”Voidaaks paistaa lättyi?” aka. ”Saadaaks polttaa talo?”

Sain kesken työpäivän puhelun esikoiselta.

”Ollaan kavereitten kans meillä. Voidaanks paistaa lättyi?”

Kannustavana, spontaaniuteen ja luovuuteen rohkaisevana vanhempana vastasin tietenkin välittömästi ”KYLLÄ!”.

Paitsi että en vastannu.

Parissa sekunnissa sieluni harmaakaihiseen silmään piirtyi kuva keittiön tapetteihin sotketuista kananmunista, koko huoneeseen pöllyävistä jauhoista ja järkyttävistä rasvaroiskeista. Lopulta paistohomma olisi kuitenkin päätynyt koko töllin palamiseen. Joten kielsin. Sain kuulla olevani tyhmä. Kielsin uudestaan. Olin jo idiootti.

Hetki puhelun jälkeen alkoi mietityttää. Olinko mä nyt ihan kalkkis, vanhanaikainen ja epäreilu, kun en luottanut tyttäreeni. Teinhän mäkin ton ikäsenä jo kaikkea makkarakastikkeesta sämpylöihin. Millä oikeudella mä nyt sitten kielsin?

No vanhemman oikeudella tietenkin. Tyttö kun ei ole osoittanut minkään valtakunnan kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan, joten ehkä syystäkin parempi kerrata sitä hellan käyttöä ensin yhdessä. Ja toisaalta varmaan myös korkea aika. Tällä menolla muijasta kasvaa aikuinen, joka ostaa kaurapuuronkin valmiina.

Mitä sä olisit tehnyt? Tai mitä teidän muiden 11-12 ikäiset muksut osaa keittiössä? Onko langoilla juniormaastötseffejä, vai tollasta onnettomampaa ”leikkaanleipääkäytänmikroojaosaantehänuudeleita” -osastoo?

-Päivi-

 

Hedelmäinen illanistujais-salaatti

Myönnän. En ole edes käväissyt blogissa lähes viiteen päivään. Olen lomaillut. Tai ihan vaan elänyt. Lapset pääsivät lopulta tiistaina mummulaan, joten me ollaan miehen kanssa vietetty todellista laatuaikaa kaksin. Harvinaista ja todella kallisarvoista. Aika mukava huomata, että ei sitä turhaan yhdessä olla. Viihdytään toistemme seurassa edelleen mahdottoman hyvin, vaikka joskus arjen keskellä meinaakin unohtua, mitä siinä toisessa muka ikinä on nähnyt.

Mutta asiaan! Viime perjantain grillibileisiin sain tehtäväksi tuoda jonkun salaatin. Mietintämyssyssä visersi lähinnä tyhjien aivosolujen aaria, kun koitin miettiä, mitä uutta keksisin. Ettei aina sitä perinteistä kana-fetaa, vaikka hyvää onkin.

Lopulta sain idean ilmakuivatusta kinkusta. Hedelmiä. Ja joku juusto. Siitä se ajatus sitten lähti. Ja koska salaatti sai kovasti kiitosta ja siitä pidin hirmuisesti itsekin, ajattelin jakaa ohjeen myös teidän kanssanne! Ihanteellinen tyttöjen tapas-henkiseen iltaan tai juurikin grillattavien kaveriksi. Ja viinillähän tämä alas huuhdotaan, naturally.

Hedelmäinen salaatti ilmakuivatulla kinkulla ja brie-juustolla

Tarvitset:

– erilaisia salaatteja (esim. tammenlehtisalaatti ja jääsalaatti)

– viinirypäleitä

– kurkkua

– hunajamelonia

– 2 isoa nektariinia

– 1 pkt ilmakuivattua kinkkua

– 200g kypsää brie-juustoa

– mansikoita

– balsamico-siirappia

Valmista salaattipohja repimällä salaatinlehdet kulhoon ja sekoittamalla siihen puolitetut rypäleet ja pilkotut kurkut. Viipaloi hunajameloni ohuiksi siivuiksi ja nektariini reiluiksi paloiksi. Viipaloi kinkku sopiviksi siivuiksi ja rullaa ”ruusukkeiksi”. Leikkaa juusto reiluiksi lohkoiksi ja puolita mansikat.

