Vapaiden saldo

Oih, mitkä ihanat kaksi kokonaista vapaapäivää sain viettää. Itsenäisyyspäivä vietetään meillä perinteiseen malliin kotosalla riisipuuroa nauttien ja linnan pukuloistoa katsellen. Voimaannuttaviin vapaisiin mahtui myös:
– joulutorttujen paistamista
– siivoilua
– hitaita aamuja
– burgundinpataa
– yhdet isommalti menneet hermot
– lumisadetta
– jouluostoksia
pikkiriikkisen työjuttuja
– joutenoloa
– joulukukka-asetelmien askartelua…
… ja mikä tärkeintä, ihan vaan olemista. Yhdessä.
Toisinaan monen muun ruuhkavuosilaisen kanssa pohdiskellaan, miten sen joulutunnelman ehtisi saavuttamaan kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Viime jouluna mä huomasin, että kyllä se joulu tuli ilman jokaisen kaapin pesemistä ja maton vaihtamistakin. Tänä jouluna olen ehtinyt jopa hiukan nauttia tästä joulun odotusajasta. 
Eilisen kukkakauppareissun jälkeen totesin myös jälleen, että ei se tunnelma kummia vaadi. Mun joulufiilis kotona koostuu ruokien lisäksi havuista, hyasinteista, kynttilöiden pehmeästä valosta ja perinteisistä jouluisista tuoksuista. 
Juuri nyt mä en myöskään kaipaa kotiin sitä perinteistä joulunpunaista, vaikka siihen viime vuonna meninkin ”sortumaan”. Silmää miellyttää kovasti valkoisen, havunvihreän, harmaan ja pellavan liitto. Tummat sohvatyynytkään ei häiritse mun silmää yhtään. Päinvastoin.
Meillä leivotaan (kuulemma..) tänään vielä pipareita. Yksi jouluinen tuoksu lisää taloon, siis. Ei, että valittaisin. 🙂
-Päivi-

Talvi, my darling!

Huolimatta siitä, että meiltä loppui taas lämmitysöljy, ennenkuin sitä tilattiin lisää (hämäläinen, you know), ettei meillä edelleenkään ole sitä pönttöuunia ja nenänpäähän kasvaa sisälläkin jääpuikkoja, on tämä kunnon talvi ihan mun juttu. Pakkasen tuoksu, jalan alla nitisevä lumi ja kuurankukat ikkunoissa. Ihana talvi.
Tällä viikolla on edessä pari ihanaa vapaata. Itsenäisyyspäivänä riisipuurot, linnan juhlat ja kynttilät. Perjantaina omat jouluvalmistelut, ostokset ja hiukan siivoilua. Aika ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa. 
Kuvat jälleen kaupalta. Kyllä täältä kotopuolestakin taas tulee, kunhan ehdin viettää hiukan enemmän aikaa näissä nurkissa. 🙂
Nirskun narskun, ihania pakkaspäiviä kaikille!
-Päivi-

Kiire jo on, kiire jo on…

Alkaa tuntua joululta. Jos ei muuten, niin töiden puolesta. On saanut painaa aika pitkää päivää ja työputkea, mutta nimenomaan saanut. Olen tosi onnellinen tästä tilanteesta. Vaikka pakko myöntää, että odotan jo ensi viikolla koittavaa vapaapäivää. Itsenäisyyspäivä katkasee jouluputken mukavasti ja antaa hiukan lisäenergiaa viimeistä työrutistusta varten.
Blogihiljaisuus selittyy siis ihan tylsästi kiireellä. Ensi viikolla aukioloajat vielä pitenevät, mutta koitan ehtiä tällekin puolelle heittää jotain terkkuja välillä. 
Toivottavasti teillä jouluvalmistelut sujuvat mukavasti. Ihanaa, kun pikkuhiljaa ripsii luntakin. Ei enää montaa viikkoa jouluun… 
-Päivi-

