Äidin vapaapäivä.

Koska teen nykyisin 4-päiväistä työviikkoa (suosittelen jokaiselle äidille, jos vaan mahdollista!) ja toisinaan myös lauantaitöitä, saan nauttia ihanista arkivapaista. Rento tiistainen vapaapäivä alkaa hitaasti heräillen, kun mies ja isommat lapset ovat jo hipsineet kouluun. Pienin kiharapää kömpii viereen ja painaa vielä unisen vartalonsa kylkeen kiinni. Halitaan ja heräillään rauhassa. Kikatellaan ja ihmetellään yhdessä lastenohjelmaa, jonka aiheena on dinosauruksen kakka.

Kömmitään yhdessä keittiöön, sytytetään kynttilät ja tehdään aamiaista. Syödään rauhassa, mietitään päivän ohjelmaa. Ulkoilua, ehkä kirjastoon? Leivottaisko mustikkapiirakka?

No joo… IN MY DREAMS!

Todellisuudessa herään heti puoliseiska esikoisen norsun askeliin portaissa. Jos tämän jälkeen vielä torkahdankin hetkeksi, viimeisetkin unihiekan rippeet kaikkoavat viimeistään neidin vaatetukseen liittyvien kynnyskysymysten aiheuttamaan kiljuntaan ja ovien paiskomiseen. Makuuhuoneen ovi avataan kymmenisen kertaa, koska seitsemältä aamulla on hyvä tarkistaa, että muistaahan äiti ne torstaiset halloween-juhlat. Vastaan unen keskeltä joojoo, vaikkei todellisuudessa ole taaskaan mitään hajua, mistä mahtavat puhua. Ja voin tässä ja nyt jo luvata keskiviikkoyönä leikkaavani lakanaan päänreikää, kun piti se naamiaisasu hommata…

Keskimmäinen ei saa leipäpussia auki ja kuopus kiukuttelee sukkahousuista. Nousen, ähellän itseni keittiöön avaamaan pussin ja ärähdän pienimmälle jotain kitinästä. Hän heittäytyy. Koska tytöt voi.

Mies on ilmeisesti jossain välissä lähtenyt töihin. Tai sit se on vessassa. Ei näy, ei kuulu. Luotan kuitenkin, että tallessa on. Vapaapäivän ohjelma alkaa valjeta minulle pikkuhiljaa, kun saan silmäni kunnolla auki… Taloudenhoitajakeiju on unohtanut käydä yöllä!

aamukamala 002

aamukamala 003

aamukamala 006

Ei auta kuin huokaista (ja päästää hampaiden välistä muutama tukahdutettu perkele) ja aloittaa tiskeistä. Ehkä mä vaan odotan näiltä muilta liikaa. Niinku että vois laittaa tavarat takaisin paikoilleen. Koska onhan se nyt rankkaa lapsille. Ja miehille.

Oikeesti luulen, että mua ahdistaa tämä kaaos nyt erityisesti, koska tältä mun päässäkin tuntuu tällä hetkellä. Asioita on valtavasti, nappuloita on liikaa, enkä saa niitä järjestykseen. Haluaisin olla se, joka ohjailee sitä päässä vyöryvää massaa, enkä se, joka räpiköi hädissään vastavirtaan saaden vain toisinaan päänsä hetkeksi pinnalle.

Harjoitukset jatkuvat. Jospa ensin raivaan kodin edes näennäisesti siistiksi ja vasta sitten koitan keskittyä pääni sisällä harottaviin nippeleihin. Ja koitan muistaa painaa hiukan jarruakin välillä. Ihan itseni takia.

-Päivi-

 

Mainokset

36 kommenttia artikkeliin ”Äidin vapaapäivä.

  1. Ihan kuin meillä, vaikka meillä onkin vain kolmehenkinen perhe. Eilisen vapaapäivän käytin kyllä ihan omiin touhuihin, kun edellinen vapaapäivä meni aika massiivisen siivouksen merkeissä. En mennyt edes kuntosalille, vaikka olin itselleni vannonut meneväni sinne. Kyllähän karkki on parempi kaveri vapaapäivänä kuin kuntosali, eikö ookin???

    Tykkää

    • Karkki on loistava kaveri, varsinkin massiivisen siivouksen palkintona. 😀 Eikä aina tarvi siivotakaan, mä en vaan ainakaan oikein osaa rentoutua, jos on kovin sekaista.

