Käsi sydämellä, oletko sinä se, joka jaksaa hymyillä pitkällä lennolla, ahdistavan ahtaassa koneessa takapenkin räkänokan tuuppiessa istuintasi ja märistessä tylsyyttään? Riittääkö ymmärryksesi, kun kerran vuodessa saat omat paskahoususi mummulaan yökylään ja pääset puolisosi kanssa kaksin illalliselle, vain todistaaksesi viereisen pöydän naperon iltakiukkua ja ruoan viskelyä? Taputatko juuri sinä karvaisia käsiäsi yhteen, kun täyteen aamubussiin ahtautuu höpisevä ja pitkin käytäviä kikkaileva päiväkotiryhmä? Jaksatko sinä, itse lapseton ihminen, vääntää hymyä kasvoillesi vieraillessasi ystäväsi luona, hänen lastensa kiipeillessään päällesi, mölytessään ja juostessaan ympyrää niin, että kahvihetken päätteeksi et ole kuullut puoliakaan ystäväsi kuulumisista, saati pystynyt jakamaan omiasi?
Vaikka itse olen juurikin kolmen edellämainitun kaltaisen räkänokan äiti, on minun myönnettävä, että toisinaan, joissain tilanteissa, ottaa koville käyttäytyä suopeasti muiden lapsia kohtaan. Epäreilua ehkä, mutta rehellistä. Kukaan ei kai pidä kaikista aikuisistakaan, joten lienee yhtä sallittua olla pitämättä kaikista lapsista. Vai onko kyse kuitenkin enemmän tilanteista; onko olemassa vain aikuisille tarkoitettuja tilanteita ja tilaisuuksia, jolloin ärsytyksen tunteet voisi kohdistaa mieluummin ajattelemattomaan vanhempaan, kuin vasten omaa tahtoaan mukaan raahaattuun lapsukaiseen?
Onko tällaisia ”aikuisten tilanteita” ylipäänsä olemassa, jos nyt lasketaan pois ilmiselvät baarit ja aikuisviihdekaupat tai vastaavat? Voiko lapset ottaa mukaan kampaajalle tai hammaslääkäriin, jos hoitajaa ei yllättäen saakaan, vai siirtääkö aika mieluummin suosiolla myöhemmäksi? Onko taaperoperheen paikka hienostuneessa ravintolassa iltaseitsemän jälkeen? (nimenomaan Suomessa) Onko sallittua loukkaantua hääparin toiveesta viettää lapsetonta juhlaa, oli parilla sitten itsellään lapsia tai ei?
Tuttavapiirissäni on vanhempia, jotka lopettivat lähes kaikkialla käymisen lasten synnyttyä, niin lasten kanssa, kuin ilmankin. Milloin on kyse eroahdistuksesta (ei voi jättää), lastenhoitajasta (ei oo), vaivalloisuudesta (ei jaksa) tai häpeästä (ei sitä voi mukaan ottaa, ku se kuitenkin itkee).
Toisaalta löytyy vanhempia, joiden mielestä mikään ei ole muuttunut pilttien synnyttyä. Lapset kun voi ottaa mukaan niin illanistujaisiin, elokuviin, kauneushoitolaan, kuin polttareihinkin. Muksu istutetaan sohvannurkkaan ja lyödään iPad käteen, ei ketään varmaan haittaa?
Mä olen aina ollut tätä ”itsekäs nykyäiti” -sakkia, joka varsin mielellään jättää lapset hoitoon tai isälleen (toim.huom. mun mielestä silloin, kun lapsi on toisen vanhempansa kanssa, hän ei ole hoidossa), jotta saan nauttia joko ihan omasta tai ystävieni aikuisesta seurasta ilman jonkun välttämätöntä pakkoa ilmoittaa jokaisesta pissahädästä tai pierusta. (ja jos joku niistä ilmoittaakin, se olen yleensä minä itse) Myönnän myös, että mennessäni vaikka kampaajalle, en mielelläni ojentele lego-palikkaa paria tuntia viereisessä tuolissa istuvan rouvan penskalle, kun saan kerrankin olla ojentelematta.
Tekeekö se minusta muiden lapsia vihaavan mulkeron, vai kuitenkin sisimmässään suht luonnollisella tavalla reagoivan olennon?
