Second annual.

Voihan tyttöjen ilta sentään! Rouvan kroppa on taas tänään selkeästi huviverolle pantavana, sen verran raskaalta tuntuu sekä pää, että askellus. Onneksi loppuperhe antoi mun suosiolla porskutella unia yhteentoista, eikä tänään ole ohjelmistossa oikeastaan muuta, kuin lepäilyä ja eilisten piirakanjämien märsöstämistä. Käy mulle!

Onnistunut, toinen vuosittainen piirakkailta siis takana. Nelihenkiseksi kasvanut porukkamme oli loihtinut tänä vuonna piiraat tateista ja jauhelihasta, sekä ihanaa fetaleipää ja jälkkäriksi mutakakkua. Lisukkeina valkosipulitäytteisiä oliiveja ja mozzarellasalaattia. Juu ja viiniä. Paljon ja hyvää.

Tempaisimpa vielä ruoan päälle Irish coffeetkin, jotka onnistui, hieman yllättäenkin, loistavasti. Mulla on näissä drinkeissä sellanen aika vahva silmämääräinen mitta, joka ei sitten aina ihan onnistu… Sain muistutusta mm. tekemästäni mansikkamargaritasta, josta tuli enemmänkin punaiseksi värjättyä tequilaa. Ei kai sitä nyt aina voi voittaa…

Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut. Emännällekin tämä on mukava tapa järkätä bileet, kun oikeastaan ainoastaan kuisti on pidettävä siistinä. Paljon helpompaa, kuin koko kämpän raivaaminen. Kuistin sisustukseen olisin voinut panostaa vieläkin enemmän, mutta eilinen työpäivä verotti sen verran, että päätin luottaa vaan pihlajanmarjoihin ja kynttilöihin.

Samalla porukalla vietellään kesäisin grillibileitä ja jälleen kerran todettiin, että näistä omista perinteistä on vaan pidettävä kiinni. Itse itseäni toistaen; kyllä nämä hetket tekee arjesta juhlaa!

-Päivi-

Kuistilla

Kuisti taisi olla se ensimmäinen kohta, johon Uskolassa aikanaan ihastuin. Luonnollisesti, olihan se ensimmäinen tila, johon tässä talossa olen jalkani asettanut. Tuolloin kuisti oli vielä kauttaaltaan männyn värinen, mutta potentiaali oli havaittavissa jo tuolloin. Söin mielikuvissani kuistilla aamiaisia, join päiväkahveja, kestitin vieraita ja otin päivätorkkuja.

Pienen ehostuksen jälkeen kuisti onkin päässyt juuri noihin tehtäviin. Kalustus on vähän mallia ”jämä”, mutta ajaa asiansa tässä kohtaa ihan hyvin. Näin keskikesällä kuistilla on auttamatta liian kuuma päivisin, mutta illan viiletessä ja sadepäivinä paikka on erinomainen rentoutumiseen. Keväisin ja syksyisin kuistilla voi viettää pidempäänkin aikaa, kun ei ole vielä tuskaisen kuuma. Eikä haittaa vaikka sataisi!

Lukemiseen kuisti on oiva paikka. Samalla on hyvin kartalla pihassa leikkivien lasten touhuista ja kuitenkin tavallaan omassa rauhassa. Viileämmällä ilmalla kääriydyn vilttiin ja otan kupin kuumaa. Kuistilla on kestitty vieraita, järjestetty kirppis, leikitty, rentouduttu ja varmaan riideltykin.

Tällä kertaa pätkäpojan uusi *Minecraft-lego jäi kuistille ja leikki kesken… Meni nimittäin suunnitelmat hieman uusiksi tulevan viikon osalta vatsataudin (yllätys!) takia. Lasten piti lähteä mummulaan lomanviettoon ensi viikoksi. Mutta täällä ovat, koska once again, ykä. Nyt vaan toivotaan kaikki sormet, varpaat ja korvat ristissä, että ei kiertäis ihan kaikkia… Ko mä en jaks.

Vinkkinä muuten muidenkin Minecraf-hurahtaneiden vanhemmille; Alphageek.fi -verkkokaupasta löytyy jos jonkinlaista tuotetta peliin liittyen! Tämä lego osoittautui meillä suoranaiseksi hitiksi, ei ainoastaan pojan mielestä, vaan myös vanhimman tytön. Ja helpottaa meitä vanhempiakin, kun rajatun peliajan jälkeen peliä voikin jatkaa ihan livenä leikin muodossa. Ei tule yhtään niin paljon nillitystä, kun tietokoneen käskee sulkemaan.