      Tsemppiä meille! 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  2. Ihan kuin mun kynästä, paitsi että olen kotiäiti eli korjaan muiden jälkiä joka ikinen päivä enkä pääse pakoon sinne töihin…

    Erityisesti mua nimenomaan ärsyttää kaaos, kun ympärillä tapahtuu liian paljon liian nopeasti ja mun pitäs olla se, joka koordinoi sitä kaikkea ja kaikkia! Kaaostila on jatkuva sekä pään sisällä että ulkopuolella. Sisäinen rauha kuulostaa kauniilta utopialta, omasta itsestä huolehtimisesta puhumattakaan. Monta liikkuvaa osaa, joihin kaikkiin ei voi itse vaikuttaa :-/

    Mä NIIN kovasti haluaisin olla seesteinen…

    Tykkää

    • Just niin! Tuntuu että kaikki asiat on aivan kaaoksessa, kun on niin paljon hoidettavaa ja pystyssä pidettävää. Oikein tuttuja tuntemuksia. Ihana saada vertaistukea. ❤

      -Päivi-

      Tykkää

  3. Suurin kaaos taitaa lahtea meilla kaikilla juuri sielta paan sisalta. Mulla kun on sama tilanne perheettomana sinkkuna, jolla pitais olla sita aikaa ja energiaa huolehtia, etta asiat on kunnossa, tavarat paikoillaan, ruokaa kaapissa ja laskut maksettuina. Paskanmarjat! Toitten jalkeen jaksan hadintuskin potkia kengat jalasta, kun jo uuvahdan vaatteet paalla sankyyn. Nimim. Pitais varmaan siivota, kun muurahaiset tulee nurkista sisaan 🙂

    Tykkää

    • Jotenkin IHANA kuulla! 😀 Mä oon jotenkin aina kokenut hallitsevani asioita paremmin, kun koti on jotakuinkin järjestyksessä. On helpompi hengittää, kun ympäristö ei ole kaaoksessa. Ja ehkä pystyy hiukan keskittymään niihin kuupan sisäisiin asioihinkin paremmin.

      Terkut! ❤

      -Päivi-

      Tykkää

  4. Kyllä se vaan niin on, että kun hankkii lapsia, on vain hyväksyttävä, että arki ympärillä on joskus kaaottista…Niin se vain menee. On naiivia ajatella elämän olevan kuin nukkekodissa, järjestyksessä ja asiat juuri niin kuin itse haluat. Elämä on epäreilua ja asiat eivät aina mene niin kuin haluamme. Ja asioita kannaattaa joskus suhteuttaa ja pysähtyä miettimään onko ne kuitenkaan niin huonosti kuin luulet…Jos oma elämäsi ei miellytä, lopeta valitus ja tee sille jotain. Ehkä olisi myös aika kasvaa aikuiseksi. Ja lopuksi; kaaos on itse luotu mielentila, joten mietippä oletko kenties hyvin negatiivisesti elämään suhtautuva ihminen???

    Tykkää

    • Oho! Harmi, ettet osannut lukea tätä huumorinväristen silmälasien läpi. Kirjoitan asioista, jotka kullakin hetkellä ovat mielessä, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Olen myös saanut tätä kautta uskomattoman määrän vertaistukea ja samanhenkisiä tuttuja, enkä aio kirjoitustyyliäni muuttaa.

      Elämäni miellyttää oikein kovinkin ja tiedän, että asiani ovat oikein hyvin, enkä muuta ole väittänytkään. Toisinaan arkisetkin asiat vaan vituttaa, niinkuin varmasti suurinta osaa ihmisistä. Hienoa, jos sinulla menee hyvin, eikä ota päähän.

      Jos kirjoitustyylini ei sinua miellytä, löydät varmasti positiivisempia blogeja muualta.

      -Päivi-

      Tykkää

      • Ihanaa, aitoa kirjoitteluasi on ilo lukea, Päivi! Edellinen kommentti oli asiaton. Toivon, että jatkat rohkeasti samalla linjalla kuin ennenkin.

        p.s. Mielestäni näistä postauksista huokuu peruspositiivisuus, arkirealismia unohtamatta :).

        Tykkää

      • Kiitos, on hyvä kuulla, että jutut uppoaa. 🙂 Arkirealismi on jokapäiväistä, enkä osaa siitä oikein muuten kirjoittaa, kuin lakoniseen tapaani. Pilke silmäkulmassa aina kuitenkin. 🙂

        -Päivi-

        Tykkää

      • Ehkä sappeni kiehui yli turhan paljon, eli siis ottaa kyllä joskus päähän 😉 Minun näkökulmani arjesta ja huumorista eroaa kyllä aika paljon, eli ei uppoa. Kun elämässä on kokenut kovia, tuollaiset ”rutinat” hämmästyttävät. Niillä leuhkitaan, ollaan olevinaan realisteja ja fiksuja. Avarakatseisuus ja huumori ovat minun silmissäni aivan jotain muuta kuin arjen paskaksi haukkuminen. Mutta kun asumme täällä lintukodossa jne. heh… Vaihdan blogia, ei kestä lukea, anteeksi vain… Kaikkea hyvää sinulle arkeesi 🙂

        Tykkää

      • Arki on arkea, vaikka sen hattaralla kuorruttaisikin. Tyylini kirjoittaa on suoran realistinen, mutta toivon, että kaikesta läpi kuultaa kuitenkin se, että taustalla on aina pilke silmäkulmassa. Nämä asiat eivät ole missään nimessä vakavia, minun arkeeni tuo iloa se, että saan jakaa tätä huvittavaa arkikaaosta lukijoideni kanssa.

