Ministeritukka.

Politiikastahan minä en mitään ymmärrä. Enkä edes esitä kovin kiinnostunutta. Mutta kovin ilahtunut olin uuden ympäristöministerin valinnasta kahdestakin syystä. Ensinnäkin ihan ykkösjuttu, että ministeriössä on joku, joka ei ole ollut poliittisissa kahinoissa jo Kekkosen aikaan ja toiseksi Sanni Grahn-Laasosella on ihan killeri fleda! Myönnän, tämä on poliittisena kannanottona heikohko, mutta mä kaipaan nyt pinnallista hömppää kaiken kökön tasapainoksi. Ympäristöministerin tukka on just hyvä aihe nyt!

Kattokaa nyt. Napakka, suoralinjainen polkka, mutta kuitenkin suht reippaalla pituudella. Ja aivan loistava liukuväri tummasta vaaleaan. Oon ihan myyty!

Nyt mä oon tietty ihan vakuuttunut, että mäkin haluan ministeritukan. Tai sit en. Vai haluanko? En mä tiedä. Toisaalta oon kasvatellut tätä lettiä jo pitempään ja kun sen kerrankin olen saanut tähän mittaan, kannattaako sitä heti leikata? Samalla olisi hyvästeltävä helpot pikkumyynutturat, sivuponnarit ja letit. Suoristusrautaa olis käytettävä muulloinkin, kuin juhlatilanteissa, koska polkkahan sojottaa aina just sinne, mihin sen ei kuulu.

Toisaalta, mun hiusvärien, auringon ja villin tupeerauksen rasittama kuontalo kaipaisi ehkä juuri tuota pätkäisyä. Kerralla kunnon nippu tukkaa lattialle ja varmaan irtois lettiin paksuuttakin lisää. Olishan se kivaa vaihtelua ja hei, aina se kasvaa kuitenkin takaisin.

Auttakaa nyt minnuu! Polkka vai ei? Ja tosta 1,5 metrin tyvikasvusta ei ole syytä mainita kommenteissa, se hoidetaan sit samalla… Vat sei juu, hä?! Nyt saa siis äänestää! JAA, EI, TYHJÄ VAI POISSA?

Ja lopuksi vielä toivekuva Vironperän kuninkaasta. Silmistä on vähän turvotus laskenut, mut eiks muuten mee läpi ihan kuusnolla?

Nätti on!

-Päivi-

P.S. Kuvien vino asettelu on tyttäreni taiteellisen silmän luomus. Ovat kuulemma parempia noin.

Ministerin kuva lainattu täältä.

Kuontalo kuntoon ja reissuun!

Oi, mikä luksusluokan viikonloppu nyt on käsillä. Eilen tyttöjen kanssa aurinkoa, skumppaa ja paikallisia festejä, huomenna aamuyöllä ajellaan Helsinki-Vantaalle ja lennähdetään kahdenkeskiselle lomalle Riikaan!

Ja arvatkaa mistä muusta mä olen ihan hurjan onnellinen? Eilisestä kampaajakäynnistä! Edellisestä kerrasta olikin nimittäin vierähtänyt jo pidempi tovi. Kehtaanko edes näin julkisesti myöntää, että viimeisimmästä leikkuukäynnistä oli jo yli vuosi ja silloinkin taidettiin nipsasta ainoastaan etutukkaa. Väriä en ollut kampaajalla käynyt ottamassa vuosiin, tummanpuhuva lookki pysyi yllä sillä perinteisellä marketin 15 euron kestoväripurkilla.

Nyt halusin kuitenkin pitkästä aikaa jotain muuta. Vähän vaaleampaa ja eläväisempää. Koska takkutukkaani oli tuupattu aina vaan uusi värikerros vanhan päälle, värinpurku ei ollutkaan mikään ihan kepein pala kakkua.

Viiden tunnin ja muutaman skumppalasinpullon jälkeen lopputulos oli kuitenkin mun mielestä tosi kiva! Virkistävän erilainen, eläväisempi ja leikkauksen myötä hiusten kunto tuntuu myös huomattavasti paremmalta. Vähän kyllä ahdisti, kun monta senttiä oli latvoista napsittava pois, mutta olihan tuo pehko jo aikamoinen hamppu.

Ennen:

Välissä:

Jälkeen:

Otsis teki siis paluun ja tumman, lähes mustan värin alta paljastui hauskasti kupariin vivahtava liukuväri. Vähän joudun vielä skarppaamaan peiliin katsoessa, mutta äkkiähän tähän tottuu.

Olen kyllä itse tosi tyytyväinen! Kyllä nyt kelpaa lähteä reissuun!

-Päivi-

P.S. Reissun päältä tuskin bloggailen, mutta matkan kulkua ja fiiliksiä voit seurailla Facebookissa täällä ja Instagramissa seuraamalla @psappinen. Koitan ehtiä ajastaa jonkun postauksen alkuviikolle, mutta saattaapi olla, että se jää auttamatta nyt pakkailun jalkoihin… mutta yritän!