Asettele salaattipohjan päälle meloni ja nektariini. Lisää ruusukkeet nätisti ja tuikkaa juustonpala jokaiseen mahdolliseen koloon. Vippaa päälle muutama mansikka. Voit maustaa salaatin jo tässä vaiheessa basamicolla tai jättää kastikkeen jokaisen ruokailijan omaan harkintaan.

Päälle olisi voinut vielä ripotella kourallisen pähkinöitä, mutta ne jäi nyt uupumaan. Joku pehmeä leipä tämän kaveriksi. Ja hyvä viini. Huonokin käy, kunhan on sopivan viileää. 😉

———————

Me katkaistiin nyt melkein viikon jatkunut ulkonasyömisputki tällä salaatilla. Toimii!

Kokeile toki! Aurinkoista viikonloppua!

-Päivi-

(jolla on jo ihan mahdoton ikävä tenavia…)

Kesän paras keitto!

Tästä voi tietysti olla montaa mieltä. Hyvin tehty, kermalla ja voilla hauduteltu lohisoppa on varmasti monen soppasuosikki läpi vuoden, mutta minun ehdoton kesäinen lempikeittoni on, kuten nimikin jo kertoo: KESÄKEITTO!

Tiedän kyllä varsin hyvin, että pelkkä kyseisen sopan ajatteleminen saa monella aikaan kylmät väreet. Keitettyjä kasviksia ja lämmintä maitoa. Yök. Mutta mä olen aina tykännyt. Vielä kun löysin muutama vuosi sitten aivan ehdottoman hyvän ohjeen kyseisen keiton valmistukseen, on tästä tullut mun kesäsuosikkini numero 1. Ja kyllä, ihan koko kattilallisen saan syödä ylhäisessä yksinäisyydessäni, perheen muut jäsenet eivät tähän suostu koskemaan. Ihme niuhoja.

Jos siis olet kesäkeiton ystävä, suosittelen kokeilemaan myös tätä versiota.

—————————

Juustoinen kesäkeitto

n. 5 perunaa (pieniä uusia pottuja reilummin)

1 pieni kukkakaali

4 porkkanaa

pari kourallista herneitä (mieluiten tuoreita)

n. 1 l vettä

suolaa

200 g Koskenlaskija-juustoa

kevätsipulin varsia/ruohosipulia

Rapsuttele/kuori perunat ja porkkanat puhtaiksi ja pilko sopiviksi. Lisää paloiteltu kukkakaali, vesi ja suola. Kiehauta melkein kypsiksi. Lisää herneet ja pilkottu juusto vähitellen sulamaan liemeen. Halutessaan osan vedestä voi tässä vaiheessa korvata maidolla.

Lisää muutama rouhaisu mustapippuria, leikatut sipulit ja halutessasi reilu pala voita. Nautiskele kylmän maidon ja tuoreen ruisleivän kera.

—————————

Onko langoilla muita kesäkeiton ystäviä?

-Päivi-

Helppo kasvis-vuohenjuustopiiras

Suurena suolaisten piiraiden ystävänä olen usein vapaaehtoinen leipomaan jonkin piirakan, jos vaikkapa illanistujaiset sellaisen vaatii. Helposti tulee pyöriteltyä samoja ohjeita, toisinaan onneksi muistaa loistavan ohjeen pidemmänkin ajan takaa. Tämän reseptin sain aikanaan ”mammakaverilta”, johon tutustuin keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Nelihenkinen, saman ikäisten vauvojen äitiporukkamme kokoontui tasaisin väliajoin herkkujen ja jutustelun merkeissä. Tuntuu aika hurjalta, että nuo meidän vaippahousut ovatkin jo kouluikäisiä…

No, asiaan. Uudeksi vuodeksi tein pitkästä aikaa tätä piirakkaa. Ei lainkaan hassumpi setti!

Kasvis-vuohenjuustopiiras

1 valmispiirakkataikina (ainakin Sunnuntailta löytyy)

pestoa

vajaa rasia kirsikkatomaatteja

1-2 punasipulia

parsakaalin nuppuja

pötkö vuohenjuustoa

rouhaisu suolaa ja pippuria

oliiviöljyä

Anna pohjan sulaa paketissa neuvottu aika ja kauli se sopivaksi pyöreään piirasvuokaan.

