Best bits of 2013!

Olen aina tässä vaiheessa vuotta jostain syystä erityisen innoissani. Vuodenvaihde on kuitenkin joka kerta mahdollisuus aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ladella pöytään kasa katteettomia lupauksia ja toteutumattomaksi jääviä haaveita. Mutta lapsenomaisella innolla uuteen vuoteen jaksan kuitenkin aina suhtautua. Vuosi täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia ja aina kuitenkin jotain uutta.

Teen taas mielessäni niitä hupsuja listoja asioista, joita toivoisin tulevana vuonna tapahtuvan, remonttisuunnitelmista, matkoista, elämisestä yleensä. Tuskin vuosi sitten olisin näitä listauksia jäsennellessäni uskonut, millainen tästä vuodesta lopulta tuli. Elämäni vaikein. Raskain. Tapahtui asioita, jotka pyöräyttivät koko maailmankuvani ympäri ja opin itsestäni puolia, joita säikähdin. Koin suunnattomia pettymyksiä yrityksen luopumisesta ihmissuhteisiin. Toisinaan tuntui, kuin olisin kantanut harteillani maapallon kokoista paskalastia. Tänä vuonna olen surrut monen vuoden edestä, kokenut valtavaa turhautumista ja pettymystä. Kaikkein eniten itseeni. Tänä vuonna olen tukeutunut ystäviini enemmän, kuin koskaan. Jyvät ovat todella erottuneet akanoista. Ja rakkaista jyvistäni aion pitää kiinni kynsin hampain.

Vaikka olenkin tunnettu siitä, että lasini on useimmiten puolityhjä (paitsi skumppalasi, se on tyhjä ihan kokonaan… koko ajan!), olen päättänyt kaivaa tästäkin vuodesta esiin hyviäkin asioita. Eihän se nyt pelkkää sontaa sentään ollut!

Siispä, minun vuoteni 2013 parhaat palat!

Ystävät

Niinkuin jo kirjoitinkin, tämä on ollut ystävien vuosi. Tosiystävät ovat erottuneet joukosta, jaksaneet kuunnella ja pitää pystyssä pahoina hetkinä. Vuosi on tuonut mukanaan myös uusia, ihania tuttavuuksia, joista jokunen tuntuu olevan kasvamassa ystäväksi asti. Heistä kaikista olen suunnattoman kiitollinen.

mepa päivinen

Omissa nahoissa viihtyminen

Itsensä hyväksyminen on ollut yksi tämän vuoden ehdottomista teemoista. Vaikka vuosi on ollut rankka, mulla on monin tavoin parempi olo kuin aikoihin. Mä viihdyn itseni kanssa erilailla, kuin aiemmin. En jaksa koko ajan stressata syömisestä, liikkumisesta, enkä miettiä, mitä tekisin jos olisin niinjaniinpaljon laihempi. Itsestään on ihan hyvä opetella vähän tykkäämään.

Budapest

Vuoden ainoaksi ulkomaanmatkaksi jäi keväinen miniloma Budapestissa. Kylmä ja liian lyhyt, mutta kuitenkin enemmän kuin paikallaan tuohon kohtaan. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Seuraava reissu siintää jo mielessä…

buda

Teatteri

Uskaltauduin 15 vuoden jälkeen lupautumaan mukaan teatteritouhuun. Pelonsekaisin tuntein, mutta päättäväisenä. Parhaita päätöksiä pitkään aikaan. Tosin olo on edelleen aika ristiriitainen. Rakastan näytelmätohinaa, viihdyn harjoituksissa, jännitän ensi-iltaa jo valmiiksi. Toisaalta tulevan kuukauden lähes kaikki arki-illat ja viikonloput olen poissa kotoa. Ja poden tietysti huonoa omaatuntoa perhettä kohtaan…

pokkap

Blogi

Keväällä Uskola äänestettiin Kaksplussan kisassa yhdeksi Tähtiblogeista ja valittiin saitin perheblogien joukkoon. Muuton myötä moni asia muuttui. Blogi näytti eriltä ja uskoisin lukijakunnankin vaihtuneen aikalailla. Onneksi teitä sinnikkäitä lukijoita on jaksanut siirtyä mukana, seurata ja kannustaa. Bloggaaminen yksin olisi mahdottoman tylsää.

