Korkkarit kattoon!

En tiedä, jäikö menneestä viikosta paljon jälkipolville kerrottavaa. Tai ehkä sittenkin. Viikkoon mahtui kuitenkin se pitkään mielessä kytenyt irtisanoutuminen, jupinaa byrokratiasta, sitä nyt jo aika perinteistä ahdistusta, lähes sairaalloista väsymystä. Iltaisin olenkin maannut lähinnä kyljyksenä ja tuijottanut lasittunein katsein kattoon. Oikeesti kyllä pakotin itteni muutamana iltana lenkille, ihan vaan saadakseni raitista ilmaa. Kotityöt olen ohittanut olankohautuksella.

Lisäksi Facebookissa seuraavat tietävätkin, että blogia ollaan päivittelemässä. Ja koska kyseessä on just mun blogi, ei homma voi tietenkään mennä niinkuin elokuvissa. Sain kuitenkin luvan postata, joten ei auta kuin odotella. Onneks mulla on maailman paras ja sitoutunein koodari. Itsehän olisin viskannut koko roskan jo tunkiolle.

Olenkin nyt, itse itseäni tehostaen, sitä mieltä, että olen ehdottomasti ansainnut ”korkkarit kattoon ja ripsarit poskille” -henkisen rymyillan. Ilta alkaa jo iltapäivällä ministeritukkautumisella (ehkä, en oo varma vieläkään!) ja jatkuu ystävän kainalossa ja kuohuvan virratessa. Tiedossa siis luokatonta läppää, käkätystä ja ennennäkemättömiä muuveja paikalliskapakin tanssilattialla.

korkkis 010

Ai mitäkö nyt irtisanouduttuani teen? Se taitaa ansaita ihan oman postauksensa. Sen vaan sanon, että olen yhtä aikaa pirun peloissani ja järjettömän innostunut!

Nyt kuitenkin pyykit koneeseen ja pallopään tarkastelua. Ministeripolkka vaiko eikö?! Tuoreeltaan tilanteen pääsee varmaan näkemään iltapäivästä Instagramista. Iiiiik!

-Päivi-

Mainokset

Tyttöjen kesken.

Eilen jo maalailinkin Facebookissa, kuinka käyttäisin tämän arkivapaan. Kuten luettavissa on varmasti ollut, viime ajat on menneet aika alavireisissä fiiliksissä, joten päätin ottaa vapaan ihan tosissaan vapaan kannalta. Olla tekemättä mitään tuottoisaa tai pakkopullaa.

Heräiltiin kiharapään kanssa ajoissa, mutta rauhassa. Puettiin ja päätettiin mennä aamiaiselle lähikahvilaan. Saatiin mukava seuralainen. Hörpittiin cappuccinoa, nautiskeltiin aamiaisesta ja parannettiin maailmaa. Poikettiin kirjastoon ja kirjakauppaan. Tehtiin talvikenkälöytöjä. Juotiin vähän lisää kahvia.

leffaan 006leffaan 010

Kotona neiti nappasi lainatut äänikirjat kainaloonsa ja linnoittautui huoneeseensa. Minä syvennyin kirjaan. Koululaiset tuli ja meni. Jatkoin lukemista. Otin torkut. Luin vielä.

Päätettiin tallustaa kiharapään kanssa elokuviin. Viiru ja Pesonen, ja vain me kaksi. Valkattiin irtokarkkeja vuorotellen. Käveltiin käsi kädessä. Juteltiin höpöjä.

leffaan 009leffaan 023

Leffateatterissa pieni tarrautui ihan kiinni. Kuiskutteli korvaan ja rutisti kädestä. Maailman paras elokuva ja maailman kivoin äiti. Pakahduttava onni sai taas äidin mielessä tutun seuralaisen syyllisyydestä. Miksi näitä kahdenkeskisiä hetkiä tulee otettua niin harvoin? Jokainen lapsi ansaitsee aika ajoin jakamatonta huomiota. Miksi niin usein annan aikuisten kiireiden ja stressin ajaa näiden tärkeimpien hetkien edelle?

”Sinun arkesi on jonkun lapsuus.”