Keitä parsakaalin nuppuja suolavedessä muutama minuutti. Puolita kirsikkatomaatit ja leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä reilu kerros pestoa piiraspohjalle ja reunoille. Asettele päälle parsakaalit, tomaatit ja sipulit. Murustele päälle vuohenjuusto ja mausta. Pirskottele koko komeuden ylle oliiviöljyä ja tökkää uuniin. 200 C ja 20-30 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat.

Valamis.

——-

Kuten kuvista näkyy, mulla oli reipas apulainen. Siihen asti, kunnes piirakkaa olisi pitänyt maistaa. Sehän ei käynyt, koska: parsa – yök, pesto – häh?, sipuli – yrjö. No, jäipähän enemmän meille.

Ja voi damn, nyt alko tehdä aivan simona mieli tätä! Kuka tekee, että mä voin tulla kylään?! 😀

-Päivi-

Pikainen joulunalusmoi bataateilla.

Mä alotan varmaan jokaisen postauksen samalla tavalla, mutta hyvänen aika, mihin tää aika on taas kadonnut?! Jouluun on (ainakin lasten laskujen mukaan) enää viisi yötä. Jestakset sentään, kun olis taas kovasti puuhaa. Taidan jälleen eniten odottaa aatonaattoiltaa, talon hiljaisuutta, kinkun ja kuusen tuoksua ja rauhassa nautittua viinilasillista.

Siihen asti painetaan kuitenkin täysillä vielä töitä ja nyitään jouluhommia kasaan. Joulunpyhinä aiotaankin vaan rentoilla. Stressi loppukoon maanantaina. Viimeistään.

Jouluruokien suhteen päästään onneksi tänä vuonna erityisen helpolla. Äitini on luvannut paistaa laatikot ja limpun, savukala kiikutetaan pöytäämme tätini miehen toimesta, kinkku saatiin joulumuistamisena työmaalta ja rosolliakin äitipuoleni keittiöstä. Ainoa laatikko, jota olen itse tehnyt jo useampana vuonna, on bataattilaatikko. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos ei vielä jouluperinteisiin kuulu!

Aiempina vuosina olen napannut ohjeen blogista, jota en nyt kuollaksenikaan muista! Enkä tietenkään ole ottanut ohjetta ylös, eikä googlekaan löytänyt tutun näköistä sivua. Höh! Päätin nyt kuitenkin jakaa aika perusohjeen kyseisestä herkusta. Tämä on napattu ihan suoraan Maku.fi -sivulta.

Bataattilaatikko

1 kg bataatteja

2 dl ruokakermaa

1 dl korppujauhoja

1/2 dl siirappia

1 muna

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl muskottipähkinää

1/4 tl inkivääriä

Pinnalle:

2 rkl korppujauhoja

2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä palat kypsiksi.

Valuta vesi pois ja survo bataatit. Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja ja painele kuvioita lusikalla. Vuole bataattilaatikkovuokaan vielä voinokareita.

Kypsennä bataattilaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

—————-

Ainiin! Joulufiilis nousi vähintään kattoon tänään isompien lasten joulujuhlassa, kun meidän ekaluokkalainen sai ”reilu kaveri” -stipendin. Voin kertoa, ettei riittänyt pieni kyynel silmäkulmassa, ihan räjähdin ulvomaan ääneen. Jos ylpeyteen voi pakahtua, aika lähellä on nyt. Meidän pätkäpoika. Hieno poika.

Näihin tunnelmiin (ja tuohon yhteen surkeaan kuvaan) päättyy tämä pikaraportti. Ihanaa joulunalusaikaa, kaikki! Syökää paljon kinkkua! 🙂

-Päivi-

 

 

Piirakkaa, piirakkaa!

Koska Facebookissa halusitte selkeästi mieluummin piirasohjeita, kuin nillitystä lasten välikausikamppeista, saamanne pitää! Ohjeita tulee nyt kerralla oikein kaksin kappalein, ovat hyvin erilaisia, mutta molemmat oikein kelpo ohjeita. Erityisesti meidän taloudessa upposi pitkästä aikaa tämä kermaisen makea punasipulipiirakka. Katkispiirakka on toki jo legenda. Vähän niinku piirakoiden katkarapucocktail. Hah!

