Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Täst vinkkelist -blogista viskattiin minua haasteella. Ja kun kirjoista on kyse, en vain voi vastustaa. Vaikka pakko myöntää, että jonkin verran ajatustyötä tämä vaati. Tässä kuitenkin vastauksiani näihin kirjakiperiin:

1. Kirja joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

– Viime kesänä luettu Riikka Pulkkisen Raja sai otteeseensa, mietitytti pitkään, sai aikaan tunteita ja ajatuksia. Rakastuin Pulkkisen tapaan kirjoittaa, pehmeään ja kauniiseen. Kaunis ristiriita tarinan sisällön kanssa.

Teini-iässä suuren vaikutuksen teki Deborah Spungenin Nancy, rankka tarina tytöstä, jonka ei ollut tarkoitus elää pitkään. Voisi olla mielenkiintoista lukea se uudelleen näin aikuisena, vieläkö vaikutus olisi yhtä kova.

2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan, vaikka et olekaan, koska kirjan katsotaan kuuluvan yleissivistykseen?

– En. Pidän sellaista turhana brassailuna.

3. Omat klassikkosi ja lyhyet perustelut

– Meinasin ihan tyylikkäästi vastata tähän Margaret Mitchellin Tuulen Viemää, kunnes aloin pohtia, olenkohan koskaan lukenut kyseistä teosta loppuun asti. Teos löytyy kyllä omasta hyllystä ja elokuva menee jo ulkoa, mutta sitä ei taideta laskea? No, fiddle dee dee!

Omiin klassikoihin lasken ehdottomasti Mika Waltarin Komisario Palmut; Kuka murhasi rouva Skrofin, Tähdet kertovat ja Komisario Palmun erehdys.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli nuoruuteni ehdoton klassikko!

4. Oletko lukenut näytelmiä?

– Ainoastaan ne, joissa olen myös näytellyt.

kirjat 012

5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa, ja jos on, niin miten?

– Äkkiseltään tulee mieleen esikoisen syntymävuosi 2003 ja Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva teos Uhatut. Luin tuota kirjaa suuressa ahdistuksessa ja samaan aikaan Ruotsissa tapahtui poliitikko Anna Lindhin murha. Muistan kantaneeni maailman pahuutta harteillani monta viikkoa, mietin miten pystyisin ikinä suojelemaan omaa pientäni kaikelta kamalalta.

Muutama kirja on tuottanut tuskaa siinä mielessä, etten ole meinannut saada kahlattua niitä loppuun. Olen aina ollut sitä mieltä, että aloitettu kirja on saatava luettua kokonaan, mutta viime vuosina olen oppinut tässä vähän löysäämään. Miksi käyttää aikaa johonkin, mikä ei iske?

6. Paperia vai e-kirja?

– Paperia. Aina ja ikuisesti. Lukeminen on mulle myös fyysinen kokemus. Kirjojen tuoksu, sivujen kääntäminen, kirjan kansien tuijottelu… Lukeminen on kokonaisvaltainen juttu.

7. Kannattako lukeminen aina?

– Ehdottomasti! Huononkin kirjan lukeminen on parempi vaihtoehto, kuin lukematta jättäminen.

8. Mitä luet nyt tai mitä sinulla on seuraavana listalla?

– Eve Hietamiehen Tarhapäivä on ollut kesken jo pitkään, pahaa pelkään tosin, että kesken se jääkin… Oikein en päässyt messiin. Juuri kirjastosta lainasin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. Niihin tartun seuraavaksi. Kjell Westön Kangastus 38 odottelee myös aloitusta.

9. Kirjahylly kotona?

– … on piilossa kaapissa. Omistan pääasiassa hömppää ja dekkareita pokkarina.

10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?

– Kaarina Helakisa.

kirjat 008

Haasteen bonuskysymyksenä pyydettiin vielä suosittelemaan kirjaa. Tämä on aina vähän hankalaa, koska makuja on niin monia ja muistan myös kovin huonosti lukemiani kirjoja, jostain syystä. Viimeiseltä vuodelta mieleen on kuitenkin jäänyt Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla ja Pekka Hiltusen Iso. Niin ja se mun ikuinen Pulkkinen, Riikka siis. Huomionarvoista on ehkä se, että nämä olivat kaikki kotimaisten kirjailijoiden teoksia. Itselleni yllätys, siis.