Nyt hoivaamaan potilasta. Mattojen rullausta, mehujään ja maitohappobakteerien tarjoilua. Eikös tämän pitänyt olla enemmän sellanen talvinen vitsaus? Blääh.

-Päivi-

*lego saatu blogin kautta

Piirakkailta.

Jonkin verran on ehtinyt herättää hilpeyttä tämä meidän tyttöporukassa laatima illanvietto… Ideana siis, että kaikki tuo mukanaan piirakan. Ja myös leipoo. Ehe ehe.

No, tätä läppää vois jatkaa tietysti loputtomiin, mutta mennään nyt itse aiheeseen. Jokainen leipoi siis illanistujaisiin piiraan tai kaksi. Aika mukava kattaus erilaisia, ihania herkkuja saatiinkin kasaan. Oli punasipuli-juustopiirakkaa, katkarapupiirakkaa, kana-aurajuustopizzaa… tiramisua ja key lime pieta. Lisäksi salaattia, kasviksia dippailuun ja suklaata jälkkäripöytään. Niin ja viiniä. Paljon ja hyvää.

Tällaiset illanistuijaiset on oikeesti pimeän vuodenajan suola. Jotain pientä kivaa, mitä odottaa. Ystäviä ja hyvää ruokaa. Rentoa yhdessäoloa, nyyttärimeininkiä ja aivan älytön määrä naurua. Priceless!

Tällä kertaa iltamat vietettiin meidän kuistilla. Näin syksyisin siinä voi jo viettää aikaa, kun ei ole paahteisen kuuma. Kynttilät ja villasukat lämmittää sopivasti illan viiletessä. Ja tunnelma oli kohdillaan!

Onneksi viiniä ei kuitenkaan niin paljon ollut, että tämä päivä olisi mennyt hyväntekeväisyyteen. Sydän on ollut topata ainoastaan Susijengin peliä seuratessa. Sisso ja jestas, mikä peli! Auuuu!

Lupaan piiraiden reseptejä toisella kertaa. Nyt lähden vielä reippailemaan. Ja kehotan kaikkia viettämään piirakkailtoja, such fun! 🙂

-Päivi-

Tulisit kuitenkin. Syys.

Parempi kai ottaa syleillen vastaan. Hämärtyvät illat ja palelevat varpaat. Koittaa kuitenkin ajatella positiivisesti. Porsasmainen hikoilu on taas ohi ja saa verhoutua paksuihin vaatekerroksiin. Hamstrata erilaisia huiveja. Haistella kirpeää syysilmaa, jossa voi taas tuulettaa petivaatteita. Siis niin, että ne todella tuntuvat tuulettuneilta. Viileisiin petivaatteisiin sujahtaminen on ehkä ”parasta evö” -listan top kympissä.

Yksi ehdottoman positiivinen syysasia on kuistilla oleilu. Kesäisin kuisti muistuttaa lämpötilaltaan lähinnä pallogrillin hiillosta, joten siinä vähemmän tulee aikaa vietettyä. Syysiltoina on ihana kääriytyä vilttiin, sytytellä kynttilät ja juoda kupillinen teetä. (koitin välttää kirjoittamasta viinilasillisesta mitään, etten vaikuta ihan juopolta jo, mutta kyllä mä nyt mieluummin sitä punkkua silti siemasen, ku jotain teetä…)

Syksyssä on kivaa myös sadonkorjuu. Jopa tällästen epäpuutarhureiden puut notkuu omenoista, äiti kiikuttaa ihania sipuleita ja sieniä. Kurpitsat käy niin ruokiin, kuin sisustukseenkin. Kuten myös kaalit. Mulle kieltämättä hieman naurettiin, kun torilla ilmoitin ostavani pari ”sisustuskyssäkaalia”. Mutta kun ne on nättejä!

Flunssa alkaa olla parin päivän kunnon levon jälkeen paremmalla puolen. Viikonloppukin edessä. Ei tässä hassummat oltavat ole. 🙂

-Päivi-