Koitan taas muistaa.

-Päivi-

Ministeritukka.

Politiikastahan minä en mitään ymmärrä. Enkä edes esitä kovin kiinnostunutta. Mutta kovin ilahtunut olin uuden ympäristöministerin valinnasta kahdestakin syystä. Ensinnäkin ihan ykkösjuttu, että ministeriössä on joku, joka ei ole ollut poliittisissa kahinoissa jo Kekkosen aikaan ja toiseksi Sanni Grahn-Laasosella on ihan killeri fleda! Myönnän, tämä on poliittisena kannanottona heikohko, mutta mä kaipaan nyt pinnallista hömppää kaiken kökön tasapainoksi. Ympäristöministerin tukka on just hyvä aihe nyt!

Kattokaa nyt. Napakka, suoralinjainen polkka, mutta kuitenkin suht reippaalla pituudella. Ja aivan loistava liukuväri tummasta vaaleaan. Oon ihan myyty!

sannis

Nyt mä oon tietty ihan vakuuttunut, että mäkin haluan ministeritukan. Tai sit en. Vai haluanko? En mä tiedä. Toisaalta oon kasvatellut tätä lettiä jo pitempään ja kun sen kerrankin olen saanut tähän mittaan, kannattaako sitä heti leikata? Samalla olisi hyvästeltävä helpot pikkumyynutturat, sivuponnarit ja letit. Suoristusrautaa olis käytettävä muulloinkin, kuin juhlatilanteissa, koska polkkahan sojottaa aina just sinne, mihin sen ei kuulu.

tuggajuttu 017tuggajuttu 004tuggajuttu 018

Toisaalta, mun hiusvärien, auringon ja villin tupeerauksen rasittama kuontalo kaipaisi ehkä juuri tuota pätkäisyä. Kerralla kunnon nippu tukkaa lattialle ja varmaan irtois lettiin paksuuttakin lisää. Olishan se kivaa vaihtelua ja hei, aina se kasvaa kuitenkin takaisin.

tuggajuttu 014tuggajuttu 009

Auttakaa nyt minnuu! Polkka vai ei? Ja tosta 1,5 metrin tyvikasvusta ei ole syytä mainita kommenteissa, se hoidetaan sit samalla… Vat sei juu, hä?! Nyt saa siis äänestää! JAA, EI, TYHJÄ VAI POISSA?

Ja lopuksi vielä toivekuva Vironperän kuninkaasta. Silmistä on vähän turvotus laskenut, mut eiks muuten mee läpi ihan kuusnolla?

tuggajuttu 026

Nätti on!

-Päivi-

P.S. Kuvien vino asettelu on tyttäreni taiteellisen silmän luomus. Ovat kuulemma parempia noin.

Ministerin kuva lainattu täältä.

Itku, potku ja raivari.

Luulette tietysti, että kerron jutun uhmaikäisen heittäytymisharjoituksista julkisella paikalla. Tällä kertaa kuitenkaan en. Kyseessä on mun ihan ikiomat itkut ja potkut.

Tämä loppuviikko ei juurikaan antanut, mutta otti kyllä. Jopa niissä määrin, että se lamautti ajatukset, tekemisen ja jopa jalat. Eilen tullessani kotiin olin täysin turta. Alakulo ryöpsähti itkuna ja vollottelin illan pussilakanani kulmaan naamioiden kaiken Vain elämää-liikutuksen piikkiin. Aamulla koitin raottaa silmiäni turpoluomien takaa hyvin johannesvirolaismaiseen tyyliin, mutta vasta puoliltapäivin taisin näyttää jokseenkin itseltäni. Siinä sitten lärvi turvoksissa kyselemään, että oliko plussakorttia ja tarviitko pussin. Olin varmaan helvetin reippaan näkönen.

