Mämmikahvit ja pääsiäiskävely

Keski-ikä on saapunut Uskolaan! Mieheni lanseerasi jo viime vuonna pääsiäisen aikaan upeat tuulipukujen kahinaa havisevat termit ”mämmikahvit” ja ”pääsiäiskävely”. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, tietenkin. Ensin juodaan oikein hövelit mämmikahvit (etäistä sukua vaalikahveille), jonka jälkeen lähdetään yhdessä sulattelemaan mämmin aikaansaamia turvotuksia leppoisalle pääsiäiskävelylle.

No, vielä ei olla ehditty tämän pääsiäisen aikana toteuttaa kumpaakaan, lähinnä siivouksen merkeissä on mennyt tämä perjantai. Pääsiäisen laittoon tai koristeluihin käytettiin tänäkin vuonna hyvin vähän aikaa ja energiaa, tulppaanit ja kitukasvuiset rairuohot saavat luvan tuoda fiilistä.

bäsne 001

bäsne 004

bäsne 005

Kuopus tosin pääsi toteuttamaan itseään, kun hänelle annettiin vapaat kädet koristelun suhteen. Pääsiäismunia löytyikin roikkumasta lähes jokaisesta kahvasta ja mm. värttinästä. Aika liikkistä.

bäsne 007

Pyhien vietto jatkuu täällä siis leppoisasti. Minä käväsen huomenna töissä, mutta onneksi saan jatkaa lomailua kuitenkin vielä pari päivää sen jälkeen. Yläkerrasta kuuluu etäisesti remontin alkua muistuttavia ääniä, kun isä ja tytär kiistelevät tavaroiden sijoituspaikoista. Purkaminen on siis alkanut!

Pääsiäisen aikana blogiin on tulossa vielä mm. ne asukuvat (omg, mitä otoksia!!) ja asiaa kirjaprojektista, jossa sain kunnian olla mukana. Tottakai yksi kirja arvotaan myös täällä blogissa. Pysykäähän langoilla, siis!

Nyt kuitenkin meinaan kunnioittaa perinteitä ja leipoa sitruunatorttua. Ohje löytyy täältä.

Oikein leppoisaa pääsiäistä kaikille!

-Päivi-

Mainokset

Blogikaveri

Kuten olette jo varmaan hoksanneet, olen ollut hieman maissa viime aikoina. Jostain syystä lähiviikkoina on tuntunut satavan paskaa tuulettimeen oikein urakalla. Tiedättekö, sellaisia yksittäin pienehköjä, harmillisia juttuja, jotka yhdessä muodostavat ahdistavan vuoren, jonka yli tuntuu olevan mahdotonta kiivetä. Eilen nieleskelin itkua koko päivän ja kotiin tullessa se ryöpsähtikin ulos oikein kunnon voimalla. Pillitin ihan antaumuksella kokonaisen tunnin, lasten katsellessa piirrettyjä toisessa huoneessa.

Ei se mitään legendaa ole, että itkeminen helpottaa. Rinnassa painanut möykky suli pikkuhiljaa ja taisinpa siinä illasta jo hiukan hymyilläkin. Tämän päivän vapaa osui varsin hyvään kohtaan, siis. Ollaan kiharapään kanssa otettu rennosti, käyty kaupassa ja kahvilassa, ja juotiinpa vielä kevään ensimmäiset pihakahvitkin!

Ja mikä mainiointa, sain kuopuksesta loistavan blogikaverin opettamalla hänet käyttämään järkkäriä! Malli olisi voinut olla parempikin, mutta ihan hyvin on neiti saanut sihdattua.

ulkokahvi 018

ulkokahvi 020

ulkokahvi 035

Tuossa portailla oli muuten LÄMMIN! Tuuli ei käynyt yhtään ja talvitakki oli todellakin liikaa. Ei haittaa, kevät, kevät, tule jo!!!

Tottakai pikkulikka tahtoi myös kuviin, ehdottomasti äidin kahvikupin kanssa, koska ”niin hienot naiset tekee”. (ja äiti… ;))

ulkokahvi 049

ulkokahvi 056

Olen tässä porun ja parun keskellä miettinyt paljon myös tätä blogia ja bloggaamista. Olen saanut paljon ihania, kannustavia, hirmuisen henkilökohtaisiakin viestejä, joista haluan kiittää kaikkia! Kyllä mä vielä meinaan koittaa kuitenkin jatkaa. Tämän hetkinen väsähtäminen on monien osien summa, eikä ehkä kuitenkaan kannata tehdä liian hätäisiä päätöksiä näin yht’äkkiä. Teatterinäytöksiä on tälle keväälle jäljellä vielä kuutisen kappaletta, joiden jälkeen vapautuu taas viikonloput ja illat huomattavasti paremmin, esim. just bloggaamista varten. Ja antaahan tämä aurinkokin energiaa.