Mitä mieltä sinä olet?
-Päivi-
P.S. Aika yllättävää vissiin (ja onni!) etten aikoinaan päässyt opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Hah!
nakit ja MUTSI 
Mulla ei omia lapsia ole, mutta paimennan kyllä toisinaan sitä bussissa melskaavaa päiväkotiryhmää. 🙂 Töissä jaksaa muiden lapsia (ihan kai suotava ominaisuus, sinne lastentarhanopettaja-koulutukseen kun tuli ”erehdyttyä”), vapaa-ajalla ei aina jaksais.
Se on ainakin omalla kohdallani tullut huomattua, että lapsia saaneet kaverit vaan katoavat, heitä näkee tosi harvoin. Mä en oikein tiedä mitä kysellä, he ei tiedä kertoako lapsijuttuja (kiinnostaako ne lapsetonta), lasten kuullen ei tietty voi kaikkea jutellakaan.
Hiljattain treffasin ystävän, jolla lapsia. Käytiin ensin huvittamassa lapsia ja sitten syömään, jossa vaiheessa ajattelin, että josko tässä voitais jotain jutellakin. Toinen pilteistä vetäis hillittömät itkupotkoraivarit, ja sain ruokailla lopun aikaa ihan keskenäni. 😀 Ehkä ensi kerralla ehdotan, että nähtäisiin ilman niitä lapsia, vaikka niidenkin seura joskus ihan hauskaa onkin.
TykkääTykkää
Mä ymmärrän, ja on varmaan ihan luonnollistakin, että ”lapselliset” kaverit ikäänkuin katoavat hetkeksi aikaa, kun lapset on pieniä. Tai ainakin heitä näkee harvemmin. Mutta uskoisin, että tekee ihan hyvää vanhemmillekin käydä joskus ulkona ilman jälkikasvua, hermot lepää ja voi jutella kavereiden kanssa muustakin kuin niistä kuuluisista vaipoista. 😀
Toki senkin ymmärrän, että joskus lapset on otettava mukaan ja jos esim meille joku tulee kylään, tottakai lapset on kotona. Ne on vaan hiukan erihenkisiä tapaamisia. 😀 Mutta erikseen pitäisi olla jokaisella vanhemmalla kyllä tuota lapsivapaatakin. 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää
Voi Päivi, et uskokaan miten lohduttavaa kuulla tuollaisia sanoja äidin suusta. Itse lapsettomana koen asiat juuri kuin kirjoitit, ja aina ihmiset ajattelevat, että koska olen lapseton, ajattelen noin. Että ymmärrän asian ihanuuden kun olen itse vanhempi. Sitten mielessään on ajatellut, että mitä jos sittenkään, vaikka lapsia olisi, tuo mielipide ei muutu, olenko sitten huono ja ainoa laatuaan oleva äiti. Ilmeisesti en, mikä on todella rohkasevaa.
Isoo kättä siihen suuntaan, hyvä Päivi!
TykkääTykkää
Ja hei, noihin omiinsa sitä vasta ärsyyntyykin! 😀 Mutta se on taas eri juttu, koska niitä voi komentaa, jos ämpyilevät. Ja koittaa tietysti itse välttää tilanteita, joihin ei mielestäni lasten kanssa sovi mennä.
Mutta onhan nää tietysti tabuja, joita ei saa sanoa ääneen. Varsinkaan tuttujen lapsista. 😀
-Päivi-
TykkääTykkää
Hoidan työkseni muiden lapsia. Kotona odottaa työpäivän jälkeen omat lapset. Usein minulta kysytään, kuinka sitä jaksaa omia vielä työpäivän jälkeen? Tai toisinpäin, kuinka sitä jaksaa ”vieraita” lapsia, kun on ensin valvonut yön omiensa kanssa? Vastaus on aina sam, minä vaihdan roolia. Vaihdan roolia myös silloin harvoin, kun pääsen esimerkiksi vaatekauppaan itseni kanssa. Samat kaupat, joissa asiointi myös itse lasten kanssa toisinaan. Mutta jos olen yksin, ei lapsirakkautta riitä, en vain jaksa kuunnella lapsia juuri silloin. En tosin suhtaudu heihin vihamielisesti, mutten kyllä todellakaan ”osallistu” juurikin tuohon mainitsemaasi lehojen ojenteluun.
