Pyjamapäivä.

Kiire on kaikonnut, stressi on ohi. Joulupäivä on perinteisesti pyhitetty lojumiselle. Kirjoille, syömiselle, leikille ja aivot naulaan -komedioille telkkarista. Mainitsinko jo syömisen? No, se ansaitseekin useamman maininnan.

Meillä oli tänä vuonna erityisen rento jouluaatto. Oltiin ihan vaan oman perheen kesken, ihan omin aikatauluin. Ei kiirettä, eikä stressiä. Laiteltiin ja pöydät katettiin, mutta ilman paniikkia. Rennosti oleillen. Ja nautittiin täysin siemauksin.

Uskola pukeutui tänä vuonna jo hieman punaisempaan jouluun. Rennolla otteella tässäkin suhteessa, mutta aika pienillä jutuilla sen oikean tunnelman kuitenkin saa aikaiseksi. joulu 020

joulu 035

joulu 045

joulu 075

joulu 083

ryllis

joulu 116

Vaan miltä näyttääkään joulupäivän aamuna…?

joulu 133

Näin sen kuuluukin mennä. Muksut omissa touhuissaan, vanhemmat omissaan ja siivoaminen jätetään huomiselle. Ollaan vaan. 🙂

Nautinnollista joulun jatkoa, te ihanat lukijani! Lisää joulukuvia Uskolasta lisäilen facebook-sivuille, jotka löydät täältä.

Puss och kram! Ja röyh!

-Päivi-

P.S. Miksi mun matkakuume nousee aina joulunpyhinä ihan mahdottomiin mittasuhteisiin?!

Mainokset

Pikainen joulunalusmoi bataateilla.

Mä alotan varmaan jokaisen postauksen samalla tavalla, mutta hyvänen aika, mihin tää aika on taas kadonnut?! Jouluun on (ainakin lasten laskujen mukaan) enää viisi yötä. Jestakset sentään, kun olis taas kovasti puuhaa. Taidan jälleen eniten odottaa aatonaattoiltaa, talon hiljaisuutta, kinkun ja kuusen tuoksua ja rauhassa nautittua viinilasillista.

Siihen asti painetaan kuitenkin täysillä vielä töitä ja nyitään jouluhommia kasaan. Joulunpyhinä aiotaankin vaan rentoilla. Stressi loppukoon maanantaina. Viimeistään.

Jouluruokien suhteen päästään onneksi tänä vuonna erityisen helpolla. Äitini on luvannut paistaa laatikot ja limpun, savukala kiikutetaan pöytäämme tätini miehen toimesta, kinkku saatiin joulumuistamisena työmaalta ja rosolliakin äitipuoleni keittiöstä. Ainoa laatikko, jota olen itse tehnyt jo useampana vuonna, on bataattilaatikko. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos ei vielä jouluperinteisiin kuulu!

Aiempina vuosina olen napannut ohjeen blogista, jota en nyt kuollaksenikaan muista! Enkä tietenkään ole ottanut ohjetta ylös, eikä googlekaan löytänyt tutun näköistä sivua. Höh! Päätin nyt kuitenkin jakaa aika perusohjeen kyseisestä herkusta. Tämä on napattu ihan suoraan Maku.fi -sivulta.

Bataattilaatikko

1 kg bataatteja

2 dl ruokakermaa

1 dl korppujauhoja

1/2 dl siirappia

1 muna

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl muskottipähkinää

1/4 tl inkivääriä

Pinnalle:

2 rkl korppujauhoja

2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä palat kypsiksi.

Valuta vesi pois ja survo bataatit. Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja ja painele kuvioita lusikalla. Vuole bataattilaatikkovuokaan vielä voinokareita.

Kypsennä bataattilaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

bataattiltk

—————-

Ainiin! Joulufiilis nousi vähintään kattoon tänään isompien lasten joulujuhlassa, kun meidän ekaluokkalainen sai ”reilu kaveri” -stipendin. Voin kertoa, ettei riittänyt pieni kyynel silmäkulmassa, ihan räjähdin ulvomaan ääneen. Jos ylpeyteen voi pakahtua, aika lähellä on nyt. Meidän pätkäpoika. Hieno poika.