Tässä siis ohjeita näistä suussasulavista kaloripommeista.

Punasipuli-juustopiiras

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja

50 g vahvaa kermajuustoa (esim. Valion Ritari)

125 g voita/margariinia

3 rkl maitoa

Täyte:

4-5 punasipulia

3 rkl öljyä

1,5 rkl siirappia

suolaa

mustapippuria

2 munaa

2 dl ruokakermaa

150 g kermajuustoa

n. 2 rkl tuoretta timjamia

Raasta juusto. Nypi jauhot, juustoraaste ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja laita kylmään.

Kuori ja lohko sipulit. Laita ne uunivuokaan ja sivele öljyllä ja siirapilla. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa 200 asteessa 5-10 min.

Sekoita munat ja kerma. Raasta juusto ja lisää muna-kermaseokseen. Mausta timjamilla. Levitä täyte piirasvuokaan ja painele päälle sipulit. Paista uunissa 200 C, 20-30 minuuttia.

Juustoinen katkarapupiiras

Pohja:

150 g voita/margariinia

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl juustoraastetta

0,5 dl kylmää  vettä

Täyte:

2,5 dl ruokakermaa

1 rkl vehnäjauhoja

2 munaa

3 dl juustoraastetta

1 pkt katkarapuja (laitoin kaks…)

nippu tilliä

sitruunapippuria

yrttisuolaa

 

Nypi pohjan jauhot, juusto ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levittele piirasvuoalle ja töki haarukalla reikiä pohjaan. Esipaista 5-10 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Sekoita täytteen aineet keskenään, katkaravut viimeisenä. Jätä osa juustoraasteesta levitettäväksi piiraan päälle. Täytä piiraspohja täytteellä ja kuorruta juustolla. Paistele uunissa n. 20 minuuttia.

Vink, vink! Molemmista ohjeista saat tuplaamalla uunipellillisen.

Lisukkeena joku kiva freesi salaatti ja muutama lasia vinosta. Ja sitten ei muuta kuin piirakkailtoja järkkäilemään! 🙂

-Päivi-

 

Nothing to say ja läskileipä

Toisinaan näitä jaksoja tulee. Kun ei yht’äkkiä olekaan mitään sanottavaa. Päässä on ajatuksia valtavasti, mutta niitä ei jostain syystä saa järkeviksi lauseiksi, tai aiheet ovat liian henkilökohtaisia julkaistaviksi. Luonnoksista tekisi mieli poimia joku kirjoitus julkaisuun, mutta yllättäen muutama viikko sitten loistavalta tuntunut postauksen aloitus tuntuukin täysin typerältä.

On se jännä, miten toisinaan tekstiä soljuisi vaikka millä mitalla ja joskus taas jokainen väkisin rustattu sana melkein ilkkuu kirjoittajalleen. Mä ehkä liikaakin haluaisin, että joka kerta olisi jotain sanottavaa. Tai jos ei ole sanottavaa, olisi edes kunnon kuvia. Mutta nyt ei löydy niitäkään.

Koska kuitenkin tilanteesta riippumatta nautin kovasti syömisestä, keskitytään nyt siihen! Olen aina ollut ihan pöhkönä erilaisiin leipiin, täytettyihin patonkeihin, ciapattoihin, sämpylöihin, toasteihin ja kaikkiin reilulla kädellä täytettyihin versioihin. Näitä monenlaisia majoneeseilla ja kaikilla ihanilla herkuilla höystettyjä leipiä mulla on täällä asuessa kamala ikävä. Mutta voi mikä riemu repesi viikonlopun Viking Grace-risteilyllä voileipävalikoimaa tutkaillessa! Olisin halunnut maistaa kaikkia!

Päädyin kuitenkin (näitä elämän suuri valintoja) ilmakuivatulla kinkulla, pestolla ja mozzarellalla täytettyyn ciapattaan. Ja koska siihen ikihyvikseni ihastuin ja lähikaupassa oli, kuin sattuman kaupalla, ilmakuivatut kinkut tarjouksessa, askartelin moiset leivät myös kotona. Näihin voi upottaa just oikeestaan mitä lystää, mun leivät pitivät sisällään seuraavaa:

– 2 palaa ciapatta-tyyppistä leipää

– voiteluun tuorejuustoa/muuta levitettä

– ruukkusalaattia

– ilmakuivattua kinkkua

– aurinkokuivattua tomaattia

– mozzarellaa (reilulla kädellä!)

