Yöpöydällä kesken ja kirjalistan päivitystä.

Mun oli tarkoitus käyttää tämä kesän viimeinen lomaviikko tosi rennosti. Ajattelin pääasiassa lukea ja levätä, ehkä leipoa jotain. Mutta ennen kaikkea odotin, että on aikaa uppoutua kirjoihin. Mutta mitäs kekkulia?! Nyt on torstai ja sivuakaan en ole lukenut! Niin tyypillistä. Kun suunnittelee ottavansa rennosti, päätyykin murehtimaan tulevaa ja lomasta tulee lopulta pelkkä monta päivää kestävä nillitys.

Muutamia kirjoja kuitenkin kesän aikana on tullut jo luettua. Lukusuositukset tähtineen päivitän edelleen tuonne sivupalkin listaan, sitä kannattaa seurailla, jos kirjavinkit kiinnostaa.

kirjalista

Tällä hetkellä yöpöydällä mulla on kesken Katja Kallion Säkenöivät hetket. Vuoroaan odottavat Gillian Flynnin Kiltti Tyttö ja Laura Lähteenmäen Kaaso. Vielä kun nyt saisi itsensä lukemaan…

books 004books 005

Mulla on jo turkasen pitkä lista mielenkiintoisista kirjoista puhelimen muistiossa, mutta koska niitä ei voi koskaan olla liikaa, olen taas kinuamassa teiltä lisää lukuvinkkejä! Mitä olet lukenut viimeksi, mikä on kesken juuri nyt tai suositteletko muuten vain jotain just nyt?

Ehkä vois auttaa, jos sulkisin tän koneen nyt ihan ensin… ja kokeilisin sitä lukemista välillä.

-Päivi-

Mainokset

Vieraissa

Lähes koko maailma taitaa vahdata parhaillaan jalkapalloa. Nyt ja koko tulevan kuukauden ajan. Itse viihdyn enemmänkin siellä futisleski-osastolla ihan omasta tahdostani, en nimittäin ole tästä pallopelistä ymmärtänyt koskaan mitään. Liian hidastempoista ja tylsää, ehkä enemmänkin minua fiksumpien ihmisten laji.

Ennakoin tulevia yksinäisiä hetkiä lampsimalla turvapaikkaani kirjastoon. Lainasin pinon lukemista, noissa ryppyisissä divarintuoksuisissa kirjoissa on jotain lohdullista ja ihanaa, kaikuja lapsuudesta. Leppeän lämpöiset rantapäivät, sateiset illat kynttilänvalossa… kesä ja kirjat vaan kuuluvat yhteen.

Olen aikamoinen kirjahöppänä ja helposti hurahdankin johonkin tiettyyn kirjallisuuden lajiin tai jonkun kirjoittajan tyyliin. Mulla oli monta vuotta kestävä dekkariaika, jonka huomasin olevan auttamatta ohi kuukausi sitten, kun vastoin kaikkia periaatteitani jätin yhden Mari Jungstedtin kesken. Jostain syystä dekkarimaailma tuntui lapselliselta ja kerronta liian suoralta ja simppeliltä. Kaipaan selvästi nyt lukemiselta enemmän haastetta, ajateltavaa, suurempia teemoja. Edelleen huomaan kirjastossa hylkääväni historialliset teemat, eikä esasaaris-henkinen filosofointikaan kiinnosta, mutta ehkä kaipaan tematiikaltaan hieman realistisempaa luettavaa. Kauniisti kirjoitettuna, kuitenkin.

arkijuttuja 007

Olen aina kamppaillut itseni kanssa siitä, saako kirjan jättää kesken. Tuntenut huonoa omaatuntoa, jos joku teos ei vaan nappaa. Kun sen on kuitenkin sydänverellään joku kirjoittanut. Mikä minä sitten olen sanomaan, että enminätämmöstäpaskaalue. Siksi olen aina pyrkinyt lukemaan aloittamani kirjat loppuun. Ja nimenomaan aloitusjärjestyksessä.