Pikkasen pläski

Yksi postaus oli tänä vuonna roimasti yli muiden. Pläski herätti ajatuksia ja levisi hämmästyksekseni kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Sain lukea uskomattomia tarinoita, palautteen määrä ylitti kaikki kuvitelmani. Kirjoituksen ansiosta minut myös pyydettiin keskustelemaan Yle Radio Suomen Taustapeiliin aiheesta. Olin hämmentynyt ja otettu postauksen saamasta huomiosta. Mutta erityisesti olin tyytyväinen, en uskaltanut avautua turhaan. Taustapeili on muuten edelleen kuunneltavissa Areenasta, kliklik. 

katka

Musiikki

Mä olen kuunnellut musiikkia tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Kiitos uuden puhelimen ja Spotifyn. Mun ja mieheni musiikkimaut eroavat toisistaan kuin toffee ja kalkkuna, joten usein lähden lenkillekin melkeinpä sen takia, että saan rauhassa kuunnella ne omat biisini. Vuoden 2013 biiseistä voisin itseasiassa tehdä ihan oman postauksen, jos saisin vihdoin videot täällä blogissa toimimaan. Musiikkiin liittyy myös marraskuinen Hurtsin keikka, joka sai aikaan vähintäänkin hurmoksen kaltaisen tilan.

puhelimesta 932

Kolmekymppinen

Tänä vuonna olen myös opetellut hyväksymään sen iloisen faktan, että olen ihan visusti kolmekymppinen. Vähän ylikin jo. Enkä vissiin tästä enää ole nuortumassa. Onnekseni mulla on myös jo kolme hienoa muksua, joiden kanssa eläminen on jo muutakin kuin tuituita, vaipanvaihtoa ja heräämisiä. Hienoja tyyppejä noista on kasvamassa. Olen onnekas.

naamaaa

Niin. Ei tämä nyt ihan pelkästään huonokaan vuosi ole ollut. Sellainen itsensä opiskelun ja tiettyjen asioiden hyväksymisen vuosi. Jos nyt saisi kuitenkin toivoa… Tasaisempaa vuotta 2014.

-Päivi-

P.s. Kuvat on napattu Instagramista! Löydät minut nimellä psappinen , jos haluat liittyä seuraajiin.

 

Mainokset

Pyjamapäivä.

Kiire on kaikonnut, stressi on ohi. Joulupäivä on perinteisesti pyhitetty lojumiselle. Kirjoille, syömiselle, leikille ja aivot naulaan -komedioille telkkarista. Mainitsinko jo syömisen? No, se ansaitseekin useamman maininnan.

Meillä oli tänä vuonna erityisen rento jouluaatto. Oltiin ihan vaan oman perheen kesken, ihan omin aikatauluin. Ei kiirettä, eikä stressiä. Laiteltiin ja pöydät katettiin, mutta ilman paniikkia. Rennosti oleillen. Ja nautittiin täysin siemauksin.

Uskola pukeutui tänä vuonna jo hieman punaisempaan jouluun. Rennolla otteella tässäkin suhteessa, mutta aika pienillä jutuilla sen oikean tunnelman kuitenkin saa aikaiseksi. joulu 020

joulu 035

joulu 045

joulu 075

joulu 083

ryllis

joulu 116

Vaan miltä näyttääkään joulupäivän aamuna…?

joulu 133

Näin sen kuuluukin mennä. Muksut omissa touhuissaan, vanhemmat omissaan ja siivoaminen jätetään huomiselle. Ollaan vaan. 🙂

Nautinnollista joulun jatkoa, te ihanat lukijani! Lisää joulukuvia Uskolasta lisäilen facebook-sivuille, jotka löydät täältä.

Puss och kram! Ja röyh!

-Päivi-

P.S. Miksi mun matkakuume nousee aina joulunpyhinä ihan mahdottomiin mittasuhteisiin?!

