Nakit ja smutsig, eli siivouspäivä

Aihehan on yhtä kiehtova, kuin mummon puuterinväriset flanellikalsarit, mutta aion tarttua siihen silti. Siivoaminen. Yh.

Meillä on aina siivottu silleen ”tarpeen mukaan”, eli siinä vaiheessa kun alkaa rojut ja roskat nyppiä. Viimeisinä vuosina vauhti on ollut töiden ja kaiken muun hössötyksen ansiosta niin kova, että kodinhuoltohommat on selkeästi olleet niitä, joista on tingitty. Ylipäänsä kotona ehditään olla aika vähän ja asioita on vaan pakko priorisoida. Perushommat, kuten tiski- ja pyykkikonehommat tulee hoidettua, muut saa jäädä odottamaan vapaata.

Kuitenkin mukavuudenhaluisena ihmisenä viettäisin vapaapäivät mieluummin tehden jotain aivan muuta, kuin pölypussia täyttäen. Viime syksynä sain mielestäni loistavan idean; siivouspäivä torstaiksi! Juuri sopivasti ennen viikonloppua, jolloin kultaakin kalliimmat vapaapäivät eivät tuhraannu pölyrätin pyörittelyyn. Joka viikko samana päivänä, jotta kaikki osaavat ajoissa asennoitua. Kaukaa viisaana valmistautumisen voi aloittaa jo keskiviikkona, jolloin varsinaiseksi siivouspäiväksi jäisikin vain varsinaiset pölynpoistajaiset, kun edellisenä päivänä on kamat raivattu pois alta. Kaikilla oli omat duuninsa; mies heilui imurin varressa, minä järjestin, luuttusin, pyyhin pölyt, pesin vessat. Muksut siivosivat omat huoneensa.

Idea oli tosiaan loistava. Niin myös toteutus. Niin kauan, kuin sitä kesti. Pikkuhiljaa alettiin sluibailla. Torstaille tulikin ohjelmaa. Annettiin toisillemme lupa siirtää siivous seuraavaan päivään, jolloin tehtiinkin enää Uskolan taloudessa kuuluisa ”pikaimurointi”. Teatteriharjoitusten pätkähtäessä toden teolla päälle, homma koki täydellisen hajoamisen. Siivouspäivä katosi viikko-ohjelmistosta. Eikä ole sen koommin paluuta tehnyt.

freddie

Nyt tahtoisin palauttaa tuon tehotorstain ohjelmistoon. Tai saada kasaan edes jonkinlaisen vakisiivoushetken viikottain. Paikat pysyy huomattavasti paremmassa ojennuksessa, kun siivous on ikäänkuin merkattuna kalenteriin. Mutta miten pitää kiinni viikkosiivouksesta ilman, että kohta taas yhteisymmärryksessä lipsutaan?

Nyt ihan muina mummoina kysyn teiltä, miten teillä siivotaan? Kuka tekee mitä, koska, miten ja millä?

Ja vielä erityisen mielellään jos jaatte kaikki ihan parhaat siivousvinkkinne, liittyi niihin sitten ruokasooda, sitruunamehu tai raaka peruna.

Ja eikun marttailemaan!

-Päivi-

kuva lainattu täältä

Mainokset

Mämmikahvit ja pääsiäiskävely

Keski-ikä on saapunut Uskolaan! Mieheni lanseerasi jo viime vuonna pääsiäisen aikaan upeat tuulipukujen kahinaa havisevat termit ”mämmikahvit” ja ”pääsiäiskävely”. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, tietenkin. Ensin juodaan oikein hövelit mämmikahvit (etäistä sukua vaalikahveille), jonka jälkeen lähdetään yhdessä sulattelemaan mämmin aikaansaamia turvotuksia leppoisalle pääsiäiskävelylle.