Näihin tunnelmiin (ja tuohon yhteen surkeaan kuvaan) päättyy tämä pikaraportti. Ihanaa joulunalusaikaa, kaikki! Syökää paljon kinkkua! 🙂

-Päivi-

 

 

Salongin popsahdus!

Jos joulutunnelmasta onkin tässä vesisateessa ollut hieman pulaa viime aikoina, fiiliksiin pääsi viimeistään tänään, kun olin talkooapuna suloisessa pop up -kahvilassa, Eleonoran salongissa. Uusikaupunki on hieno, vanha puutalokaupunki, palvelut ovat monipuoliset ja kivoja pikkupuoteja on monia. Tunnelmaltaan autenttinen, wanhan ajan kahvila täältä vain on puuttunut. Kun minua kysyttiin auttelemaan juuri tälläiseen pop up -kahvilaan, arvaatte varmaan, etten kieltäytynyt. Ja onneksi en!

Vaikkei kokoaikaista kahvilaa olisikaan mahdollista pystyssä pitää, ”kahvilapopsaus” silloin tällöin on erittäin tervetullut lisä kaupungin tarjontaan. Vanhassa puutalossa sijaitseva suloinen huoneisto on sisustettu aidosti vanhoilla huonekaluilla, tarjolla oli vastajauhettua kahvia, teetä ja kaakaota, leivoksia, suolaista piirasta ja käsintehtyjä suklaaherkkuja. Lisäksi myynnissä oli jouluista lahjatavaraa. Asiakkaita kävi hirmuisesti ja salongin tunnelmaa kehuttiin lähes kilpaa.

eleonoran salonki 001

eleonoran salonki 008

eleonoran salonki 011

eleonoran salonki 028

oo

eleonoran salonki 038

o

eleonoran salonki 013

ou

aaa

eleonoran salonki 043

Salongin emäntä Terhi on tehnyt valtavan työn saattaessaan tilan popsahduskuntoon. Meitä jeesailijoita on ollut pari ja ollaan auteltu ehtiessämme. Tilasta tuli todella tunnelmallinen ja kahvilalle oli selkeä tilaus.

Lähialueilla asuville vinkiksi, että Eleonoran salonki popsahtaa toisen kerran vielä ensi viikonloppuna, osoitteessa Sepänkatu 6, Uusikaupunki. Ovet ovat avoinna molempina päivinä klo 12-17. Suosittelen enemmän, kuin lämpimästi.

Kokous- tai juhlatilaa kaipaaville suosittelen ehdottomasti vierailua salongissa myös. Tila on nimittäin vuokrattavissa kyseisiin käyttötarkoituksiin. Kuinka ihanat, pienet juhlat tai erilaisen, tunnelmallisen kokouksen salongissa voisikaan järjestää! Jos kiinnostuksesi heräsi, yhteystietoja löydät täältä.

Olen vähän ajatellut alkaa lottomiljonääriksi ja puuhailla tälläisten mukavien projektien parissa lopun elämääni. Teatteria, bloggailua, kahvila- ja tapahtumaprojekteja… Nää on niitä ”mun juttuja”. Näiden parissa mun kuuluu touhuta. Kuulostaa ehkä vähän liiankin täydelliseltä… Mutta taidan laittaa loton vetämään silti. 😉

Tuo kuvissakin vilahtanut Mokkahyydykekakku teki muuten kauppansa siihen malliin, etten ehtinyt itse maistaa lainkaan! On varmaan tehtävä toinen, ihan omaan käyttöön. Jos vaikka jaan ohjeen sitten täälläkin. Voisi olla mukava herkku joulun jälkiruokapöytään.

Tänään edessä vielä paketointihommia, kunhan tenavat saadaan unten maille. Sadekelistä huolimatta tunnelmallista sunnuntai-iltaa, ihanat!