Sama pätee kirjojen ”ristiinlukemiseen”. En ole oikein koskaan antanut itselleni lupaa aloittaa uutta kirjaa, jos edellinen on kesken. Sehän tuntuu ihan syrjähypyltä, kuin kävisi vieraissa! Salaa kurkkaisi, jos joku toinen tarina olisikin kiehtovampi, mielenkiintoisempi, tuoreempi.

Jouduin jokunen kuukausi sitten tälläisen hurjan viettely-yrityksen kohteeksi. Yöpöydälläni oli kesken Toni Morrisonin hieno Sinisimmät silmät. Käväisin kuitenkin kirjastossa palauttamassa jonkun dvd:n ja eksyin samalla haahuilemaan hyllyjen väliin. Kotona olinkin yht’äkkiä tilanteessa, jossa sekä Anna-Leena Härkösen Takanapuhumisen taito ja Laura Saven Paljain jaloin polttelivat silmiäni. Teki mieli hylätä Morrison ja ahmaista uudet kirjat siltä istumalta!

Onneksi pidin vanhanaikaisena kiinni lapsellisesta periaatteestani. Sinisimmät silmät oli kirja joka luikerteli vähitellen ihon alle ja jäi mielen syövereihin kalvamaan. Sitä kunnon kirjalta juuri kaipaan. Hyvän kirjan jälkeen on hetken tyhjä olo. Tuntuu, että on pidettävä tauko, annettava kirjalle tilaa ja aikaa, eikä tahria sen muistoa aloittamalla heti seuraavaa. Myönnän, että useinkaan en malta. Mutta hyvän kirjan tunnistaa kyllä siitäkin, että uuden kirjan keskenkin se vielä muistuttaa itsestään. Jättää pohdittavaa.

arkijuttuja 010

No, sen verran olen nyt tätä omaa lukunatsismiani löysännyt, että sallin itseni jättää kirjan kesken, jos se ei kerta kaikkiaan sykähdytä tai tunnu antavan mitään. Jungstedtille kävi juuri niin. Ehkä se dekkariaikakin vielä tulee. Mutta se ei ole nyt.

Muutama äskettäin luettu suositus tähän loppuun vielä!

Laura Save: Paljain jaloin

– nuori nainen, äiti, puoliso sairastuu syöpään. Tosielämän kamppailua seurataan päiväkirjamaisesti päivä päivältä. Koskettava, raju, kaunis. Pistää miettimään.

Toni Morrison: Sinisimmät silmät

– pieni musta tyttö tahtoo Shirley Templen siniset silmät, jotka tekisivät hänestäkin kauniin. Kerronta on pikkutarkan maalailevaa, tarina on raju ja kirja jää todella mieleen.

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

– omanlaisensa, hienosti rakennettu sukutarina, jonka alkulähteet ovat kymmenien vuosien takana, ajassa jolloin synnytyksen jälkeistä masennusta ei vielä tunnettu tai tunnustettu. Kirja, jossa kaikki ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa vielä pitkänkin ajan jälkeen. Hieno, hieno teos. Lukekaa.

Anna-Leena Härkönen: Takanapuhumisen taito

– Härkönen on tiukka ja rohkea mimmi, joka ei pelkää kutsua vittupäitä vittupäiksi. Jälleen kerran Härkösmäisen oivaltavia havaintoja arjesta, elämästä, kaikesta. Nopealukuinen kirja, joka pisti kerta toisensa jälkeen nyökyttelemään: joo-o, just noinhan se on!

Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus

– kertomus perheestä, joka menettää traagisesti isän ja puolison. Äitipuolesta, joka on kiintynyt lapsiin ja rakastaa heitä ominaan ja äidistä, joka ilmestyy vuosien jälkeen peräämään oikeuksiaan. Vähän suoraan ja ennalta-arvattavasti (amerikkalaisittain) kirjoitettu, mutta ahmin kirjan hyvällä halulla ja piru vie, itkinkin!

————————-

Tuli näistä mieleen, olisikohan ihan pöllö ajatus, jos listaisin tuonne sivupalkkiin näitä omia lukemisiani, siis lähinnä kirjoja, joista pidin ja joita suosittelisin eteenpäin? Voisin sitä aina päivittää, kun olen lukenut jotain uutta mielenkiintoista tai muistan jonkun hyvän lukukokemuksen. Pidempiä arvosteluja ei sivupalkkiin viitsi kirjoitella, mutta jos vaikka yksinkertaisesti laittaisin kirjan perään oman tähtiluokituksen, vaikka 1-5. Miltä kuulostaisi? Itse ainakin kaipailisin usein kirjastoreissuilla tällaista simppeliä listaa, kirjablogeja on siellä hyllyjen välissä niin työlästä alkaa sen tarkemmin kahlata läpi.