No, vielä ei olla ehditty tämän pääsiäisen aikana toteuttaa kumpaakaan, lähinnä siivouksen merkeissä on mennyt tämä perjantai. Pääsiäisen laittoon tai koristeluihin käytettiin tänäkin vuonna hyvin vähän aikaa ja energiaa, tulppaanit ja kitukasvuiset rairuohot saavat luvan tuoda fiilistä.

bäsne 001

bäsne 004

bäsne 005

Kuopus tosin pääsi toteuttamaan itseään, kun hänelle annettiin vapaat kädet koristelun suhteen. Pääsiäismunia löytyikin roikkumasta lähes jokaisesta kahvasta ja mm. värttinästä. Aika liikkistä.

bäsne 007

Pyhien vietto jatkuu täällä siis leppoisasti. Minä käväsen huomenna töissä, mutta onneksi saan jatkaa lomailua kuitenkin vielä pari päivää sen jälkeen. Yläkerrasta kuuluu etäisesti remontin alkua muistuttavia ääniä, kun isä ja tytär kiistelevät tavaroiden sijoituspaikoista. Purkaminen on siis alkanut!

Pääsiäisen aikana blogiin on tulossa vielä mm. ne asukuvat (omg, mitä otoksia!!) ja asiaa kirjaprojektista, jossa sain kunnian olla mukana. Tottakai yksi kirja arvotaan myös täällä blogissa. Pysykäähän langoilla, siis!

Nyt kuitenkin meinaan kunnioittaa perinteitä ja leipoa sitruunatorttua. Ohje löytyy täältä.

Oikein leppoisaa pääsiäistä kaikille!

-Päivi-

Remppamietteitä; esiteinin huone

Me ollaan asutettu Uskolan nurkkia kohta neljä vuotta. Ja tuo sama aika rypistetty remonttia. Koko ajan on joku kohta työn alla, tai ainakin suunnitteilla ihankohtsillään alkavaksi. Ei sillä, hyvällä mallillahan me jo ollaan. Alakerta on jo niinkin valmis, että joitain paikkoja tekee mieli jo muutella ensimmäiseltä remppakierrokselta. Vessan tapetti jo vaihtui, salin tapetti saa kyytiä seuraavaksi…

Kokonaan remontoimatta on enää yläkerran käytävä, sekin oikeastaan vain lattian ja yhden seinän osalta, esikoisen huone ja kylppäri. Tytön huone luonnollisesti vuorossa seuraavana, tällä hetkellä koppi on aika kamalassa kunnossa…

Tällä hetkellä huoneen lattiassa on, varmaan aikalailla Uskolan emännän ikäinen muovimatto, katto henkii mökkitunnelmaa mäntyisenä ja seinillä kuluneet, kamalat, yli kolmekymmentä vuotta vanhat tapetit. Edellinen asukas on aikanaan puhkonut huoneen seinään reiän, ilmeisesti aikeena on ollut tehdä siihen vaatekaappi, mutta toteutus on jäänyt hieman kesken ja säilytystila on ovelasti ”piilotettu” rullaverhon taakse. Lisäksi huoneessa on perinteiset vaatekaapit, nekin kultaiselta 80-luvulta.

Varoitus! Seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita!

Lipsilin huone ennen 002

Lipsilin huone ennen 001

Lipsilin huone ennen 004

Lipsilin huone ennen 003

Lipsilin huone ennen 005

Huoneen tuleva ulkoasu on pohdituttanut jo pidemmän aikaa. Huoneessa asustava neito kun on tuollaisessa herkässä, kohta 11-vuoden iässä, eikä oikein tiedä, onko lintu vai kala. Iso vai pieni. Kun toisaalta leikkii vielä päivät pitkät Monster High -nukeilla ja toisaalta pohtii pienessä mielessään maailman isoja asioita. Silloin ei ole helppo päättää, mitä haluaa.

Mietintä kohdistui ennen kaikkea tapettiin, lattia- ja kattovärit kun määräytyvät muuallakin talossa olevien värien mukaan. Olen kieltämättä joutunut käyttämään kaikki äidillisen lempeät manipulointikeinoni seinien sävyjen kanssa. Tyttö tykkää väreistä, kuten tuon ikäisten kuuluukin, toisaalta me vanhemmat halutaan tapetti, jota ei heti vuoden kuluttua tarvitsisi vaihtaa. Niinpä lopulta päädyttiin, yhteistuumin, ehkä tylsään, mutta tyylikkääseen musta-valko-harmaaseen linjaan. Sisustuksessa voidaankin sitten käyttää värejä niin paljon, kuin tyttö vain haluaa.

