Projekti VILLASUKKA, ensimmäinen osaottelu.

Ensimmäinen osaottelu oli kyllä oikeasti se, että sain silmukat ylipäätään puikoille. Mutta puikoilla ne on. Varresta tuli tietysti vähän pitkänlainen, koska yritin viimeiseen asti välttää sen pirun kantapään aloittamista. Mutta koska en kuitenkaan reisiin asti lämmitystä villasukista kaipaa, oli kantapäähommiin vaan tartuttava lopulta.

Yllätyksekseni ymmärsin jopa ohjeista jotain! Ehkä koska kyseiset ohjeet oli kirjailtu siten, että tumpelompikin tajuaa. Ei se nyt kertalaakista silti mennyt. Jouduin purkamaan. Ja jossain kohtaa kalastelin jostain ihan liikaa silmukoita, mutta kaventelin niitä sitten ihan omavaltaisesti. Ei nyt ehkä mikään siistin villasukan prototyyppi, mutta kyllä mä luulen, että tämä valmiina jalassa pysyy!

syyskeltainen 047

Ja kyllä, istuin sohvalla läppärin vieressä koko kantapääsession ajan. Komensin lapset hiljaisiksi ja keskityin ihan urakalla. Mutta siinä se perhanan kantapää on! Olen ihan avoimen ylpeä itsestäni (ja hermoistani!)!

Milläs mallilla muiden käsityöttömien sukkaprojekti on? Joko siellä omat sukat jalkoja lämmittää, vai ollaanko vasta suunnitteluasteella? Jos kantapää tuottaa hankaluuksia, suosittelen kurkkaamaan tätä Kotolivingin ohjetta.

Jokohan sitä saisi viikonlopun aikana ensimmäisen sukan valmiiksi asti…? 😉

-Päivi-

 

Mainokset

Projekti VILLASUKKA!

HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen!

Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä yritelmiä, myönnän. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin kovin vakavaa, lopulta.

No, vakavaa tai ei, mua ärsyttää kun asiat jää kesken. Joten nyt olen tehnyt vedenpitävän päätöksen. Minä aion kutoa villasukat tämän talven aikana. Ihan itse, ihan valmiiksi. Alusta loppuun, valmistui ne sitten jouluksi tai vasta kevään kynnyksellä.

Kaipaan ehkä hieman tukea. Olisitko juuri sinä innokas lähtemään poropeukaloiden sukkarinkiin? Tukiopetus ja doping on sallittua, apua saa pyytää isoäideiltä, anopeilta tai vanhalta käsityöopelta, katsoa videoita youtubesta, printata selkeitä ohjeita avuksi, rytmittää puikkojen kilinää viinilasillisella ja neuloa vaikka silmukan illassa, kunhan jokainen silmukka on neulottu itse. Ja kunhan sukka (mieluummin jopa kaksi) valmistuu lopulta.

Minä lupaan raportoida edistystäni viikoittain. Tai no ainakin aina, kun jotain raportoitavaa on. Jos saan muitakin käsityöttömiä innostumaan mukaan tähän projektiin, olisi aika vinkeää esitellä lopulta kuvat valmiista aikaansaannoksista täällä blogissa. Oli ne sitten kuinka ruttuisia ilmestyksiä tahansa. Villasukkapostauksissa voidaan sitten yhdessä nillittää epäonnistumisia, purkamisia ja niitä perhanan kantapäitä. Hankalat asiat on niin huimasti paljon mukavampia yhdessä.sukkaprokkis eka 006

sukkaprokkis eka 014

Tästä siis lähdetään. Sukkalangat, check! Puikot, check! Paniikki, check! (punkku, check!) Sitten vaan luomaan silmukoita. Mites se nyt taas menikään…?

Kuka on mukana?!

-Päivi-

Päätös.

Eilen mun mieleen muutti syksy. Jaa mistäkö sen tietää? No mulle iskee joka syksyinen ”mä haluan neuloa jotain”-into. Into kestää yleensä juuri ja juuri yhden sukanvarren, puolikkaan kaulaliinan tai muutaman isoäidin neliön verran. Hyvin harvoin saan mitään valmiiksi. 
En ole tarpeeksi kärsivällinen. Kun neulos eteneekin hitaammin kuin olin ajatellut, eikä yleensä näytä yhtään niin siistiltä kuin visioissa, into lopahtaa ja työ jää kesken. Mutta kun olisi niin ihana osata! Ihastelen yrittäjäystäväni lankakaupassa herkullisia värejä ja upeita valmiita töitä. Huokailen ja haaveilen osaavani vielä joku päivä neuloa muutakin kuin oikein/nurin kaulaliinaa.
Mutta jostainhan se on aloitettava. Oikein/nurin kaulaliina on juuri sopiva tälläiselle neulenoviisille. Jälki on vähän tuollaista epämääräistä, mutta nyt on pääasia saada tämä valmiiksi. Mä olen päättänyt saada eilen aloittamani kaulaliinan valmiiksi, meni siihen sitten viikko tai vuosi. (ja todellisuudessahan mun tekis nyt mieli mennä ostamaan niitä ihania värikkäitä lankoja ja alottaa joku mahdoton projekti, mutta olen tiukkana ja aion saada tämän tehtyä ensin..)
Lasillisen punkkua vaati toi alottaminen kyllä eilen… 😉 (näin usein meillä juodaan viiniä, laseissa vielä Iittalan tarratkin..)
Mites, löytyykö muita tälläsiä ”käsityöttömiä” kuin minä? Kun intoakin ehkä olisi, mutta taitoa ei niinkään.. 🙂
-Päivi-