Vauva ovat jo toisinaan poikkeus, kun itselläni niitä ei enää ole, en verran tuoreessa muistissa tuo vauva-ajan kuluttavuus kuiten on, että saatan yksin ollessanikin tarjoutuu vaikka pitämään vierasta vauvaa sen aikaa, että äiti saa käydä sovituskopissa yksinään.
TykkääTykkää
Toi roolien vaihtaminen oli kyllä osuvasti sanottu! Ja toki on niitäkin tilanteita, jolloin tuntee suurta myötätuntoa kiukuttelevan lapsen vanhempaa kohtaan ja auttaakin, jos vaan pystyy. Mutta kyllä jos lähtee aikuisporukalla rentoutumaan ja törmää lapsikatraaseen… tuntuu melkein samalta, kuin jos kuvittelee juovansa vettä ja lasissa onkin maitoa. Pirun pahalta se maistuu! 😉
-Päivi-
TykkääTykkää
Olen suurperheen äiti ja hoidan työkseni lapsia. Kun joskus harvoin pääsen liikkeelle ilman lapsia en todellakaan tahdo hyysätä toisetenkaan ”mukeloita”!! Äitikin saa joskus nauttia omasta tai toisten aikuisten seurasta tuntematta huonoa omatuntoa. Olen myös jo oppinut valitsemaan oikean ajankohdan käydä esim. kaupassa kun on vähiten lapsiperheitä liikkeellä jos en omianikaan ota mukaan…Onneksi meillä monella on lapsien isät, isäpuolet tai vaikka kummin kaimat välillä lasten kanssa, ihan vaan jotta omakin järki säilyisi 🙂
TykkääTykkää
Kyllä jokainen aikuinen tarvitsee toisinaan vain aikuista seuraa. Tai vaikka vaan omaa seuraansa. Hetkiä, jolloin ei tarvitse huolehtia tai viihdyttää ketään. Eikä se toki tarkoita, että lapsille oltaisiin vihamielisiä tai ilkeitä, joissain tilanteissa vaan pärjäisi mainiosti ilmankin… 😉
-Päivi-
TykkääTykkää
Kiitos Päivi! ❤
Ei me olla lapsia vihaavia.. joskus sitä vaan kaipaa rauhaa eikä siinä taatusti oo mitn väärää. 🙂
TykkääTykkää
Ei tietenkään lapsia vihata! Mutta kaipa se on ihan luonnollista haluta joskus olla ilmankin… 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää
Mä olen itsessäni huomannut semmosen reaktion, että mitä vanhemmaksi oma lapsi tulee (ja oppii käyttäytymään ihmisten tavoin), sitä vähemmän mä siedän vieraiden lasten itkua kaupassa, jne. Välillä toki siedän, mutta välillä tekee tiukkaa rankan työpäivän jälkeen siellä ruuhkabussissa kuunnella jonkun kersan huutoa.
TykkääTykkää
Ja kyllähän se omastakin mielentilasta riippuu paljon. Jos on ihan poikki, ei jaksaisi millään. (niinku ei niiden omienkaan märinöitä ;)) Mutta mä oon havainnu tavallaan saman myös siinä, että silloin ku lapset oli pieniä ja nukkuminen huonoa, se valvoskelu oli niin rutiinia ettei ottanut yhtään niin paljon päähän, ku nyt, jos joku tulee vaikka sairaaksi ja valvottaa. Hyvään tottuu niin nopsaan. 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää
Minulla on omia jo isoja lapsia, enkä ole koskaan ollut erityisen lapsirakas. (siis tykännyt toisten lapsista, omista tietenkin) Siitä huolimatta en yleensä ärsyynny lapsen itkusta julkisella paikalla, jos siihen on aihetta. Mutta se mistä ärsyynnyn sitäkin enemmän ovat aikuiset, jotka eivät vaadi lapsiltaan mitään käytöstapoja. Hyssytellään ja hymistellään, annetaan puhua oman tai toisen puheen päälle, lässytetään ja lahjotaan. Pelätään olla aikuisia. Eli jos siis lapsi huutaa kaupassa tai muualla siksi, että häntä on komennettu, antaa huutaa, mutta jos vain kiukuttelee systemaattisesti, eikä aikuinen puutu siihen mitenkään, hermostun pian. Siis siihen aikuiseen, en lapseen.
