännittämistä olisi juurikaan ollut, melko taikuri saa olla, jos auton kyytiin jotenkin väärin saa. Ohjeet olivat varsin selkeät ja kulku jouhevaa.

Ahvenanmaa -14 037 – Kopio

Ahvenanmaa -14 048 – Kopio

Laivalla meillä oli käytössä oma hytti, mikä oli ihan mukava hengähdyspaikka, vaikkei tuolle matkalle näin isojen lasten kanssa välttämätön. Lähinnä ekat karkkiostokset käytiin vippaamassa hyttiin välillä, muutoin hengailtiin laivan leikki- ja pelihuoneissa ja kahvilassa. Amorellan aamulähtö oli ihanan rauhallinen, leikkihuoneissa oli tilaa, pelaamaan ei joutunut jonottamaan tuntia ja ruokailemaankin pääsi pöydän ääreen. Tätä kaikkea tosin osasi arvostaa vasta paluumatkalla uuden ja uljaan Viking Gracen kyydissä. Nyt toisen kerran kyseisellä aluksella käyneenä kiteyttäisin äkkiseltään näin: bilelaivana mainio, perhematkalle onneton. Purtilo oli aivan ääriään myöden täynnä, eikä meinattu löytää paikkaa sen enempää leikkipaikoilta, ravintoloista, kuin käytävien istumapaikoiltakaan. Leikkihuoneita oli kaksi (0-6v ja isommat), sekä erikseen teinien mesta, jossa oli pelit, leffat ja rensselit. Ja kaikki eri kerroksissa! Me nyt vielä pärjättiin näiden 11, 8 ja 6 -vee muksujen kanssa, mutta luulisin, että esimerkiksi ekaluokkalaisen ja taaperon kanssa matkatessa voi tulla tenkkapoo. Ja voihan toki olla, että mökillä omassa rauhassa vietetyt kolme päivää korostivat sitä jokseenkin kaoottisen ahdistavaa tunnelmaa, joka Gracella vallitsi. Mutta jos siis nyt ihan perinteistä miniristeilyä olisin perheelle varaamassa, luottaisin vanhempiin punaisiin laivoihin. Yllätyksenä ja pyytämättä.

Ahvenanmaa -14 055

Iltapäivällä saavuimme sateiseen Maarianhaminaan. Pikaisesti kävimme moikkaamassa porukkaa Visit Ålandin toimistolla, jonka jälkeen ajoimmekin suoraan n. 8 km:n päähän Jomalaan mökillemme. Ja pihkaannuttiin saman tien!

Ahvenanmaa -14 123

Ahvenanmaa -14 090

Ahvenanmaa -14 116

Kuvissa pieneltä, tavanomaiselta hirsitölliltä näyttänyt mökki olikin paljon avarampi ja ihanampi, kuin olimme osanneet kuvitella. Takassa loimusi valkea, kun mökkien isäntä, ihana Börje otti meidät vastaan ja esitteli mökin tiluksineen. Enkä kyllä keksi ainuttakaan asiaa, joka olisi jäänyt täydelliseltä mökkilomalta puuttumaan! Itse mökissä oli kolme makuuhuonetta, keittiö ja yhdistetty olo- ja ruokailutila, kylppäri ja sauna, iso terassi ja valtava piha. Oma ranta veneineen. Ruoanlaittoa varten löytyi kaikki emmeet, itse ruokia lukuunottamatta tietenkin. Varustukseen kuului myös perusmausteet, kahvit ja teet, leivinpaperit ja kelmut. Ilahduttavasti myös Wi-Fi oli mahdollista saada mökkiin. Samaan hintaan saatiin myös lemmikkejä; joutsenperhe asusteli rannassamme koko reissun ajan.