Mä olen kovin laiska yleensä laittamaan haasteita eteenpäin, mutta tähän haluaisin kuitenkin vastineen rimpuilevalta Laura-mammalta ja Kaksplus -kollegoiltani Karkilta ja Marialta. Olkaa hyvät ja sori!

Mielellään saa myös listailla kirjasuosikkeja ja inhokkeja kommenttiboksiin, niistä listauksista on aina kirjastoreissulla mahdottomasti hyötyä. 🙂

-Päivi-

Mainokset

Projekti VILLASUKKA!

HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen!

Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä yritelmiä, myönnän. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin kovin vakavaa, lopulta.

No, vakavaa tai ei, mua ärsyttää kun asiat jää kesken. Joten nyt olen tehnyt vedenpitävän päätöksen. Minä aion kutoa villasukat tämän talven aikana. Ihan itse, ihan valmiiksi. Alusta loppuun, valmistui ne sitten jouluksi tai vasta kevään kynnyksellä.

Kaipaan ehkä hieman tukea. Olisitko juuri sinä innokas lähtemään poropeukaloiden sukkarinkiin? Tukiopetus ja doping on sallittua, apua saa pyytää isoäideiltä, anopeilta tai vanhalta käsityöopelta, katsoa videoita youtubesta, printata selkeitä ohjeita avuksi, rytmittää puikkojen kilinää viinilasillisella ja neuloa vaikka silmukan illassa, kunhan jokainen silmukka on neulottu itse. Ja kunhan sukka (mieluummin jopa kaksi) valmistuu lopulta.

Minä lupaan raportoida edistystäni viikoittain. Tai no ainakin aina, kun jotain raportoitavaa on. Jos saan muitakin käsityöttömiä innostumaan mukaan tähän projektiin, olisi aika vinkeää esitellä lopulta kuvat valmiista aikaansaannoksista täällä blogissa. Oli ne sitten kuinka ruttuisia ilmestyksiä tahansa. Villasukkapostauksissa voidaan sitten yhdessä nillittää epäonnistumisia, purkamisia ja niitä perhanan kantapäitä. Hankalat asiat on niin huimasti paljon mukavampia yhdessä.sukkaprokkis eka 006

sukkaprokkis eka 014

Tästä siis lähdetään. Sukkalangat, check! Puikot, check! Paniikki, check! (punkku, check!) Sitten vaan luomaan silmukoita. Mites se nyt taas menikään…?

Kuka on mukana?!

-Päivi-

Epäosallistuminen blogihaasteeseen.

Mä en kyllä taida tuntea itseäni yhtään. Meinasin nimittäin tässä jokunen aika sitten, että osallistunpa kertakaikkiaan hauskan kuuloiseen blogihaasteeseen. Tähän asti kaikki vielä ihan normaalia. Mutta olishan mun nyt hyvänen aika pitänyt tajuta, että jos haaste koskee (elävää) kasvillisuutta, mun ei tule edes harkitseman moiseen osallistumista. 
Kyseessä oli tämä Kukkamessujen haaste. Ei paha! Leikkokukka-asetelma tai istutus. Kuka tahansahan sellasen äkkiä tekee! Paitsi Päivi. Jolta jäi rairuohot kylvämättä. Joka mädättää kaktuksetkin ennätysajassa. Jolle tuodaan nykyisin lahjaksikin tekokukkia. Jonka äskettäin ostamat narsissit kuolivat jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Kas näin:
(ja nyt jos joku sanoo että ”ne pittää mennä istuttammaan maahan”, ni multa irtoo pää!)
Saisko seuraavaksi jonkun ”surkein kasvienhoitaja” -haasteen? Ja hyvät palkinnot! Puutarhakoulun apuluokka, tukiopetusta Arno Kasvilta tai läjä aidoimman näkösiä tekokukkia. Tossa kisassa mä olisin vahvoilla. Voittaisin jopa.
Mä tiedän, että monissa kanssabloggaajissa on niitä, jotka ihan tosissaan kauniita asetelmia osaavat tehdä. Ja kun moni niitä kuitenkin pääsiäiseksi väsäilee, kannattaa saman tien osallistua haasteeseen. Palkintona lippupaketteja Kukkamessuille! 
Mä meen nyt juttelemaan noille narsisseille, jos ne heräis vielä henkiin. Vaan ei ne taida. Kipaisen siis suosiolla lähikaupasta uudet. Jospa ne just jaksais pääsiäiseen asti. Tai jopa yli.
-Päivi-

