Se sukka!

Kuten varmaan vakkarilukijat ovat jo aavistaneetkin, mä olen tyystin unohtanut suurella uholla aloittamani villasukkaprojektin! 

Tämä on hyvin tyypillistä Päiviä, varsinkin näissä käsityöasioissa. Kun kärsivällisyys (mikä kärsivällisyys?!) ei kertakaikkiaan riitä. Aloitan innosta puhkuen, kilisyttelen puikkoja hullun kiilto silmissä illan, joskus jopa kaksi ja unohdan tämän jälkeen lahjakkaasti kaikki mukapitkäjänteiset päätökseni ja aikeeni. Säälittävä esitys, myönnän.

MUTTA koska olen ne pirun sukat päättänyt valmiiksi talven aikana saada, ja mennyt jukoliste tekemään tästä vielä julkisen lupauksenkin, turha sitä on enää tässä vaiheessa asiasta enempää kitistä. Minähän ne sukat valmiiksi saan, oli sitten seuraavan kuukauden ajan sormet verillä, känsillä tai muilla paukamilla! (Oikeastihan nyt tekisi mieli soittaa äitille ja lahjoa se kutomaan nuo sukantekeleet loppuun, mutta siihen en kuitenkaan alennu! Varsinkaan nyt, kun menin paljastamaan loistavan ideani jo julkisesti… damn!)

sukat 002

Edellisestä sukkapostauksesta ei olla edetty siis varmaan silmukan silmukkaa. Voisin luetella tähän tietysti kaikki syyt teattereista lähtien, mutta todelliset neulojathan kuljettavat kutimia aina mukana. Joten ei taida kelvata syyksi nuokaan kiireet. Damn kakkonen.

Tällä uholla siis loppuun saakka! Sovitaan vaikka nyt niin, että nuo kaikkien aikojen villapötkylät ovat valmiina viimeistään syntymäpäivänäni, joka koittaa maaliskuun puolivälin tienoilla. Täytyyhän sitä nyt ihmisen yhdet sukat 32 vuoteen saada tehtyä…

Teillä muilla sukkaprokkislaisilla on varmaan jo varpaat lämpiminä… Vai onko? Eihän oo, eihän?

-Päivi-

Nyt sitä asennetta kehiin!

Mua riipii. Vanhana koripallotyttönä olen iloinnut koko päivän mahtavasta uutisesta, jossa kerrottiin Susijengin pääsystä koriksen MM-kisoihin elo-syyskuussa. Upea osoitus yhteen hiileen puhaltamisesta, joukkuepelaamisesta. Niin kentällä, kuin ehdottomasti myös sen ulkopuolella. Fanit ovat kokeneet asian todella omakseen ja tehneet kaikkensa kisapaikan eteen. En voi kuin ihailla ja tuulettaa!

Mutta oli sitten kuinka hieno yhteisöllisyyden osoitus tahansa, aina löytyy niitä, jotka epäilevät koko homman järkevyyttä. Mitä ideaa, kuka hyötyy ja ennen kaikkea, kuka maksaa. Eikö olisi pärjätty ihan hyvin ilmankin.

Tästä valtakunnallisestikin havaitusta asennevammasta löytyy esimerkkejä myös täältä pikkukaupungista, samaan lajiin liittyen. Paikallinen koriskulttuuri on täällä Uudessakaupungissa aikamoisessa ahdingossa, Korihaiden sarjapaikka on vaakalaudalla. Nyt on fanipuolella herätty siihen, että jotain on tehtävä. Puhallettava nimenomaan siihen yhteiseen hiileen, nostettava tunnelmaa porukalla, tehtävä sarjapaikan säilyttämisestä yhteinen asia! Kaikki lähtee asenteesta, yhdessä tekemisestä ja fiiliksen luomisesta! Rahaa tälläiset sarjatason häntäpään persaukiset porukat tarvitsevat aina, se on ihan selvä. Uskon siihen, että pienistä puroista kasvaa isompi joki. Lähdetään porukalla matsiin. Ostetaan väliaikakahvit ja lapsille karkkipussi. Parinkympin fanituotteen hankkiminen ei liene kenellekään ylivoimaista, mutta on seuralle varmasti loppupeleissä hyödyksi. Minä olen luvannut jopa koota kasaan vanhan cheerleader -porukan, jos siitä jotain hyötyä joukkueelle on. Eikä edes hävetä!

Ennen kaikkea kuitenkin kannustetaan! Pidetään meteliä, hurrataan, eikä luovuteta kesken pelin. Pelaajat tekevät varmasti parhaansa, niillä resursseilla, mitkä heillä on.

basket

Asenne on se, mikä ratkaisee! Tässä kohtaa asiaa ei vie yhtään eteenpäin kyseenalaistavat ”mihin sitä rahaa tässä vaiheessa enää tarvitaan” -kommentit tai ylimielinen ”peli on menetetty” -asenne. Uusikaupunki tarvitsee yhden pääsarjatason urheilujoukkueen. Me tarvitaan yhteishenkeä niin tässä, kuin vaikkapa tämän kaupungin elinvoimaisuuden ylläpitämisessä muutoinkin. Pikkuputiikit eivät selviä ilman asiakkaita, urheilujoukkueet eivät menesty ilman kannattajia, kulttuuri ei elä ilman katsojia. Osallistukaa, eläkää, yhdistykää! Eihän elämässä ole mitään järkeä, jos kukaan ei viitsi tehdä mitään, kun ”ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole”.

Nyt sitä positiivista, yhteistä asennetta kehiin, perkele!

UGH! Olen puhunut.

-Päivi-

Lisää Korihait -fanien ”Hai-five together” -kansalaisliikkeestä löydät täältä.

(kuva lainattu urheilulehti.fi:stä)