Ahvenanmaa -14 081

Ahvenanmaa -14 070

Ahvenanmaa -14 074

Ahvenanmaa -14 075

Ahvenanmaa -14 129

Ahvenanmaa -14 125

Ahvenanmaa -14 130

Kun mökin varustus oli tsekattu, olikin lähdettävä ruokakauppaan. Automaattisesti suuntasimme Maarianhaminan keskustaan, osittain siitäkin syystä, että lapset olivat säästäneet reissua varten rahaa ja tahtoivat lelukauppaan. Mielellään heti ja välittömästi. Vinhan etsimisen jälkeen löysimme keskustasta lelukaupan kauppakeskus Zeipelsistä ja ruokaostoksille päädyimme K-Supermarket Mathikseen. Seuraavana päivänä, kun lähdimme ajelemaan kaupungista poispäin, vastaan tuli isompi ostoskeskus Maxinge ja huomattavasti paremmin varusteltu K-Supermarket Kantarellen, mutta saatiin toki kaikki tarpeellinen keskustastakin. Vinkiksi kuitenkin matkaa suunnitteleville, että isommat ostokset kannattaa ehkä käydä tekemässä kaupungin laitamilla.

Ahvenanmaa -14 107

Ahvenanmaa -14 110

Ahvenanmaa -14 111

Mökkiin palatessa napsautettiin sauna päälle, syötiin, uitiin ja saunottiin. Istuskeltiin kirkastuvassa kesäillassa ja ihailtiin paikan kauneutta. Nautiskeltiin yhdessäolosta. Lapsetkin rakastuivat paikkaan niin täydellisesti, että alkoivat kutsua sitä heti kodikseen. Ja vaativat jo uutta reissua ensi kesäksi. Ehdottomasti samaan mökkiin.

Näitä Kungsnäsin mökkejä on rannalla kolme, jokainen omassa rauhassaan, omalla rannalla, lisää infoa löydät täältä. Me yövyimme keskimmäisessä ja tilaa oli viidelle hengelle ruhtinaallisesti. Suosittelen täysin varauksetta näitä mökkejä, jos mökkiloma Ahvenanmaalla kiinnostaa. Oltais mieluusti jääty vielä vaikka viikoksi. Vinkkinä vielä; Börje ei puhu suomea, mutta auttavallakin ruotsilla pärjää mainiosti. Mulla oli onneks mukana mieheni ”luin yliopistossa pohjoismaisia kieliä”, joten mä sain rauhassa tyytyä kiittelemään ja ihastelemaan kaikilla muistamillani superlatiiveilla.

Ahvenanmaa -14 145

Ahvenanmaa -14 212

Ahvenanmaa -14 151

Ahvenanmaa -14 135

Ahvenanmaa -14 138

Ahvenanmaa -14 168

Ahvenanmaa -14 214

Ahvenanmaa -14 164

Majoittumiseen en olisi siis voinut toivoa mitään enempää ja kuten ehkä tekstistä huokuu, jätettiin koko perhe pieni pala sydämistämme Önningebyhyn, Börjen ihanaan mökkiin. Mietin jo salaa jopa joulunviettoa tuolla…

Mutta jottei mene ihan yli tämä heruttelu, jatketaan Affenanmaan juttuja enemmän erillisessä postauksessa. (jollainen mulla on vielä Riiastakin tekemättä… mihin tää aika menee?!) Ensi kerralla vinkkailen siis enemmän Ahvenanmaan tekemisiä ja kokemuksia lapsiperheen näkökulmasta.

Ja ainiin, ei nähty yhtään haita. Eikä ahvenoita.

Mut hei, mites teidän juhannukset meni? 🙂

-Päivi-

Yhteistyössä:

visit åland logo

Juhannusterveiset!

Hälsningar från Åland! Aikaisin aamulla kotoa startattiin ja Ville Vikingin kainalon kautta saavuttiin iltapäivällä tänne Jomalaan mökille. Ollaan aivan pöllämystyneitä, kuinka ihana paikka tämä on. Lapset pyöri ensimmäisen tunnin ympyrää sateessa, eikä puheripulista ole meinannut tulla loppua. Täällä on aika onnellinen ja irtaantunut olo.