Vaikka yleisesti ottaen en oikein lämpene tehosteseinä-ajatteluun tälläisissa vanhoissa taloissa, tässä yhdessä huoneessa ollaan siihen ratkaisuun kuitenkin päätymässä. Päätyseinän tapetiksi valikoitui Boråsin kaupunkiaiheinen Borosan 39135 ja muihin seiniin joku sävyihin sopiva vaalea, mutta raikas harmaa, kuten Eco Decoraman 4148.

Lattian sävy siis meillä kaikissa lattioissa vaalea siniharmaa Tikkurilan H499. Katot valkoiset.

Tuplatapsu vielä

liukulakanat

kollaaashkollaasi

Jep. Mä olen innostunut keltaisesta. Jostain syystä epäilen, että huoneen tehosteväriksi sitä ei lopulta asukkaan itsensä toimesta hyväksytä, mutta ajattelin yrittää kuitenkin. Ylipäänsä alan olla kyllästynyt liikoihin koukeroihin ja maalaisromantiikkaan. Pehmeitä linjoja ja vanhaan taloon sopivaa tehdään edelleen, mutta selkeyttä kaipaan kovasti. Kuten ehkä kollaaseistakin näkyy.

Suunnitelmat alkaa olla siis ihan mukavasti hallussa. Toteutus jää nyt riippumaan luonnollisesti a.) finanssista ja b.) ajasta. Joo ja c.) jaksamisesta.

Mitä mieltä olette suunnitelmista? Uppooko harmaan sävyt ja musta-valkoisuus? Entä tuo raikas, mutta niin ristiriitainen keltainen?

-Päivi-

Kollaasien kuvat http://www.borastapeter.se/fi

http://www.eco.se/fi

http://www.ikea.fi

http://www.jotex.fi

Pitäis. Haluis. Mut löysäis.

Mutseilla joskus kiristyy. Mulla ainakin. Milloin syynä on eteiseen räjähtänyt ulkovaate- ja koulukamakasa, milloin keittiöön pamahtanut tiski- ja ruoantähdevuori. Usein ärsyttää miesten uskomaton kyky olla häiriintymättä edellämainituista asioista, mutta toisaalta noista ukkeleista voisi ottaa toisinaan vähän malliakin. Pakkoko meidän aina on pingottaa.

En usko, että olen ainut äiti-ihminen, jonka pää on alituisessa käymistilassa. Päivittäisten kotiaskareiden lisäksi päänvaivaa ja sitä jeevelin huonoa omaatuntoa aiheuttavat pesemättömät keittiön kaapit ja pieniksi käyneiden lastenvaatteiden lojuminen vaatekaapin perällä. Ku pitäis ja pitäis.

Mulla on nyt edessä pari arkivapaata. Mun pitäis:

– kerätä ne pienet lastenvaatteet ja laittaa myyntiin

– pestä sohvan- ja tyynynpäällisiä

– siivota keittiön kaapit

– pestä lattiat

– kaivaa kamaa kirppikselle

Voisin:

– käydä lenkillä

– värjätä hiukset

– leipoa sämpylöitä

– pestä ruokasalin verhot

– öljytä keittiön puutasot

– kutoa niitä sukkia…

Taidan:

– nukkua pitkään

– napata kiharapilven kainaloon

– lukea kirjaa

– leipoa mokkapaloja

– suunnitella remonttia

– juoda aamukahvia… pitkään

– sisustaa

olkkari 007

– ja hei, katsoa takamus homeessa olympialaisia!

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vakuuttuneempi olen siitä, ettei taivaspaikka huonone yhtään, vaikka toisinaan ottaa ihan rennosti eikä nipota turhia. Ja sitäpaitsi, äitiyteen kuuluu vakiona päivittäinen pyykki- ja tiskikoneellinen, sekä yleisen järjestyksen hallinta. Eikös sen kuulu riittää, varsinkin näin pimeään talviaikaan? Ollaan reippaita sit taas keväällä. Tai kesällä. Tai sit ku lapset muuttaa kotoa. No eläkkeellä.

No kui vaan! Mutta rentoillaan kuitenkin. Ei tee huonoa kellekään.