Päättäessäni viikon kuudennen työpäivän lampsin kotiin ja sain kerrankin purettua vitutuksen johonkin järkevään ja siivosin raivolla kaatopaikkaa muistuttaneen keittiön. Jaksoin vaivata pizzataikinan ja avasin siiderin. Huomenna ajattelin pääosin nukkua.

kotikuvia elo-14 022

Ei siis mitään kovin nokkelaa tällä kertaa. Jos nyt koskaan. Mutta mä olen tunneasioissa vähän tällänen höyryjyrä ja mun on kamalan vaikea esittää muuta, jos harmittaa niin, että ohimoita pakottaa.

No, kohta elämä taas tasaantuu ja hommat rullailee normaalisti. Mutta nyt vielä avaan toisen sidukan ja masennun rauhassa. Kyllä elämä on joskus aika epäreilua!

-Päivi-

Kuvassa omenoita. Älkää kysykö.

Harjataan hampaat!

Meidän lapset on olleet aina suht reippaita pesemään hampaitaan. Erityisesti vanhimman kanssa ollaan oltu tarkkana, hän kun on joutunut kokemaan jo niin niskavedot, kuin muutkin hammasraudat. En voi kuin ihailla lasten kykyä sopeutua, ahdistavan näköiseen yörautahökötykseenkin tyttö tottui lopulta hetkessä ja nukkuikin häkkyrän kanssa useamman vuoden.

Hyvä kuitenkin niin. Me ollaan aika onnekkaita täällä Suomessa, kun lasten hampaat hoidetaan ilman erillistä maksua. Maksan veroni ihan tyytyväisenä niin kauan, kuin noiden pienten terveydenhuollosta pidetään huolta.

Meidän perheessä ollaan aina käytetty ihan perinteisiä hammasharjoja, niputin jossain vaiheessa sähköhammasharjat samaan hulluihin kasarikeksintöjen kastiin, kuin riisinkeittimen ja jäätelökoneen. Olen aina ajatellut, että tavallisella harjalla hommaan saa kunnolla potkua ja hampaat puhdistuu parhaiten. Eli harjaan siis itse aivan väärin, aivan liian lujaa… tiedän. Näkisittepä, kuinka kärsinyt mun hammasharja on, jo viikon käytön jälkeen…

Huolimatta ennakkoluuloista sähköisiä harjoja kohtaan, päätin suostua, kun sain yhteistyöehdotuksen Philipsiltä. Lasten sähköhammasharjan voisi kai testata, jospa hampaiden harjauksesta tulisi vielä astetta selkeämpi ja mukavampi rutiini.

philips 001philips 002philips 009

Ja tottahan tuo meidän kiharapää siitä innostui! Philips Sonicare for kids-harjan etupaneeliin on vaihdettavissa tarrakuva, mikä oli tietenkin tytön mielestä huisin jännää. Ja jännää oli itse harjauskin. Itsestään pyörivä harjaspää ja äänimerkit, jotka kertovat koska mitäkin kohtaa on harjattu tarpeeksi. Nerokas KidTimer pidentää harjausaikaa pikkuhiljaa 90 päivän ajan, kunnes lapsi tottuu suositeltuun 2 minuutin harjaukseen.

Kiharapää tykkää harjastaan ja taitaa olla siitä hieman jopa ylpeä. Kovin ainakin leuhkanlaisesti neiti purukalustoaan sisarusten vierellä harjaa. Heillä kun on vielä ihan ”manuaaliset” harjat.

philips 011philips 020

Myös me vanhemmat ollaan tykätty harjasta, tai ennen kaikkea siitä, että lapsi harjaa nyt hampaitaan varmasti tarvitun ajan ja äänimerkkien mukaan osion kerrallaan. Harja myös sammuu itsestään, kun kaksi minuuttia tulee täyteen. Vähän miinusta tulee hieman sekavista käyttöohjeista. Samoin skeptinen varsinais-suomalainen miettii, onko kaikki musiikit, äänimerkit ja hilavitkuttimet tarpeellisia, vai voisiko hampaiden harjaus olla vain… no, pariminuuttinen hammasharjan kanssa.

Erityisesti suosittelisin kyseistä harjaa lapsille, joita on vaikea innostaa pesemään hampaita. Siinä kohtaa äänet ja itse liimattavat tarrat voivat toimia houkuttimena. Ja vinkkinä vielä: elokuun loppuun asti Prismoista saa harjan ostajat hauskan Philipsin Disney-valon kaupan päälle!

