Tasa-arvoinen minä.

Tuskin olin ainoa nainen, joka tänään verhot avattuaan joutui kahdesti miettimään, miksi liputetaan. Vaput, juhannukset ja jopa Runebergin päivän liputukset saa yleensä kaivettua tuolta takatukan pohjalta, mutta jostain syystä näinkin tärkeä, kuin Minna Canthin päivä, päivä jolloin liputetaan tasa-arvoisuutta, ei ole iskostunut muistin syövereihin. Itselleni ja kaltaisilleni lohdutukseksi; Canthia on liputettu vasta vuodesta 2007. Eihän sitä millään vielä voikaan muistaa…

Mutta se tasa-arvo sitten. Mitä se nykypäivän Suomessa tarkoittaa? Yhtäläisiä oikeuksia, jaettuja kotitöitä, puolitettuja vanhempainvapaita? Isien katkaisemia napanuoria, vuoroin vatiin kopitettuja yrjöjä, naisten vaihtamia renkaita, miesten silittämiä mekkoja?

Itse elän mielestäni hyvinkin tasa-arvoisessa suhteessa. Varsinkin viimeiset vuodet, ensin yrittäjä-aikanani, nyt myöhemmin teatterin viedessä valtavasti aikaa, miehen vastuu perhearjen pyörittämisestä on kasvanut huomattavasti. Hän on esimerkiksi huomattavasti paremmin kärryillä lasten luisteluista, hammaslääkäreistä ja yökyläilyistä. Meillä iskä paistaa pannarit ja pesee pyykit, ihan siinä missä äitikin. Äiti maksaa laskuja ja istuu pojan kanssa korismatsissa, siinä missä iskäkin.

On meillä erilliset miesten ja naisten hommatkin. Minä en osallistu millään tavoin auton huoltoon (enkä myöskään ajamiseen), tai öljykattilan kremppoihin. Mies ei pyyhi pölyjä tai tee lapsille vaatehankintoja. Uskoisin, että ollaan molemmat tyytyväisiä vallitsevaan järjestelyyn.

tasa-arvo

Arjessa tasa-arvo näkyy ehkä juuri kotona parisuhteessa. Suuremmassa mittakaavassa on aika käsittämätöntä, että naisen euro on edelleen vähemmän, kuin miehen. Samasta työstä on maksettava sama palkka, oli tekijänä sitten mies, nainen tai vaikka hyvin koulutettu apina. Valitettavasti miehet eivät voi tulevaisuudessakaan synnyttää, eikä naiset kusta seisaaltaan, mutta moniin asioihin voimme vaikuttaa. Asennekasvatuksessa meillä taitaa olla työsarkaa tulevaisuudessakin.

Työsarkaa on siinäkin, että osaisi vastata fiksusti ja asiallisesti miesten alentaviin tytöttelyihin ja takapuolelle läpsimisiin työpaikoilla, ravintoloissa ja ruuhkabusseissa. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin noille sammakoita suustaan päästäville moukille uskaltaa vastata samalla mitalla takaisin, ilman jälkiseuraamuksia.

Rinta rottingilla kuitenkin jatketaan. Olkoon omien tyttärieni Suomi vieläkin hitusen tasa-arvoisempi!

Mikä on sinun arkesi tasa-arvoa?

-Päivi-

(kuva lainattu moro.aamulehti.fi)

 

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Tasa-arvoinen minä.

  1. Tänään meillä tytöt (minä ja eskarineiti) hilasivat lipun salkoon. Samassa tasa-arvon hengessä minä kävin sen äsken laskemassa! No, välillä mennään perinteisen roolein, mutta välillä hyvinkin modernisti. Kunhan mies metsästää hiiret…

    Tykkää

  2. Voi voi hitsinvitsi, kun mun tekis niin mieli vastata taalta nyt heti ja kertoa tasa-arvostaa taalta Arabian niemimaalta. Nielen nyt sanani, koska kello on 6.50 aamulla ja toihin pitaa lahtea. Kirjoitan Paivi joku toinen kerta, tiedan, etta aihe on mielenkiintoinen! 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s