Osaatko sinä olla vapaapäivänä vapaalla, vai rypistätkö kaikki rästiin jääneet kotihommat kerralla kuosiin?

-Päivi-

 

Uskolako se siellä?

Hei hei hei! Tulin vaan nopeasti vinkkaamaan, että valtakunnan kuumimmat böönat, eli Vappu Pimiä ja mää, ollaan uusimmassa Kaksplussassa! (tää oli nyt sitä huumoria, en siis todellisuudessa pidä itseäni valtakunnan kuumimpana böönana. mut ehkä toisiks)

Aukeaman mittaisen Kodin Risteys -jutun voit siis lukaista uusimmasta lehdestä. Valokuvaaja Pasi Leino piipahti meillä kesällä ja otti aimo läjän ihania kuvia. Ihan muutama otos on päätynyt lehteen, aika hassua nähdä nämä omat nurkat tuolviisiin paperille painettuna.

kaksplus 005

Nyt siis kipin kapin lehtikioskille, jos Kaksplussaa ei laatikkoon asti jaeta! Ja kerrottehan mulle, millaselta juttu teidän mielestä näytti?

-Päivi-

P.S. Kiitos ihan mielettömästi kannustavista ja kauniista sanoista eilisen postauksen aiheuttaman kalabaliikin tiimoilta. Olette parhaita!

Äidin vapaapäivä.

Koska teen nykyisin 4-päiväistä työviikkoa (suosittelen jokaiselle äidille, jos vaan mahdollista!) ja toisinaan myös lauantaitöitä, saan nauttia ihanista arkivapaista. Rento tiistainen vapaapäivä alkaa hitaasti heräillen, kun mies ja isommat lapset ovat jo hipsineet kouluun. Pienin kiharapää kömpii viereen ja painaa vielä unisen vartalonsa kylkeen kiinni. Halitaan ja heräillään rauhassa. Kikatellaan ja ihmetellään yhdessä lastenohjelmaa, jonka aiheena on dinosauruksen kakka.

Kömmitään yhdessä keittiöön, sytytetään kynttilät ja tehdään aamiaista. Syödään rauhassa, mietitään päivän ohjelmaa. Ulkoilua, ehkä kirjastoon? Leivottaisko mustikkapiirakka?

No joo… IN MY DREAMS!

Todellisuudessa herään heti puoliseiska esikoisen norsun askeliin portaissa. Jos tämän jälkeen vielä torkahdankin hetkeksi, viimeisetkin unihiekan rippeet kaikkoavat viimeistään neidin vaatetukseen liittyvien kynnyskysymysten aiheuttamaan kiljuntaan ja ovien paiskomiseen. Makuuhuoneen ovi avataan kymmenisen kertaa, koska seitsemältä aamulla on hyvä tarkistaa, että muistaahan äiti ne torstaiset halloween-juhlat. Vastaan unen keskeltä joojoo, vaikkei todellisuudessa ole taaskaan mitään hajua, mistä mahtavat puhua. Ja voin tässä ja nyt jo luvata keskiviikkoyönä leikkaavani lakanaan päänreikää, kun piti se naamiaisasu hommata…

Keskimmäinen ei saa leipäpussia auki ja kuopus kiukuttelee sukkahousuista. Nousen, ähellän itseni keittiöön avaamaan pussin ja ärähdän pienimmälle jotain kitinästä. Hän heittäytyy. Koska tytöt voi.

Mies on ilmeisesti jossain välissä lähtenyt töihin. Tai sit se on vessassa. Ei näy, ei kuulu. Luotan kuitenkin, että tallessa on. Vapaapäivän ohjelma alkaa valjeta minulle pikkuhiljaa, kun saan silmäni kunnolla auki… Taloudenhoitajakeiju on unohtanut käydä yöllä!

aamukamala 002

aamukamala 003

aamukamala 006

Ei auta kuin huokaista (ja päästää hampaiden välistä muutama tukahdutettu perkele) ja aloittaa tiskeistä. Ehkä mä vaan odotan näiltä muilta liikaa. Niinku että vois laittaa tavarat takaisin paikoilleen. Koska onhan se nyt rankkaa lapsille. Ja miehille.