Toivottavasti jaksatte lukea toisinaan sitä höpönlöpöäkin. Taidan lopulta kuitenkin itse olla se, joka stressaa juttujen tasosta eniten…

Niin. Blogeissa on joitain muutoksiakin tässä välissä ehtinyt tapahtua. Mitä tykkäätte, miltä näyttää? Pidempien postausten sivuttaminen on herättänyt aika paljon kommentteja, sitä ollaan kuitenkin fiksaamassa hieman lukijaystävällisempään suuntaan.

Mutta nyt hei, AURINKOA!

-Päivi-

Vielä huhuilen Ever After High -arvonnan voittajaa! HIPPU, ottaisitko pikaisesti yhteyttä minuun, niin saadaan voitto postiin. 🙂

Särmää sisustukseen!

Mää oon kuulkaa siivonnut! Pitkästä aikaa kunnolla. Niin kunnolla, että alaselkä kitisee hoosiannaa parhaillaan, joten lääkekaapilla on ollut vierailtava jo useamman kerran. Mutta viis siitä, Uskola näyttää taas hetken paikalta, jossa asutaan, enemmän kuin tunkiolta. Mukavaa vaihtelua.

Viime viikolla poikettiin Ikeassa ja mukaan tarttui uudet valaisimet ruokasaliin. Olen jo pidempään haikaillut jotain särmää vaaleiden sävyjen kaveriksi, ja nyt nämä mattamustat valaisimet toimittavat tuota virkaa oikein mallikkaasti. Sohvalle vaihdoin hiukan tyynyjä ja pallovalot ripustin salin sijaan ruokasalin nurkkaan. Murretuista ruskeista ja mustasta tuli kaikenkaikkiaan huoneeseen hieman ehkä syksyinen fiilis, mutta mä tykkään nyt tästä vaihtelusta!

ruokasali maalis-14 003

kahet

ruokasali maalis-14 010

ruokasali maalis-14 012

Ehkä pikkiriikkisen isommat saisivat nuo valaisimet olla, mutta meneehän nuo näinkin. Vai mitä ootte mieltä?

kaks

ruokasali maalis-14 023

ruokasali maalis-14 036

pallot

ruokasali maalis-14 032 valaisimet

ruokasali maalis-14 034

Jos olisin varoissani, palkkaisin siivoojan. Ainakin pari kertaa kuussa. Ja ottaisin joka perjantai kuusi kimppua tulppaaneja kotiinkuljetuksella.

Siivoillaan nyt kuitenkin vielä selkävaivoilla ja tyydytään pariin tulppaanikimppuun. Mut kunhan se lottovoitto… 😉

-Päivi-

Hyvän mielen tiistai.

Tällaiset maailmaa syleilevät postaukset on multa aika harvinaisia, mutta poikkeus vahvistakoon säännön. Vaikkei meillä Uskolan aikuisilla tällä viikolla lomaa olekaan (jep, muksut hiihtelevät mattoja rullalle ihan keskenään, papan valvovan silmän alla) osui mulle kuitenkin arkivapaa tälle päivälle. Vähän nihkeästi startannut aamu sai käänteen parempaan viimeistään auringon hakeutuessa esiin viikkokausia taivasta peittäneen pilvimöykyn takaa.

Muksut ovat löytäneet yllättävänkin vahvan yhteisen sävelen ja minä olen ehtinyt siistiä paikkoja ja ennen kaikkea suunnitella kesälomareissua. Sain tytöt vielä avuksi leipomishommiin, joten mikäs tässä on vapaata vietellessä. (ja leipomishommilla tarkoitetaan pääasiassa taikinakulhojen nuolemista ja poseeraamista, kuten kuvista näkyy…)

Kaikkien myyjäisten ja lastenjuhlien vakioleivonnaiset, mokkapalat, valmistuvat meillä hyväksi havaitulla Hellapoliisin ohjeella.

Mokkapalat

3 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
150 g margariinia sulatettuna

Kuorrutus:
n 225 g tomusokeria
6-7 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta
6-7 rkl sulatettua margariinia
6-7 rkl kahvia 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sitten maito ja lopuksi sula margariini.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Tee pohjan paistuessa kuorrute, sekoita kulhossa vispilällä tomusokerin joukkoon muut aineet, kaada kuorrute lämpimän pohjan päälle. Ripottele päälle nonparelleja, tai karkkirakeita makusi mukaan!

kahet

mokkapalat 009

mokkapalat 017

mokkapalat 019

mokkapalat 026

kaks

mokkapalat 032

 ——-

Illan kruunasi vielä reipas kävely valoisassa (!!!), keväisessä (!!!) ulkoilmassa ja väripurkin kaataminen hiuskuontaloon vihdoin. Kertakaikkisen hyvä, tavallinen tiistai.

