Neljän vuoden takaa…

Eksyin selaamaan ikivanhoja kuvia. Kikattelin vaippahousuisille muksuille, ihmettelin omia hiuksiani, mutta eniten järkytyin neljän vuoden takaisista kuvista muutostamme Uskolaan. Jostain syystä aika on kullannut muistoja siten, että kuvittelin meidän muuttaneen aikalailla hyvälle mallille rempattuun huusholliin. Sain todeta olleeni väärässä. Vai mitä tykkäätte?

4756

Tapetti jäi vaatimattomasti noin neljä rullaa vajaaksi… öh. Korkeet huoneet on ihan kivat, mutta…

4763

Ihan muutama laatikko jos nyt puuttuu..

4771

Leivät tiskikaapissa… mutta pirun komeet puutasot! Vielä tuolloin…

4777

Kaappeja ei ilmeisesti vieläkään..? Saati roskista.

4778

Ranskalaisia? Sokkelilevyä? Anyone?

4779

Mahtuisko tohon pinoon vielä jotain, jos oikein yrittäis?

4792

Vessahätä?

——————

Toisinaan sitä on ihan hyvä muistuttaa itselleen, kuinka paljon ollaan kuitenkin edetty, saatu aikaiseksi. Vaikkei tämä torppa vielä lähellekään valmis ole, voisi se olla vielä aika paljon hurjemmassakin kuosissa. Aika visusti voiton puolella ollaan kuitenkin jo kokonaisuudessaan. Esiteinin huoneen suunnitelmat alkaa olla jo suht pitkällä, odotan kieltämättä kieli pitkällä rempan aloitusta… (älkää kertoko mun miehelle, oon koittanut olla aika hiljaa tästä vielä… 😉 )

Mutta pakko kai sekin on myöntää, että maku muuttuu… Salin tapetit oli hienoinen pettymys heti jo laittovaiheessa, enkä niiden kanssa ole tainnut oikein ystävystyä missään kohtaa. Mieli tekisi jotain hieman tummempaa ja kodikkaampaa, valmiiksi korkea ja avara tila ei olisi kaivannut noin vaaleaa tapettia. No, sitä sattuu. Ehkä nyt ensin kuitenkin se tytön huone…

Noiden muutto- ja remppakuvien jälkeen elelen kuitenkin suht tyytyväisenä näissä maisemissa…

kuvauspäivä nro 2 018

kuvauspäivä 002

kuvauspäivä 004

kuvauspäivä nro 2 064

tintun huone ja kevät 033

makuuhuone valmis 024

… vaikkei aina ihan näin siistiä olekaan.

Tykkäisittekö lukea enemmän remontti/muutos/sisustusjuttuja, jos tästä taas tuolla saralla hiukan aktivoiduttaisi?

-Päivi-

Mainokset

Viluvarpaat tyytyväisinä Ikea-keittiössä

Ikea-tuotteita kuulee usein dissattavan. Halvalla ei voi saada hyvää ja itse pitäis kootakin. Mutta kyllä mä ainakin useimmiten olen kyseisen puljun tuotteista tykännyt. Isoista kokonaisuuksista ykkönen on ehdottomasti meidän keittiö. Edullinen, itse suunniteltu ja koottu, mutta edelleen olen enemmän kuin tyytyväinen.
Toki joitain kompromissi-ratkaisuja oli pakko tehdä, kaikkia mahdollisia kokoja ja kaappeja kun Ikeasta ei millään voi saada. Mikään juttu ei kuitenkaan jäänyt häiritsemään ylitsepääsemättömästi. Kokonaisuutta pidän just meidän tarpeisiin sopivana ja pienillä fiksauksilla saa aina uutta lookia. Kuten Köpiksestä tuliaisina tuoduilla vetimillä, joista tykkään ihan pipona!

Kylmä alkaa taas hiipiä ovien ja seinien raoista sisälle asti. Tänäkin vuonna ollaan koitettu mahdollisimman pitkälle venyttää lämpöjen päälle laittamista, polteltu kynttilöitä ja vedetty villasukkia jalkaan, vaan kyllä tänään oli pakko luovuttaa ja päästää patterit suhisemaan. Pönttöuuni-haave elää ja voi hyvin, ei vielä ihan pala, mutta kytee. Kovasti säästetään, mutta lottovoitto vois olla kiva.
Siihen asti kuitenkin vedetään villasukkaa toisen päälle ja tassutellaan tyytyväisinä halvassa ja itsekootussa Ikea-keittiössämme. 😉
-Päivi-