Sisustusteesit

Sisustusteesit-haaste kierteli blogeissa joskus aikoja sitten. Olin näköjään alotellut tuolloin luonnosten puolelle omaakin postausta aiheesta, ja nyt kun näin lauantai-iltana ei muuta meinaa irrota, laitetaan julkaisuun. Vanhoilla kuvilla, tietenkin… Voi että, mä odotan sitä aikaa, kun kotiinkin ehtii taas valoisaan aikaan.
Joten pidemmittä puheitta, viisi perusjuttua, joihin meidän kodin sisustus perustuu. (tai joihin sen toivoisin perustuvan..)
1. Siisteys
– ihan ehdoton kulmakivi. Mikään sisustus ei näytä yhtään miltään, jos on sotkuista. Mä en myöskään osaa relata kunnolla sotkuisessa kodissa, enkä esim. koskaan polta kynttilöitä, jos ei ole siistiä. Jos olisin varoissani, ottaisin jonkun siivoamaan ainakin kahdesti kuukaudessa. 
2. Vähemmän on enemmän
– mä ihailen monissa kodeissa runsautta, mutta itse kuitenkin aina lopulta piilotan suurimman osan kamoista kaappeihin ja lipastoihin. Tykkään tietynlaisesta selkeydestä. Ranskalaistyyppinen on mun makuun jo liian runsasta ja rehevää. 
3. Tunnelma (kodikkuus ja lämpö)
– kodin tunnelma on tosi tärkeä. Pehmeä valaistus, kynttilät, kukkaset, tekstiilit. Kotoisa tuoksu, hyvä olo. Vanhoja, kodikkaita mattoja ja tärkeitä esineitä.
4. Rosoisuus
– liian kiiltävästä ja yhteen sopivasta en tykkää. Haluan, että uusien huonekalujen joukossa on vanhoja ”romuja”. Sekä huonekaluja, että pienempiä esineitä. Ja onhan tää meidän koko talokin tällänen ”vanha romu”! 😉
5. Tasapaino
– liitty aikalailla tuohon edelliseen kohtaan. Uuden ja vanhan, rosoisen ja kiiltävän tasapaino. Koti ei tuntuisi kodilta pelkästään korkeakiiltoisena, mutta toisaalta museossakaan en halua asua. Jotain sopivasti siltä väliltä, siis.
Tulipas huonosti kirjotettu postaus tästä… Alotin tätä jo eilen, mutten meinannut saada valmiiksi millään. Aina ei vaan kulje. :/
Tänään on ollutkin hauska päivä! Töistä suoraan suunnattiin pitkästä aikaa korismatsiin, kotona pyöräytettiin parit pizzat ja nyt odotellaan Putousta.  Pienen kriisin aiheutti tosin se, että Uuden Musiikin Kilpailun finaali ja Ruotsin Melodifestivalen tulee illalla samaan aikaan! No ehkä kotimainen livenä kuitenkin… Naapurissa kun ollaan vasta alkuerissä. 
Valkkari odottelee kylmässä iltaa, mutta ensin kuitenkin pizzaa, poppareita ja Putousta. 
Leppoisaa lauantai-iltaa! 🙂
-Päivi-

Jaa mää vai?

Mulla on ihan surkea muisti. Nyt kun kerrankin muistin, että mua on viskattu (useammallakin) haasteella, parempi vastailla niihin saman tien, ennenkuin jäävät unholaan. Ei kannata siis ottaa itseensä, jos joskus olen jonkun haasteen/tunnustuksen unohtanut. Tää mun päänsisäinen kovalevy kun tallentaa vain noin 63% annetusta tiedosta…
Ensimmäiseksi tartun nyt Satulinnan Tuijan haasteeseen, jossa vastataan 11 annettuun kysymykseen ja edelleen keksitään 11 uutta kysymystä, yhdelletoista uudelle bloggaajalle. Kiitos haasteesta Tuija, täältä pesee!
1. Mistä asioista nautit elämässä?
– Kuulostan varmaan ihan mummolta, mutta nautin elämässä rauhallisista hetkistä. Lapsista, miehestä, kodista, yhteisestä oleilusta. Naurunremakoista ja suurista tunteista tärkeiden ystävien kanssa. Kodin laittamisesta, musiikista, valokuvaamisesta, bloggaamisesta. Pitkistä aamu-unista, kahvihetkistä, lukemisesta. Vapaapäivistä ja onnistumisen hetkistä työssä.