Oikeesti luulen, että mua ahdistaa tämä kaaos nyt erityisesti, koska tältä mun päässäkin tuntuu tällä hetkellä. Asioita on valtavasti, nappuloita on liikaa, enkä saa niitä järjestykseen. Haluaisin olla se, joka ohjailee sitä päässä vyöryvää massaa, enkä se, joka räpiköi hädissään vastavirtaan saaden vain toisinaan päänsä hetkeksi pinnalle.

Harjoitukset jatkuvat. Jospa ensin raivaan kodin edes näennäisesti siistiksi ja vasta sitten koitan keskittyä pääni sisällä harottaviin nippeleihin. Ja koitan muistaa painaa hiukan jarruakin välillä. Ihan itseni takia.

-Päivi-

 

Keltaista, mustaa… syksyä.

Pohdittiin eräs päivä töissä, että sisustaminen on varmaan jonkin verran muuttunut meidän lapsuudesta. Vielä 90 -luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus vaihtaa jouluksi niin matot, kuin verhotkin, liinoista puhumattakaan. Oli kesäverhot, syysmatot, pääsiäisliinat. Mä koitin pitää vielä jonkin aikaa ensimmäisessä omassa kodissani näitä perinteitä yllä. Lopulta lasten ja kiireen myötä juhlapyhien sisustelukin muutti muotoaan. Edelleen pyrin pienillä jutuilla muuttamaan kodin tunnelmia vuodenaikojen mukaan, mutta mitään niin suureellista en enää harrasta, kuin ennen. Nyt riittää muutama uusi tyyny, kukat, kynttilät ja vaikkapa nyt koristekurpitsat. Mattojakin vaihtelen toisinaan. Se tosin tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi silloin tällöin pestäkin…

Syyskotia varten ei kuitenkaan mattoja vaihdettu. Piensisustusta hiukan päivitin ja hommasin sohvalle keltaiset tyynyt. Keltaista on selkeästi nyt tulossa enemmän sisustukseen, niin tapetteihin, kuin piensisustukseenkin. Erityisesti eri keltaisten ja harmaan liittoa. Ei lainkaan hassumpi yhdistelmä, kun hetken totuttelee.

markkinat 050

kaksari

markkinat 053

markkinat 066

syyskeltainen 004

syyskeltainen 006

syyskeltainen 008

syyskeltainen 012

syyskeltainen 032

kahdet

syyskeltainen 037

syyskeltainen 040

Keltaista, mustaa, teetä ja sympatiaa… Näitä ovat Uskolan syyseväät. Niin ja pitkä pinna. Viikonloppuna otetuista kuvista on taas vähän lookki muuttunut. Noin 78 muovisotilasta, 7 sukkaa ja yhdet värikynät löytyis noin alkuun tuosta lattialta. Aijjjettä.

Mites teillä, vaikuttaako vuodenajat tai juhlapyhät sisustukseen?

-Päivi-

Pätkän huone, ennen – jälkeen.

Pojan huoneen remontti valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta huomasin, että lupaamani before/after -kuvat on vielä laittamatta! Nyt siis pikana korjaamaan tilanne.

Ennen -kuvat on napattu kaappien tyhjennyksen hetkellä, joten ihan noin kaamean sekaiselta siellä ei (ihan) aina näyttänyt. Mutta tuollainen hyvin kasarihenkinen ryjähuone se oli. Ahdas, tumma ja ruma.

kirjeet 009

kirjeet 008

kirjeet 006

Remontissa siis vaihdettiin muovimatto lautalattiaan, maalattiin katto ja vaihdettiin tapetit. Myös vanha vaatekaappi purettiin uuden tieltä. Pintahommia, siis. Lattian vaihto se noista työläin taisi olla. Tai mistäs minä tietäisin, kun toimin pääasiassa työnjohtajana. 😉

kuvauspäivä nro 2 048

kuvauspäivä nro 2 050

kaks.

