haaveet

Mä olen ihan säälittävä. Näistä sunnuntaipäivistä on tullut hyvin toistensa kaltaisia viime aikoina. On reippaat päiväkävelyt (kuinka ihastuttavan keski-ikäistä!), on kirjan lukemista, ruoanlaittoa ja iltapalapannari. Näiden pidempään jatkuneiden perinteiden lisäksi mukaan sunnuntaivakioihin on astunut yltiöpäinen matkahaaveilu. Ei edellisestä tämän kaltaisesta postauksesta taida olla kuin viikko aikaa (juu, sekin oli sunnuntai), joten pahoittelen. Toistan itseäni nyt aivan härskisti.

En mä oikeasti edes tiedä, koska lähtisin. Toisaalta, mulla on nytkin neljä peräkkäistä vapaapäivää, olisin ehtinyt vallan hyvin poiketa jossain… Mutta kenen kanssa? Miehen on hankala saada randomisti vapaita ja sitten olisi lapsetkin taas kysyttävä jonkun nurkkiin. Ehkä yksin? Uskaltaisinkohan? Voisi olla aika avartavaa sekin… Ylimääräistä rahaakaan ei taida olla. Uhkailin kyllä jo kerätä vaikka pulloja, jotta pääsen matkaan. Joka solu huutaa nyt johonkin.

Mutta siis nythän mä tulin taas kääntymään tässäkin asiassa teidän ihanien lukijoiden puoleen. Jos sinä (olisit persaukinen ja…) voisit lähteä muutaman päivän reissuun, mihin matkaisit ja miksi? Kyselin tätä jo twitterissäkin, eikä oikeasti helpottanut kuumetta kyllä yhtään, mutta haluan nyt rääkätä itseäni lisää. Tämä kuume kyllä taitaa olla sitä laatua, ettei se laannu, kuin yhdellä tavalla… reissaamalla.

Kommenttiboksi on nyt valmiina teitä varten! Kertokaa mulle kaikki ihanat lomamuistot ja -haaveet, suositelkaa ja vinkatkaa! Jos omissa blogeissanne on reissupostauksia, linkittäkää mieluusti.

Mää lähden nyt keräämään niitä pulloja… 😉

-Päivi-

(kuvakaappaukset norwegian.fi ja trivago.fi)

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää.

Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, kaipuu johonkin. Selittämätön kaipaus. Johonkin kauas, tuntemattomaan mutta turvalliseen. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että tympeä talviaika on lusittava läpi vähintään yhden pysähdyksen taktiikalla. Mieluummin kahden.

Minä ottaisin pysähdykseni mieluusti vaikka Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Dublinissa… Tai Barcelonassa, Roomassa, Nizzassa, ehkä Lissabonissa. Tänään olen kaihoissani eksynyt niin Trivagon, kuin Norwegianinkin sivuille. Laskeskelen ja haaveilen. Muutaman päivän irtaantuminen yksin tai ystävän kanssa. Olisi miljoonan arvoinen juuri nyt.

Lopulta on kuitenkin otettava järki käteen. Suljen sivustot ja lähden kameran kanssa kävelylle. Syksy on kaunis, mutta lohduton.