2. Onko elämäsi sellaista kuin kuvittelit sen olevan 10 vuotta sitten?
– Mä en ole varmaan parikymppisenä uskaltanu koskaan ajatella, että joskus olisin näin vanha! Hah! Mutta varmaan aikalailla näin sen kuvittelin, tai haaveilin menevän. Perhe ja talo. Tosin tämä yritys on kyllä sen luokan sivujuonne, että olisin varmaan nauranu lirit housussa, jos joku olisi tästä kymmenen vuotta sitten kertonut. 🙂

3. Viimeisin katsomasi elokuva?
– Mä olen ihan säälittävä elokuvien katsoja! Uniukko tulee iltaisin niin aikaisin, että leffat jää lähes poikkeuksetta kesken. Saatan katsella myös leffoja vähän sieltä täältä… Viimeisin on varmaan joku sunnuntai-illan hölynpölykomedia. Toisinaan ne on just parhaita.

4. Kissa vai koira?
– Olen kissoille tosi allerginen ja muutenkin diggailen koirien älyvapaasta sielunelämästä enemmän. Papan perheellä naapurissa on sellanen pieni, musta lapanen. Ihan huippu tapaus!

5. Toteutunut unelma?
– Uskola. En olis koskaan uskonut, että meillä on joskus tällänen talo. 

6. Ammattisi?
– Yrittäjä, ”puotipuksu”. Koulutukseltani olen kosmetologi.

7. Minkälaista musiikkia kuuntelet?
– Aika monipuolista. Päänkatkomis-hevi ja iskelmä on aika nounou… Viime aikoina erityisesti naislaulajien musiikki on purrut. Adele, Norah Jones, Chisu.. Kuuntelen myös sujuvasti radiosta monenlaista mainstream-poppia, usein toinen toistaan upeampien tanssiliikkeiden sävyttämänä. 😉 

8. Paras arkiruokaresepti? Linkita tai jaa muille, kiitos.
– Mieheni lanseeraama ”Makaroonimössö” 
(tai kuten hän tamperelaisena sanoo: ”Mahroonimössö”. Ja tohon sellaset Raimo Helmis-ässät)
Keitetään makaroonit. Paistetaan jauheliha. (juhlaversioon myös sipulia ja valkosipulia) Maustetaan mielen mukaan. Sekaan tomaattipyrettä ja ketsuppia, sekä purkki kermaa (tai jotain vastaavaa kasvirasvaseosta). Annetaan porista viitisen minuuttia ja sekoitetaan makaroonien joukkoon. Voi toki tarjoilla erikseenkin kastikkeena.

9. Missä haluaisin asua, jos saisit vapaasti valita?
– No kyllä se lägenhet Tukholmassa puhuttelis edelleen… 

10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
– Tavallisia ja tylsiä. Tavallista, hyvää ja tervettä arkea. Toivottavasti joku reissu ja kivaa yhdessäoloa sekä perheen, että ystävien kanssa. 

11. Koska olet viimeksi sanonut läheisillesi, että RAKASTAT?
– Lapsille äsken, miehelle muistaakseni eilen. Ystäville liian harvoin. Veljelle haistattelen tasaisin väliajoin. Se on meidän tapa välittää.
Omat 11 kysymystäni ovat seuraavat:
1. Ketä ihailet ja miksi?
2. Viimeksi lukemasi kirja?
3. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?
4. Mitä harrastat?
5. Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?
6. Mistä olet kotoisin?
7. Parhain luonteenpiirteesi?
8. Missä olet hyvä?
9. Teetkö unelmiesi työtä?
10. Paheesi?
11. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
En mä ihan yhtätoista taida tähän keksiä, mutta Teijan, Katjan, Marin ja Heidin vastaukset olisi hauska lukea. Muutkin saavat mieluusti napata haasteen mukaansa, jos vastauksia alkaa noin äkkiseltään pursuamaan. 😉
Mukavaa loppuviikkoa, murmelit! Yläkerrassa maalataan jo seiniä pohjiin, IIIIK! 🙂
-Päivi-