Pakollisten ostosten lisäksi ollaan ehditty jo puhella sitä toista kotimaista, saunoa, uida (kylmää!!!), herkutella, ihastella joutsenperhettä ja ennen kaikkea olla yhdessä. Lapset eivät lakkaa ihastelemasta paikkaa ja ilakoimasta yhdessäoloa. Mikä saa äidissä aikaan ristiriitaisen fiiliksen syyllisyyttä ja onnea.

Muksut peiteltiin jo unille, me vanhukset istutaan vielä futiksen äärellä. (juu-u, minäkin!) Huomenna lähdetään kiertämään Ahvenanmaata enemmän ja toivottavasti päästään näkemään muutama juhannussalkokin.

åland

Näiden tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille oikein Ihanaa Juhannusta!  Palaan tarkempiin reissukuulumisiin viimeistään jussin jälkeen, jos en malta täältä mökistä iltaisin kirjoitella. Koitan nyt kuitenkin pääasiassa nauttia tästä yhteisestä arjesta irtaantumisesta.

Puss och kram!

-Päivi-

Yhteistyössä:

visit åland logo

Juhannus Ahvenanmaalla!

Hyvä, että edellisen reissun laukkujakaan on saatu purettua kun olisikin jo alettava suunnitella seuraavaa. Ja tällä kertaa mukaan pääsevät myös tenavat.

Oltiin jo pidempään suunniteltu pientä kesälomareissua, joko pienen matkan päässä ulkomailla, ihan sisä-Suomessa, tai ehkä kaikkein mieluiten Ahvenanmaalla. Lapset innostuvat laivamatkailusta, enkä itse ole tähän ikään mennessä koskaan vielä päässyt siellä käymään, jos ei lasketa laivasta toiseen siirtymistä putkessa. Kun sitten saimme mahdollisuuden blogiyhteistyönä Visit Ålandin kanssa reissata viettämään juhannusta Ahvenanmaalle, arvaatte varmaan että tartuimme tilaisuuteen oitis!

Edellisestä perheen yhteisestä reissusta onkin aikaa tuhottoman kauan. Lapset ovat siis syystäkin revetä innosta. Täällä suunnitellaan jo niin nukkumajärjestystä, päiväohjelmaa (otan aurinkoo, uin, päivitän instaa, syön…), että laivamatkoja. Ja kyllä meitä aikuisiakin innostaa päästä tutustumaan paikkaan ajan kanssa.

linna åland

Ja nyt olen taas siis kerjäämässä teidän lukijoiden parhaita vinkkejä; MITÄ KIVAA TEHDÄ LASTEN KANSSA AHVENANMAALLA? Perillä viivymme kolme yötä, mökki on Maarianhaminan kupeessa ja mukana meillä on auto, joten päästään liikkumaan näppärästi pidemmätkin matkat. Perheen pojat on esittäneet toiveita museolaiva Pommernista ja Kastelholman linnasta, meitä tyttöjä kiinnostaisi ehkä Mariebadin uimahalli, varsinkin jos säät eivät satu suosimaan.

Nyt siis kaikki kokeneet Ahvenanmaan-kävijät, vinkit, kokemukset ja suositukset kehiin!

-Päivi-

P.S. Toivottavasti ette kyllästy näihin reissupostauksiin, kun näitä nyt tulee vähän useampi peräkkäin. Melkeinpä lupaan ja vannon, että pitkä talvi kökitään sitten taas ihan täällä kotinurkilla. 🙂

Yhteistyössä:

visit åland logo

 (kuva toimii linkkinä)

(kuvat lainattu http://www.visitaland.com)

Suloinen Riika

Sunnuntaina aamuyöllä kello pärähti soimaan neljältä. Oli aika nousta, nykästä tukka nutturalle ja ottaa suunta kohti lentokenttää. Luojalle kiitos Suomen valoisista kesäöistä. Ja kahvista. Matkanteko sujui ihan leppoisasti ja kentällä oltiin hyvissä ajoin puoli kasin maissa.