Ai niin, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on mulla varauksessa kirjastossa, aikamoinen jono taisikin olla. Olen tuosta kirjasta kuullut lähes yksinomaan ylistäviä mielipiteitä. Oletteko lukeneet? Tykkäsittekö?

Niin ja kuten aina, kirjapostausten kommentteihin toivon lisää ja lisää ja lisää kirjasuosituksia! Mikä kirja sinulla on kesken juuri nyt? Mun yöpöydällä odottaa Annamari Marttisen Ero.

Tästä aiheesta riittää näköjään juttua aina. Pitää varmaan ottaa useammin nämä lukuhommat postauskiertoon. Koska kyllähän Jörkka oikeassa on; lukeminen kannattaa aina.

-Päivi-

KokoNainen!

Viime kesänä iki-ihana Ilona Pietiläinen poikkesi toisen iki-ihanan, valokuvaaja Hanne Maneliuksen kanssa täällä Uskolassa tekemässä lehtijuttua. Tuo kyseinen juttu on vielä ilmestymättä, mutta muutama kuukausi ensitapaamisemme jälkeen Ilona otti minuun uudestaan yhteyttä ja kysyi, olisinko halukas kirjoittamaan keväällä ilmestyvään KokoNainen -kirjaan. Koska tapanani ei ole yleensä sanoa uusille mahdollisuuksille ei, olin otettu kunniasta ja oitis mukana!

”Tänä päivänä kerron tarinaa hiukan etäällä itsestäni, mutta silti vielä toisinaan silmät kostuvat noista ajoista. Niin kävi nytkin, ja siksi tiedän, että nyt arvostan elämää toisella tavalla. Silloin ei ollut ruusuista, mutta siitä selvittiin.” – Sanna, 37

kokonainen 012

”Kotimme valmistui kuin ihmeen kaupalla, samaan aikaan lasteni isälle alkoholi tuli kylään useammin ja useammin. Siskoni sairastui ja päätti oman elämänsä, mieheni ei voinut käsittää tätä – häntä hävetti asia, joka kosketti minua eniten” -Eija, 61

kokonainen 016

”Yksi pala kerrallaan olen terapiassa laittanut itseäni kokoon. Kuva hahmottuu jo, mutta muutamia paloja vielä puuttuu. Siksi tällä matkalla olen, haluan palapelini ehjäksi.” – Anri, 33

Kun kirjoittamisen hetki tuli, olin hieman lukossa. Mitä ihmettä uskaltaisin itsestäni kirjoittaa, jos repäisisinkin auki jotain, jonka olen halunnut unohtaa. Lopulta teksti syntyi kuin itsestään. Kirjan raakaversioon sain ensimmäisen kerran riivittyä auki ”pläskin”. Kirjoitin ja itkin. Ensimmäistä kertaa myönsin, kuinka syvälle nuo sanat olivat iskeytyneet. Kuinka itsetuntoni perusta oli rakentunut ulkomuotoni parjaamiselle.

Itse kirjassa on minua kahden aukeaman verran. Pläski on aihe muiden joukossa. Niin suuresti se jäi kuitenkin takaraivoon nakuttamaan, että tuon pienen, kirjaa varten kirjoitetun kappaleen myötä syntyi myös blogiin samaa ”Pläski” -otsikkoa kantava teksti. Henkilökohtaisin ja kipein tähän asti.