        Kaikkea hyvää myös sinulle. 🙂

        -Päivi-

        Tykkää

      • Kanssasisar ohjeisti sinua, Päivi, kasvamaan aikuiseksi. Älä tee sitä ikinä, jos se tarkoittaa tuota hänen asennettaan. Hän peräänkuuluttaa avarakatseisuutta, mutta aika kapea se hänellä itselläkin vaikuttaa olevan.

        Ja mitä kovia kokemiseen tulee… Jos ei tunne toista, miten voi sanoa, ettei hänelle olisi tapahtunut mitään huonoa/pahaa? Voin omasta puolestani sanoa, että kaikenlaista kovaa on tullut koettua, mutta silti on asioita, jotka ottavat päähän. Ja (musta) huumori on yksi keino selviytyä ja jaksaa. Ei kukaan voi sanoa toiselle, mikä on oikea tapa elää ja katsoa tätä maailmaa. Se, että toinen aikuinen opastaa toista aikuista elämän reaaliteeteissa tuntematta tätä, on jo melko mautonta.

        Tsemppiä Päivi! Joka suuntaan ei vaan voi kumartaa, joten ole uskollinen omalle tyylillesi!

        Tykkää

      • Hassua, että vastoinkäymiset ovat kyynistäneet Kanssasisaren. Tai tehneet ilottomaksi. tai jotain? Onneksi isot vastoinkäymiset omassa elämässäni eivät ole tehneet minusta tosikkoa, enkä arvota ihmisten ongelmia ’vakavuusasteen’ mukaan. Huumori auttaa ja joskus se vesilasinkin kaatuminen tuntuu maailman kurjimmalta jutulta.
        Arki on pääsääntöisesti kivaa, varsinkin kun/jos pystyy itse päättämään, miten sitä omaa elämäänsä elää. Mutta kyllä se joskus on sitä kuraakin. Hymyssä suin kohti uusia pettymyksiä 😉

        Tykkää

  5. Nyt ei kanssasisarelle taida sun hjuumori upota! Tää on niin parasta arjen mustaahuumoria, jaksaa taas näitä kökköpäiviäkin paremmin, kun saa palasen Uskolan elämää päiväänsä ❤

    Tykkää

    • Kaikille ei uppoa, eikä toki tarvitsekaan. Musta, lakoninen huumori on se, mikä pitää mut järjissäni tämän kaiken kaaoksen keskellä. Kiva, jos jaksatte lueskella. 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  6. Päivi. Jätä omaan arvoonsa tuollainen. Oikeasti. Kenenkään blogia ei ole pakko lukea eikä ainakaan kommentoida. Ja Kanssasisarelle: Elämä on hyvinkin epäreilua – monesti on mahdotonta löytää merkitystä ikäville ja raskaille asioille, mitä ihmiset joutuvat kohdallaan kokemaan. Mutta ei se saa estää jokaista elämään oman näköistä elämäänsä ja jakamaan sitä muiden kanssa juuri sen verran kuin itseltä hyvästä tuntuu. Päivi sun blogi on arjen piristys, jatka samaan malliin. Eletään naiset sovussa ja ollaan suvaitsevaisia. Jokaisella meillä on omat kuprumme ja historiamme, mitä kannamme repuissa mukanamme. Halusimme sitä tai emme. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta!

    Tykkää

    • Hyvin sanottu, eletään sovussa suvaitsevaisina. 🙂 Arjen kaoottisuus ei niin kovin vakavaa ole, mutta pirun paljon mukavampaa kestää, kun sen saa jakaa muiden, samassa tilanteessa elävien kanssa.
      Kiitos kivoista sanoista. 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  7. Päivi, jatka samaan malliin, äläkä välitä turhan tiukkapipoisista kommenteista. Kummallista, että jos joku ei blogistasi pidä, niin silti sitä kuitenkin lukee. Minä ainaskin tykkään! Sun tyyli on just hyvä 🙂

    Tykkää

    • Kiitos Kirsi! Kaikkia ei vaan voi, eikä kai oikeesti pidä yrittääkään miellyttää. Kiva, että teitä tykkääjiä on kuitenkin paljon. 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  8. Nää kommenttipoksit vasta hupaisia on! Musta sä oot ihan hemmetin rohkea nainen, kun uskallat sanoa asioita ääneen! Itsellä olis niin paljon asioita, joista tekis mieli kirjoittaa blogiin, sekä omasta elämästä ympäröivästä maailmasta, mutta on oikeastaan pakko jättää väliin työn (ja huumorintajuttomien sukulaisten) takia.

