Viikonloppu, mikä jumalainen keksintö.

Onkohan viikonloput oikeesti parasta, mitä elämällä on tarjota? Koska lähellä on ainakin. Jos lisätään vielä joulu ja lomat, niin siinähän ne. Tärkeimmät.

Tämä viikonloppu oli itselleni vain puolittainen, kun eilisen olin töissä, mutta aika täysin siemauksin sitä nauttii vapaista, oli niitä sitten yksi tai useampi. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen hyvä vapaa. Energinen. Vaihdettiin pitkästä aikaa siivouksen lomassa jopa sohvanpäälliset. Sitä ei olekaan tapahtunut sitten… no, parempi jos ei muistele.

kotikuvia elo-14 007kotikuvia elo-14 004

Mä olen viime aikoina ollut hiukan huolissani omasta energiatasostani. Tai oikeastaan sen puuttumisesta kokonaan. Tuntuu, kuin kaikki aika ja se vähäkin energia valuisi vain työmaalle. Mikään ei oikein nappaa, kaiken tekeminen tuntuu työläältä ja jotenkin ylimääräiseltä. Herätessä tekee vaan mieli nukkua lisää. Iltaisin laskee hätäisesti tunteja, koska on taas herättävä. Suurin osa asioista jää ainoastaan suunnitelman tasolle. Tuntuu, kuin heräisin henkiin ainoastaan viikonloppuisin, viikot kuljen sumussa, haluttomana, pää painuksissa.

Näin kirjoitettuna se näyttää aika pysäyttävältä. Kuka nyt tuollaista elämää haluaisi? Tuskin moni. Mutta mikä on se juju, miten sitä oppii elämään niin, ettei viikot vain vierähdä ohi. Miten fiilikset vois nakata narikkaan, ettei koko ajan harmittaisi niin helvetisti?

Siinäpä pähkinä purtavaksi. Tosin tuota pähkinää pureskelen parhaillaan. Ja jauhankin niin pitkään, että ratkaisu löytyy ja toteutuu.

Nyt menen kuitenkin ahtamaan napaani kaikkia mahdollisia leivonnaisia (tein tänään kahta, mikä energiapiikki!) ja koitan olla murehtimatta alkavasta työviikosta. Vaikkakin valehtelisin, jos väittäisin etten tiedä montako tuntia on aamuherätykseen… (11 h, 41 min)

Voi elämä.

-Päivi-

p.s. Kommentoida voi, kommentit vaan valahtavat jostain syystä roskakoriin. Käyn kyllä poimimassa ne sieltä ehtiessäni ja vastailen. Toivottavasti homma saadaan huomenna taas toimimaan normaalisti!

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Viikonloppu, mikä jumalainen keksintö.

  1. Elämä keskittyy jatkuvasti ja säännöllisesti odotukseen koska on perjantai ja klo 16. Sitten sitä iloa kestää sunnuntai aamuun asti. Kunnes alkaa se ahdistus että huomenna on maanantai. Sunnuntai häviää käsistä ennekuin se ehtii alkamaankaan. Tänä sunnuntaina taas siis sama juttu, kuivausrumpu huutaa hoosiannaa vielä ilta kympiltä kun muuten ei vaan ehtinyt.

    Mietin just että mistä vetäis hyvät kiksit sillä nyt on homma kinkkisempi. Olen alkuviikolla työmatkalla. Loppuviikolla lähden seuraavalle joka pitää sisällään viikonlopputyöt. Eli seuraava vapaa siintää 6.9 jolloin toivonmukaan ehdin kotiin klo 16 lauantai iltana.

    Milläs mä nyt elän kun en pääse kahteen viikkoon odottamaan sitä klo 16 perjataifiilistä 😦

    Mutta hei. Kuitti näytti että pitämättömiä lomapäivä vielä tälle vuodelle 8 kpl. Siinä vasta oikein mehevä herkuttelun kohde. Koskahan ne pitäisi pois….

    Tykkää

    • Aaargh, niiiiin tuttua! Ja turhauttavaa! Mullakin on noita lomapäiviä käyttämättä, mutta niitäkään ei meinaa tohtia käyttää, ku jos vaikka tuliskin joku VIELÄ parempi tilaisuus… En mä oikein tiedä, mitä sitä oikein odottaa?

      Jaksetaan! ❤

      Tykkää

  2. Varmaan se klassinen probleema, että mistä löytää energiaa arkeen, kun aika ei riitä kaikkeen. Unta, sopivasti hyvää ruokaa, liikuntaa ja läheisyyttä… Mutta miten se toteutus?
    Tsemppiä sinne pohdintoihin ja toivottavasti energiat löytyvät!

    Tykkää

    • Se on varmaan just noin, ku sanoit. Se hitsin tasapaino pitäis saada kaivettua jostain… Kunpa vaan elämä ei luisuis ohi sillä välin, kun näitä juttuja vaan kelaa päässään…

      Tykkää

  3. Tää arki on niin blaah! Viime lukuvuoden tein 75% työaikaa ja mulla oikeesti oli elämä. Samat fiilikset, kaikki aika menee töissä, illan vähät tunnit valuu käsistä. Päätettiin työkaverin kanssa viettää positiivisuusviikko, keskittyä ainaisen narisemisen ja huonojen asioiden sijaan hyviin asioihin elämässä. Kyllä oli tänään vaikee kaivaa aamulla herätessä sitä positiivisuutta, ja taas valitin. Millähän ihmeellä itelle sais enemmän positiivista mieltä elämään? Pian ajaudun kirjallisuudesta etsimään ohjeita :D.

    Tykkää

    • Mä tein kans talven 4-päivästä viikkoa. Se mahdollisti myös teatteriharrastuksen. Nyt, kun teen täyttä aikaa, tuntuu ettei muuta elämää ehdi olla lainkaan. Joka päivä lepakkovuoroja töissä, kotona tiskit ja pyykit.. ja nukkumaan.
      Mistäköhän kirjallisuudesta löydettäis hyviä ohjeita..? Koraani? Katekismus? 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s