Projekti VILLASUKKA, ensimmäinen osaottelu.

Ensimmäinen osaottelu oli kyllä oikeasti se, että sain silmukat ylipäätään puikoille. Mutta puikoilla ne on. Varresta tuli tietysti vähän pitkänlainen, koska yritin viimeiseen asti välttää sen pirun kantapään aloittamista. Mutta koska en kuitenkaan reisiin asti lämmitystä villasukista kaipaa, oli kantapäähommiin vaan tartuttava lopulta.

Yllätyksekseni ymmärsin jopa ohjeista jotain! Ehkä koska kyseiset ohjeet oli kirjailtu siten, että tumpelompikin tajuaa. Ei se nyt kertalaakista silti mennyt. Jouduin purkamaan. Ja jossain kohtaa kalastelin jostain ihan liikaa silmukoita, mutta kaventelin niitä sitten ihan omavaltaisesti. Ei nyt ehkä mikään siistin villasukan prototyyppi, mutta kyllä mä luulen, että tämä valmiina jalassa pysyy!

syyskeltainen 047

Ja kyllä, istuin sohvalla läppärin vieressä koko kantapääsession ajan. Komensin lapset hiljaisiksi ja keskityin ihan urakalla. Mutta siinä se perhanan kantapää on! Olen ihan avoimen ylpeä itsestäni (ja hermoistani!)!

Milläs mallilla muiden käsityöttömien sukkaprojekti on? Joko siellä omat sukat jalkoja lämmittää, vai ollaanko vasta suunnitteluasteella? Jos kantapää tuottaa hankaluuksia, suosittelen kurkkaamaan tätä Kotolivingin ohjetta.

Jokohan sitä saisi viikonlopun aikana ensimmäisen sukan valmiiksi asti…? 😉

-Päivi-

 

Keltaista, mustaa… syksyä.

Pohdittiin eräs päivä töissä, että sisustaminen on varmaan jonkin verran muuttunut meidän lapsuudesta. Vielä 90 -luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus vaihtaa jouluksi niin matot, kuin verhotkin, liinoista puhumattakaan. Oli kesäverhot, syysmatot, pääsiäisliinat. Mä koitin pitää vielä jonkin aikaa ensimmäisessä omassa kodissani näitä perinteitä yllä. Lopulta lasten ja kiireen myötä juhlapyhien sisustelukin muutti muotoaan. Edelleen pyrin pienillä jutuilla muuttamaan kodin tunnelmia vuodenaikojen mukaan, mutta mitään niin suureellista en enää harrasta, kuin ennen. Nyt riittää muutama uusi tyyny, kukat, kynttilät ja vaikkapa nyt koristekurpitsat. Mattojakin vaihtelen toisinaan. Se tosin tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi silloin tällöin pestäkin…

Syyskotia varten ei kuitenkaan mattoja vaihdettu. Piensisustusta hiukan päivitin ja hommasin sohvalle keltaiset tyynyt. Keltaista on selkeästi nyt tulossa enemmän sisustukseen, niin tapetteihin, kuin piensisustukseenkin. Erityisesti eri keltaisten ja harmaan liittoa. Ei lainkaan hassumpi yhdistelmä, kun hetken totuttelee.

markkinat 050

kaksari

markkinat 053

markkinat 066

syyskeltainen 004

syyskeltainen 006

syyskeltainen 008

syyskeltainen 012

syyskeltainen 032

kahdet

syyskeltainen 037

syyskeltainen 040

Keltaista, mustaa, teetä ja sympatiaa… Näitä ovat Uskolan syyseväät. Niin ja pitkä pinna. Viikonloppuna otetuista kuvista on taas vähän lookki muuttunut. Noin 78 muovisotilasta, 7 sukkaa ja yhdet värikynät löytyis noin alkuun tuosta lattialta. Aijjjettä.

Mites teillä, vaikuttaako vuodenajat tai juhlapyhät sisustukseen?

-Päivi-

Piirakkaa, piirakkaa!

Koska Facebookissa halusitte selkeästi mieluummin piirasohjeita, kuin nillitystä lasten välikausikamppeista, saamanne pitää! Ohjeita tulee nyt kerralla oikein kaksin kappalein, ovat hyvin erilaisia, mutta molemmat oikein kelpo ohjeita. Erityisesti meidän taloudessa upposi pitkästä aikaa tämä kermaisen makea punasipulipiirakka. Katkispiirakka on toki jo legenda. Vähän niinku piirakoiden katkarapucocktail. Hah!

Tässä siis ohjeita näistä suussasulavista kaloripommeista.

Punasipuli-juustopiiras

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja

50 g vahvaa kermajuustoa (esim. Valion Ritari)

125 g voita/margariinia

3 rkl maitoa

Täyte:

4-5 punasipulia

3 rkl öljyä

1,5 rkl siirappia

suolaa

mustapippuria

2 munaa

2 dl ruokakermaa

150 g kermajuustoa

n. 2 rkl tuoretta timjamia

Raasta juusto. Nypi jauhot, juustoraaste ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja laita kylmään.