717042816-RTP-global-001

Mites teidän muiden perheissä hampaiden harjaus sujuu? Onko käytössä sähköhammasharjat vai ihan perinteiset?

-Päivi-

*Yhteistyössä: Philips

*Sähköhammasharja saatu blogiyhteistyön kautta.

Säilötään syksyn varalle

”Äiti.”

”No?”

”Ei mitään. Tarkistin vaan, että sä oot siinä.”

Lapset ovat taas kotona. Mun ihanat, pienet hippiäiset. Huumorintajuiset pellavapäät. Kesän ruskettamat pisamanaamat. Ihanat, höppänät veijarit.

Meillä oli ihana viikko. Nautittiin kaikilla aisteilla, tehtiin normaaliin lapsiperhearkeen sopimattomia spontaaneja päätöksiä, hihiteltiin työpäivän jälkeen autossa teinien lailla että ”mitä tehtäis”. Käytiin kaupassa ekan kerran perjantaina, kun kahvimaito loppui. Tyhjennettiin tiskikone vasta lauantaina. Annettiin pyykkikasojen odottaa tulevaa, tavallista viikkoa. Syötiin ulkona, katsottiin elokuvia, pidettiin How I Met Your Mother -maratoneja. Nautittiin huolettomuudesta, eikä kertaakaan harkittu syövämme mitään nakeista tai jauhelihasta.

kezä

jäde

kirja

Torstai-iltana ikävä iski ensimmäisen kerran. Olisin halunnut nuuskuttaa pienimmän kesän hiostamaa niskakiharapehkoa, pörröttää pojan paksua jouhitukkaa ja pyörittää vanhimman pitkän letin ponnarille. Halata, pusutella ja vaihtaa neniä. Onneksi tuon kaiken olen saanut tehdä tänään. Äidillinen nautinto on raastava yhdistelmä ikävää ja hetkellistä vapautta.

Lupaan muistaa tämän fiiliksen syyspimeällä. Lupaan muistaa pitkitetyt aamu-unet, rauhalliset aamukahvit, vaivihkaa iltakävelyllä etsityn puolison käden omani lomassa. Onnen siitä, että osataan olla myös kahdestaan. Meillä on vielä toivoa.

Säilön onnen väistämättä eteen tuleviin synkkiin päiviin. Sain napattua langan päästä kiinni, vaikka se tuntui välillä jo hukkuneen vyyhdin sisään. Olo on parempi kuin aikoihin. Tuntuu, että olen valmis ottamaan vastaan uusia haasteita, lähteä etsimään paikkaani muuallakin kuin kotona.

Lasten kotiinpaluun kunniaksi pyöräytettiin, mikäs muu kuin pannari. Jätskiä, hilloa ja niskahiusten nuuskutusta. Onni.

-Päivi-

P.S. Tuo kuvassa vilahtava Päivi Storgårdin Keinulaudalla yllätti todella positiivisesti! Ehdoton lukusuositus, antaisin melkein 5 tähteä!

Sunnuntaibrunssi

En tiedä muista perheistä, mutta meillä syödään aamiaista harmillisen harvoin yhdessä. Arkiaamut menee yleisessä kaaoksessa ja hässäkässä, lapset ottavat aamupalansa itse, minä hörppään kahvit valmistautumisen lomassa ja mies syö usein vasta töissä. Viikonloppuaamuisin meille vanhemmille maistuisi rankan viikon jälkeen uni vähän liiankin hyvin. Harvoin tulee noustua vielä ihan samaan aikaan lasten kanssa ja kun itse kömpii kahvinkeittoon, on muksut yleensä jo syöneet ja painuneet touhuihinsa.

Mies lähti eilen katsastamaan Ruisrockin, joten me ollaan lasten kanssa vietetty viikonloppu keskenämme. Aika virkistävää, itse asiassa! Niin ihana, kuin se puoliso vierellä onkin, toisinaan tekee hirmuisen hyvää olla hetki erossa. Mä katsoin eilen illalla kaksi romanttista komediaa putkeen ja tein ruokaa katkaravuista, vain itselleni. Nautin!

