Oppositio.

On muuten sitten aikamoinen lykky, että perheessämme lymyilee tällä hetkellä ihan vihoviimeinen 6-vuotias. Onhan noita uhmia kaikenkarvaisia, mutta tähän astisen kokemukseni mukaan, tämä kuuden vuoden kuningaskausi on rasittavin, ärsyttävin, raskain ja veemäisin kaikista. Hands down. Eipä tuo esipuberteettiläinenkään paljoa huonommaks jää, mutta tämän syksyn kruunaamaton ämpyilijä ja vanhempien hermojen ykköskiristäjä on neiti kiharapää, neiti eskarilainen, neiti kuningatar.

ukis 006

On sitten nimittäin sellanen vaihe, ettei käy mikään. Toistan, mikään. Vaatteet on alituiseen väärät (ei housuja!), tukkaa ei harjata (ei!), tarhaan ei lähdetä (jään kotiin!), entinen suosikkipuuha piirtäminen ei kiinnosta (typerää!), ruoka on poikkeuksetta pahaa (YÖK!) ja muutenkin elämä on vaan kertakaikkisen hankalaa.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainnetti osaa kertoa seuraavaa:

”6 -vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi, esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy saman tyyppinen itsenäistymisvaihe, kuin 2-3 -vuotiailla ja murrosikäisillä. Vaiheet ovat usein vanhemmille koettelevia (no kidding!) ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä ikävaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta.”

Mutta sen mää vaan sanon, että paraskin tulla oikein helevetin itsenäinen ja hyvä ihminen tolla venkoilulla. Phuuuuh!

ukis 112

Nyt sitä vertaistukea, muijat! Ennenku mä alan hakata päätäni patteriin!

-Päivi-

P.s. Vertaistueksi ei lasketa mitään, mikä alkaa sanoilla ”Odotas vaan, kun ovat murrosiässä…” tai ”Ei meillä vaan…”.

Kiitos.

Advertisements

34 kommenttia artikkeliin ”Oppositio.

  1. Tismalleen samat fiilikset täällä!!! Poika vastaa joka hemmetin asiaan ”sou”… Ja mahdollisimman v*ttumaisella äänellä. Mistä lienee oppinut… Draamaheittäytymiset on parasta teatteriluokkaa.. Kansallisteatterin lavalle kelpais 🙂

    Tykkää

  2. Juu kyllä se on yhtä helvettiä. Ja osaa ne viisvuotiaatkin, kutsuttakoon sitä sitten ihan miksi kaudeksi tahansa.

    Tykkää

  3. Tsemppiä!!! Meillä eskari pojalla vastaukset kaikkeen alkaa ’hei mutku…’ ja liikehdintä myös hyvin dramaattista. Ihanan realistisia juttuja sun blogissa – kiitos 🙂

    Tykkää

  4. Nainen – I feel You!!! Lohduttaako yhtään et meidän 4 lapsisesta perheestä löytyvät tuplana eskari prinsessat 😉. Tuplasti siis hermojen kiristelyä…

    Tykkää

  5. Juu. Ei käy. Niin mikään. Tänään jätkispätkis juoksi collegepaidassa parkkikselta eskariin, koska mukana oli vain takki, jossa on tähtiheijastimet. ”Tählet on tyhmiä. Tählet on älsyttäviä. Mä VIHAAN tähtiä!”

    ”Sä olet tyhmä. Mä muutan pois. Sitten et näe mua enää ikinä ja voit ikävöilä mua. Mä haluan ne legot nyt heti. Sun pitää ostaa ne mulle. Jos et osta niin muutan.”

    Ja niin edelleen, mistä tahansa asiasta, potenssiin sata. Kato kun ei käy.

    Tykkää

  6. No oliks ihan pakko masentaa. Mä ajattelin ettei tän herra viis veen kanssa voi mennä pahemmaksi, mutta nyt sä sit kerrot että se on vielä edessä. Argh!

    Meillä muutetaan mummille ja vaarille tms jos kotona on ankeeta. Tällä hetkellä parhain kiusattava on isosisko 15 vee jota voi käydä surutta ärsyttämässä kun itseään kenkuttaa milloin mikäkin asia.

    Joko aika kultaa muistot mutta esikoiselta en muista moisia juttuja. Ehkä se tulee nyt tuplana takaisin 😉

    Tykkää

    • Tsori! 😀 Mä meinasin kuolla sillon esikoisen kutoseen, keskimmäisellä (poika) se meni ihan keveesti ja sit tää viimonen onkin taas oikein kunnon kuningatar. Mut me selvitään! Sanon vaan, että viikonloppu ja viini! 😀

      Tykkää

  7. Enpä tiedä millaista vartaistukea tämä on, mutta olen kuulemma itse ollut (ja siskoni myös) aivan mahdoton tuossa kuuden vuoden iässä. Ja kohtalaisen täyspäiseksi tuli kasvettua ja nyt sitten yritän mieheni kanssa kasvattaa tuollaista 1,5-vuotiasta ihmistainta, että viiden vuoden päästä meilläkin on edessä mahtavat hetket tuittupäisen tyttären kanssa… ;D Tsemppiä sinne ja pitkiä hermoja 🙂

    Tykkää

  8. Meirän nakki on vasta 3,5 v ja kiva kuulla että mulla on viä 2,5 v aikaa pahimpaan. Ehtinen muuttaa hetkeksi vaikka Epsanjaan, otan iltaisin skypet kotio ja cin cin 🙂