Ja voi, kuinka mä tykkäänkään tuosta Helsinki-Vantaan lentoasemasta ja sen modernista helppoudesta. Boarding passit kulkee näppärästi kännykässä ja bag dropinkin voi hoitaa itse muutamalla koodilukijan piippauksella. Koko roska oli turvatarkastuksineen ohi vartissa. Tämän jälkeen Riian lentokenttä tuntuikin lähinnä kivikautiselta, mutta siitä myöhemmin…

Perillä Riiassa oltiin hiukan ennen yhtätoista aamupäivällä. Tiedossa oli, että bussi nro 22 vie keskustaan, mutta käytiin vielä kentän turisti-infossa varmistamassa asia. Infon elämäänsä kyllästynyt virkailija sai hampaidensa välistä sihistettyä sen verran englantia, että ymmärsimme bussilipun maksavan ennakkoon ostettuna 60 senttiä suuntaansa. Bussista ostettuna lipun hinta oli tuplat. Tyytyväisinä huimasta säästöstä kipitimme bussiin, joka odottikin lähes suoraan ulko-ovien edessä. Linja-automatka keskustaan kesti parisenkymmentä minuuttia ja satuimme bongaamaan vielä pysäkin lähes hotellimme vierestä, joten perillä hotellissa olimme jo hyvissä ajoin. Koska huoneen sai vasta lähempänä kahta, jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme päämäärättä vaan kuljeskelemaan eteenpäin.

riika14 017

riika14 018

riika14 026

riika14 031

Riika valloitti meidät välittömästi kauneudellaan, suloisuudellaan ja rentoudellaan. Vanha kaupunki on todellinen helmi. Värikkäitä, toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia seisoi vieri vieressä, viehättäviä kahviloita, ravintoloita ja terasseja oli joka nurkalla. Upeita kirkkoja. Ennen kaikkea kuitenkin vaikutuksen teki miellyttävän leppoisa ilmapiiri.

Omalla tavallaan latvialainen, hieman ynseä palvelukulttuuri sopii meille suomalaisille oivasti. Kaikesta kaupankäynnistä puuttui se inhottava tyrkyttäminen, mihin törmää usein ulkomailla. Katsella sai aivan rauhassa ja kysyttäessä kuitenkin vastattiin ihan ystävällisesti. Omalla tavallaan huvittavia olivat ravintoloiden sisäänheittäjät, jotka enemmänkin perääntyivät asiakkaita karkuun, kuin houkuttelivat sisään. Mutta tosiaan, sopii hyvin yhteen suomalaisen ”ei tehdä tästä ny numeroo” -olemisen kanssa. Kukaan ei väkisin tyrkyttänyt iholle.

riika14 029

riika14 056

riika14 091

Aikainen aamu vaati veronsa ja kun saimme huoneen, oli pakko ottaa, mieheni sanoin, pienet ettonet. Hotellihuone oli aika kompakti, mutta eipä me siellä aikaa kovin paljon vietettykään. Ajoi siis asiansa oikein mallikkaasti ja oli hinta-laatusuhteeltaan oikein mainio ja hyvässä paikassa. Ajattelin kirjoittaa vielä tarkempia tärppejä esim. majoituksesta ja ruoasta erilliseen postaukseen, jos vaan jaksatte lukea?

Lepäilyn jälkeen suuntasimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja päätimme käydä myös Pietarin kirkon tornissa ihailemassa kaupunkia lintuperspektiivistä. Kiitos Riian kulttuuripääkaupunkivuoden, satuimme osumaan kirkkoon kesken upean konsertin, jota jäimme hetkeksi ihastuneina kuuntelemaan. Liput torniin maksoivat 7 €/hlö ja hissiä kuljetti puhelimestaan musiikkia matkat kuunnellut nuorimies. Ylhäältä näkymät olivat upeat, vaikka seuralaiseni pysyttelikin enimmäkseen keskiseinien lähettyvillä ja pyyhki tasaisesti jännityshikeä viiksistään. 😀