Tänään heräilin lasten kanssa samaan aikaan. Lojuiltiin sängyllä katsellen Avaraa luontoa ja lastenohjelmia ja innostuttiin kerrankin laittamaan yhdessä aamiaista. Tai brunssin puolelle tuo taisi jo mennä, sen verran antaumuksella lojuiltiin. Ei mitään sen erikoisempaa, tuoretta kahvia, leipää, hedelmiä, jogurttia ja myslejä. Mutta kyllä se päivä alkaa vaan niin paljon mukavammin näin yhdessä. Eikä ole niin kiire laittaa ruokaa päivälläkään, kun syödään aamupäivällä vähän tuhdimmin.brunssi 003

brunssi 005

brunssi 006

brunssi 007

brunssi 008

brunssi 010

brunssi 013

brunssi 016

brunssi 015

brunssi 020

Millaisia aamiaistapoja teidän muiden perheillä on? Tuleeko tehtyä yhteisiä aamiaisia tai brunsseja, vai syökö kukin, kun heräilee ja huvittaa?

-Päivi-

Kotona!

Terveisiä ihanasta, sympaattisesta, aurinkoisesta Riiasta! Todella onnistunut miniloma takana, sen kertoo jälleen kerran kymmenet rakot jaloissa ja väsymyksestä (ja lievistä vatsavaivoista) huolimatta hymyyn kaartuva suu. Riika onnistui ylittämään kaikki odotukset, joita ei itseasiassa hirveästi edes ollut. Matkanteko sujui tosi jouhevasti ja perillä kaikki tuntui hurjan helpolta.

Mutta koska nyt takana on pitkä matkustuspäivä, joka tuntuu sekä jaloissa, takamuksissa, että päässä, painun suosiolla hyvän kirjan avustuksella petiin. Toivottavasti jaksatte lueskella matkakuulumisia, niitä on nimittäin luvassa varmasti useamman postauksen verran. Ja ensi viikolla odottaakin jo seuraava, koko perheen pikkureissu! Mutta siitäkin lisää myöhemmin.

Nyt minä ja ihastuttava tynnyrillinen frozen yogurtia sanotaan MORO ja huomiseen! 🙂

riika14 274

-Päivi-

P.S. Vastailen edellisiin kommentteihinkin huomisen puolella! 🙂

Kuontalo kuntoon ja reissuun!

Oi, mikä luksusluokan viikonloppu nyt on käsillä. Eilen tyttöjen kanssa aurinkoa, skumppaa ja paikallisia festejä, huomenna aamuyöllä ajellaan Helsinki-Vantaalle ja lennähdetään kahdenkeskiselle lomalle Riikaan!

Ja arvatkaa mistä muusta mä olen ihan hurjan onnellinen? Eilisestä kampaajakäynnistä! Edellisestä kerrasta olikin nimittäin vierähtänyt jo pidempi tovi. Kehtaanko edes näin julkisesti myöntää, että viimeisimmästä leikkuukäynnistä oli jo yli vuosi ja silloinkin taidettiin nipsasta ainoastaan etutukkaa. Väriä en ollut kampaajalla käynyt ottamassa vuosiin, tummanpuhuva lookki pysyi yllä sillä perinteisellä marketin 15 euron kestoväripurkilla.

Nyt halusin kuitenkin pitkästä aikaa jotain muuta. Vähän vaaleampaa ja eläväisempää. Koska takkutukkaani oli tuupattu aina vaan uusi värikerros vanhan päälle, värinpurku ei ollutkaan mikään ihan kepein pala kakkua.

Viiden tunnin ja muutaman skumppalasinpullon jälkeen lopputulos oli kuitenkin mun mielestä tosi kiva! Virkistävän erilainen, eläväisempi ja leikkauksen myötä hiusten kunto tuntuu myös huomattavasti paremmalta. Vähän kyllä ahdisti, kun monta senttiä oli latvoista napsittava pois, mutta olihan tuo pehko jo aikamoinen hamppu.

