Nakit ja smutsig, eli siivouspäivä

Aihehan on yhtä kiehtova, kuin mummon puuterinväriset flanellikalsarit, mutta aion tarttua siihen silti. Siivoaminen. Yh.

Meillä on aina siivottu silleen ”tarpeen mukaan”, eli siinä vaiheessa kun alkaa rojut ja roskat nyppiä. Viimeisinä vuosina vauhti on ollut töiden ja kaiken muun hössötyksen ansiosta niin kova, että kodinhuoltohommat on selkeästi olleet niitä, joista on tingitty. Ylipäänsä kotona ehditään olla aika vähän ja asioita on vaan pakko priorisoida. Perushommat, kuten tiski- ja pyykkikonehommat tulee hoidettua, muut saa jäädä odottamaan vapaata.

Kuitenkin mukavuudenhaluisena ihmisenä viettäisin vapaapäivät mieluummin tehden jotain aivan muuta, kuin pölypussia täyttäen. Viime syksynä sain mielestäni loistavan idean; siivouspäivä torstaiksi! Juuri sopivasti ennen viikonloppua, jolloin kultaakin kalliimmat vapaapäivät eivät tuhraannu pölyrätin pyörittelyyn. Joka viikko samana päivänä, jotta kaikki osaavat ajoissa asennoitua. Kaukaa viisaana valmistautumisen voi aloittaa jo keskiviikkona, jolloin varsinaiseksi siivouspäiväksi jäisikin vain varsinaiset pölynpoistajaiset, kun edellisenä päivänä on kamat raivattu pois alta. Kaikilla oli omat duuninsa; mies heilui imurin varressa, minä järjestin, luuttusin, pyyhin pölyt, pesin vessat. Muksut siivosivat omat huoneensa.

Idea oli tosiaan loistava. Niin myös toteutus. Niin kauan, kuin sitä kesti. Pikkuhiljaa alettiin sluibailla. Torstaille tulikin ohjelmaa. Annettiin toisillemme lupa siirtää siivous seuraavaan päivään, jolloin tehtiinkin enää Uskolan taloudessa kuuluisa ”pikaimurointi”. Teatteriharjoitusten pätkähtäessä toden teolla päälle, homma koki täydellisen hajoamisen. Siivouspäivä katosi viikko-ohjelmistosta. Eikä ole sen koommin paluuta tehnyt.

freddie

Nyt tahtoisin palauttaa tuon tehotorstain ohjelmistoon. Tai saada kasaan edes jonkinlaisen vakisiivoushetken viikottain. Paikat pysyy huomattavasti paremmassa ojennuksessa, kun siivous on ikäänkuin merkattuna kalenteriin. Mutta miten pitää kiinni viikkosiivouksesta ilman, että kohta taas yhteisymmärryksessä lipsutaan?

Nyt ihan muina mummoina kysyn teiltä, miten teillä siivotaan? Kuka tekee mitä, koska, miten ja millä?

Ja vielä erityisen mielellään jos jaatte kaikki ihan parhaat siivousvinkkinne, liittyi niihin sitten ruokasooda, sitruunamehu tai raaka peruna.

Ja eikun marttailemaan!

-Päivi-

kuva lainattu täältä

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Nakit ja smutsig, eli siivouspäivä

  1. Sorry, mun paras vinkki on se että elämässä on niin paljon muutakin kun siivoaminen:

    Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
    Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi.

    Hyvin on silläkin menty. 🙂

    Tykkää

    • Olet kyllä hemmetin oikeessa! Ja tuota olen pyrkiny pääasiassa toteuttamaankin. 😉 Tykkäisin kyllä, että olis siistiä. Ois rauhaisampi olo. Mut kyllähän se on just se juttu, mikä useimmiten jää.

      Tykkää

  2. Mä olen samaa mieltä tuosta, että torstai on sikahyvä siivouspäivä! Aina kun vaan pystymme / pystyn, niin torstaina saa pölyt meillä kyytiä!
    Meillä siivotaan aina kun siihen on viikolla mahdollisuus, viikonloppuja ei tosiaankaan käytetä siivoukseen!!!
    Mun vinkki: siivoa vain, kun siltä tuntuu, ei saa väkisin siivota, sitten siitä tulee tylsää!! Tsemppiä! 🙂

    Tykkää

  3. Siivous on ihan parasta kunnon menkkaränkässä, mutta pakkohan se on siinä välilläkin vähän sipaista. Jos se tehdään yhdessä, ei tuska ole niin kova. Yksin siihen tuhraantuu puoli päivää, väkisinkin.
    Nautin toisinaan siivoamisesta, mutta nyt kun on taas asuntonäyttörumba päällänsä, menee hermot. Kun on pakko. Vapaaehtoisuus kunniaan.