-Päivi-

Karkulainen löydetty!

JouluPäivi tuli, kuin tulikin piilostaan! Hiljaa hiipi, eikä ihan täysillä kulkusia joraile vieläkään, mutta pikkuhiljaa messissä kuitenkin. Itsenäisyyspäivänä se joulutus usein nimenomaan alkaa. Meillä on perinteenä keitellä tuolloin riisipuuro ja metelisoppa ja joo, muutenkin hieman ylensyödä. Ikäänkuin harjoituksena joulua varten. Heh.

Koko Uskola ei vielä jouluasuun ole puettuna, mutta tämä pitääkin tehdä pikkuhiljaa. Ikäänkuin pitkittää nautintoa… Jouluvaloista pikkuhiljaa aloiteltiin ja vähitellen innostuin ripottelemaan pikkiriikkisen punaista ruokasaliin. Pari yksinkertaista hyasinttiasetelmaakin askartelin, kunhan aukeavat ja tuoksu leviää, ei joulufiilistä estä enää mikään!

Seuraavaksi joulupäivitän (ehe ehe) salin. Sohvanpäällisten peseminen ei vaan millään meinaa innostaa… No, murehditaan sitä ensi viikolla. Nyt vähän kuvapläjäystä jouluisemmasta ruokasalista!

joulua taloon 001

joulua taloon 008

joulua taloon 057

joulua taloon 017

joulua taloon 027

nknl

joulua taloon 071

kasss

joulua taloon 058

joulua taloon 076

Pahoittelut jäätävästä kuvaspämmistä. Olen vaan itse niin innoissani, kun jouluminä alkaa löytyä. Okei, joululahjoja en ole vieläkään ostanut, mutta se olkoon seuraavana agendalla. Blogissakin varmaan jatketaan joulumeiningeillä, kun nyt hyvään alkuun jo päästiin. Ehkä seuraavaksi jouluruokia…?

Miltä teidän jouluvalmistelut näyttää?

-Päivi-

Tyynynpäälliset ja kynttilät// H&M

Possu// Maileg

Tapetit// Sandudd – Isoäidin aikaan

Joululeffojen TOP 5

Niinkuin olen täällä kitissyt, mulla on ollut hieman ongelmia virittäytyä joulun tuloon. Liekö syynä tuo kaamean harmaa syyskeli, vai jatkuva kiire, en kuitenkaan ole päässyt vielä lainkaan fiilistelemään pakettien rapinaa, hyasintin tuoksua tai piparkakkujen leipomista.

Tuoksut on mulle olleet aina joulufiiliksen luoja numero yksi, mutta tässä kohtaa, kun ei meinaa saada tunnelmasta kiinni, on lähdettävä etsimään sitä elokuvamaailman kautta. Joulu on ehdottomasti ihanien, harmittomien, romanttisten komedioiden aikaa. Tietyistä leffoista tulee jouluisen lämmin fiilis ja ne kuuluvat jouluun yhtä varmasti, kuin joulupotkan sinappihuntu.

Uskolan joululeffojan TOP 5 satunnaisessa järjestyksessä näyttää tältä: (tai siis mun, toi mies katsois varmaan joulunakin vaan jalkapalloa)

Ihmeellinen on elämä

250px-Wonderful_Life

Kaikkien jouluelokuvien äiti, ja vaikka isäkin. Ihana mustavalkoleffa ahdistuneesta George Baileysta, joka meinaa päättää päivänsä, kunnes hänelle ilmestyy enkeli, joka näyttää miltä maailma näyttäisi ilman Georgea. Saippuainen asetelma, täydellinen joulufiilis. Ja lopussa enkeli saa siipensä, aina. Nyyh.

Holiday

holiday

Hyvän mielen romanttinen komedia, joka sijoittuu joulun aikaan. Englannin maaseudun talviset maisemat, ihana Kate Winslet, munatoti ja joo, kyllähän tota Jude Lawtakin katselee mieluummin, kuin selkäänsä ottaa. Oih!