Pikainen joulunalusmoi bataateilla.

Mä alotan varmaan jokaisen postauksen samalla tavalla, mutta hyvänen aika, mihin tää aika on taas kadonnut?! Jouluun on (ainakin lasten laskujen mukaan) enää viisi yötä. Jestakset sentään, kun olis taas kovasti puuhaa. Taidan jälleen eniten odottaa aatonaattoiltaa, talon hiljaisuutta, kinkun ja kuusen tuoksua ja rauhassa nautittua viinilasillista.

Siihen asti painetaan kuitenkin täysillä vielä töitä ja nyitään jouluhommia kasaan. Joulunpyhinä aiotaankin vaan rentoilla. Stressi loppukoon maanantaina. Viimeistään.

Jouluruokien suhteen päästään onneksi tänä vuonna erityisen helpolla. Äitini on luvannut paistaa laatikot ja limpun, savukala kiikutetaan pöytäämme tätini miehen toimesta, kinkku saatiin joulumuistamisena työmaalta ja rosolliakin äitipuoleni keittiöstä. Ainoa laatikko, jota olen itse tehnyt jo useampana vuonna, on bataattilaatikko. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos ei vielä jouluperinteisiin kuulu!

Aiempina vuosina olen napannut ohjeen blogista, jota en nyt kuollaksenikaan muista! Enkä tietenkään ole ottanut ohjetta ylös, eikä googlekaan löytänyt tutun näköistä sivua. Höh! Päätin nyt kuitenkin jakaa aika perusohjeen kyseisestä herkusta. Tämä on napattu ihan suoraan Maku.fi -sivulta.

Bataattilaatikko

1 kg bataatteja

2 dl ruokakermaa

1 dl korppujauhoja

1/2 dl siirappia

1 muna

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl muskottipähkinää

1/4 tl inkivääriä

Pinnalle:

2 rkl korppujauhoja

2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä palat kypsiksi.

Valuta vesi pois ja survo bataatit. Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja ja painele kuvioita lusikalla. Vuole bataattilaatikkovuokaan vielä voinokareita.

Kypsennä bataattilaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

bataattiltk

—————-

Ainiin! Joulufiilis nousi vähintään kattoon tänään isompien lasten joulujuhlassa, kun meidän ekaluokkalainen sai ”reilu kaveri” -stipendin. Voin kertoa, ettei riittänyt pieni kyynel silmäkulmassa, ihan räjähdin ulvomaan ääneen. Jos ylpeyteen voi pakahtua, aika lähellä on nyt. Meidän pätkäpoika. Hieno poika.

Näihin tunnelmiin (ja tuohon yhteen surkeaan kuvaan) päättyy tämä pikaraportti. Ihanaa joulunalusaikaa, kaikki! Syökää paljon kinkkua! 🙂

-Päivi-

 

 

Salongin popsahdus!

Jos joulutunnelmasta onkin tässä vesisateessa ollut hieman pulaa viime aikoina, fiiliksiin pääsi viimeistään tänään, kun olin talkooapuna suloisessa pop up -kahvilassa, Eleonoran salongissa. Uusikaupunki on hieno, vanha puutalokaupunki, palvelut ovat monipuoliset ja kivoja pikkupuoteja on monia. Tunnelmaltaan autenttinen, wanhan ajan kahvila täältä vain on puuttunut. Kun minua kysyttiin auttelemaan juuri tälläiseen pop up -kahvilaan, arvaatte varmaan, etten kieltäytynyt. Ja onneksi en!

