Katse lepoon päin.

Tänään iltapäivällä heitin kassin olalle, huikkasin moikat, käänsin pihalla kasvot aurinkoon ja hymyilin. Ensimmäistä kertaa viikkoihin kuumuus ei ahdistanut, lämpö helli nenänpäätä ja tuntui hyvältä. Olo oli helpottunut, eikä syyttä. Seuraavaan viikkoon ei tarvitse asettaa herätystä klo 5.40, eikä kiirehtiä iltaisin nukkumaan. Saan keskittyä lapsiin, kotiin ja itseeni. Lukea ja leipoa. Keitellä päiväkahveja. Saatella lapset kouluun ja hakea kiharapään heti eskarin jälkeen kotiin.

Loma.

lomanaama

Viikossakin ehtii jo vaikka mitä. Ja vaikkei ehtiskään, ei haittaa. Se lepo ja akkujen lataus taitaa nyt olla pääasia. Työviikot on olleet pitkiä, helteisiä ja raskaita. Energiataso on ollut aivan nollilla. Olen ollut väsähtänyt, kärttyinen ja turhautunut. Joten vaikka kaikkea pientä kivaa olisi tulevalla viikolla kiva saada tehtyä, koitan keskittyä kuitenkin keräämään voimia ja tekemään kivoja juttuja.

Sen verran ajattelin kuitenkin (kunnon yönien jälkeen) skarpata, että puran täältä kotoa tämän viikkoja kestäneen lomaelon. Palauttelen asiat (ja lapset…) niille kuuluville paikoille ja teen jonkinmoisen siivousrykäsyn. Tai no. Vien ainakin roskat.

Huomenna nyt ainakin nukun pitkään. Kivaa viikonloppua!

-Päivi-

Ainiin! Kiitos hauskoista kommenteista vloggaukseen! 😀

The real Uskola!

No niin, uskolliset seuraajani. On koittanut päivä, jolloin Uskola jakaa ihka ensimmäisen videobloggauksensa! Sain työmatkalla kävellessäni idean näyttää teille, miltä meillä oikeasti näyttää. Siis arkena, kun kukaan ei ehdi/jaksa tehdä oikein mitään ylimääräistä. (ylimääräiseksi lasketaan esim. siivoaminen) Ja koska olen sanoista tekoihin -tyyppinen muikkeli, kuvata pläjäytin videon samoin tein!

Tervetuloa siis katsomaan aimo annos arkipäivän realismia;

THE REAL USKOLA, directors cut!

Okei, tää oli ehkä typerintä, mitä oon tehny pitkään aikaan. Ja mitä useammin tän nyt katson, sen älyttömämpi se on! 😀 Mutta en taidakaan olla tunnettu järkevyydestäni. Niin että antaa mennä vaan!

Ihan amatöörinä kuvasin tän pystyyn, mutta menköön!

Mites nää vloggaukset, iskeekö vai nou?

-Päivi-

Kiiltävillä sivuilla.

Muistatteko vuosi sitten, kun meillä käytiin kuvaamassa? Hössötin ja panikoin ihan pöllönä, siivosin raivolla ja juoksin torilta kyssäkaaleja sisustukseen. No, kaalit eivät julkaistuihin kuviin eksyneet, mutta paljon muuta kyllä. Tänään on nimittäin vihdoin se päivä, kun tuo vuoden takainen juttu ilmestyy. Uusin Unelmien Talo&Koti -lehti pitää siis sisällään myös Uskolan!

utk

Nyt täällä ryjän keskellä istuessa hämmentää katsella kuvia siististä ja stailatusta Uskolasta. Kunpa rahkeet riittäiskin pitää paikat aina yhtä hyvässä kunnossa, koti yhtä kutsuvana.

Mulla on kyllä jonkin aikaa ollut huikeita visioita sisustuksen suhteen. Siis pitkästä aikaa! Tein jopa puhelimen muistioon listaa kaikista toteutusta kaipaavista projekteista… ja muistion tila loppui kesken! Jotain pientä on siis tosiaan mielessä. Nyt puuttuu enää aika, energia ja rahat. Ihan perus! 😀

Mutta siis enihuu, jos postilaatikkoon ei tuota lehteä ilmesty, kannattaa kipaista se hakemaan kaupasta tai kikkarilta. Sen lisäks, et siäl oon mää, siellä on yks mun pomminvarma suklaakakkuohje.

-Päivi-

Peeäs. Voisitko helle lähteä jo vetään?!

Minifarmi; lande kaupungissa

Tämä Uusikaupunki on vähän sellainen pähkähullujen ideoiden mekka. On kävelty köysiä pitkin Paskalahden yli, järjestetty selviytymisleiri keskellä talvista toria ja nyt tuotiin lande kaupunkiin Minifarmin muodossa. Mutta usein niistä hulluimmista ideoista hioutuu nimenomaan kirkkaimmat timantit. Niinkuin nyt vaikka tämä Minifarmi. Yksinkertaisessa hullumaisuudessaan nerokas idea.

minifarmi 001minifarmi 084minifarmi 006minifarmi 009

Tällainen koko perheen tervehenkinen maalaiskarnevaali on mitä tervetullein idea pienet nakkisormensa känsille lomillaan pelanneelle muksuväestölle. Ulkoilmatapahtuma vei lapset (ja niiden vanhemmatkin…) sinne ihan perusasioiden äärelle. Päästiin kertaamaan, mistä se maito tuleekaan, mitä lampaista keritään ja aivan, munat tosiaan pulpahtaa kanojen takamuksista. Myönnän itse, että vaikkei suurkaupungissa asutakaan, meidänkin muksut on jossain määrin kaupunkilaisia. Ei ole itsestäänselvää nähdä lehmiä, lampaita tai hevosia koulumatkoilla, eikä välttämättä edes mummulareissuilla. Mikäpä siis sen näppärämpää, kuin tallustaa muutama sata metri, maksaa kohtuullinen sisäänpääsymaksu ja päästä silittelemään maatilan eläimiä.

minifarmi 012minifarmi 015minifarmi 088minifarmi 024minifarmi 029minifarmi 036minifarmi 041minifarmi 045minifarmi 050minifarmi 055

Erityisen kivaa messuissa oli se, että tapahtuma oli todellakin selkeästi suunnattu koko perheelle. Lapsille eläimiä, liukumäkeä, vaahtobileitä ja tivolia, isille pelit, rensselit, traktorit ja puimurit ja mutseille lähiruokaa ja pientä shoppailtavaa.

Meidän porukka hajaantui valitettavasti jo kotona puoliksi, ei enempää eikä vähempää, kuin vatsataudin takia (juu-u, TAAS!), joten lopulta me minifarmailtiin esikoisen kanssa kaksin. Ja siihen minipossukopillehan me jumahdettiin. Kahdesti. Niin söpöjä. Ihania. Ja söpöjä.

minifarmi 057minifarmi 058minifarmi 063minifarmi 065minifarmi 075minifarmi 072

minifarmi 094

Tämä äiti kiittää tapahtumasta ja on ilahtunut sen tervehenkisestä luonteesta. Ensi vuonna kyseiset bileet järjestetään rakkaassa naapurikunnassamme Laitilassa. Suosittelen!

-Päivi-

Ja p.s. Kuopus kysyi alpakan kuvan nähdessään ”Onk toi kameli?”. Tämä tapahtuma on ilmiselvästi todella tarpeen… 😉