riika14 067

riika14 081

riika14 089

riika14 118

Matkaa jatkoimme käyskennellen ympäri vanhaa kaupunkia, istahtaen välillä hiukopalalle terassinkulmaan aistimaan ihanan kaupungin kepeää tunnelmaa. Ravintoloiden hintataso vaihteli hyvin paljon ennen muuta sijainnin perusteella. Vertailukohtana meillä oli pieni cokispullo, joka maksoi keskellä vanhaa kaupunkia 2,15 €, hieman syrjemmällä 1,50 € ja laitamilla 1,20 €. Ruoka oli poikkeuksetta oikein hyvää, mutta todellakin, jos halusi nauttia myös niistä kuuluisista Latvian edullisista hinnoista, kannatti ruokapaikka etsiä jostain hieman syrjempää, kuin keskeltä vanhaa kaupunkia.

riika14 112

riika14 120

riika14 123

riika14 142

riika14 156

riika14 150

riika14 172

Ensimmäisen päivän päätimme vanhan kaupungin ”päädystä” löytyneen ihanan puistoalueen luokse ja tuolta kävelimme ”kaupan kautta kotiin” ja söimme iltapalan hotellilla. Nukkumattia ei kovinkaan kauaa tarvinnut odotella, sen verran oli reissussa rähjäännytty.

Toinen päivä starttasi hotellin aamiaisella ja jatkui kaupunkia toiseen suuntaan, paikallisiin kauppahalleihin, jotka ovat entisiä Zeppelin-ilmalaivahalleja. Paikallisia ihmisiä alkoi näkyä huomattavasti enemmän tuolla puolella kaupunkia ja kaupankäynti oli kiivasta. Sen lisäksi, että myyjiä oli halleissa valtavasti, torimarkkinat jatkuivat myös hallien ulkopuolella. Latviassa näytti ainakin olevan ”zemenes”-aika parhaimmillaan, eli mansikoita oli lähes jokaisella kojulla runsaasti. Ja hinnat myös vaihtelivat kojun mukaan huomattavasti.

riika14 181

riika14 187

riika14 190

Ostoksia emme kuitenkaan halleista tehneet vaan jatkoimme paikalliseen Origo-ostoskeskukseen, jossa saatiin taas vetää Latvian edukkaat hinnat vessanpöntöstä. Tuontitavara oli täysin Suomen vastaavien tuotteiden hinnoissa. Halpaa oli oikeastaan ainoastaan ruokakaupoissa, joista ostettiinkin muutama tuliaispullo ja paikallisia karkkeja tuomisiksi. Paikallista yrttiviinaa ”mustaa balsamia” ei vielä paikan päällä maistettu, mutta ostettiin kotiin kokeiltavaksi. Balsamin lisäksi paikallinen erikoisuus oli monenlaiset meripihkatuotteet, joita myytiin sekä matkamuistomyymälöissä, että pienissä kojuissa ympäri vanhaa kaupunkia. Yleisesti ottaen nuo meripihkakorut on ehkä vähän vanhempien ihmisten pala kakkua, mutta onnistuttiin löytämään yksi, oikeasti kiva ”suvinir”-putiikki, josta ostin itselleni muistoksi tummasta peripihkasta valmistetut tähtikorvakorut (7,50 €).

Illaksi löydettiin ihan mahtava, ja tällä kertaa oikeasti edullinen, ravintola aika läheltä hotelliamme. Vedettiin navat pullolleen kunnon, rustiikkista liharuokaa upeassa kellarimaisessa ympäristössä Folkklubs ala Pagrabs -ravintolassa.  Tästäkin lisää vielä erillisessä postauksessa.

riika14 265

riika14 244

riika14 275

Kaiken kaikkiaan Riika oli tosiaankin aivan ihastuttava. Vanha kaupunki oli loistavan kompakti kooltaan, käveltiin ihastuneina useita kertoja samoja reittejä eestaas, eikä haitannut yhtään. Nälkään tai janoon ei myöskään Riiassa pääse kuolemaan, siitä piti huolen vieri vieressä olevat terassit, ravintolat ja kahvilat. Kaksi päivää riitti oivasti vanhaan kaupunkiin ja hieman sen ulkopuolenkin tutustumiseen. Jos käytössä olisi vielä ollut kolmaskin päivä, olisimme todennäköisesti suunnanneet junalla Jurmalaan biitsille. Tällä kertaa se kuitenkin jäi.