Vaikkei kokoaikaista kahvilaa olisikaan mahdollista pystyssä pitää, ”kahvilapopsaus” silloin tällöin on erittäin tervetullut lisä kaupungin tarjontaan. Vanhassa puutalossa sijaitseva suloinen huoneisto on sisustettu aidosti vanhoilla huonekaluilla, tarjolla oli vastajauhettua kahvia, teetä ja kaakaota, leivoksia, suolaista piirasta ja käsintehtyjä suklaaherkkuja. Lisäksi myynnissä oli jouluista lahjatavaraa. Asiakkaita kävi hirmuisesti ja salongin tunnelmaa kehuttiin lähes kilpaa.

eleonoran salonki 001

eleonoran salonki 008

eleonoran salonki 011

eleonoran salonki 028

oo

eleonoran salonki 038

o

eleonoran salonki 013

ou

aaa

eleonoran salonki 043

Salongin emäntä Terhi on tehnyt valtavan työn saattaessaan tilan popsahduskuntoon. Meitä jeesailijoita on ollut pari ja ollaan auteltu ehtiessämme. Tilasta tuli todella tunnelmallinen ja kahvilalle oli selkeä tilaus.

Lähialueilla asuville vinkiksi, että Eleonoran salonki popsahtaa toisen kerran vielä ensi viikonloppuna, osoitteessa Sepänkatu 6, Uusikaupunki. Ovet ovat avoinna molempina päivinä klo 12-17. Suosittelen enemmän, kuin lämpimästi.

Kokous- tai juhlatilaa kaipaaville suosittelen ehdottomasti vierailua salongissa myös. Tila on nimittäin vuokrattavissa kyseisiin käyttötarkoituksiin. Kuinka ihanat, pienet juhlat tai erilaisen, tunnelmallisen kokouksen salongissa voisikaan järjestää! Jos kiinnostuksesi heräsi, yhteystietoja löydät täältä.

Olen vähän ajatellut alkaa lottomiljonääriksi ja puuhailla tälläisten mukavien projektien parissa lopun elämääni. Teatteria, bloggailua, kahvila- ja tapahtumaprojekteja… Nää on niitä ”mun juttuja”. Näiden parissa mun kuuluu touhuta. Kuulostaa ehkä vähän liiankin täydelliseltä… Mutta taidan laittaa loton vetämään silti. 😉

Tuo kuvissakin vilahtanut Mokkahyydykekakku teki muuten kauppansa siihen malliin, etten ehtinyt itse maistaa lainkaan! On varmaan tehtävä toinen, ihan omaan käyttöön. Jos vaikka jaan ohjeen sitten täälläkin. Voisi olla mukava herkku joulun jälkiruokapöytään.

Tänään edessä vielä paketointihommia, kunhan tenavat saadaan unten maille. Sadekelistä huolimatta tunnelmallista sunnuntai-iltaa, ihanat!

-Päivi-

Pikkuveskin pikapikkuremppa!

Jos joltakulta on mennyt ohi, pahoittelen kertaalleen vielä tätä blogihiljaisuutta. Päivät töitä ja illat teatteria, siinä ne tärkeimmät syyt. Niin ja tietysti lapset, joulu ja kaikki perushärdelli. Juu nou. Että siks. Mutta en mä unohda, heti aina bloggailen kun vaan ehdin!

Viikonloppuna vähän jo Facebookissa paljastelinkin (no en ny sillee!), että päätettiin yht’äkkiä vaihtaa alakerran pikkuvessan tapetit. Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin veskiin vähän jotain. Ei nyt mitään superräväkkää, mutta hieman jotain kodikkaampaa. Ruotsalaisempaa.

Vanha tapetti oli lähestulkoon valkoinen, ihan hyvä sekin, mutta aika tylsä. Mulla oli selkeästi mielessä tapettikin, mutta himmailin vielä, ehkä odottaen… niin, en tiedä mitä. Kävi kuitenkin säkä, kun juuri tuota haluamaani tapettia tuli palautuksena työmaalle yhden rullan verran, joka oli juuri sopiva määrä! Pakkohan se oli ostaa pois kuleksimasta.

Ja uskotteko; hämäläinen sai sen seinään jo samana iltana! Nii-in, en minäkään!