-Päivi-

Kiitokset päiväkotiin.

Joka kevät, ja joulukin sen puoleen, ollaan saman dilemman edessä. Mitä pientä kivaa muistamista keksiä mahtavalle henkilökunnalle päiväkotiin ja viime vuosina myös opettajalle? Myönnettäköön, että me päästiin viimeiset 1,5 vuotta aika helpolla, kun pidin pientä herkkupuotiani. Sanomattakin selvää siis, että meidän lasten kiitospaketeista löytyi jotain makeaa tai suolaista suuhunpantavaa.

Nyt, kun oman kaupan antimia ei enää tarjolla ollut, onkin keksittävä jotain uutta. Jonkinlaisena ohjenuorana olen pitänyt sitä, ettei viedä mitään ”näkyvää”, koska niin ihania kuin tuikkupurkit ovatkin, niitä on varmasti jokaisella jo kaapit väärällään. Ja muutenkin toisen kotiin on vaikea ostaa tavaraa.

rosmariinit 005

rosmariinit 013

Tänä keväänä päiväkodin ihanat tädit saavat meiltä yrttejä. Rosmariinit melkein kutsuivat minua kaupassa ja pienellä tuunauksella purnukoista saa ihan sieviä. Tosin, mun askartelutaipumukset tuntien jouduttiin tyytymään voipaperiin ja niininaruun. Yritys hyvä kymmenen, kuitenkin.

Yksi mutta matkassa vielä on. Nimittäin se opettaja. MIESopettaja. Mutta onhan tässä vielä vuorokausi aikaa miettiä… öööö… ehkä rosmariinia hänellekin..?! 😉

Millaisia pieniä kiitoslahjoja teillä on tapana viedä päiväkotiin ja kouluun, vai viettekö mitään? Ja jos opettajia on langoilla, kuulisin mieluusti millaiset muistamiset ovat mieluisimpia. Tai mitkä vastaavasti eivät ole niitä parhaita mahdollisia ideoita?

Ja tietysti jos jollain on killeri-idea miesopen muistamiseen, saa jakaa! 🙂

-Päivi-

Kevään vakiparku.

Eihän sitä itselleen mitään voi. Joka vuosi lasten kevätjuhla herkistää. Erityisen vuolaina kyynelkanavat tuntuvat olevan eskarivuoden lopuksi. Pienen ihmisen siirtyminen vuosien päiväkotiuran jälkeen koulun puolelle saa vanhemmat ihmettelemään, kuinka nopeasti se aika taas kuluukaan. Suvivirttä laulettaessa muistaa myös elävästi oman pömppövatsaisen olemuksensa 25 vuoden takaa. Kuinka sekin oli muka ihan eilen.

Täällä meilläpäin on perinteisen kevätjuhlan lisäksi kouluun siirtyville liikuttava ”Eputus” -perinne. Kaikki kaupungin eskari-ikäiset siirretään perusopetuksen piiriin yhteisessä juhlassa. Kuunnellaan nyyhkylauluja ja jokaista tulevaa koululaista kohti päästetään taivaalle ilmapallo. Äidit nyyhkyttävät nessuihin ja isätkin näyttävät harvinaisen totisilta. Tämä kivikasvoillekin tiukkaa tekevä tilaisuus on luvassa tiistaina. Täytynee muistaa vedenkestävät ripsarit.

kevätjuhla 065

kevätjuhla 069

kevätjuhla 075

Pätkäpoika itse on myös aika innoissaan koulun alkamisesta. Kuten kuvista näkyy. Toisaalta 7 -vuotiaille pojille tuntuu vaan olevan aikalailla mahdotonta olla kuvissa kunnolla. Mutta se heille suotakoon. Pojat kun kuitenkin ovat poikia. 🙂

-Päivi-

Äideille.

En ollut varmaan tänä aamuna ainoa äiti, joka esitti nukkuvaa (ja koitti pidättää kaameaa pissahätää), kun keittiössä sipistiin, supistiin ja kolisteltiin. Mutta ihanien pellavapäiden märkien pusujen ja suloisten lahjojen takia olisi pidätellyt vaikka pidempäänkin.
Äitiys ei ole aina herkkua, mutta toisinaan se maistuu erityisen makealta. Kuten tänään.
Joten onnea, voimia ja halauksia meille kaikille.
Maailman haastavimman ja palkitsevimman työn tekijöille.
-Päivi-

Kaksin.