Uneton Seattlessa/Sinulle on postia

uneton

Yksi parhaista romanttisten komedioiden pariskunnista kautta aikojen, Tom Hanks ja Meg Ryan. Tomppa on ollut idolini jo lapsesta saakka ja Meg on, varsinkin ekassa leffassa, vielä luonnollisen kaunis ja luonteva, eikä turhilla kiristyksillä kasvojaan pilannut. Nää voi hyvin katsoa putkeen. Ja mättää pakettitolkulla karpalo-kinuski -jäätelöä.

Bridget Jones

bridget

No tottakai. Ihana, tavallisen höppänä Bridget ja ah, niin ihana Mark Darcy. Mätsäävät villapaidat ja munatoti. Brittijoulut näyttää elokuvissa ja sarjoissa aina niin haúskan inhorealistisilta. Puddingia, röökiä ja paperihattuja. Jotenkin symppistä.

Yksin kotona 1 ja 2

yksin kotona

Lapsuuteni ja nuoruuteni ehdottomat joululeffat. Harmittomia, hyväntuulisia ja hauskoja. Erityisiä näistä kahdesta tekee se, että nyt voin katsoa näitä jo omien lasteni kanssa. Jouluperinne vailla vertaa.

Ainakin nämä viisi katson lähes poikkeuksetta joka joulu jossain välissä.

Mitkä ovat sinun joulusi lempparileffat?

-Päivi-

(kuvat lainassa Wikipedian kautta)

Joulun avaus.

Tasan kuukausi jouluaattoon! Sieltä se jälleen tulla jollottaa, joka kerta yhtä suurena yllätyksenä (ja hiukan pyytämättäkin…). Uudenkaupungin joulu starttaa perinteisesti marraskuun lopulla joulukadun avauksella, jouluvalojen syttymisellä ja Wanhanajan markkinoilla. Tänä vuonna pääsin minäkin kiertelemään käsityöläiskojuja ja värjöttelemään tien reunalle tonttukulkueen ohimarssia odottaen. Olo oli samaan aikaan haikea ja vapautunut. Kuinka paljon vähemmällä työmäärällä pääsenkään tänä jouluna, kuin kahtena edellisenä. Toisaalta ikävöin omaa, pikkuista putiikkiani ihan valtavasti. Se oli mulle kuitenkin aika tärkeä.

wanhan ajan markkinat 002

wanhan ajan markkinat 012

wanhan ajan markkinat 020

wanhan ajan markkinat 024

wanhan ajan markkinat 030

Wanhan ajan markkinoilla oli jälleen toinen toistaan kauniimpia käsitöitä, leivonnaisia, kransseja ja muita jouluisia myytäviä. Ja väkeäkin oli liikkeellä kiitettävästi. Ilma oli tosi kolea ja saatiinpa niskaan ihan ehdat rae- ja räntäkuurotkin.

wanhan ajan markkinat 033

wanhan ajan markkinat 037

wanhan ajan markkinat 043

wanhan ajan markkinat 066

Huvittavinta tässä joulukadun avauksessa taitaa kuitenkin olla se, kuinka aikuisetkin ihmiset höpsähtävät kuorma-auton lavalta lentävien, ilmaisten karamellien vuoksi. Lapsille tämä on aina ollut, ja tulee olemaan, kova juttu, joten ehkä aikuisetkin voisivat jättää sen karkkien perään syöksymisen muksuille.

Nyt on siis virallisesti jouluinen aika polkaistu käyntiin, ainakin täällä meillä. Pieni pakkanen ja lumikerros ei tosin tekisi pahaa jouluun virittäytymisen kannalta. Ainuttakaan joululahjaa en vielä ole hankkinut, ehkä pikkuhiljaa voisi ajatuksen sillekin asialle antaa..?

Tänään ei kuitenkaan ehdi. Vuorosanojen pänttäämistä tiedossa. 🙂

-Päivi-

Kuka vei JouluPäivin?

Olen huolissani itsestäni. Eräs oleellinen osa Päiviyttä on kadoksissa. Nimittäin JouluPäivi.