    Normaalisti siivoan ensimmäisenä vapaapäivänä (vuorotyö, keskimäärin 12 h päiviä, joten työpäivänä ei pysty), että saa niinä muina ottaa vähän rennommin. Kissat tosin ei oo samaa mieltä ja seuraavana päivänä karvapalloja on jo joka paikassa.

    Hyvä musa, kunnon palkkio siivouksen jälkeen ja yhteispeli. Siinä ne parhaat tärpit.

    Tykkää

  4. Minäkin olen yrittänyt saada siivouksen jollekin tietylle päivälle. Olisi jämptiä. Mutta saadapa ensin kaikki siihen messiin ja vielä olemaan kotona. Mur. Viime kuussa meillä kävi sukulaistyttö tekee viikkosiivouksen, kun kaipasi rahaa. Mietin, että hitsi – tämä olisi niin mukavaa joka vko. Kestäisiköhän kukkaron nyöri – tai pikemminkin kuinka nopeasti tulisi pohja vastaan…

    Tykkää

    • Mulle heti tollanen sukulaistyttö! Jos mulla olis varaa, ottaisin jonkun tekemään viikkosiivouksen, vaikka sitten kahdesti kuussa. Ja eihän se kai ihan maltaita maksaiskaan, mutta ylimäärästä kuitenkin. Joten parempi kai tamppailla vaan itse… 😉
      Meillä meni nyt taas siivoukseen lauantai. :/ Jos ens vkolla kokeilis sitä torstaita.

      Tykkää

  5. Meillä on tehty pientä remppaa vähän suuremmalla aikataululla, mutta nyt alkaa olla valmista. Kun koti alkaa taas tyhjentyä remonttikamoista, meillä otetaan käyttöön myös torstain siivouspäivä. Ja silloin käydään mahdollisuuksien mukaan myös ostamassa ainakin viikonlopun ruokatarpeet. Tyttö siivoaa huoneensa ja mahdollisesti pyyhkii pölyt, mies imuroi ja pesee vessat, mina pesen lattiat. Tokia miehen työvuorojen takia imurointi ja vessojen pesu taitaa jäädä useimmiten mun tehtäväksi :(, Kevyempi siivous tehdään maanantaisin. Kaikki osallistuvat kykyjensä ja töidensä mukaan hommaan. Katsotaan kuukauden päästä, kuinka toimii 🙂

    Niin ja tästä eteenpäin pyykkejä pestään vain viikolla. Ei ole sitten viikonlopun fiilistä pilaamassa kuivaustelineet ympäri huushollia.

    Tykkää

    • Kuulostaa just hyvältä suunnitelmalta. Ja aika samanlaiselta, ku meilläkin. Nyt vaan tarttis ottaa homma uudestaan käyttöön.
      Meillä pestään viikonloppuisin aika paljon pyykkiä, ihan siitäkin syystä, että usein viikolla ollaan kotona niin myöhään, että illassa ehtii pestä max koneellisen. Pesukone on yläkerran kylppärissä ja seinät sen verran ohuet, ettei haluta lasten unia sillä melulla mielellään pilata. Ja vitsi, kun sitä pyykkiä on aina niiiiiiin paljon!

      Tykkää

  6. Meilläkin vaihtelee toi siivoustouhu laidasta laitaan lähinnä elämäntilanteista ja fiiliksistä johtuen. Jonkun suuremman juhlan jäljiltä on helpompaa ylläpitää kodissa vallitsevaa siisteyttä toistuvilla viikkosiivouksilla, mutta useimmiten käy nykyisin niin että siivouspäivän lopulta sarastaessa (kun kukaan ei enää löydä mitään tai lattioilla ei mahdu kulkemaan) tarvitaan järeämpää kalustoa ja kaikki käy paljon työläämmin ja hitaammin kun siivottavaa ja järkkäämistä on NIIN paljon, huoh. Mäkin viihdyn siivotussa kodissa (ja samalla itsessäni) paremmin kuin sotkuisessa huushollissa eli liputan ehdottomasti säännöllisten siivouspäivien puolesta, josko sain tästä taas kimmokkeen siihen..?

    Lapset saa muuten tehokkaasti mukaan siivouksen riemuihin kun palkkio esim. yhden huoneen perusteellisesta imuroinnista on pari irtokarkkia, roskisten tyhjentämisistä karkki/roskis jne. Palkkiot on levitetty lautaselle ja siitä niitä sitten käydään vuoronperään tarkkaan valitsemassa kun homma on tehty.Tällä systeemillä saa ainakin 9- ja 11-vuotiaat pojat suorastaan kisailemaan siitä kuka siivoaa eniten, eikä ne muista ollenkaan että on karkkipäivä ja namut olis saanut illemmalla itselleen ihan ilman tekemistäkin 🙂