Ennen remppaa näytti tältä:

joulujuhla ja tapsut 001

joulujuhla ja tapsut 004

joulujuhla ja tapsut 018

kako

Ja minirempan jälkeen tältä: (mulla ei ilmeisesti ole muita vaatteita, kuin nuo…)

joulujuhla ja tapsut 029

joulujuhla ja tapsut 028

joulujuhla ja tapsut 040

joulujuhla ja tapsut 050

joulujuhla ja tapsut 053

kaa.a

Uusi tapetti on Sandbergin Linnea -malliston Tuva. Tykkään itse tosi kovin! Ei tuossa vanhassakaan vikaa ollut, mutta kyllästyin vaan niin kertakaikkisesti. Ja ihan sopiva, pieni muutos tähän kohtaan, ennen varhaisteinin huoneen remonttia… Phuuh.

vika

No, kumpi on parempi? Uusi vai vanha? Tapetti ja tugga? 😀

-Päivi-

 

Karkulainen löydetty!

JouluPäivi tuli, kuin tulikin piilostaan! Hiljaa hiipi, eikä ihan täysillä kulkusia joraile vieläkään, mutta pikkuhiljaa messissä kuitenkin. Itsenäisyyspäivänä se joulutus usein nimenomaan alkaa. Meillä on perinteenä keitellä tuolloin riisipuuro ja metelisoppa ja joo, muutenkin hieman ylensyödä. Ikäänkuin harjoituksena joulua varten. Heh.

Koko Uskola ei vielä jouluasuun ole puettuna, mutta tämä pitääkin tehdä pikkuhiljaa. Ikäänkuin pitkittää nautintoa… Jouluvaloista pikkuhiljaa aloiteltiin ja vähitellen innostuin ripottelemaan pikkiriikkisen punaista ruokasaliin. Pari yksinkertaista hyasinttiasetelmaakin askartelin, kunhan aukeavat ja tuoksu leviää, ei joulufiilistä estä enää mikään!

Seuraavaksi joulupäivitän (ehe ehe) salin. Sohvanpäällisten peseminen ei vaan millään meinaa innostaa… No, murehditaan sitä ensi viikolla. Nyt vähän kuvapläjäystä jouluisemmasta ruokasalista!

joulua taloon 001

joulua taloon 008

joulua taloon 057

joulua taloon 017

joulua taloon 027

nknl

joulua taloon 071

kasss

joulua taloon 058

joulua taloon 076

Pahoittelut jäätävästä kuvaspämmistä. Olen vaan itse niin innoissani, kun jouluminä alkaa löytyä. Okei, joululahjoja en ole vieläkään ostanut, mutta se olkoon seuraavana agendalla. Blogissakin varmaan jatketaan joulumeiningeillä, kun nyt hyvään alkuun jo päästiin. Ehkä seuraavaksi jouluruokia…?

Miltä teidän jouluvalmistelut näyttää?

-Päivi-

Tyynynpäälliset ja kynttilät// H&M

Possu// Maileg

Tapetit// Sandudd – Isoäidin aikaan

Joululeffojen TOP 5

Niinkuin olen täällä kitissyt, mulla on ollut hieman ongelmia virittäytyä joulun tuloon. Liekö syynä tuo kaamean harmaa syyskeli, vai jatkuva kiire, en kuitenkaan ole päässyt vielä lainkaan fiilistelemään pakettien rapinaa, hyasintin tuoksua tai piparkakkujen leipomista.

Tuoksut on mulle olleet aina joulufiiliksen luoja numero yksi, mutta tässä kohtaa, kun ei meinaa saada tunnelmasta kiinni, on lähdettävä etsimään sitä elokuvamaailman kautta. Joulu on ehdottomasti ihanien, harmittomien, romanttisten komedioiden aikaa. Tietyistä leffoista tulee jouluisen lämmin fiilis ja ne kuuluvat jouluun yhtä varmasti, kuin joulupotkan sinappihuntu.

Uskolan joululeffojan TOP 5 satunnaisessa järjestyksessä näyttää tältä: (tai siis mun, toi mies katsois varmaan joulunakin vaan jalkapalloa)

Ihmeellinen on elämä

250px-Wonderful_Life

Kaikkien jouluelokuvien äiti, ja vaikka isäkin. Ihana mustavalkoleffa ahdistuneesta George Baileysta, joka meinaa päättää päivänsä, kunnes hänelle ilmestyy enkeli, joka näyttää miltä maailma näyttäisi ilman Georgea. Saippuainen asetelma, täydellinen joulufiilis. Ja lopussa enkeli saa siipensä, aina. Nyyh.