    Jos oon väsynyt, eikä ehdi ja jaksa lukea blogeja, luen kuitenkin aina sun kirjoitukses, koska sieltä saa hymyn huuleen ja vähän lisäenergiaa! Kiitos, että olet oma itsesi!

    Tykkää

    • Kiitos sulle aivan mahtavista rohkaisun sanoista! Tulee niin hyvä mieli ja varmempi olo, kun te ihanat lukijat seisotte myös mun juttujeni takana. Tykkään teistä valtavasti! ❤

      -Päivi-

      Tykkää

  9. Onneksi kanssasisarelle on tuhansia muita kotiäitien blogeja, joissa on aina siistiä, valkoista, lapset ei koskaan kiukuttele, tuoreet kukat ovat aina aseteltu ruukkuun kun nautitaan arkisin croissant-aamupalaa pellavapäiden kanssa Just because we can.

    Itse tykkään lukea myös sellaisia blogeja, mutta se on vain silmänlumetta. Äkkiä tulee olo, että onpas minulla asiat huonosti, riidellään, sotketaan… silloin on hyvä muistuttaa itseään, että kaikilla on omat leivänmurut lattialla, ne vain lakastaan maton alle kun vieraita tulee.

    Päivi on kuva piristys kaiken epärealismin seassa blogimaailmassa. Ammattiloukkaantujia löytyy aina, mutta tästäkin kommenttiboksista 99% on positiivista, muista se. (Ei hymiötä)

    Tykkää

    • Onneksi tosiaan nykyään blogeista löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin! Joten jos jutut ei miellytä, aina löytyy varmasti itselle sopivampi osoite.
      Kiitos ihanasta kommentista! 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  10. Luin tarinasi alkua pohtien: voih, onnistuisipa toi meilläkin. Kun totuus tulikin esille levisi hymy kasvoille: miten tutulta voikaan kuulostaa ❤
    Mutta täytyy kyllä laittaa kynttilöitä joku aamu palamaan, kaaoskin näyttää varmaan paremmalta kynttilän valossa 😀
    Ps. Mulla ainakin on pää paljon rennompi siistissä kodissa. Kun joka paikka on rempallaan tuntuu kaikki pikkujutut ärsyttävän enemmän. Ja tää luonne sopii tosi hyvin yhteen kolmen pojan kanssa ;))))

    Tykkää

    • Kynttilät tuo oikeesti tunnelmaa aamuihinkin. Kunhan ruokapöydän raivaa, niin sekin jo helppaa hiukan. Mulla on kans sama, että häiritsee jatkuva kaaos. Ei pysty keskittymään. Pitäis kai opetella… 🙂 Ja ainiin, uskoks, että meillä poika on lapsista siistein, noi tytöt on ihan jäätäviä! 😀

      -Päivi-

      Tykkää

  11. Hahah! Mä aloin jo unelmoimaan kun luin tuota alkutekstiä.. Oispa ihanaa.. Mutta onneksi se ei ollut totta! 😀 Paras blogi! Kiitos!

    Tykkää

    • Huumori auttaa niin moneen asiaan! Musta on aika pelottavaa, jos niinkin tavalliselle asialle, kuin arjelle ei uskalla nauraa, tai sen kustannuksella pilailla. Tai valittaa. Ylipäänsä kummastuttaa ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin muihin verrattuna ylivertaisessa asemassa ja tietävänsä, mikä kellekin on rankkaa ja mikä ei.

      Onneksi aikalailla kaikesta voi pilailla. Ja sitähän me tehdään! Kiitos, Liza! 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

  12. Kun lapset olivat vielä täysin työllistäviä taaperoita, mun isä kysyi joskus meillä käydessään miksi meillä poltetaan niin paljon kynttilöitä. Ihan vain siksi, että koti näyttää siistimmältä kynttilän valossa. Lapset on jo isompia, mut kynttilät palaa silti joka ilta läpi talven. 😀

    Tykkää

  13. Ihana tuo juttusi alku, minä jopa uskoin sen ja jo vähän kaihoten haaveilin vastaavasta, kunnes kerroit totuuden 🙂 Se helpotti, juuri noin se menisi meilläkin, harmi vaan kun en pysty edes tekemään osittaista työaikaa työnkuvani vuoksi. Blogisi on ihana!

    Tykkää

    • HIhihi, tuollaisestahan sitä haaveilee, kun vapaapäiviä miettii. Usein totuus vaan on lopulta toinen. 😉 Kiitos kivasta kommentista! 🙂

      -Päivi-

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s