Ihana, rauhallinen, hyväntuulinen reissu ihan kaksin. Mutta vitsi kun kotimatkalla jo oli ikävä lapsia. Seuraavaan reissuun lähdetäänkin jo ensi viikolla. Ja tällä kertaa ihan koko perheellä. 🙂

-Päivi-

Huh! Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti! Kuten lupasin (tai uhkasin..:) ), teen vielä erikseen postauksen, jossa tarkempia suosituksia, hintoja ym. Riikaan liittyen.

 

Lomavamma.

Mitä helvettiä? Tässähän pitäis olla postaamassa urakalla kuvia biitsiltä, auringosta ja varpaista hiekassa, mutta täällä mä koitan saada itseäni väkisin hyvälle tuulelle. Ihme tunnevammanen minäkin. Mutta näköjään maanantai on maanantai lomallakin. Jostain syystä aamusta asti on vituttanut, ahdistanut. Koska näin loman ensimmäisenä päivänä, jos joskus, kannattaa esimerkiksi murehtia sitä, että loma on kohta jo ohi. Tai miettiä ainoastaan harmillisia asioita noin muuten. Koskas niitä muutoin kun lomalla.

Sen lisäksi, että kaikki muu ottaa nuppiin, en voi katsoa tänään peiliin ollenkaan. On sitten aivan uudenlainen ruma-turha-tyhmä-läski-possu-läski -päivä. Sain sentään raahattua tämän valasmaisen olemukseni edes käymään kaupungilla, sielläkin tuntui että vähintään joka toinen ohikulkija ajatteli, että siinä onkin tynnyri, joka on vähintään yhtä pitkä, kuin paksu. Olin vartin ja tulin takaisin kotiin piiloon.

Ehkä nyt olisi vaan parempi keskittyä tekemään ihan jotain muuta, kuin tiski- tai pyykkivuoren raivaamista, niin tuntuisi enemmän lomalta, eikä siltä kammottavalta vanhempainvapaalta. Tosin lapset on aistineet äidin aurinkoisen mielen kilometrin päähän ja pysytelleet aika hyvin poissa kintuista. Ja syöneet tiuskivan äidin ansiosta einespinaattilättyjä. Joko sitä mother of the year -pystiä saa hakea?

Bloggaaminenkin on tuntunut vähän pakkopullalta viimeiset viikot. Tuntuu, että suollan kerta toisensa jälkeen vaan yhdentekevää sontaa, joka ei kiinnosta ketään. Harmittaa vietävästi tehdä aina kaikki vaan vähän sinne päin. Olisi ehkä ollut paras pitää ihan suosiolla lomaa tästäkin.

fuck

No, oikeastihan tämä kyllä muuttuu iloksi taas. Todennäköisesti pikemmin, kuin huomaankaan. Näitä päiviä vaan tulee ja menee. Kyl te tiiätte. Ei vaan aina ole helppoa olla nainen. Ens kerralla sit niitä varvaskuvia. Aurinkoa. Sateenkaaria ja fakin hattaraa.

-Päivi-

LOMA!!!

Ensimmäistä kertaa lähes viiteen vuoteen, mulla on ihan oikea kesäloma. Kaksi viikkoa näin alkuun, viikko myöhemmin ja vielä jemmaviikko jouluna. Vetää onnesta niin sanattomaksi, että taidan tyytyä toteamaan vain

KIPPIS!

lomaselfie

-Päivi-

Reissuvinkkejä Riikaan?

