Voihan muovimatonretale ja kasikytluvun palstautuva tapetti sentään! Uskolan sisätilojen remontissa ollaan edetty lähes viimeiseen huoneeseen asti. Kun tähän neljä vuotta sitten muutettiin, oli ajatuksena remontoida pikkuhiljaa. Huone kerrallaan, aina kun rahat ja elämäntilanne sen sallisi. Talo on koko ajan ollut täysin asumiskuntoinen, yli kolmenkymmenen vuoden takaiset pintamatskut nyt tietysti oli mitä oli. Sitä muovimattoa ja mauttomia tapetteja. Ajan henkeen.
Muuttohetken tienoilla remontoitiin alakerran oleskelutilat; keittiö, ruokasali, sali, eteiset ja wc, sekä yläkertaan johtava portaikko ja yläkerran käytävän seinät. Kun tämä alkurutistus aikanaan saatiin jokseenkin valmiiksi, oli pakko pitää taukoa. Voimat oli loppu ja matti kurkisteli kukkarosta. Tauon jälkeen ollaan sitten pikkuhiljaa edetty, tosiaan huone kerrallaan eteenpäin. Kuisti tehtiin ensimmäisenä kesänä, yläkerran pikkuvessa erityisellä hartaudella seuraavaksi, sauna muutettiin aikuisten makuuhuoneeksi ja pienimmät saivat omat huoneensa. Viimeisen parin vuoden ajalta remppapostauksia voi käydä kurkkimassa täältä.
Viimeisen asuinhuoneen remontti on ollut mielessä jo pitkään. Esikoisen huone on lastenhuoneista suurin ja myös työläin, siellä kun on entisten asukkaiden jäljiltä mm. jännä reikä seinässä, joka on toimittanut eräänlaisen kaapin virkaa. Nyt tuosta aukosta ollaan tekemässä ihan oikeata, liukuovellista säilytystilaa, joskin säilytysjärjestelmä ja liukuovet jäänevät hankintoina tuonnemmaksi. Kunhan saadaan pintaremppa nyt ensin kuosiin ja vähän uutta huonekalua nyt alkuun.
Alkutilanteessa huoneessa vallitsi näinkin kohtalokas tunnelma. Meikäläisen hermot kesti tapetin irroittamista justiinsa vartin, onneksi tuo mies omaa pidemmän pinnan.
Kun tapetti oli vihdoin saatu riivittyä alas, maalattiin katto, tasoitettiin reiät seinistä, hiottiin ja pohjamaalattiin. Ja sit lähti lattia!
Vanha muovimatto ja lattialevyt sai kyytiä ja tilalle asennettiin lautalattia, kuten muuallakin talossa. Erikoiskuiva, ympäripontattu lattialauta on (kuulemma) ihan yhtä helppo asentaa, kuin vaikkapa laminaatti. Mitään muuta vaihtoehtoa ei itseasiassa missään vaiheessa lattiaan harkittukaan. Puuta sen olla pitää!
Lattia maalattiin kahteen kertaan Betolux Akvalla, sävynä vanha tuttu Tikkurilan H499. I still love it! (oksalakkaus olis voinu olla kova juttu… mut se sit jäi… elämä on)
Lattian kuivuttua päästiin vihdoin asiaan… Tapetoimaan! Vielä en paljasta kaikkea, koska homma on osittain kesken, mutta pientä kurkistusta kuitenkin siihen, miltä huoneessa nyt näyttää. Tehosteseinässä Borosan 39135, muissa seinissä Eco Decorama 4150. Ajatuksena oli saada aikaiseksi vanhaan taloon sopiva esiteinin huone, josta asukki itse tykkäisi vielä muutaman vuoden kuluttuakin. Toivossa on hyvä elää…
Näyttäishän tuo itse asukkikin olevan suht tyytyväinen.. ainakin tässä vaiheessa.
Huoneen suunnitteluvaiheesta löytyy postausta täältä. Valitettavasti en onnistunut ympäripuhumaan huoneen tehosteväriksi keltaista (aiheutti asukissa lähinnä inhon väristyksiä), mutta turkoosi kuulemma kävisi. Joten mikä ettei! Jotain kivaa värikylpyä tuonne sisustusvaiheessa keksitään.
Hyvässä vaiheessa siis mennään! Tapetoinnin viimeistely ja listoitus vielä, sitten neiti pääsee taas huoneeseensa takaisin. Ja äiti pääsee siivoamaan tytön valloittaman olohuoneen…
-Päivi-
Peeäs. Näköjään joistain vanhemmista remppapostauksista on tipahtanut muutama kuva matkan varrelle/näkyvät linkkinä. Käytän huomisen vapaani niiden korjaamiseen! Samalla lupaan vastata edellisten postausten kommentteihin. Puss!
nakit ja MUTSI 