cats

kuvauspäivä nro 2 053

kuvauspäivä nro 2 057

kuvauspäivä nro 2 059

kuvauspäivä nro 2 064

Halusin huoneeseen raikkautta ja poikamaista väriä. Olen aika tyytyväinen valittuun tapettiin, kirkkaat värit, varsinkin vihreä, kun ovat pojankin mieleen. Tapetti löytyi Sandbergilta. Lattiassa sävynä Tikkurilan H499. Suurin osa kalusteista ruotsalaiselta huonekalujätiltä. Kattovalaisin paikallisesta sisustuspuoti Gistusta. Pöytävalaisin Jyskistä. Legotaulut askarreltiin ihan liimaamalla ukkelit suoraan kehyksen lasiin. Erikeeper käy. 🙂

Jonkin asteinen remppakrapula taitaa olla valloillaan, kun vielä ei innosta aloittaa uutta huonetta… vaikka esiteini kolmesti päivässä tiedusteleekin, joko hänelle on löytynyt sopivat tapetit. Ehkä kuitenkin annetaan finanssipuolenkin hieman tasaantua edellisistä rempoista, ennen kuin hypätään taas seuraavaan.

Nyt hyppään kuitenkin Mark Darcyn kainaloon. Ihana Bridget Jones. Ja ihan pieni pala suklaata. 😉

-Päivi-

Merkityksellinen.

Edellisen postauksen ullakolta löytynyt rakkauskirje lämmittää mieltä edelleen. Nuo kuluneet paperinpalat ovat osa tämän talon, ja nyt meidänkin, historiaa ja tulevat pääsemään kunniapaikalle kehyksiin. Aikanaan, kunhan olen saanut ensin unelmoiden hypistellä niitä tarpeeksi.

Meillä on aika vähän tauluja seinillä noin muuten. Olen aika tarkka siitä, minkä vuoksi tapetteihin reikiä turmellaan. Haluan, että kehyksiin pääsevät dokumentit ja kuvat olisivat jotenkin merkityksellisiä. Että niissä on joku pointti, juuri meidän perheelle tärkeä. Salissa yksi merkityksetön nuotisto seinää koristaa, enkä ole siihen lainkaan tyytyväinen… Siitä kun puuttuu se jokin. Se pointti.

Yksi kuva meillä sen sijaan on ollut seinällä aina, ensimmäisestä yhteisestä kodista lähtien. Hassu, pieneen paperinpalaan lukion ruotsintunnilla raapustettu kuva. Ahtaissa vuokrakopeissa asuessamme tämä muistutti aina siitä yhteisestä unelmasta. Nyt voisi jo ajatella, että kuvaan piirtyi jo tuolloin vuosituhannen vaihteessa Uskola.

piirustus 001

piirustus 003

piirustus 006

Tuskin edes itse taiteilija muistaa tällaista piirtäneensä, mutta meille tämä on tärkeä. Kiitos Anna!

-Päivi-

Sunnuntain sulot.

Olin varautunut viettämään tämän sunnuntain tiukasti sängyn pohjalla Madden häiden uusintoja katsellen ja päänsärkyä voivotellen, eilen meni kuitenkin aamuyön tunneille paikallisilla kesäfestareilla. Päivän reippaus onkin siis tullut positiivisena yllätyksenä! Tosin reippaudella tarkoitetaan tässä kohtaa kaikkea tuon oletetun makoilun ylittämää aktiivisuutta.

Pientä järjestelyä ja siivoilua, mustikkapiirakan leivontaa ja grillailua, kahvivieraita ja remontin suunnittelua. Oleilua yhdessä. Monin tavoin raskaan kevään jälkeen tänään on pitkästä aikaa onnellinen olo. Se on iso juttu.

kesäkuun sunnuntai 001

kesäkuun sunnuntai 005

kesäkuun sunnuntai 006

kesäkuun sunnuntai 008

kesäkuun sunnuntai 010

kesäkuun sunnuntai 017

Mustikkapiirakka valmistui takuuvarmalla pikareseptillä, joka löytyy täältä. Hyvä, helppo ja nopea ohje, suosittelen!

Nyt on aika startata pojan huoneen remontti. VIHDOIN! Visiot on jo selkeinä mielessä, toivottavasti toteutusvaiheessa ei ilmene mitään pahoja ylläreitä… Purkaminen alkaa… än… yy… tee… NYT!

Suloista sunnuntai-iltaa!

-Päivi-