Joulun aikaa, joulun taikaa…

No ihan ensinnäkin KIITOS kaikista viesteistä, kommenteista ja tykkäilyistä koskien naked truth-postausta. Mä olen ilahtunut tän asian aiheuttamasta keskustelusta. Mutta jatketaan nyt kuitenkin seuraavaan asiaan, jossa on vähemmän naamaa. 😉
Maria heitti mua jouluisella haasteella. Olen joutunut tätä hieman pohdiskelemaan, melkein vaikeilta tuntui osa näistä kysymyksistä. Joulun aikaa, joulun taikaa…” haaste toimii näin:
1. Kerro muutaman kuvan ja sanan kera miltä joulu tulee tänä vuonna näyttämään teillä.
2. Jaa helppo ja hauska DIY joululahjaidea.
3. Mikä on paras sisustuskauppa joulun alla? Miksi?
4. Miten paketoit joulun kauneimmat lahjat?
5. Mikä tulee olemaan tämän joulun trendijuttu sisustuksessa/koristelussa?
 
 
 
1. Muutamia joulukuvia postailinkin jo viime sunnuntaina. Meidän joulu tulee varmaan noudattelemaan aikalailla tätä samaa vähäeleistä kaavaa. Joulu saapuu aika vähin koristein, havuja, kynttilöitä, kanelitankoja, hyasintteja ja joulukuusi. Paljon tuoksuja, rauhallista joulumusiikkia, yhdessäoloa. Ja hyvää ruokaa. Paljon!
 
2. Tämä DIY-kysymys oli paha. Mä en kovin mielelläni anna lahjaksi itse tehtyjä juttuja, koska en niin erikoisen hyvä ole sellaisia valmistamaan. Jos jotain tekisin, leipoisin varmaankin. Mutta JOS tekisin jotain, se olisi jotain käyttökelpoista tai syötävää, ei mitään ”turhaa hilavitkutinta”. Itse tykkään saada juurikin vaikka villasukat tai huivin (koska en itse edelleenkään juurikaan neulo) tai vaikka marinoituja valkosipuleita, mieluummin kuin jotain koriste-esinettä. Muutenkin esim. sisustusesineitä, samoin kuin vaikka vaatetta lahjaksi ostaessa pitäisi mun mielestä olla aika varma lahjansaajan mausta. 
 
3. Mä oon nyt tosi tylsä, mutta tähänkin vastaan ympäripyöreästi; pienet, tunnelmalliset putiikit. Näitä löytyy kauppakeskusten ja suurten kaupunkien lisäksi useasta pikkukaupungista ja kylästäkin. Tietysti tämä pienyrittäjä-näkökulma on mulle aika läheinen. Mä toivon, että mahdollisimman moni hankkisi joululahjat pienistä, yrittäjävetoisista puodeista tai suoraan tuottajilta. Ostakaa mieluummin niistä oman pikkukaupunkinne pienistä kaupoista, kuin suurista kauppakeskuksista. Näin pienetkin kaupungit pysyvät elinvoimaisina ja moni yksinyrittäjäkin saa hymyn kasvoilleen jouluksi.
 
 
 
4. Paketoinnissa luotan yksinkertaisuuteen. Kaunis, wanhanajan lahjapaperi ja juuttinaru toimivat mun makuun paremmin, kuin kikertävän kukertava paperi ja pitkät, kiharaiset nauhat. 
 
5. Mä seuraan ihan säälittävän huonosti sisustustrendejä, koska teen kuitenkin niinkuin itse haluan. Olen siis mahdottoman epätrendikäs. Mutta sen pohjalta, mitä olen lehtiä lueskellut, sanoisin että joulun trendejä on vaaleus, luonnonmateriaalit ja erilaiset eläinkuosit. Mä en ihan vielä näihin peuranpää-juttuihin ole lämmennyt, vaikka ne kivalta monessa yhteydessä näyttävätkin.
 