Vielä muutama vuosi sitten, kun ihmiset totuttelivat vasta ensimmäisiin syyssateisiin, JouluPäivi vielä koitti himmailla, ettei ripustelisi ensimmäisiä jouluvaloja ikkunoihin. Ensimmäiset joulutortut JouluPäivi leipoi jo syyskuun loppupuolella, harvoissa tapauksissa malttoi odottaa lokakuun puolelle. Rajattoman joululevy korkattiin samoihin aikoihin ja glögiä lämmiteltiin tuosta lähtien jo viikottain.

Muiden kauhistellessa Halloweenin aikoihin kauppoihin ilmestyviä joulusuklaita, JouluPäivi hihkui sisäistä paloa; enää pari kuukautta h-hetkeen! Asioiden listaamista muutenkin rakastava JouluPäivi kirjoitti joulua varten monta eri listaa. Ruoat jakautuivat etukäteen hankittaviin ja viimetipan hankintoihin ja näitä edelsi tietysti joulunajan ruokalista. On toki sanomattakin selvää, että lahjalistat JouluPäivi kirjoitti ylös ajoissa ja huolella. Tulostetusta aanelosesta on niin näppärä vetää kynällä yli, kun kukin lahja oli hankittu!

JouluPäivi aloitti kodin juhlaan koristautumisen pikkuhiljaa valoista, tuoksuista ja musiikista. Lopullinen joulusiivous tapahtui vasta muutama päivä ennen joulua, silloin kuurattiinkin kaikki paikat erityisellä huolella, vaihdettiin matot ja liinat. JouluPäivi piti pyhäinhäväistyksenä nukkua aaton vastaista yötä kuluneissa lakanoissa, joten aatonaattona vaihdettiin viimeiseksi illalla vielä lakanat. Ja pestiin sauna.

JouluPäivi eli noin kuudesosan vuodesta fiilistellen joulua, ainoa tunnelman pilaaja oli vesisade. JouluPäivi ei sietänyt vesisadetta kesken kauneimman juhlan. Joulunahan kuuluu sataa lunta!

No, nyt on päässyt käymään niin, että JouluPäivi on kadonnut! TavisPäiville on suunnattoman vaikeaa jo toista vuotta peräkkäin ajatella lähestyvää joulua. Ei valmiina listan listaa, ei ripustettuna yhtään jouluvaloa. Lahjoille en ole uhrannut ajatustakaan ja vielä vähemmän ruoille. Mitä on tapahtunut?! Kuka ryösti JouluPäivin? Olisitko ystävällinen ja palauttaisit? Olisi niin paljon mukavampi innostua tästä minulle ennen niin tärkeästä juhlasta.

Kaivoin muutaman kuvan viime joululta, josta siitäkin tuli lopulta oikein mainio joulu, vaikkei JouluPäiviä näkynytkään. Jokohan näillä saatais houkuteltua karkulainen esiin..?

joulu-12

jouluu-12

uskolan joulu-12

joulup.

Ei kyllä oikein meinaa tuntua missään… Olisiko teillä hyviä vinkkejä JouluPäivin esiinhoukuttelemiseksi? Missä vaiheessa teitä alkaa jouluttaa, vai annatteko joulufiiliksen tulla omalla painollaan vasta aattoaamuna? Ja hyviä joulumusavinkkejä otetaan vastaan myös! Jospa JouluPäivi sittenkin ehtisi vielä mukaan tämän joulun tohinoihin.

-Jouluton Päivi-

Joulu.