    Tykkää

  9. Oi kuinka ihanaa lukea että muillakin löytyy näitä draamaqueen tapauksia. Meilläkin uhataan lähteä ikiajoiksi pois vähintään kerran viikossa kun äiti on niin ärsyttävä. Tai sitten sanotaan (lue huudetaan) että mä en puhu sulle enää ikinä, koska mä olen niin tyhmä ja idiootti ja ärsyttävä!! Sitten jos kysyn että mitä sellaista minä tein mikä tekee minusta ärsyttävän?, saan vastaukseksi että ku sä sanoit sen sanan! Minkä sanan?, kysyn minä.Vastaus: kyllä sinä tiedät!! Sanon että en tiedä ja voisiko hän kenties kertoa tämän sanan. Neiti ei kuitenkaan viitsi tätä kertoa koska olen niin ärsyttävä 🙂 Ja kun näitä tämän kaltaisia keskusteluja käydään muutaman kerran viikossa niin aina välillä valitettavasti pinna palaa ja sitten me huudetaan hetken aikaa molemmat 😦

    Tykkää

    • Mutta ei kai kukaan ole niin yli-ihminen, ettei koskaan menettäis hermoja. Musta se on toisaalta hyvä, että tunteita näytetään. Ja sit pyydetään anteeksi ja halataan. Kai ne jotain tärkeetä siitäkin oppii… Ehkä. 😉

      Tykkää

  10. Meillä on 2v:llä uhma,ite ite vaihe.4v pikku prinsessan kanssa väännetään karkkipäivistä,vaatteista Ym.Ja kun hänellä on tylsää,niin laitetaan joku sisaruksista huutamaan. Mietinkin miten meidän reippaasta 5v:stä on tullut nyt 6v:nä melkoinen hanttiin laittaja ja jänkkääjä,eikä tuo esikoinen 8v myöskään mikään myötäilijä ole.Hyvähän Se tietysti on että omaa tahtoa löytyy,mutta on se vain raskasta jokaisen kanssa vääntää jostain asiasta.sais edes yönsä nukkua,mutta pikku uhmis päättänyt olla yölläkin levoton.
    Kyllä tämä on vaiheesta toiseen,uhmasta uuteen menoa. Jaksamista myös sinne päin👍 !

    Tykkää

  11. Eimen! Meillä tähän mennessä kaikista mahdollisista uhma- ja esipuberteettivaiheista ehdottomasti eniten on koetellut esikoisen taannoinen eskari-ikä. Sinä vuonna ennen (ja myös sittemmin) melko sävyisään ja yhteistyökykyiseen lapseemme meni piru. Ai kamala niitä vääntöjä! Vieläkin puistattaa, vaikka aika on varmasti kullannut jo osan muistoistani. Enpä tainnut olla kovin rakentava mutsi niinä kuukausina, sen verran koville otti.

    Meillä on eskarilainen perheessä parasta aikaakin, mutta hän on ollut vielä aika sopuisa. Tiedän kuitenkin, mitä odottaa… Toisaalta tällä lapsella on ollut useita sähäköitä uhmavaiheita aikaisemminkin, kun taas esikoiselle tuo eskariuhma oli ensimmäinen selvä itsenäistymiskausi. Liekö noilla aiemmilla irtiotoilla ja tahtovaiheilla tekemistä sen kanssa, miten rajuna seuraavat tulevat?

    Eiku tsemppiä vaan!

    Tykkää

  12. Mulla on kolme tyttöä ja kuopus poika. Sanon vaan, että en taida ymmärtää urosten ajatusten kulkua, koska poika oli vastahankaan ja rääkyi joka päivä ja joka asiaa 5-6 vuotiaana. Ihan kirkkaasti tytöt potenssiin 10. Eskarivuonna alkoi helpottaa, mutta nyt se meni kouluun. Koulu väsyttää ilmeisesti ihan simona, koska vastalausetta ja rääkyä löytyy taas ihan urakalla. Paras on se kirkuminen, mikä aloittaa kasin kouluaamut. Onneksi on viimenen uunista ulos.

    Tykkää

  13. Uusperheessä on aina ollu ”hyvä” vetää tää…”mä muutan iskälle…” Tarpeeks kun tota käytti, mä heitin repun sen jalkoihin ja tokaisin ”ala pakata”. Itestä tuntu enemmän kuin pahalle, mutta tehos. Tyttö asu mun kanssa siihen asti kunnes muutti omilleen 🙂

    Tykkää

  14. Mua kans pelotti eskari-ikäisen kanssa jo tuleva murrosikä, että senhän on oltava vähintään noin kamalaa.. Kaikki samat, ja äiti on tietysti tyhmä. Poika meinas kerran muuttaa pois kotoa. Puki ulkovaatteet päälleen ja ilmoitti menevänsä soittamaan jonkun randomin naapurin ovikelloa ja menevänsä sinne. En nyt muista millä sanoilla, mutta sain sit kuitenkin pysymään kotona. Täytyy kyllä myöntää että oli siinä tilanteessa naurussa pitelemistä. Nyt ekaluokkalainen on rauhoittunut silmin nähden takaisin omaksi itsekseen. Tuo edellä mainittu tilannekin nauratti häntä itseään kun kerroin tässä eräs päivä. Tsemppiä sinne, koita jaksaa – eiköhän se teidänkin eskarilainen kasva vielä koululaiseksi! Ps. Jos on pakko hakata päätä johonkin, tee se mieluummin johonkin pehmeämpään kuin patteriin 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s