Nykyajan vanhempia tuntuu vaivaavan ihmeellinen selkärangattomuus ja hymistely, ei tietenkään kaikkia, anteeksi siis yleistys!
TykkääTykkää
Mä luulen kans, etä kyse on oikeasti enemmän niistä vastuuttomista vanhemmista. Jotka ei pidä kuria tai ei tajua, mihin niitä lapsia on hyvä ottaa mukaan ja mihin ei.
-Päivi-
TykkääTykkää
Ihanaa, puit sanoiksi sen mitä olen aina ajatellut. Ei ole itsekästä ottaa omaa aikaa, ei ole itsekästä olla rakastamatta ystävien lapsia. Omani jo vaippa ja murrosiän ohi kasvattaneena nautin ystävieni seurasta, en kaipaa heidän lapsiaan. Olen tietoisesti jättänyt kyläilyreissuja väliin kotiäitinä olevien ystävieni luokse sillä en yksinkertaisesti kestä sitä huutoa, tappelua ja huomionhakua. Kaikkea aikansa…nyt on äidin vuoro 😀
TykkääTykkää
Näinhän se on! Ja onhan sitä jo valmiiksi asennoiduttavakin eri tavoin tapaamisiin, jos tietää että mukana on lapsia. Silloin ei välttämättä arkaluontoisimpia juttuja voi käydä läpi. 😉
-Päivi-
TykkääTykkää
Kyse ei liene lasten vihaamisesta tai ei, vaan siitä millaisia odotuksia sinulla on eri tilanteisiin ja miten reagoit ja toisaalta käsittelet pettymyksen että asiat eivät mene odotetulla tavalla. Minä en ennemmin jaksa omieni ainaista kitinää ja huonoa käytöstä, toisten satunnaiset ei hirveästi häiritse, en joudu kuuntelemaan niitä jatkuvasti ja toisaalta voin valita poistuvani paikalta jos en jaksa kuunnella. Oman lapsen kanssa ei voi poistua paikalta. Toki ennen lapsia muistan kauhistelleeni lasten mekastusta jne. Jostain syystä piti saada omia ennen kuin aloin ymmärtää lasten näkökulmaa asioihin.
TykkääTykkää
No tuokin on ihan totta! Että omien lasten mekastus ärsyttää kaikkein eniten, mutta ne voi tosiaan aina sentään viedä pois paikalta tai komentaa. Vaikka joskus tekisi mieli komentaa muidenkin…
-Päivi-
TykkääTykkää
Kolmen pikkulapsen äitinä tunnen vain suurta helpotusta, jos joskus olen ilman lapsia jossain ja muiden lapset pitävät meteliä. Silloin saan ajatella hyvällä omatunnolla, että ”eivätpä oo onneks mun” ja ”huh, että muillakin”. Ei siis haittaa yhtään, kun silloin ei käytännössä oo pakko välittää ite. 😀
TykkääTykkää
Tuokin on tuttu tunne! Se salainen riemu, kun jonkun muun muksu pitääkin sitä julmettua kalabaliikkia, eikä itse ole naama punaisena häpemässä vieressä. 😀
-Päivi-
TykkääTykkää
Mulla on hyvin harvoja tilanteita, joissa lapset (omat tai muiden) ärsyttää. Olen kahden pienen yh, joten lapset kulkee aina mukana. Meillä on aika pitkälle viety se ajatus, että ollaan tyttöjen kanssa kolmen hengen tiimi, ei vanhempi ja kaksi lasta. Tottakai minä olen se aikuinen, mutta kaikki ovat omien kykyjensä ja ikätasonsa mukaan tämän ”tiimin” jäseniä. Jos olen ilman lapsia ja haluan tietoisesti lapsikontakteja välttää, menen paikkoihin joissa lapsia ei todennäköisesti ole. Jos on, osaan olla kuin niitä ei olisikaan. Bussissa huutavat lapset tai kaupassa räyhäävä penska ei häiritse. MUTTA muakin häiritsee ne aikuiset, jotka eivät lapsiaan osaa pitää ruodussa. Kaupassa väsymystään huutava lapsi on ok, huonosti kasvatettu ei.