———————————-
 
Tänään sain auki Hilman joulupuodin ja huomenna jatketaan, kun kaupungissa vietetään perinteisiä Wanhanajan markkinoita ja joulunavausta. Pikkuhiljaa saa itsekin joulutunnelmasta kiinni. Kun nyt vielä saatais hiukan lunta ja pakkasta.
 
Kiitos vielä Marialle tästä kivasta haasteesta. Haaste on nyt pöydällä, ole hyvä ja nappaa mukaasi joulutunnelmaa. Enää viikko joulukuuhun. Jippii!
 
Mukavaa lauantai-iltaa joka torppaan!
 
-Päivi-
 

Vähitellen… Joulua.

Tänään oli taas sellanen päivä, että luulin vielä kahdelta kellon olevan puoli kymmenen aamulla. Eihän se noussut lainkaan. Tasaisen harmaata koko päivän, aamusta iltaan. Toisaalta just täydellinen päivä olla katselematta tarkemmin ulos ja aloittaa joulufiilistelyt. Ensimmäinen valosarja, havuja, joulunpunaisia omppuja ja kynttilöitä. Kanelitangot tuovat jouluisen tuoksun ja ensimmäiset tortut ja piparkakutkin leivottiin. 
Kyllä se joulufiilis sieltä löytyy. Pikkuhiljaa.

Tänäkin vuonna joulu tulee varmaan aika vähin koristein. Tunnelma ja tuoksut on ne tärkeimmät. Mites sun kotona, joko tuntuu joululta?
-Päivi-

Joko jouluttaa?

Ku mua ei yhtään! En mä nyt sentään huolissani tilanteesta ole, mutta normaalisti kyllä tässä vaiheessa lokakuuta on jo muutama ”joululista” tehtynä. Ruoat, lahjat, koristelut… Ehkä ensimmäiset tunnelmavalot sisällä ja höyryävä glögilasi kädessä. Mutta tänä vuonna olen kyllä vielä täysin syksyisissä fiiliksissä. 
Osittain tämä epäjouluttaminen johtuu varmaan töistäkin. Edessä on vuoden (toivottavasti!) kovin sesonki ja vähän innon ja kauhun sekaisin tuntein sitä odotan. Toisaalta senkin takia nyt olisi enemmän kuin paikallaan suunnitella jo vähän sitä omaa joulua valmiiksi, kun tietää jo aikalailla, millaista pyöritystä se viimeinen kuukausi tulee olemaan. Mutta ei vaan oikein irtoa… Ehkä pikku pakkanen auttaisi asiaa..? 
Mites ruutujen sillä puolen, joko teillä on joulufiilis päällä? Mitä kaikkea teidän joulun odotukseen kuuluu?
Kuvissakin edelleen syksyinen tunnelma. Kanervat ovat, uskomatonta kyllä, edelleen elossa ja ihana syyskimppu on lahja yrittäjäkollegalta. Ei niitä hyasintteja varmaan kuukauteen vielä tohdi… 😉
Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille! Ilahduttaa kovasti joka kerta, kun uusi on klikkautunut lukijaksi. Aion nyt myös lopultakin sulkea Matkalla Kotiin-blogin kokonaan pois roikkumasta, joten jos et vielä ole sieltä siirtynyt tälle puolelle lukijaksi, kannattaa se tehdä nyt. 🙂
Mä taidan nyt skarpata ja kaivaa kutimen esille. Joo, just sen kaulaliinan, jonka lupasin tehdä valmiiksi. Ihan hirveesti ei oo viime aikoina edennyt… Mutta nyt meinasin ottaa rennosti, kilkuttaa puikkoja ja katsella telkkaria. Juoda ehkä kupin teetä. Selkä vähän vihottelee, mutta jospa se näillä eväillä olisi taas huomenna parempi.
Leppoisaa sunnuntain jatkoa!
-Päivi-