– pestokastiketta

– muutama oliivi/kapris

– pari tomaattisiivua

– rucolaa (tätä mulla ei ollut, koska lähikauppa on kai lopettanut sen myymisen?! KRIISI!)

Kootaan leivät jokseenkin tuossa järjestyksessä ja survotaan ääntä kohti! 🙂

Jos teillä on ohjeita tämän tyyppisiin ”läskileipiin”, ilmiantakaa niitä kommenttilootaan. Jospa sais vaikka joskus töihinkin tehtyä eväät valmiiksi…

Nyt valmistautumaan leffaan! 20 tapaa pilata avioliitto on kokeiltu jo, joten mennään nyt vielä tsekkaamaan se kahdeseka… 😉

-Päivi-

Piirakkaa pukkaa.

Arjessa rämmitään… Tosin tämä viikko ei ihan niin hanurista ole (vielä) ollut, kuin edellinen arjenkorkkausviikko. Koska alkuviikko on kuitenkin mennyt ihan perus työ-pyykkikone-hella-välillä, kaivellaan naftaliinista viikonlopulta jälleen yksi suolaisen piirakan ohje. 

Mä tykkään erilaisista suolapaloista, näihin piirakoihin saa variaatioita niin paljon, kun jaksaa vaan kehittää. Pohja on usein aika samankaltainen, joten lemppariaineet päälle kermoineen ja juustoineen, niin avot! Salaatin kanssa menee päivällisestä kuin väärä raha, sopiva töihin evääksi ja kiva tarjota juhlissa. Mitään dieettiruokaa tämäkään ei ole, mutta mikäs näistä mun ohjeista olis. 😉

Alunperin ohje bongattu Kinuskikissalta, muokattu omaan makuun sopivaksi.

Jauhelihapiirakka

Pohja:
125 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä

(juustoraastetta)

Täyte:
1 paprika
1 sipuli

kourallinen kirsikkatomaatteja

400 g jauhelihaa

2 valkosipulinkynttä
2 tl sinappia esim. Dijon
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl pizzamaustetta

(jauhelihamaustetta)

Päälle:
200 g ruohosipulituorejuustoa
½ dl maitoa
1 muna
200g emmental-juustoraastetta

Nypi margariini ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Esipaista 200 asteessa viitisen minuuttia.

Leikkaa paprika suikaleiksi. Hienonna sipuli. Paista jauheliha lähes kypsäksi ja lisää joukkoon paprika ja sipuli. Kypsennä sen aikaa, kun lisäät mausteet: murskatut valkosipulinkynnet, sinapin, ja mausteet. Levitä pohjan päälle. Viipaloi täytteen päälle kirsikkatomaatit.

Sekoita kulhossa ruohosipulituorejuusto, maito, muna ja puolet juustoraasteesta. Kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Kypsennä 200 asteessa n. 30 minuuttia. 

Täällä jatketaan loppuilta tv:n ääressä, jäin muuten kerrasta Iholla-koukkuun. Mielenkiintoisia naisia…

Rauhallista tiistain jatkoa!

-Päivi- 

P.s. Kiitos kivoista haasteista, joita olen saanut. Koitan skarpata ja tarttua niihin mahdollisimman pian. 🙂

Kanttarelli-pekonipiirakka

Minä: ”Voisin tehdä huomenna sellasta kanttarellipiirakkaa.”

Mies: ”Hmpphhh…”

Minä: ”Ajattelin laittaa siihen pekonia kans.”

Mies: ”Joo, kuulostaa hyvältä!”

Ettei miesraasun vahingossakaan tarvi sitten ainakaan kasvisruokaa syödä… 😉

Kanttarellien, pekonin ja punasipulin liitto uppoaa muhun. Niin pastassa, kuin piirakassa. Tämä kyseinen piiras loihdittiin ihan hatusta, mutta toimi salaatin kanssa mainiosti!