Hyvänen aika! Olenko mä unohtanut kokonaan hekumoida minun ja mieheni tulevasta minilomareissusta Riikaan?! Ja tämän lisäksi ilmeisesti on jäänyt kokonaan hehkuttamatta ”vuoden vaimoteko”! Ai kamala, asia on korjattava välittömästi!

Miehen 35 -vuotissyntymäpäivä oli siis viime viikolla. Mietin pitkään, tohtisinko käyttää niukat säästöni pieneen kahdenkeskiseen matkaan, vai tyytyisinkö johonkin vaatimattomampaan ja käyttäisin säästöni johonkin ”järkevään”. No, koska en varsinaisesti ole tunnettu järkevyydestäni, valitsin lopulta tietenkin matkan. Miehellä kun on kesälomaa ainoastaan viikko, ja sekin eri aikaan kuin minulla, otin yhteyttä hänen työnantajaansa ja uskaltauduin kysymään pari vapaapäivää kesäkuun alkuun. Kun vielä mummu lupasi olla lasten kanssa, uskaltauduin varaamaan lennot.

Olin jo valmiiksi katsonut alustavasti mahdollisia kohteita. Jälleen toiveissa oli lyhyet ja edulliset lennot ja hyvät lentoaikataulut. Koska perillä pääsisimme viipymään vain kaksi yötä, olisi parempi jos menolennot olisivat aamulla ja paluu iltapäivästä, jotta perillä on aikaa melkein kaksi kokonaista päivää, eikä paluukaan menisi yömyöhään. Lentohintojensa puolesta maaliviivoille valikoituivat Oslo ja Riika. Eksyin katselemaan kyllä Köpiksen ja Tukholman lentojakin, mutta halusin kuitenkin lopulta johonkin, missä ei olla ennen käyty. Arvoin ja arvoin, kunnes lopulta valinta oli aikataulullisesti, ja muutenkin, täysin selvä. Riikaan mennään!

toukokuu -14 025

Lahjan paljastaminen menikin sitten vähän reisille. Olin juuri tuon synttäriaamun Helsingissä ja piilotin kortin sänkyyn, miehen puolen patjan alle, ajatuksena lähettää hänelle heti aamulla onnitteluviesti, jossa kehotetaan kurkkaamaan patjan alle. Mutta koska akku oli auttamatta täysin finaalissa, eikä puhelin suostunut latautumaan, jouduin soittamaan ystävän puhelimesta päivällä miehelle töihin, että siellä patjan alla olis ylläriä…

Olihan se tietysti yllätys silti. Ja kovasti mieluinenkin, mitä ilmeisimmin. En oikeasti edes muista, koska oltais oltu ihan kahdestaan jossain, siis muuallakin kuin kaupassa. Oltiin me kai syksyllä kerran leffassa, mutta ihan lähiaikoina ei ole oikein muistettu parisuhteelle aikaa antaa. Tämä tulee siis tarpeeseen.

Mutta nyt sais vinkata! Parhaat reissuvinkit Riikaan, nähtävyyksistä ravintoloihin, kahviloihin ja tekemiseen. Myös hotellisuosituksia otetaan vastaan mielellään, hotsku on nimittäin vielä varaamatta. Muitakin vinkkejä ja kokemuksia saa mielellään kertoa kommenttiboksissa!

Ollaan kaikista ideoista enemmän, kuin kiitollisia! Reissupostausta siis luvassa, ei enää montaa viikkoa!

-Päivi-

Kuinka kesäloma toimii?

Näin. Sanois Matti ja Teppo. Ehe ehe.

Vaikuttaa ehkä hiukan omituiselta ottaa esille kesälomia tässä vaiheessa vuotta, kun talvikin on vasta juuri saapunut. Mutta antanette anteeksi, äkkiseltään laskien edellinen kesälomani oli viitisen vuotta sitten. Siksi siis intoni purskahtelee yli äyräidensä jo tässä kohti vuotta.