”Minulla on aina ollut tarve olla esillä. Laulaa, tanssia, näytellä. Rakastan sitä kuplivaa tunnetta, kun saan yleisön nauramaan…” – Päivi, 32

kokonainen 021

Mutta se minusta! Nimittäin KokoNainen on täynnä upeita, aitoja naisia. Tiukkoja mimmejä, jotka ovat selvinneet konkursseista, väkivallasta, narsismin aiheuttamista ongelmista. Muijia, jotka ovat kaikki kulkeneet omat kivikkonsa päästäkseen siihen, missä ovat juuri nyt. Tämän kirjan tarinat koskettavat ja liikuttavat. 16 naista aukaisevat jokainen omat kipunsa ja arpensa kirjan sivuille. Ei joka hetki helppoa luettavaa, mutta opettavaista. Ja lopulta kaunistakin.

Minä suosittelen tätä kirjaa jokaiselle naiselle. Jokaiselle naisen puolisolle. Jokaiselle, joka on joskus tuntenut naisen. Jokaiselle, joka on joskus miettinyt, olenko minä riittävän hyvä. Ihan jokaiselle.

”Voin hyvin myöntää olevani paska äiti. Vaikka tunnen tästä syyllisyyttä, tiedän että täydelliseksi on turha edes pyrkiä. Mieheni aina välillä tarkistaa olenko tällä planeetalla…” – Tiina, 38

kokonainen 010

Sain ilon myös ilahduttaa teitä lukijoita arpomalla täällä blogissa yhden kirjan! Ja koska mä nyt, tottakai, tituleeraan itseäni tästä lähtien kirjailijaksi (käyntikortit on painossa jo), voin raapustaa pienen tervehdyksen kirjan sisäsivuille. Saa sit hyvän hinnan ebayssä. Haha! 😀

Ei, mutta siis ihan tosissaan, laitetaan siis yksi ihana Ilona Pietiläisen KokoNainen -kirja arvontaan! Arvonta-aikaa olkoon tämän kuun loppuun, eli vappuaattoiltaan 30.4. klo 23.59 saakka! Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä terveisesi tämän postauksen kommentteihin, muistathan nimimerkin! Ja muistathan tulla myös heti toukokuun alussa kurkkaamaan, potkaisiko onni. 🙂

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosi, KokoNaista myyvät kaikki hyvin varustetut kirjakaupat ja esim. Docendon verkkokauppa.

Ja perinteisesti; LYKKYÄ PYTTYYN!

-Päivi-

* Lainaukset Ilona Pietiläisen kirjasta KokoNainen

Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Täst vinkkelist -blogista viskattiin minua haasteella. Ja kun kirjoista on kyse, en vain voi vastustaa. Vaikka pakko myöntää, että jonkin verran ajatustyötä tämä vaati. Tässä kuitenkin vastauksiani näihin kirjakiperiin:

1. Kirja joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

– Viime kesänä luettu Riikka Pulkkisen Raja sai otteeseensa, mietitytti pitkään, sai aikaan tunteita ja ajatuksia. Rakastuin Pulkkisen tapaan kirjoittaa, pehmeään ja kauniiseen. Kaunis ristiriita tarinan sisällön kanssa.

Teini-iässä suuren vaikutuksen teki Deborah Spungenin Nancy, rankka tarina tytöstä, jonka ei ollut tarkoitus elää pitkään. Voisi olla mielenkiintoista lukea se uudelleen näin aikuisena, vieläkö vaikutus olisi yhtä kova.

2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan, vaikka et olekaan, koska kirjan katsotaan kuuluvan yleissivistykseen?

– En. Pidän sellaista turhana brassailuna.

3. Omat klassikkosi ja lyhyet perustelut

– Meinasin ihan tyylikkäästi vastata tähän Margaret Mitchellin Tuulen Viemää, kunnes aloin pohtia, olenkohan koskaan lukenut kyseistä teosta loppuun asti. Teos löytyy kyllä omasta hyllystä ja elokuva menee jo ulkoa, mutta sitä ei taideta laskea? No, fiddle dee dee!

Omiin klassikoihin lasken ehdottomasti Mika Waltarin Komisario Palmut; Kuka murhasi rouva Skrofin, Tähdet kertovat ja Komisario Palmun erehdys.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli nuoruuteni ehdoton klassikko!

4. Oletko lukenut näytelmiä?

– Ainoastaan ne, joissa olen myös näytellyt.

kirjat 012

5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa, ja jos on, niin miten?