Kuori ja lohko sipulit. Laita ne uunivuokaan ja sivele öljyllä ja siirapilla. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa 200 asteessa 5-10 min.

Sekoita munat ja kerma. Raasta juusto ja lisää muna-kermaseokseen. Mausta timjamilla. Levitä täyte piirasvuokaan ja painele päälle sipulit. Paista uunissa 200 C, 20-30 minuuttia.

kaako-640x480

piirakkailta-0401-640x432

Juustoinen katkarapupiiras

Pohja:

150 g voita/margariinia

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl juustoraastetta

0,5 dl kylmää  vettä

Täyte:

2,5 dl ruokakermaa

1 rkl vehnäjauhoja

2 munaa

3 dl juustoraastetta

1 pkt katkarapuja (laitoin kaks…)

nippu tilliä

sitruunapippuria

yrttisuolaa

 

Nypi pohjan jauhot, juusto ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levittele piirasvuoalle ja töki haarukalla reikiä pohjaan. Esipaista 5-10 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

Sekoita täytteen aineet keskenään, katkaravut viimeisenä. Jätä osa juustoraasteesta levitettäväksi piiraan päälle. Täytä piiraspohja täytteellä ja kuorruta juustolla. Paistele uunissa n. 20 minuuttia.

Vink, vink! Molemmista ohjeista saat tuplaamalla uunipellillisen.

Lisukkeena joku kiva freesi salaatti ja muutama lasia vinosta. Ja sitten ei muuta kuin piirakkailtoja järkkäilemään! 🙂

-Päivi-

 

Johan nyt on…

… markkinat, nimittäin. Joka syksyinen metrilakun, pölypussien ja pärekorien supertapahtuma on saapunut kaupunkiin. Ihmisiä liikkuu ihan villisti, autopaikat on tupaten täynnä ja otto -automaateista loppuu käteinen. Tämä pikkukaupunkien meininki on monella tavalla niin liikuttavan suloista. Nämä perinteikkäät tapahtumat ovat ennen kaikkea kohtaamispaikkoja. Paseerataan markkina-aluetta rauhassa läpi, tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumiset. Saatetaan istahtaa kahvikupposelle tai savumuikuille ja lopulta palataan raukeina kotiin lauantaisaunan lämmitykseen. Perinteet, niitä on hyvä olla.

markkinat 008markkinat 002

markkinat 023

Perinteikästä tämä on minullekin. Lapsena markkinaviikonloput oli kova juttu. Suunnitelmat tehtiin hyvissä ajoin valmiiksi viikonloppua varten, karkkikojujen vertailusta saatiin aikaan lähes taidetta. Pikkukaupungin lapsista erityisesti mikrofoneihinsa kailottavat helppoheikit olivat jännittäviä. Ja sitäpaitsi ne myi koko muovikassillisen karkkia kolmellakymmenellä markalla! Ei voi olla huono diili! Lopulta se oli tietenkin nimenomaan sitä. Kassin pohjalla pötköttävä vanhentunut aniskarkkisäkki saa jo pelkkänä ajatuksena aikaan kylmät väreet. Ei, en juo edes Rakia.

Lasten kanssa lähdettiin tietysti myös kaupungin kuhinaan. Huomasin tietysti vartti ennen lähtöä, ettei hiuslakkapulloni pidä enää pihaustakaan… Minut tuntevat tietävät, että tuolloin kyseessä alkaa olla katastrofin ainekset. Tukkaa kyllä on ihan riittämiin, mutta ilman tupeerausharjaa ja lakkapulloa en pärjäisi, sen luokan liimaletti hiuksista aina pesun jälkeen kuoriutuu. Nyt esitin kuitenkin aivan poikkeuksellista rohkeutta ja lähdin ihmisten ilmoille sotkunutturassa. Mikä on siis kampauksena vallan jees, ei vaan satu sopimaan kurpitsan muotoiseen päähäni mitenkään. Tunsin itseni lähes alastomaksi, mutta tulipahan kokeiltua… 😉

markkinat 033

markkinat 035

markkinat 041

markkinat 043

markkinat 047

Ostokset rajoittuivat tälläkin kertaa karkkilinjalle. Säkillinen metrilakua matkasi Uskolaan lauantaiherkuksi. Äiti yllätti mut vielä huivilla, joka ei ole lopulta hassumman näköinen markkinoilta ostetuksi… Eikä vitonen tuosta ole paha hintakaan. Kiitos äiskä! 🙂

Taidan viritellä kynttilät palamaan, napata kupin kahvia ja sisustuslehden ja oikaista sohvalle lakupussini kera. Vitsit, kun mulla olis kauheesti asiaa, kun en ole päässyt moneen päivään kirjottelemaan. Mutta niitä piirasohjeita sitten seuraavaksi.