Ennen:

tugga1

Välissä:

tugga3

Jälkeen:

tugga2

Otsis teki siis paluun ja tumman, lähes mustan värin alta paljastui hauskasti kupariin vivahtava liukuväri. Vähän joudun vielä skarppaamaan peiliin katsoessa, mutta äkkiähän tähän tottuu.

Olen kyllä itse tosi tyytyväinen! Kyllä nyt kelpaa lähteä reissuun!

-Päivi-

P.S. Reissun päältä tuskin bloggailen, mutta matkan kulkua ja fiiliksiä voit seurailla Facebookissa täällä ja Instagramissa seuraamalla @psappinen. Koitan ehtiä ajastaa jonkun postauksen alkuviikolle, mutta saattaapi olla, että se jää auttamatta nyt pakkailun jalkoihin… mutta yritän!

Ruuhkavuosien selviytymisopas!

Äitiyslomilla ja hoitovapailla sitä ei vielä tajunnut. Ei osannut odottaa. Yöt olivat rikkonaisia ja pienten lasten kanssa oli koko ajan oltava silmät selässäkin. Mutta mikään ei valmistanut siihen pyöritykseen, mikä kohtaisi, kun lapset aloittavat päivähoidon ja koulun ja itse tekee paluun työelämään.

Ne on ne ruuhkavuodet. Syksystä kevääseen eletään enemmän tai vähemmän lennossa, koko ajan sen yhden pirullisen askeleen jäljessä kaikesta. Eihän kukaan VOI muistaa jokaista palaveria, synttärikutsua, vanhempainiltaa tai jotain jehvatun nälkäpäiväkeräystä. Kesäisin relataan loman ajan, vajoten valheellisesti aurinkoiseen rentouden pumpuliin, kunnes syksy koittaa, koulu ja harrastukset päjähtävät päälle ja rattaat lähtevät jälleen pyörimään. Yhden kierroksen liian nopeaan, kuten aina.

Ruuhkavuosiinkin voi kuitenkin edes yrittää valmistautua. Itse pyöritystä nämä vinkit tuskin vähentävät, mutta helpottavat stressaantunutta vanhempaa edes hetkellisesti. Joten sinä, ruuhkavuosien kynnyksellä keikkuva äiti tai isä, varaudu viimeistään syksyn tullen ainakin seuraavilla:

KAHVI

– tämä, jo vanhempainvapailta tuttu piriste on pitänyt vanhempia koossa jo vuosikymmenten ajan. Käytä reilusti, koita ehtiä juoda lämpimänä, vältä kuitenkin vatsahaavan aiheuttavia määriä.

KALENTERI

– kirjaa asiat ylös välittömästi ne kuullessasi. Pikku-Lissun synttärijuhlat on huomattavasti mieluisampaa muistaa jo vaikkapa edellisenä iltana, kuin vartti ennen synttäreiden alkua, kun lapsesi huolimattomasti kysäisee, mitä olet ostanut Lissulle lahjaksi. Synttäreille, jotka ovat tänään. Nyt.

PUHEYHTEYS

– vaikka sen oman rakkaan naama tekisi toisinaan mieli muotoilla kokonaan uuteen uskoon, puolisoon on suositeltavaa säilyttää jonkinlainen puheyhteys, ainakin viikon kiireisimpänä aikana, eli yleensä maanantaista perjantaihin. Toisinaan paremmalle puoliskolle on parempi vaan antaa anteeksi likaiset sukkamytyt ja haisevat treenivaatteet perherauhan säilyttämiseksi. Koska asioista on pakko puhua, aikatauluja on pakko käydä yhdessä läpi. Muuten homma kyrvähtää.

HARRASTUS/OMA AIKA

– sen lisäksi, että kuskaat lapsia pallokerhoon, tanssitunnille, satubalettiin ja ratsastamaan, hallinnoit perheen ruoka- ja pyykkihuoltoa sekä aikatauluja, tarvitset myös ihan ikioman harrastuksen. Pakokeinon, jolla nollaat pään ja josta saat energiaa. Tähän käy ihan kaikki, mikä tahansa tuntuu hyvältä. Lenkki, lukeminen, uiminen, käsityöt, musiikki tai vaikka säärikarvojen nyppiminen yksitellen. Pääasia, että saat tehdä jotain ihan rauhassa, ilman lapsia (ja puolisoa…).