Ohje oli jotakuinkin tälläinen:

Kanttarelli-pekonipiirakka

Pohja:

125 g voita tai margariinia

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kylmää vettä

Täyte:

1 pkt pekonia

reilusti kanttarelleja

2 pientä punasipulia

n. 100g kanttarellituorejuustoa

2 dl kermaa 

2 munaa

n. 3 dl juustoraastetta (vahvaa)

suolaa

valkopippuria

Nypi jauhot pehmeään voihin. Lisää kylmä vesi ja möyhi tasaiseksi. Painele piirasvuoan pohjalle. Pohjaa voi halutessaan esipaistaa 200C:ssä viitisen minuuttia.

Pilko pekonit pieneksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää pilkotut kanttarellit ja sipulit ja pyörittele pannulla pehmeiksi. Kumoa täytteet piiraspohjan päälle. (paprikakin voisi olla mukava lisä tähän)

Sekoita tuorejuustoon kerma ja vatkaile munat joukkoon. Mausta ja lisää osa juustosta seokseen. Kaada täytteiden päälle. Kuorruta piirakka vahvalla juustoraasteella.

Paistele 200 asteessa puolisen tuntia. Lisukkeeksi raikas salaatti. Ja lasi punkkua. 😀 

-Päivi-

P.S. Sanokaa, jos kyllästytte näihin leivontajuttuihin… Tää on mulle ihan paras reseptikirja, muuten mun ohjeet on aina ihan hukassa! 🙂

Pekoni-BBQ-pizza

Mä en oo taas nyt muka töiden lisäksi ehtinyt/jaksanut oikein mitään, mutta koska syödä pitää joka tapauksessa, niin vedetään nyt tämäkin postaus ruoka-linjalla.

Sain tämän tyylistä pizzaa joskus vuosia sitten kaverini syntymäpäivillä. Sen jälkeen siitä tulikin meidän vakkari. Me tehdään nykyään jo suosiolla kerralla kaksi pizzaa; lapsille perinteinen kinkku-aurajuusto-ananas ja meille tämä pekoni-setti. Kahdesta pellillisestä riittää mukavasti vielä seuraavan päivän evääksikin.

Pizzapohja valmistuu meillä ikivanhalla kotitalouskirjan ohjeella ja tykätään nostattaa siitä pannupizzamainen korkea ja pehmeä pohja. Ohje on suunnilleen tälläinen:

1,5 dl vettä

2-3 tl kuivahiivaa (1/3 palaa tuoretta)

2 rkl ruokaöljyä

n. 3 1/2 dl vehnäjauhoja

suolaa

 

Sekoita veteen tuorehiiva (kuiva ensin vehnäjauhoihin), öljy ja suola. Vaivaa joukkoon vehnäjauhot, kunnes taikina on ”joustava pyöreä pömpylä”. Nostata liinan alla hetken aikaan.

Vaivaa taikinaa työlaudalla, jotta siihen tulee hiukan sitkoa. Kauli pellille ja nostata vielä n. 20 min.

 

Täyte:

 

tomaattipyrettä

BBQ-kastiketta

(ketsuppia)

1-2 pkt pekonia

1 punasipuli

1 pieni paprika

1 pss juustoraastetta

mustapippuria

oreganoa

 

Sekoittele tomaattipyreestä, BBQ-kastikkeesta ja ketsupista kastike pohjalle. (suunnilleen 1 pieni purkki pyrettä, muutama reilu loraus kastiketta ja rkl ketsuppia) Levitä soosi kohonneelle pohjalle, rouhi päälle hieman mustapippuria ja ripsauta oreganoa.

 

Silppua pekoni palasiksi ja paista pannulla. Heitä paiston loppuvaiheessa joukkoon pehmenemään viipaloidut paprikat ja sipulit. Levittele koko hoito pohjan päälle ja peittele juustoraasteella. Pizza paistuu 250 C n. 12-15 min.

 

Tarjoile raikkaan salaatin kera (tai vetele suoraan pelliltä kaksin käsin ja anna kastikkeen valua suupieliä pitkin rinnuksille:)). Ei varsinaisesti mikään kevein mahdollinen ateria, mutta niin hyvää! 🙂

-Päivi-