Valmiina ollaan!

Reput ja penaalit. Kynät, kumit, viivottimet. Todistukset nimmareineen. Kontaktimuovirulla.

Huomenna alkaa arki. Tänä vuonna koulujen alku tuntuu lähinnä helpottavalta, ei niinkään haikealta. Taas yksi pitkä kesäloma saatiin jotenkuten hoidettua, lapset ei kuolleet nälkään, eikä repineet toisiltaan (kaikkia) hiuksia päästä oltuaan monta viikkoa päivät kaksin. Kumarran perusopetuksen suuntaan lämpimästä kouluruoasta ja kouluterveydenhuollosta. Jokailtainen ”mitäs noi huomenna syö” -paniikki väistyy ”onks noilla huomenna liikuntaa” -paniikin tieltä. Onneksi tässä on muutaman viikon pehmeä lasku ennen hardcorearkirytinää ja harrastuksia.

Mun ensimmäinen lomapäivä sujahti sukkelasti arkeenpaluusiivouksessa. Lapset nukkuvat taas omissa huoneissaan, tavarat ovat suunnilleen siellä, mihin kuuluvat ja ruokaviikko korkattiin kaikkien arkiruokien äidillä; makaronilaatikolla.

Kuopuksen eskarin aloitus tuntuu myös kovin arkiselta. Aamulla talsitaan samaan tuttuun päiväkotiin, ainoastaan osasto vaihtuu. Säästelen haikeuteni ensi syksyyn. Nyt jatketaan arkea suunnilleen siitä, mihin keväällä jäätiin. Alotetaan vitonen ja kakkosluokka. Edetään läksykriisistä toiseen, niinkuin ennenkin.

Mun kaasujalka ei vielä paina mitään muuta, kuin kengänpohjaa, mutta muistattehan kaikki ajella rauhallisesti, pieniä koululaisia varoen. Yksikin onnettomuus on liikaa.

Vielä tähän syyskauden alkuun sopiva linkkivinkki. Näillä perusjutuilla homma sujuu… ainakin toisinaan.

Ihanaa arkea kaikille!

-Päivi-

Kesälomapalapeli.

Pitkä kesälomakin voi toisinaan muodostua ongelmalliseksi. Ei toki minulla. Vaan noilla koululaisilla. Ei varmaan olla ainoita vanhempia, jotka repii tukkaa päästä miettiessään kenen kumminkaimannaapurinvillen nurkkiin muksuja mikäkin viikko ängetään. Ilmeisen suosittu käytäntö on vanhempien peräkkäiset lomat, jolloin koululaisen ei tarvitse olla juurikaan yksin, mutta perheellä ei näin ollen ole välttämättä yhtään yhteistä lomaa. On leirejä ja kerhoja (jos sattuu olemaan niiden onnekkaiden joukossa, jotka mukaan mahtuvat), on mummuloita ja sukulaisia. Joka tapauksessa kivasta pitkästä kesälomasta sukeutuu useille perheille ahdistava logistinen palapeli, jonka jälkeen palaakin jo mielellään syksyllä töihin ja arkeen.

Me kuulutaan tänä kesänä siihen joukkoon, joilla ei juurikaan lomia ole. Miehelle on ehtinyt kertyä pari viikkoa, minä aloitin työni niin äskettäin, että nautiskelen kesästä aivan jossain muualla, kuin laitumilla. Lomaileva koululainen on ”jo” kolmasluokkalainen, joka onneksi viihtyy hyvin yksikseen ja kavereiden kanssa ja pappakin asuu ihan naapurissa.

Ensi kesänä ongelma onkin jo uudenlainen, kun koululaisia on kaksi, joista toinen on pieni ekaluokkalainen. Tietysti toivoa sopii, että silloin meillä molemmilla vanhemmilla on myös kertynyt vähän enemmän lomaa, kuin viikko tai kaksi.

Miten teillä on hoidettu kesälomapalapeli? Auttavatko isovanhemmat, kummit tai ystävät? Pidättekö lomia peräkkäin tai jopa palkatonta? Onko lapset ilmoitettu kesäkerhoihin tai -leireille? Vai joko muksut pärjää keskenään?

-Päivi-