YSTÄVÄT

– sen lisäksi, että säilytät puheyhteyden puolisoon, on hyvä säilyttää erittäin läheiset välit myös ystäviin. Tähän tarvitaan toisinaan myös sitä kalenteria. Usein parhaat ystävät osuvat samaan ikähaarukkaan ja elävät aika samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Älkää silti luovuttako! Pikaiset lounasdeitit, viinihetki työpäivän jälkeen tai edes nopea puhelu piristävät hetkellisesti ja pitävät ystävyyssuhteita yllä. Ystäväpariskuntia on kiva nähdä, mutta molemmilla vanhemmilla on hyvä olla myös ihan omat kaverit. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä.

mother

TOIMIVA KONEISTO

– toimiva arkihässäkkä vaatii toimiakseen toimivan laitteiston. Tiskikone, pyykkikone, tietokone, puhelimet. Tiskikoneen hajoaminen sekoittaa jo valmiiksi sekavan pakan vielä pahemmin. Hyvin pian käytössä on kertakäyttöiset astiat ja luonto kiittää. Kokemusta on.

Ei myöskään tule aliarvioida telkkarin ja pleikkarin auttavaa voimaa. Eikä Netflixin. Just saying.

PARISUHDEAIKA

– ikioman ajan lisäksi myös parisuhde vaatii aikaa ja panostusta. Se on kuitenkin kaiken pohja ja ydin. Ei riitä, että lasten mentyä nukkumaan istutaan käsi samassa sipsipussissa Criminal Mindsin ajan, suhteen hoitaminen vaatii muutakin. On ihan hyvä käydä tasaisin väliajoin ihan kahdestaan juttelemassa mitä kuuluu ja muistuttamassa itseään, mihin siinä toisessa rakastuikaan. Yhdessä leffaan, syömään tai vaikka lenkille. Perhearki vaatii toimiakseen hyvän perustan.

TURVAVERKOSTO

– ihannetilanteessa lasten isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat lähellä ja ovat valmiita auttamaan, jos töissä venähtää ja muksut pitää hakea hoidosta, tai käyvät kaupassa, kun koko perhe sairastaa. Aina näin ei kuitenkaan ole. Myös ystävät ovat turvaverkko! Sukulaisuus ei vielä ole lupaus avusta. Parhaita on ystävien kanssa tehdyt sanattomat sopimukset, joissa kaikki auttaa kaikkia. Turvaverkkoon voi nojautua vaikka kymmeneltä luistelua edeltävänä iltana, kun luistimia ei löydy mistään, tai kun naamiaisasusta uupuu viitta.

KRÄÄSÄVARASTO

– lahjapaperia, nauhaa, kartonkia, nappeja, neppareita, teippejä, liimaa, koruja ja kaikkea mahdollista blingblingiä tarvitaan juuri niinä naamiaisia ja synttäreitä edeltävinä paniikinhetkinä, kun kukaaneikertonutettäneontänään!!! Valmistautumiseen erikoistuneet supermutsit keräävät alennusmyynneistä kaappeihin myös hätälahjavaraston petshoppeja ja legoja näitä tilanteita varten. Erinomainen kräärävarasto löytyy yleensä mummulasta.

SALAINEN PAHE

– viimeisenä, vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä salainen pahe. Suklaapatukka(levy), iltarööki(aski), skumppalasi(pullo), ärräpäiden päästely tai puiden halailu. En toki ketään kehota joka ilta ryypiskelemään, mutta oli se kiireisen ja ahdistavan arkipäivän jälkeen mikä tahansa, mikä rentouttaa, sitä kannattaa käyttää.

Tuntematta huonoa omaatuntoa.

——————

Näillä pääsee ainakin alkuun! Vielä kun muistaisi näistä edes puolet…

-Päivi-

Mikä olisi sinun lisäyksesi selviytymisoppaaseen?