TykkääTykkää
Jep. Kaikkein ärsyttävimpiä on kuitenkin ehkä välinpitämättömät aikuiset, jotka eivät korvaansa lotkauta, vaikka muksut tekisivät mitä.
-Päivi-
TykkääTykkää
No näin just. Kirkuvat lapset satuttavat korvia vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää ja ihmisiä kun ollaan, niin aina ei vaan jaksa ymmärtää. Jahka meikkiksellä on oikea työpaikka, oikea palkka ja lapsi on iso, mä niin mielelläni lähden puolison kans johonkin aikuisten resorttiin, missä on alaikäraja 25. Vähintään.
TykkääTykkää
Mä lähtisin kyllä mielelläni myös! 😀 Tässä täytyy taas nostaa hattua esim noille päiväkotien tädeille, jotka jaksaa sitä meidän muksujen kiljumista päivästä toiseen. 😀
-Päivi-
TykkääTykkää
Mulla on kaks omaa lasta,taapero ja leikki-ikäinen. Sillon kun olen ”liikkeellä” (kavereita tapaamassa,juhlissa,shoppailemassa tms) ilman omia lapsiani,niin muut lapset yleensä lähinnä huvittaa. Huonostikäyttäytyvät lapset ja niiden vanhemmat on raivostuttavia,mutta esim sellanen perussetti tyyliä kaikki-muut-on -ihan-hiljaa-ja-lapsi-kiekaisee-jotain-hassua tai lapsi muuten vaan sählää/on lapsi (mehut kaatuu,pieruhuumori naurattaa,yliväsymys riehaannuttaa) tuo mulle lähes vahingoniloista huvittuneisuutta. ”Huh,onneks ei oo mun lapsi,mun ei tarvii reagoida”. Ja tosiaan,jos joskus näen tilsnteen jossa voisin pienellä jutulla auttaa toista äitiä (erityisesti tämä pätee pienten vauvojen kanssa liikkuviin),pyrin tarjoamaan apuani. Esim pitää/vahtia vauvaa että äiti pääsee yksin sovituskoppiin tai kahvilassa kannan tarjottimen/työnnän vaunut pöydän viereen ettei äidin tartte suoriutua molemmista (vaikka;lähtökohtaisesti odotan että kahvilan henkilökunta tarjoaa tälle äidille apua) jne..
TykkääTykkää
Ihan samoin mäkin kyllä toimin. Ja tunnen myös ton fiiliksen, jolloin ajattelee, että luojan kiitos ei ole oma! 😉 Mutta sitten on myös lapsia, joista ei vaan opi tykkäämään, vaikka niiden kanssa olisi jotain kautta enemmänkin tekemisissä. Tai mä en ainakaan. 😀
-Päivi-
TykkääTykkää
Tismalleen samaa meiltä, enkä suutu lapsettomista häistä, vaikka kahden lapsen äiti olenkin. En yleensä piittaa vieraista lapsista, räkänokkia kaikki tyynni, tuttujen ja sukulaisten lapset eri juttu. Olisin oikeastaan iloinen saadessani kutsun lapsettomien häihin, saisin ainaki hyvällä omalla tunnolla jättää lapset hoitoon. 😀 Isällä lapset eivät ole hoidossa, vaikka siitäkin poden välillä huonoa omatuntoa….
TykkääTykkää
Mä myönnän myös, että ihan mielelläni ottaisin vastaan kutsun lapsettomiin häihin, tai muihin juhliin. Enkä osaisi siitä nokkiini ottaa. 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää
Hyvä teksti ja niin totta! Istuttiin just 11 tunnin lennolla jossa matkusti myös samanikäinen vauva kuin meilläkin naapuripenkeissä. Vauva huusi ja itki lähes koko matkan ja vanhemmat pokkana katteli leffaa. Olin niin äimänä lapsen kohtelusta etten saanut sanottua ees mitään…
TykkääTykkää
Joo, tota mä en kans jaksa ymmärtää. Kyllä, mun ymmärrys riittää siihen, että lapset toisinaan itkee ja kiukkuaa, mutta vanhempien välinpitämättömyyteen ei tajunta riitä.