Viime keväänä kesäloma-aikaa mietittiin Uskolassa tältä kantilta, tänä vuonna sentään toisella meistä on lähestulkoon kuukauden loma. Jos ihan totta puhutaan, mitään sen kummempia suunnitelmia ei edes lomalle tarvita. Pelkkä loma riittää. Alkukesän kasteinen aamunurmi, aurinko, lämpö ja leppoisat uimarantapäivät lasten kanssa.

messuviikend 002

messuviikend 016

messuviikend 037

(kuvat viime kesältä… voih!)

Kuitenkin näin monen vuoden jälkeen haaveilen perheen yhteisestä lomareissustakin. Tukholma on perinteisesti ollut meidän perheen suosikki, Kööpenhaminan haluaisin lapsille näyttää ja Ahvenanmaalla mökkeilisin mieluusti pidempäänkin. Kaukaisemmissa haaveissa siintää lököloma jossain etelän auringon alla, uimisesta ryppyiset sormenpäät ja jäätelön tahrimat uikkarit. Viisihenkinen perhe ei kuitenkaan kovin edullisesti kauemmas matkusta, joten tuo haave taitaa jälleen kerran siirtyä… Ja miksi sitä toisaalta kesäaikaan kotimaasta kovin kauaksi lähtisikään. Kun täälläkin on valoisaa. Ja toisinaan jopa lämmintäkin.

Koska mä en nyt itse pääse kiertelemään Matkamessuille, kyselen teiltä lukijoilta vinkkejä ja kokemuksia kesälomareissuun! Meidän vanhempien lomista johtuen reissu voi olla maksimissaan viikon mittainen ja samaisten vanhempien jatkuvasti heikosta rahatilanteesta johtuen kohtuuhintainen. Lapset ovat kesän koittaessa jo 11-, 8- ja 6 -vuotiaat, joten ihan taaperoikäisestä porukasta ei enää ole kyse. Kotimaassa, ulkomailla, autolla tai ilman. Hotellissa, mökissä, B&B:ssä. Kaikki käy.

Jaa parhaat vinkkisi, kokemuksesi ja linkkisi! Uskoisin, että niistä hyötyy muutkin. 🙂

-Päivi-

P.S. Jos sinä pääset poikkeamaan Matkamessuille, visiteeraa myös osastolla 6h128 ja nappaa mukaasi uusi Valitse Uusikaupunki -esite. Siellä joku rääväsuinen bloggaaja antaa parhaat vinkkinsä Uudessakaupungissa matkaileville. 😉

P.P.S. Pahoittelut säälittävästä postaustahdista! Pokka Pitää -näytelmän ensi-ilta on ensi viikon lauantaina (IIIIIK!), sen jälkeen pystyn taas keskittymään muuhunkin. 🙂

Kaiho.

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää.

Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, kaipuu johonkin. Selittämätön kaipaus. Johonkin kauas, tuntemattomaan mutta turvalliseen. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että tympeä talviaika on lusittava läpi vähintään yhden pysähdyksen taktiikalla. Mieluummin kahden.

Minä ottaisin pysähdykseni mieluusti vaikka Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Dublinissa… Tai Barcelonassa, Roomassa, Nizzassa, ehkä Lissabonissa. Tänään olen kaihoissani eksynyt niin Trivagon, kuin Norwegianinkin sivuille. Laskeskelen ja haaveilen. Muutaman päivän irtaantuminen yksin tai ystävän kanssa. Olisi miljoonan arvoinen juuri nyt.

Lopulta on kuitenkin otettava järki käteen. Suljen sivustot ja lähden kameran kanssa kävelylle. Syksy on kaunis, mutta lohduton.

syysuki 010

syysuki 020

syysuki 016

kahvitupla

syysuki 047

rantatupla

syysuki 044

syysuki 042

Kotiin päästyäni avaan reissusivustot uudestaan. Haaveillahan aina saa! Kuka lähtee mun kanssa ”pysähtymään”? 😉

-Päivi-