– Äkkiseltään tulee mieleen esikoisen syntymävuosi 2003 ja Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva teos Uhatut. Luin tuota kirjaa suuressa ahdistuksessa ja samaan aikaan Ruotsissa tapahtui poliitikko Anna Lindhin murha. Muistan kantaneeni maailman pahuutta harteillani monta viikkoa, mietin miten pystyisin ikinä suojelemaan omaa pientäni kaikelta kamalalta.

Muutama kirja on tuottanut tuskaa siinä mielessä, etten ole meinannut saada kahlattua niitä loppuun. Olen aina ollut sitä mieltä, että aloitettu kirja on saatava luettua kokonaan, mutta viime vuosina olen oppinut tässä vähän löysäämään. Miksi käyttää aikaa johonkin, mikä ei iske?

6. Paperia vai e-kirja?

– Paperia. Aina ja ikuisesti. Lukeminen on mulle myös fyysinen kokemus. Kirjojen tuoksu, sivujen kääntäminen, kirjan kansien tuijottelu… Lukeminen on kokonaisvaltainen juttu.

7. Kannattako lukeminen aina?

– Ehdottomasti! Huononkin kirjan lukeminen on parempi vaihtoehto, kuin lukematta jättäminen.

8. Mitä luet nyt tai mitä sinulla on seuraavana listalla?

– Eve Hietamiehen Tarhapäivä on ollut kesken jo pitkään, pahaa pelkään tosin, että kesken se jääkin… Oikein en päässyt messiin. Juuri kirjastosta lainasin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. Niihin tartun seuraavaksi. Kjell Westön Kangastus 38 odottelee myös aloitusta.

9. Kirjahylly kotona?

– … on piilossa kaapissa. Omistan pääasiassa hömppää ja dekkareita pokkarina.

10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?

– Kaarina Helakisa.

kirjat 008

Haasteen bonuskysymyksenä pyydettiin vielä suosittelemaan kirjaa. Tämä on aina vähän hankalaa, koska makuja on niin monia ja muistan myös kovin huonosti lukemiani kirjoja, jostain syystä. Viimeiseltä vuodelta mieleen on kuitenkin jäänyt Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla ja Pekka Hiltusen Iso. Niin ja se mun ikuinen Pulkkinen, Riikka siis. Huomionarvoista on ehkä se, että nämä olivat kaikki kotimaisten kirjailijoiden teoksia. Itselleni yllätys, siis.

Mä olen kovin laiska yleensä laittamaan haasteita eteenpäin, mutta tähän haluaisin kuitenkin vastineen rimpuilevalta Laura-mammalta ja Kaksplus -kollegoiltani Karkilta ja Marialta. Olkaa hyvät ja sori!

Mielellään saa myös listailla kirjasuosikkeja ja inhokkeja kommenttiboksiin, niistä listauksista on aina kirjastoreissulla mahdottomasti hyötyä. 🙂

-Päivi-

Ihastuttava kirja-arvonta!

Sain viime syksynä kunnian päästä mukaan jännittävään kirjaprojektiin. Tuolloin hääräsin vielä pienen herkkupuotini emäntänä ja minulta pyydettiin kirjaan hieman rekvisiittaa. Herkullisia kuvia onkin kirjan sivut pullollaan ja olipa mukaan ujutettu vielä minun minttusuklaisten muffinieni reseptikin. 🙂

Kyseessä on siis ihanan parivaljakon Ilona Pietiläisen ja Hanne Maneliuksen ”Hulivilin onnenhetket – Juhlia  & sisustusta lapsille” (Docendo 2013). Nimensä mukaisesti kirjan sivut kätkevät sisäänsä toinen toistaan suloisempia ideoita lastenjuhliin ja ”lapsekkaita” vinkkejä sisustukseen. Kirja on todellinen, ihastuttava ideapankki, sormet ihan syyhyävät tämän opuksen sivuja läpi kahlatessa! Kirja pitää sisällään näppäriä leivontaohjeita, askarteluideoita, ja vinkeitä inspiksiä, jokainen sivu yllättää! Kirjasta löydät juhlavinkkejä joulusta kesäjuhliin ja halloween -bileistä talven jääjuhliin. Ja kuvat ovat aivan syötäviä! Tämä on aivan ehdoton teos kaikkien meidän kotoilijahössöttäjien kirjahyllyyn. Loistava lahjavinkki myös pukinkonttiin!

kirja 002

kirja 007

kirja 008

kirja 009

kirja 011

kirja 013

Ilokseni, ja myös teidän iloksenne tietysti, sain yhden vastapainetun kirjan arvottavaksi täällä blogissa! Joten eiköhän polkaista arvonta käyntiin!

Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tämän postauksen alle, tänne blogiin. Muistathan nimimerkin! Startataan arvonta NYT ja sovitaan, että osallistumisaikaa on sunnuntaihin 29.9. klo 18.00 asti.

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosi, kirjan voit hankkia itsellesi hyvinvarustelluista kirjakaupoista tai Docendon verkkokaupasta.

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti! 🙂

-Päivi-

Vinkkaa kirja!

Kyselin jokin aika sitten vinkkejä esiteinin lukemaan innostamiseksi ja sain niin valtavasti hyviä vastauksia, että ajattelin kokeilla samaa uusiksi. Tällä kertaa vinkkejä olen vailla ihan minä itse.

Lukemaan minua ei niinkään tarvitse innostaa, into löytyy kyllä jo takataskusta. Mutta kuten aiemminkin olen jo maininnut, olen tuurilukija. Lukuinto riippuu mielialasta, kiireen tasosta, fiiliksistä ja mistä lie tähtien asennoista. Nyt on kuitenkin taas into päällä! Kävin pitkästä aikaa kirjastossa (mä olen pahan luokan pokkarihamsteri, enkä ole aikoihin lainannut kirjoja), enkä oikein tiennyt, mitä etsiä. Usein naistenlehdistä bongaan mielenkiintoisen oloisia kirjavinkkejä, mutta unohdan ottaa ne talteen ja kirjaston hyllyjen välissä tunsin lähinnä avuttomuutta.

Kolme opusta sain kuitenkin valittua matkaan. Riikka Pulkkisen maalailevan kauniiseen maailmaan ihastuin ikihyvikseni Raja – ja Totta -romaanien myötä, Katja Ketun Kätilöä olen kuullut kovasti kehuttavan. Täytyy muuten sanoa, että Pulkkisen Vieras ei ole vielä puolivälin jälkeen vakuuttanut ihan samalla tavoin, kuin nuo kaksi aiempaa…

syysuki 008

Nyt kaipaisin kipeästi siis kirjavinkkejä! Oletko äskettäin lukenut jonkun aivan erityisen upean teoksen? Kirjoittaako suosikkikirjailijasi varmaa tuotantoa kerta toisensa jälkeen? Palaatko jonkun tietyn kirjan pariin aina uudestaan? Mikä uutuuskirjoista on viehättänyt sinut? Vinkkaa!

Tää kiittäis ja kumartais. 🙂

-Päivi-

*edit* Valtava määrä suosituksia! KIITOS! 🙂

*edit2* Haluaisin vielä Pulkkisen Totta – ja Raja -teosten lisäksi suositella toista Riikkaa. Nimittäin Riikka Ala-Harjan Maihinnousu kosketti, ainakin minua.

Kirjavinkkejä esiteinille?

Mä olen ollut ihan muksusta asti kova lukemaan. Raahasin kirjastosta vuoroin kassillisen Anni Polvaa, Neiti Etsiviä ja Viisikoita. Luin aina sarjoittain ja jokaisen osan, sillä olen herkkä koukkuuntumaan. Kesäloma oli ihan parasta aikaa, kun kirjoja saattoi mennä yksi päivässä, joskus jopa kaksi.

Lapsille olen myös lukenut aina. Jonkun mielestä voi olla täysin pöljää lukea vauvalle yhtään mitään, mutta uskoin ja uskon, että se kehittää lapsen kielellistä kehitystä ja tuttu ääni monesti myös rauhoitti ihan pienenkin vauvan. En tiedä onko lukemisesta ollut hyötyä vai ei, mutta jokainen lapsista on alkanut puhua suht varhain ja puhuneet aina aika ”hyvin”, jos niin voi sanoa. Meitä onkin kutsuttu kavereiden taholta ”kielinatsi -vanhemmiksi”, koska ollaan aina hienovaraisesti korjailtu lasten puhumista. ”Kuka sun nimi on” kun ei ole suomea, vaikka kuinka suloista olisikin.