Me oltiin tänään ihan kahdestaan. Minä ja pieni pätkäpoika, joka täyttää viikon kuluttua jo seitsemän. Tänäänkin oli tärkeä päivä, kun käytiin tutustumassa kouluun. Käsi kädessä, ihan vaan me kaksi. Näinä päivinä aina hiukan pistää sydämestä… Aivan liian harvoin tulee otettua aikaa jokaisen lapsen kanssa ihan yksittäin.
Taas tuli huomattua sekin, kuinka nopeasti aika juoksee. Ihan äskenhän mä olin tässä samassa tilanteessa esikoisen kanssa! Miten siitä voi muka olla jo kolme vuotta?
Lyhyen koulupäivän jälkeen käytiin vielä rannassa kahvilla ja mehulla. Ja keinumassa. Ja käveltiin ihan hissukseen kotiin. Aika kiva päivä, näitä ottais mielellään lisääkin.
Kuvat on Instagramista napattuja kännykkäräpsyjä. En kehdannut järkkäriä koululle raahata. Vaikka tuskin se nolompaa olisi ollut, kuin kolmosluokkalaisen kiusaksi käytävällä tanssittu Gangnam style. 😉
Pienen pojan suuren päivän, ja kevätauringon, kunniaksi me suunnataan nyt ulos syömään. Luksusta!
-Päivi-

Kesäfillari.

Mä olen varmaan täälläkin joskus maininnut, että en aja autoa lainkaan. Tässä vaiheessa ihmiset yleensä kysyvät, eikö mulla ole ajokorttia. No on mulla, mutta en vaan aja. Ja yleensä tästä myös muodostuu paljon suurempi ongelma kaikille muille, kuin mulle itselle. Kortti mulla on ollut jo 13 vuotta, mutta en vain alkuun ajanut tarpeeksi. Ja kuten muut samassa tilanteessa olevat tietää, se kynnys kasvaa koko ajan.
Jos mä oikeasti autoa johonkin tarvitsisin, olisin varmaan ottanut itseäni niskasta kiinni ja ajanut. Mutta koska täällä on kaikki tarvittava suunnilleen kilometrin säteellä, olen mieluusti kulkenut jalkaisin. Hyötyliikuntaa, ekologista ja mitälie.
Nyt aion kuitenkin hypätä pyörien päälle, nimittäin MUMMIS on saapunut kotiin! Toivoin maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi mummopyörää. Ihan oikeasti vanhaa, legendaarista, vaihteetonta polkupyörää, joka vähän poksuu ja paukkuu, kun sillä ajaa. Värillä ei ollut väliä, mutta jarrut ois kiva ylläri.
Mummis vaatii ehkä ”piäntä laittoo”, mutta aika ihastuttavahan tämä vanha rouva on näinkin. Valitettavasti tuo vanha lamppu ei enää toiminut ja haaveissa oliskin tohon ohjaustankoon rottinkinen kori. En tosin sellaista ole vielä löytänyt… Sattuisiko kukaan tietämään, mistä moisen saisi?
Ensimmäiset kojarit vedettiin tietysti jo korttelin ympäri. Puuttumaan jäi enää hiuksissa hulmuava, lempeä kesätuuli ja lokkien kirkuna. Mummiksesta taitaa tulla mun luottopeli. Laitan kuvia lisää, kunhan saadaan tuunaus kuntoon.
-Päivi-

 

Second annual.

Täällä meilläpäin ei juurikaan ole ollut tapana juhlia vappua piknikein, saati dippaamalla haalariasuisia humalaisia jäiseen veteen, pikkukaupungeissa kai harvemmin tämän tyyppistä opiskelijakulttuuria on muutenkaan. Mitään ryyppytalkoita me perheelliset ei kaivatakaan (ja sellaiset varmaan löytää halutessaan jostain paikallisesta baarista), mutta rento koko perheen piknik päätettiin pienellä porukalla viime vuonna järjestää.
Koska ajatus oli tietysti tehdä tapahtumasta jokavuotinen, oli ilahduttavaa huomata, että pienen pieni porukkamme oli tälle vuodelle melkein tuplaantunut! Urheita eväsretkeilijöitä olikin tänään jo varmaankin yli parikymmentä. Ja se on meidän mittapuulla paljon.
Mitään massatapahtumaa näistä meidän piknikeistä tuskin koskaan tulee, mutta ehkä tarkoitus onkin aloittaa kivalla porukalla ihan omia perinteitä. Ei siihen aina sen suurempaa organisaatiota taustalle tarvita.
Me ollaan kyllä tässä hommassa siinä mielessä etuoikeutettuja, että ihanat puistomaisemat sijaitsevat vain kivenheiton päässä kotiovelta. Leikkipuisto on aivan ehdoton; muksut juoksivat leikkimässä ja kävivät välillä vain tankkaamassa herkkuja. Ja vaikka tuuli oli kylmä, tunnelma oli lämmin. Tällaisia lisää!
Mites teidän vapunvietto on sujunut? Onko muilla tällaisia itsekehitettyjä ”perinteitä”?
-Päivi-
P.s. Kiitos ihanan kannustavista viesteistä edelliseen postaukseen. Vastaan niihin kaikkiin vielä tämän illan aikana. 🙂