Vaikka kaikki muut asiat elämässä heittelee häränpyllyä, joulu on ja pysyy. Samanlainen joka vuosi. Aikataulut, perinteet, ruoat… joulupäivän legojen rakentelu, joululahjakirjojen lukeminen ja yletön herkuttelu. Tapanina kasataan vanhemmat ja sisarukset yhteen ja suunnataan ravintolaan illalliselle. Maistuu toisten tekemä ruoka ylenmäärin hyvältä parin päivän laatikkoähkyn jälkeen.
Nyt ollaan ihanan rauhallisessa joulupäivä-vaiheessa. Tytöt leikkii yläkerrassa, isä rakentaa pojan kanssa legolinnaa ja minä sain juuri luettua joululahjaromaanin loppuun. ”Ihmeellinen on elämä” pyörii tv:ssä ja kohta vois vaikka syödä (taas!) jotain. Heh. 🙂
Myös kuvina Uskolan joulu näyttää perinteiseltä. Vaaleaa ja mukavan siistiä alkuun, kunnes lahjat on jaettu ja noin miljardi legoa on pitkin lattioita. Vaan antaa olla. Ehtiihän nuo siivoamaan sitten arkena.
Ihania tälläset päivät, kun ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Mieli kyllä on vaeltanut pitkästä aikaa lastenhuoneen remonttiin, nyt kun elämä tuntuu tasoittuneen ja näin tyhjänpäiväisiä asioita voi taas ajatella.
Nyt kuitenkin jatketaan möllöttelyä. Rentouttavaa joulun jatkoa kaikille! 🙂
-Päivi-

Joulun paras hetki.

Tässä se nyt on. Joulun ja ehkä koko vuoden paras, yksittäinen hetki. Kiireen, väsymyksen ja stressin jälkeen koko ihana joulu on vielä edessä. Lapset on saatu vihdoin unille, kinkku muhii uunissa, kuusi tuoksuu salissa ja joku höpsö joululeffa tahdittaa viimeisten lahjojen paketoimista.
Meillä aika harvoin kilistellään, mutta tänään se tuntui aiheelliselta. Vuoden kiireisimmät viikot on kunnialla ohi, orastavasta kriisistä selvitty ja meillä on ympärillä vielä ihan mahtava joukko hienoja ihmisiä. Mikäs tässä siis kilistessä. Otetaan uusille aluille ja hienolle elämälle! 🙂
Nyt Uskolan väki hiljenee viettämään joulua. Palaan taas lähipäivinä  ja päivittelen enemmän kuulumisia. 
Nyt kuitenkin haluan toivottaa OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE! 
Nautitaan.
-Päivi-

Joululeivontaa

Kaupalle on saatu myyntiin ihania leivontajuttuja. Onnea on innokkaat pikkuleipurit, jotka auliisti suostuvat testaamaan äidin kaupan antimia. Aikalailla kaikkia. 
Sunnuntaina sulateltiin siis hieman piparitaikinaa (pakastetut piparitaikinat on meidän perheen pelastus!) ja päästettiin lasten luovuus valloilleen. Äiti testaili sillä välin muffinivuokia…

Mitä enemmän lapset saa kuorrutteita, sitä enemmän niitä myös tulee käyttää. Kuten kuvasta näkyy. Persoonallisia taideteoksia, katosivat suurin osa parempiin suihin jo ennen kuivumistaan. 🙂
Vähän näin joulun aikaan kaipaan sitä perinteistä joululeipomista. Pipareiden ja torttujen lisäksi joulupullaa, saaristolaisleipää, hedelmäkakkua, pasteijoita… kaikkia ihanuuksia niiden ”mahdollisten kahvivieraiden” varalle. (joita ei tietenkään koskaan käy, joten kaikki herkut ängetään ihan omiin napoihin)
Stressiä en kuitenkaan viitsi moisista ottaa ja koska aika on kortilla muutenkin, jätetään leipomiset vähemmälle. No, ne muffinssit vatkuloin kasaan kuitenkin. Rentoutukseksi, jos ei muuten.
Huomatkaa, että ihan yhteen jaksoin panostaa ja loppuihin ripsuttelin päälle vaan värisokeria. Toi näprääminen ei oo mun juttu…
Minttusuklaiset muffinssit maistuivat sekä lapsille, että pikkuveljelle naapuriin. Voin laitella ohjetta myöhemmin, jos haluatte?
Tuleeko teidän leivoskeltua joulupullia ja muita herkkuja?
-Päivi-