Hienovaraisesti olen koittanut myös ohjailla esikoista kirjojen pariin. Lukemisesta kun olisi hyötyä myös koulussa, varsinkin kun hänelle tekstin tuottaminen on ollut aina hieman hankalaa. Jäsentämistä, mielikuvitusta ja sanavarastoakin lukeminen kehittäisi. Mutta kun tyttöä ei kiinnosta. Neiti Etsivään riitti kärsivällisyys tasan viiden sivun verran ja mitä enemmän yritin lukemiseen kannustaa, sitä vähemmän neitiä kiinnosti. Yllättävää.

kirjakollaasi

Joten kymppiveen lukeminen rajoittuu tällä hetkellä Aku Ankkoihin ja niitä meneekin useampi päivässä. Hyvä sekin, tuon legendaarisen sarjakuvan kielellinen anti kun on vähintäänkin monipuolista. Mutta voi kun tuolla tytöllä olisi pitkäjänteisyyttä lukea ihan oikea kirja. Edes silloin tällöin.

Nyt toivoisinkin kivoja kirjavinkkejä, joilla voisin houkutella tuollaisen 10 -vuotiaan neitokaisen kaunokirjallisuuden pariin. Mun ehdotukset on selkeästi liian ysäriä, joten jotain tuoreempaa kirjasarjaa olis ehkä hakusessa..? Vinkkejä?!

-Päivi-

Pokkaridiggari

Näistä lukemishommista olen kirjotellut ennenkin. Ja muistaakseni myöskin viehtymyksestäni nimenomaan pokkareihin. Tiedä sitten mistä se oikeastaan johtuu, mutta kyllä lähes poikkeuksetta valitsen luettavakseni mieluummin pokkarin, kuin kovakantisen kirjan.
Ja nimenomaan pokkareita hamstraan itselleni. Siis ostan. Kirjastoa käytän nykyään tosi vähän, koska lukeminen on aika kausiluontoista ja lukuinto vaihtelee. Vaikka kirjaston käyttö olisi ekologisempaa, olen varma, että myöhästymismaksuihin kuluisi vuositasolla vähintään yhtä paljon, kuin näihin ostamiini pokkareihin. Ja kuluttaahan pitää, varsinkin näin taantuman aikana. (oliks tarpeeks hyvät selitykset? ;))

Pokkareita alkaa olla jo aikamoinen määrä, kuvassa näkyvät yksilöt ovat niitä, jotka on vielä lukematta. Mulla on itselleni sellainen lukusääntö, että luen vaan yhtä kirjaa kerrallaan. (koska en tajua, miten useampaa voi lukea samaan aikaan?!) Ja luen myös aloittamani kirjan loppuun, ennen kuin aloitan uuden. Tästä olen tosin joutunut hiukan tinkimään… Joskus kirjaan ei vaan meinaa millään päästä sisälle. Silloin olen katsonut paremmaksi lopettaa ja aloittaa seuraavan. Muutamat keskeneräiset olen päättänyt kyllä vielä joskus aloittaa alusta.

Suurinta osaa kuvankin kirjoista taitaa yhdistää se, että ne on sitä kuuluisaa ”chick lit:iä”. Rakastan helppoa lukemista, silloin ajatukset nollautuu parhaiten. Toki toisinaan kirjoissa on vaikeampiakin aiheita, kuten Torey Haydenin tuotannossa, mutta vastapainoksi onkin ihana ahmia jotain Himoshoppaajan tyyppistä humputusta.

Missään esillä mun pokkarivarasto ei ole, vaan sullottuna tiukasti kaappien kätköihin. Olen kyllä toisinaan miettinyt, kasaisko jonkun hyllyn ihan varta vasten väille mun ”akka-pokkareille”. Vai olisko vähän kitchiä?
Mun kaapeista löytyy siis luurankojen vierestä aikamoinen pino pokkareita. Entäs sun?
-Päivi-

p.s. Tänään ei tunnu enää niin syylliseltä… Ehkä tähän tottuu. 🙂