-Päivi-
TykkääTykkää
Ps. Isät ovat halunneet myös lapsia joten turha niitä on sääliä…
TykkääTykkää
Juuri näin! 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää
Samaa mieltä. Mua ei haittaa muiden lasten peruskiukkukiljumiset, mut oletan et vanhemmat osaa reagoida siihen tilanteen vaatimalla tavalla.Kyllä kauppaan ääntä mahtuu, mutta ehdoin tahdoin en omia kiljukauloja lähtisi uhmaikäisinä romanttiseen illallisravintolaan viemään. Se v*tuttaa, kun itse yrittää kasvattaa, että esim. kaupassa ei ruokiin yms. kosketa, niin sitten tulee joku kullannuppunen tunkemaan sormen läpi karjalanpiirakasta, kun vanhempi ostostelee rauhassa. Tällaista en jaksa ymmärtää. Minä kyllä pidän lapsista, niillä on parhaat jutut, mutta kieltämättä harmitti kun olin pienen vauvan äitinä ”rentouttavassa” kasvohoidossa oli kosmetologin vauva isänsä kanssa naapurihuoneessa. Vauva itki koko session ajan. Taisi olla päikkäreille hyydyttäminen kyseessä.Ei hyvä.
TykkääTykkää
Me ollaan aina oltu sitä koulukuntaa, jotka vie muksun pois tilanteesta, jos käytös ei luonnista. Esim. viimeksi koulun joulujuhlassa pikkusisko kiukutteli ja lopulta isä kaappasi neidon syliinsä ja vei hänet kiukuttelemaan muualle, jotta muut ihmiset ainakin saivat keskittyä juhlaan. Mä koen, että on parempaa käytöstä viedä möykkäävä muksu kesken pois, kun antaa pilata koko homman kaikilta.
-Päivi-
TykkääTykkää
Sama tarina jatkuu hesarissa. Oma mielipide on aika selvä, häihin kuuluvat niin lapset kuin vanhuksetkin – ilman poikkeuksia. Itse en mene häihin joista puuttuvat esim lapset – kaksi kutsua on tullut tänä kesänä joista olen periaatteen takia kieltäytynyt. Jos lapset eivät ole tervetulleita – en näe syytä juhlia koko asiaa. Ymmärrän, että jotkut parit haluavat irroitella häissään lapset ovat heidän mielestään vain riesana – ehkä he joskus vielä ajattelevat toisella tavalla. Jos ei ole varaa järjestää ”isoja” juhlia – on parempi menne maistraattiin ja pullakahveille.
Pienet lapset tekevät mitä haluavat ja isot mitä sanotaan – jos kotona on jonkin sortin kasvatusta annettu. Lapset eivät pilaa juhlia – viina (liika) se on joka juhlat pilaa.
TykkääTykkää
Sama tarina jatkuu hesarissa. Oma mielipide on aika selvä, häihin kuuluvat niin lapset kuin vanhuksetkin – ilman poikkeuksia. Itse en mene häihin joista puuttuvat esim lapset – kaksi kutsua on tullut tänä kesänä joista olen periaatteen takia kieltäytynyt. Jos lapset eivät ole tervetulleita – en näe syytä juhlia koko asiaa. Ymmärrän, että jotkut parit haluavat irroitella häissään lapset ovat heidän mielestään vain riesana – ehkä he joskus vielä ajattelevat toisella tavalla. Jos ei ole varaa järjestää ”isoja” juhlia – on parempi menne maistraattiin ja pullakahveille.
Pienet lapset tekevät mitä haluavat ja isot mitä sanotaan – jos kotona on jonkin sortin kasvatusta annettu. Lapset eivät pilaa juhlia – viina (liika) se on joka juhlat pilaa.
TykkääTykkää
Ei lapset varmasti juhlia pilaakaan, mutta mun mielestä juhlien järjestäjän toivetta pitää kunnioittaa. Uskoisin jopa, että vanhemmillekin tekee välillä ihan hyvää viettää aikaa ilmankin lapsia.
Ja siitä oon samaa mieltä, että liika alkoholi pilaa montakin asiaa, vaikkei se varsinaisesti aiheeseen liittynytkään. 🙂
TykkääTykkää