    Tykkää

    • Toi palkitseminen on tässä kohtaa kyllä multa unohtunut täysin! Se on vähän sellanen kakspiippunen juttu. Kun periaatteessa musta kodinhoito kuuluu kaikille, ilman sen suurempia palkkioita. Kun yhdessä sotketaan, yhdessä pitää myös siivota. Toisaalta mä haluaisin itekin jonkun palkkion, kun jaksan ahkeroida. Onhan sillon kaikilla paljon mukavampaa… On tää vaikeeta. 😀

      Tykkää

      • Vielä lisäys että ei mekään kotitöistä palkita, tää oli vaan tällanen siivouspäiväbonus joka koskee siis jokaista siivoajaa, myös aikuista 🙂

        Tykkää

  7. Löysin blogisi kun ystäväni oli jakanut mahtavan Nuori kansalainen – elä oikein -postauksesi. Ja lukijaksi täytyy jäädä – sen verran samankaltaisessa elämäntilanteessa näytetään elävän vaikka minulla onkin vai yksi lapsi. Puhumattakaan mielettömän mielenkiintoisesta ja haustasta kirjoitustavastasi!

    Ja vielä vastaus kysymykseesi, meillä vähän sama meininki eli tarvittaessa. Olen kuitenkin huomannut, että sunnuntaisin (ei joka su, älä erehdy niin luulemaan!) on jo niin levännyt fiilis että jaksaa jopa vähän siivotakin.

    Tykkää

    • Moi! Kiva, kun oot löytäny tänne ja erityisen kivaa, että jäät lukijaksi! 🙂
      Meillä on aika usein niin, että lopulta lauantaisin siivotaan ja sunnuntaisin sit relaillaan. Ja leivotaan, jos jaksetaan. 😉

      Tykkää

  8. Ojdå, yksi lempiaiheitani, josta itsekin taannoin innostuin kirjoittamaan: http://www.lily.fi/blogit/karuselli/minun-ja-muiden-siisteysodotukset

    Meillä todellakin siivotaan vain ne välttämättömät ja nekin ehkä liian harvoin (sillä itsellänikin olisi parempi ja rauhallisempi olo, jos olisi edes vähän siistimpää). Mun tärkein ohjenuora, josta pidän kiinni viimeiseen asti, on välittää lapsille sellainen mielikuva, että siivoaminen EI ole mitenkään kamalaa. Että se EI ole mikään big deal. Että siivoaminen on ihan normaali homma, joka hoidetaan pois alta samaan tapaan kuin vaikkapa hampaiden harjaus tai kynsien leikkaus. Mulla on jotenkin sellainen lapsenusko, että jos onnistun välittämään lapsille kotona tämän asenteen, ne eivät ehkä sitten aikuisinakaan angstaa siivoamisesta ja elämä on heille paljon ihanampaa ja helpompaa. Ideologiaan kuuluu myös se, että siivoamisen kanssa ei olla neuroottisen tarkkoja. Kunhan on about puhdasta ja kamat kutakuinkin paikoillaan – se riittää.

    Saas nähdä, kuinka meille käy; perheen kouluikäiset osaavat kyllä jo näyttää pitkää naamaa, kun siivousnakki napsahtaa. Mutta tyytyvät toistaiseksi kohtaloonsa ja ihastelevat sitten jälkeenpäin aikaansaannoksiaan.

    Meillä otettiin noiden isompien kanssa viime vuonna käyttöön sellainen nerokas systeemi, että karkkipäivä ja viikkoraha realisoituvat vasta sitten kun huone on siivottu. On toiminut toistaiseksi käsittämättömän hyvin.

    p.s. Kiva blogi sulla, samaistun!

    Tykkää

    • Hei toi sun kirjotus oli tosi hyvä! 😀 Meillä kans realisoituu kyllä karkkipäivät vasta, kun huoneet on siistit ja imuroitu. Isompien lasten hommiin kuuluu myös tiskikoneen tyhjennys vuorotellen. Ja juurikin niiden omien kamojen raahaaminen omaan huoneeseen täältä kaikkialta muualta. Mutta se kamojen levittely varmaan on just se pahin. Kun vaan pääsis aina suoraan imuroimaan ja pintoja pyyhkimään, ni eihän siihen menis aikaa kovinkaan paljon.
      Mä oon kyllä epäonnistunu tossa siivoomiseen neutraloinnissa. Meillä sitä vihaa kaikki. 😀

      Tykkää

  9. Ai juu, ne vinkit. Sori, en ole kummoinen martta. Joten täältä pesee:

    – vauvan kosteuspyyhkeillä voi hyvin sekä pyyhkiä pölyt että pestä lattian hätätapauksessa
    – kun kiireessä ruikkaa käsidesiä talouspaperin palaseen ja pyyhkii sillä vessan pinnat, niin jo on raikasta

    Hehheh.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s