Mukavaa lauantaita!

-Päivi-

P.s. Kuvien takana tällä kertaa esikoinen. Hyvin se vetää! 🙂

Toimi nyt, pliis toimi!

Kamala viikko takana. Kuinka turhauttavalta, kamalalta, surulliselta ja tyhjältä tuntuu, kuin jokin niin henkilökohtainen, kuin oma blogi on kadoksissa. Olen kiukutellut, hermoillut ja tirauttanut jopa turhautuneisuudessani muutaman kyyneleenkin blogin vuoksi. Suunnittelin jo lopettavani kokonaan ja hahmottelin mielessäni äärimmäisen koskettavaa jäähyväiskirjettä. Mutta olenkin draamakuningattarien eittämätön… no, kuningatar!

Kovasti toivon, että lukijat ovat pysyneet matkassa tauosta huolimatta. Pientä fiksailua blogi todennäköisesti vielä vaatii matkan varrella, mutta ainakin omasta mielestäni sivujen uudistus on kovin onnistunut. Tykkään blogien uudesta, selkeämmästä ulkoasusta ja muutenkin Kaksplussan modernimmasta lookista. Mitä sinä tykkäät uudistuksesta? Onko jotain toiveita tai ehdotuksia blogeihin liittyen?

Nyt mä aion painaa uhkarohkeasti ”Julkaise” -painiketta ja toivon parasta. Meillä on isäntä viikonlopun töissä, joten vietellään lasten kanssa aikaa keskenämme. Kunhan tämä postaus nyt onnistuisi, kirjoitan lisääkin vielä tänään. Piirakkapostauskin oli saatu kaivettua takaisin kartalle, jihuu!

Mutta nyt, totuuden hetki… Toimiiko?

-Päivi-

p.s. Huomaattehan, että kommentit näkyy nyt heti otsikon alla? Siitä vaan klikkailemaan! 🙂

Pihapuuhia ja voittaja

Pihahommia, lasagnea, kahvia, leikkejä, sählyä… ja sukkahan on tietysti tänään edistynyt! Alan olla jo ihan pro! Not. 😉

Sunnuntait on aika mukavia. Varsinkin kun tänään olen saanut aikaiseksi muutakin, kuin matkasuunnitelmia. Tosin kyllä nekin tuolla pääkopassa koko ajan muhii… Pihaa saatiin siistittyä, haravoitua ja laiteltua pikkuhiljaa talviteloille. Hassua, miten joka vuosi tähän aikaan huomataan, että tänäKÄÄN kesänä ei tullut tehtyä piha-aitaa eikä terassia, saati aloitettua talon maalausta. Ensi kesänä on ihan pakko. Nurmikkokin on kuin kyntömaata… Haluaisin pihasta helppohoitoisen, suojaisan ja viihtyisän. Pieni terassi kalusteineen ja grilleineen, tasaista nurmea ja selkeät kulkuväylät sorasta. Omenapuut haluan säilyttää, talon kivijalan vierellä kasvavat herukkapuskat saavat mennä. Muutama syreenipuska, omppupuu ja paikka jossa viettää rauhallisia kesäpäiviä. En mä paljoa vaadi, enhän?

Ehkä pihasuunnitelmat olisi ihan tosissaan parempi tehdä valmiiksi jo nyt syksyllä. Jospa ne tulisi sitten ihan tosissaan tehtyäkin kesän tullen. Pakko ehkä valmistaa tästäkin aiheesta ihan ikioma lista. (terkkuja miehelleni!) 😉

Lehtiä haravoidessani mietin jälleen myös ajankulua. Kuinka juhannus oli aivan äsken ja kuitenkin samanmoisen ajan kuluttua koristellaan jo joulukuusia. Kohta saa jo viritellä ensimmäiset tunnelmavalot ja lämmitellä glögit. Meillä nuorimmainen on jo ilmoittanut ensimmäiset joululahjatoiveensa ja piirtelee innoissaan tonttuja ja lumiukkoja. Äiti ei vielä ihan niin innoissaan ole…

Ja nyt se, mitä olettekin varmaan jo odotelleet… Eli arvonnan voittaja! Hulivilin Onnenhetket –kirjan arvontaan tuli huima määrä osallistujia ja onnekas voittaja on…

mamiliini, joka oli osallistuja nro 13!

………

Hurjasti onnea! Otatko yhteyttä minuun sähköpostitse osoitteeseen matkallakotiin@gmail.com, jotta tiedän mihin osoitteeseen lähetän palkinnon tulemaan. 🙂

Kiitos myös kaikista kivoista kommenteista ja sanoista, ja sukkatsemppauksesta fb:n puolella! Olen tosi otettu, kun teitä lukijoita ilmestyy lisää ja olette aktiivisia. Puss! Jos et muuten tykkäile Uskolasta jo facebookin puolella, voit tehdä sen näppärästi täällä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Päivi-