Holiday

holiday

Hyvän mielen romanttinen komedia, joka sijoittuu joulun aikaan. Englannin maaseudun talviset maisemat, ihana Kate Winslet, munatoti ja joo, kyllähän tota Jude Lawtakin katselee mieluummin, kuin selkäänsä ottaa. Oih!

Uneton Seattlessa/Sinulle on postia

uneton

Yksi parhaista romanttisten komedioiden pariskunnista kautta aikojen, Tom Hanks ja Meg Ryan. Tomppa on ollut idolini jo lapsesta saakka ja Meg on, varsinkin ekassa leffassa, vielä luonnollisen kaunis ja luonteva, eikä turhilla kiristyksillä kasvojaan pilannut. Nää voi hyvin katsoa putkeen. Ja mättää pakettitolkulla karpalo-kinuski -jäätelöä.

Bridget Jones

bridget

No tottakai. Ihana, tavallisen höppänä Bridget ja ah, niin ihana Mark Darcy. Mätsäävät villapaidat ja munatoti. Brittijoulut näyttää elokuvissa ja sarjoissa aina niin haúskan inhorealistisilta. Puddingia, röökiä ja paperihattuja. Jotenkin symppistä.

Yksin kotona 1 ja 2

yksin kotona

Lapsuuteni ja nuoruuteni ehdottomat joululeffat. Harmittomia, hyväntuulisia ja hauskoja. Erityisiä näistä kahdesta tekee se, että nyt voin katsoa näitä jo omien lasteni kanssa. Jouluperinne vailla vertaa.

Ainakin nämä viisi katson lähes poikkeuksetta joka joulu jossain välissä.

Mitkä ovat sinun joulusi lempparileffat?

-Päivi-

(kuvat lainassa Wikipedian kautta)

Sätkytellään.

Mulla on sellanen olo, että sanainen arkku on täysin tyhjä. Tai koko akkakin sen puoleen. Ihan kuin olisi ilmapallo, josta pikkuhiljaa pakenee ilma. (enkä puhu nyt vatsavaivoista…)

Mennyt viikko oli aikamoinen. Työt ja teatteri, päiväreissu Helsinkiin, rautakaupan inventaario, kuopuksen kuume ja korvatulehdus. Ja kaiken kukkuraksi aimo lastillinen sellaista paskaa, mistä ei voi edes kirjoittaa. On joskus ollut positiivisempi ja pirteämpikin olo, myönnetään.

Mua ärsyttää elää negatiivisella ”lasini on aina puolityhjä” -asenteella. Mutta ihan rehellisesti väkisinkin sitä ihminen kyynistyy pikkuhiljaa. Koskaan ei pidä tuudittautua siihen, että asiat olisivat jotenkin hyvin. Ei ne koskaan ainakaan pidempään kovin onnellisesti pääse olemaan. Matto vedetään jossain vaiheessa jalkojen alta niin, että tantereeseen rymähdetään ihan huolella naama edellä.

Elämä on epäreilua, paskan määrä on vakio ja mitä näitä legendaarisia toteamuksia tässä voisi luetella. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Se tietysti. Hurraa.

blogiworkshop 007

blogiworkshop 013

blogiworkshop 016

blogiworkshop 020

Elossa siis sätkytellään, just about, mutta kuitenkin. Jottei ihan murheelliseksi ja väsyneeksi mene, päätettiin koittaa vähän jouluilla vaihtuneen kuukauden kunniaksi. Torttutaikina on sulamassa, glögi lämpiämässä ja mies varastossa kaivamassa jouluvaloja. Ehkä mielikin pikkuhiljaa kirkastuu joulua kohti mentäessä. It better.

Tongin vähän joulufiiliksiä, ja muutenkin positiivisempaa mielialaa, ennen seuraavaa postausta. Lupaan!

-Päivi-

Kuvat tiistaiselta blogitapaamiselta.