Sätkytellään.

Mulla on sellanen olo, että sanainen arkku on täysin tyhjä. Tai koko akkakin sen puoleen. Ihan kuin olisi ilmapallo, josta pikkuhiljaa pakenee ilma. (enkä puhu nyt vatsavaivoista…)

Mennyt viikko oli aikamoinen. Työt ja teatteri, päiväreissu Helsinkiin, rautakaupan inventaario, kuopuksen kuume ja korvatulehdus. Ja kaiken kukkuraksi aimo lastillinen sellaista paskaa, mistä ei voi edes kirjoittaa. On joskus ollut positiivisempi ja pirteämpikin olo, myönnetään.

Mua ärsyttää elää negatiivisella ”lasini on aina puolityhjä” -asenteella. Mutta ihan rehellisesti väkisinkin sitä ihminen kyynistyy pikkuhiljaa. Koskaan ei pidä tuudittautua siihen, että asiat olisivat jotenkin hyvin. Ei ne koskaan ainakaan pidempään kovin onnellisesti pääse olemaan. Matto vedetään jossain vaiheessa jalkojen alta niin, että tantereeseen rymähdetään ihan huolella naama edellä.

Elämä on epäreilua, paskan määrä on vakio ja mitä näitä legendaarisia toteamuksia tässä voisi luetella. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Se tietysti. Hurraa.

blogiworkshop 007

blogiworkshop 013

blogiworkshop 016

blogiworkshop 020

Elossa siis sätkytellään, just about, mutta kuitenkin. Jottei ihan murheelliseksi ja väsyneeksi mene, päätettiin koittaa vähän jouluilla vaihtuneen kuukauden kunniaksi. Torttutaikina on sulamassa, glögi lämpiämässä ja mies varastossa kaivamassa jouluvaloja. Ehkä mielikin pikkuhiljaa kirkastuu joulua kohti mentäessä. It better.

Tongin vähän joulufiiliksiä, ja muutenkin positiivisempaa mielialaa, ennen seuraavaa postausta. Lupaan!

-Päivi-

Kuvat tiistaiselta blogitapaamiselta.