Joulun aikaa, joulun taikaa…

No ihan ensinnäkin KIITOS kaikista viesteistä, kommenteista ja tykkäilyistä koskien naked truth-postausta. Mä olen ilahtunut tän asian aiheuttamasta keskustelusta. Mutta jatketaan nyt kuitenkin seuraavaan asiaan, jossa on vähemmän naamaa. 😉
Maria heitti mua jouluisella haasteella. Olen joutunut tätä hieman pohdiskelemaan, melkein vaikeilta tuntui osa näistä kysymyksistä. Joulun aikaa, joulun taikaa…” haaste toimii näin:
1. Kerro muutaman kuvan ja sanan kera miltä joulu tulee tänä vuonna näyttämään teillä.
2. Jaa helppo ja hauska DIY joululahjaidea.
3. Mikä on paras sisustuskauppa joulun alla? Miksi?
4. Miten paketoit joulun kauneimmat lahjat?
5. Mikä tulee olemaan tämän joulun trendijuttu sisustuksessa/koristelussa?
 
 
 
1. Muutamia joulukuvia postailinkin jo viime sunnuntaina. Meidän joulu tulee varmaan noudattelemaan aikalailla tätä samaa vähäeleistä kaavaa. Joulu saapuu aika vähin koristein, havuja, kynttilöitä, kanelitankoja, hyasintteja ja joulukuusi. Paljon tuoksuja, rauhallista joulumusiikkia, yhdessäoloa. Ja hyvää ruokaa. Paljon!
 
2. Tämä DIY-kysymys oli paha. Mä en kovin mielelläni anna lahjaksi itse tehtyjä juttuja, koska en niin erikoisen hyvä ole sellaisia valmistamaan. Jos jotain tekisin, leipoisin varmaankin. Mutta JOS tekisin jotain, se olisi jotain käyttökelpoista tai syötävää, ei mitään ”turhaa hilavitkutinta”. Itse tykkään saada juurikin vaikka villasukat tai huivin (koska en itse edelleenkään juurikaan neulo) tai vaikka marinoituja valkosipuleita, mieluummin kuin jotain koriste-esinettä. Muutenkin esim. sisustusesineitä, samoin kuin vaikka vaatetta lahjaksi ostaessa pitäisi mun mielestä olla aika varma lahjansaajan mausta. 
 
3. Mä oon nyt tosi tylsä, mutta tähänkin vastaan ympäripyöreästi; pienet, tunnelmalliset putiikit. Näitä löytyy kauppakeskusten ja suurten kaupunkien lisäksi useasta pikkukaupungista ja kylästäkin. Tietysti tämä pienyrittäjä-näkökulma on mulle aika läheinen. Mä toivon, että mahdollisimman moni hankkisi joululahjat pienistä, yrittäjävetoisista puodeista tai suoraan tuottajilta. Ostakaa mieluummin niistä oman pikkukaupunkinne pienistä kaupoista, kuin suurista kauppakeskuksista. Näin pienetkin kaupungit pysyvät elinvoimaisina ja moni yksinyrittäjäkin saa hymyn kasvoilleen jouluksi.
 
 
 
4. Paketoinnissa luotan yksinkertaisuuteen. Kaunis, wanhanajan lahjapaperi ja juuttinaru toimivat mun makuun paremmin, kuin kikertävän kukertava paperi ja pitkät, kiharaiset nauhat. 
 
5. Mä seuraan ihan säälittävän huonosti sisustustrendejä, koska teen kuitenkin niinkuin itse haluan. Olen siis mahdottoman epätrendikäs. Mutta sen pohjalta, mitä olen lehtiä lueskellut, sanoisin että joulun trendejä on vaaleus, luonnonmateriaalit ja erilaiset eläinkuosit. Mä en ihan vielä näihin peuranpää-juttuihin ole lämmennyt, vaikka ne kivalta monessa yhteydessä näyttävätkin.
 
———————————-
 
Tänään sain auki Hilman joulupuodin ja huomenna jatketaan, kun kaupungissa vietetään perinteisiä Wanhanajan markkinoita ja joulunavausta. Pikkuhiljaa saa itsekin joulutunnelmasta kiinni. Kun nyt vielä saatais hiukan lunta ja pakkasta.
 
Kiitos vielä Marialle tästä kivasta haasteesta. Haaste on nyt pöydällä, ole hyvä ja nappaa mukaasi joulutunnelmaa. Enää viikko joulukuuhun. Jippii!
 
Mukavaa lauantai-iltaa joka torppaan!
 
-Päivi-