Projekti VILLASUKKA!

HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen!

Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä yritelmiä, myönnän. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin kovin vakavaa, lopulta.

No, vakavaa tai ei, mua ärsyttää kun asiat jää kesken. Joten nyt olen tehnyt vedenpitävän päätöksen. Minä aion kutoa villasukat tämän talven aikana. Ihan itse, ihan valmiiksi. Alusta loppuun, valmistui ne sitten jouluksi tai vasta kevään kynnyksellä.

Kaipaan ehkä hieman tukea. Olisitko juuri sinä innokas lähtemään poropeukaloiden sukkarinkiin? Tukiopetus ja doping on sallittua, apua saa pyytää isoäideiltä, anopeilta tai vanhalta käsityöopelta, katsoa videoita youtubesta, printata selkeitä ohjeita avuksi, rytmittää puikkojen kilinää viinilasillisella ja neuloa vaikka silmukan illassa, kunhan jokainen silmukka on neulottu itse. Ja kunhan sukka (mieluummin jopa kaksi) valmistuu lopulta.

Minä lupaan raportoida edistystäni viikoittain. Tai no ainakin aina, kun jotain raportoitavaa on. Jos saan muitakin käsityöttömiä innostumaan mukaan tähän projektiin, olisi aika vinkeää esitellä lopulta kuvat valmiista aikaansaannoksista täällä blogissa. Oli ne sitten kuinka ruttuisia ilmestyksiä tahansa. Villasukkapostauksissa voidaan sitten yhdessä nillittää epäonnistumisia, purkamisia ja niitä perhanan kantapäitä. Hankalat asiat on niin huimasti paljon mukavampia yhdessä.sukkaprokkis eka 006

sukkaprokkis eka 014

Tästä siis lähdetään. Sukkalangat, check! Puikot, check! Paniikki, check! (punkku, check!) Sitten vaan luomaan silmukoita. Mites se nyt taas menikään…?

Kuka on mukana?!

-Päivi-

Mainokset

Suosikkiasiat.

Aina sitä ei arjen keskellä muista. Nauttia niistä kaikista pienistä lempiasioista, joita jokainen päivä pitää sisällään. Ja jos ei pidäkään, niiden eteen kannattaa ihan tosissaan tehdä vähän töitä. Jotta niistä suosikkiasioistaan saisi nauttia mahdollisimman usein.

Kivoimpien asioiden lista vaihtelee, ainakin mulla. Tietysti niitä vakkareitakin on, mutta toisinaan toiset asiat nousevat ja toiset laskevat. Kuten kuuluukin.

Tämän hetken kivoimpia asioita ovat:

* maitokahvi isosta kupista

* pitkät aamiaiset vapaapäivinä

* kynttilät

* villasukat

* pakastemustikat

lempiasiat 003

lempiasiat 008

* kirjat

* musiikki

* pitkät hiukset (nää on mulle pitkät…)

* punaviini

* twitter

* satsumat

* kävelylenkit

lempiasiat 017

lempiasiat 020

* ystävät

* huivit

* tennarit

* asioiden listaaminen

* irtonumerot

*…

Tällästen listojen tekeminen on monen mielestä varmaan ihan älytöntä ja höppänää. Mutta koska mä olen kovin helposti synkkyyteen taipuvainen, tarvitsen toisinaan hieman muistutusta. Ja kyllä jotenkin haluan uskoa siihen, että ketutuksen hetkellä ne omat lempiasiat helpottaa. Tai kuten ihana Maria jo Sound of Musicissakin lauloi:

”When the dog bites, when the bee stings,

When I’m feeling sad

I simply remember my favorite things

And then I don’t feel so bad”

 Ja Julie Andrews ei ole väärässä. Se ei sovi sille.

(Ja kyllä, voitte nyt kiitellä mua, kun toi biisi soi loppuillan päässänne… Olkaa hyvät.)

Mitkä ovat sinun tämän hetken lemppariasioitasi?

-Päivi-

Ihastuttava kirja-arvonta!

Sain viime syksynä kunnian päästä mukaan jännittävään kirjaprojektiin. Tuolloin hääräsin vielä pienen herkkupuotini emäntänä ja minulta pyydettiin kirjaan hieman rekvisiittaa. Herkullisia kuvia onkin kirjan sivut pullollaan ja olipa mukaan ujutettu vielä minun minttusuklaisten muffinieni reseptikin. 🙂

Kyseessä on siis ihanan parivaljakon Ilona Pietiläisen ja Hanne Maneliuksen ”Hulivilin onnenhetket – Juhlia  & sisustusta lapsille” (Docendo 2013). Nimensä mukaisesti kirjan sivut kätkevät sisäänsä toinen toistaan suloisempia ideoita lastenjuhliin ja ”lapsekkaita” vinkkejä sisustukseen. Kirja on todellinen, ihastuttava ideapankki, sormet ihan syyhyävät tämän opuksen sivuja läpi kahlatessa! Kirja pitää sisällään näppäriä leivontaohjeita, askarteluideoita, ja vinkeitä inspiksiä, jokainen sivu yllättää! Kirjasta löydät juhlavinkkejä joulusta kesäjuhliin ja halloween -bileistä talven jääjuhliin. Ja kuvat ovat aivan syötäviä! Tämä on aivan ehdoton teos kaikkien meidän kotoilijahössöttäjien kirjahyllyyn. Loistava lahjavinkki myös pukinkonttiin!

kirja 002

kirja 007

kirja 008

kirja 009

kirja 011

kirja 013

Ilokseni, ja myös teidän iloksenne tietysti, sain yhden vastapainetun kirjan arvottavaksi täällä blogissa! Joten eiköhän polkaista arvonta käyntiin!

Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin tämän postauksen alle, tänne blogiin. Muistathan nimimerkin! Startataan arvonta NYT ja sovitaan, että osallistumisaikaa on sunnuntaihin 29.9. klo 18.00 asti.

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosi, kirjan voit hankkia itsellesi hyvinvarustelluista kirjakaupoista tai Docendon verkkokaupasta.

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti! 🙂

-Päivi-

Sunnuntain vakiorivi.

Mä olen ihan säälittävä. Näistä sunnuntaipäivistä on tullut hyvin toistensa kaltaisia viime aikoina. On reippaat päiväkävelyt (kuinka ihastuttavan keski-ikäistä!), on kirjan lukemista, ruoanlaittoa ja iltapalapannari. Näiden pidempään jatkuneiden perinteiden lisäksi mukaan sunnuntaivakioihin on astunut yltiöpäinen matkahaaveilu. Ei edellisestä tämän kaltaisesta postauksesta taida olla kuin viikko aikaa (juu, sekin oli sunnuntai), joten pahoittelen. Toistan itseäni nyt aivan härskisti.

Sieppaataas

En mä oikeasti edes tiedä, koska lähtisin. Toisaalta, mulla on nytkin neljä peräkkäistä vapaapäivää, olisin ehtinyt vallan hyvin poiketa jossain… Mutta kenen kanssa? Miehen on hankala saada randomisti vapaita ja sitten olisi lapsetkin taas kysyttävä jonkun nurkkiin. Ehkä yksin? Uskaltaisinkohan? Voisi olla aika avartavaa sekin… Ylimääräistä rahaakaan ei taida olla. Uhkailin kyllä jo kerätä vaikka pulloja, jotta pääsen matkaan. Joka solu huutaa nyt johonkin.

Mutta siis nythän mä tulin taas kääntymään tässäkin asiassa teidän ihanien lukijoiden puoleen. Jos sinä (olisit persaukinen ja…) voisit lähteä muutaman päivän reissuun, mihin matkaisit ja miksi? Kyselin tätä jo twitterissäkin, eikä oikeasti helpottanut kuumetta kyllä yhtään, mutta haluan nyt rääkätä itseäni lisää. Tämä kuume kyllä taitaa olla sitä laatua, ettei se laannu, kuin yhdellä tavalla… reissaamalla.

Sieppaajuu

Kommenttiboksi on nyt valmiina teitä varten! Kertokaa mulle kaikki ihanat lomamuistot ja -haaveet, suositelkaa ja vinkatkaa! Jos omissa blogeissanne on reissupostauksia, linkittäkää mieluusti.

Mää lähden nyt keräämään niitä pulloja… 😉

-Päivi-

(kuvakaappaukset norwegian.fi ja trivago.fi)

 

En pois potkisi…

… jos nämä miehet välttämättä sänkyyni tahtoisivat kömpiä. Niin, jonkin verran epätodennäköistähän se on, mutta siksi tälläisen listan tekeminen aika hassunhauskaa onkin.

Blogikollegani Demi oli saanut tämän hävyttömän haasteen toisesta blogista ja koska minä olen härskiydessäni aivan omaa luokkaani (työkaverini voinevat todistaa…), päätin tietysti tarttua tähän. Miltä sitten näyttää Uskolan emännän ”panisin” -lista. No oudolta, tietysti. 😉

Mulla on aina ollut vähän omituinen miesmaku. Vin Dieselit ja muut lihaskimput on saaneet kasvoilleni aina lähinnä hölmistyneen ilmeen, eikä kyllä värähdä sisimpäni ripsi sitten millään tavoin. Perinteiset kauniit pojat eivät myöskään sytytä. Sitä rosoa pitää olla. Karismaa. Elämänkokemusta. Ja juu, listan perusteella selkeästi myös ikää. Sytyn siis näistä geriatria-osaston jannuista. Komeeta!

Outo ikämiesten listani näyttää siis seuraavalta:

pdc_colinfirth

Colin Firth

Tarviiko tätä selittää kellekään, mitenkään? Tässä herrassa on kaikki. Valtaisa karisma, ihana brittiläinen ylhäisyys, ääni… Ja se elintärkeä pilke silmäkulmassa. Kukaan muu ei olisi voinut sanoa Bridget Jonesille ” I like you. Just the way you are.” Sais tykätä mustakin ihan just tälläsenä. Uuuuuh!

willferrell300

Will Ferrell

No, voi olla, että tämä jo jonkun mielestä vähän kaipaa selittelyä. 😉 Tässä kikkarapäisessä koomikossa on kuitenkin sitä jotain. Aivan pimeän hulvaton tyyppi, sekopäisen hauskat jutut ja se jokin. Selittämätön. Viimeistään Aidosti outoa -leffa sai tämän rouvan kaikki ripsit ja rypsit värähtelemään. Hauskat miehet on seksikkäitä. Näin on.

miika nousiainen

Miika Nousiainen

Niin. Hauskat miehet todellakin on seksikkäitä. Listan ainut suomalaisvahvistus on mies jämävitsien kaatopaikalta, lakonisen huumorin ylipappi, ihana Miika. Voit muuttaa meille asumaan. Tule heti. Tule.

idris-elba-luther

Idris Elba

Oi voi. Oi voi voi. Tämä ihana brittiläisen Luther -sarjan pääjehu ei tarvitse juuri mitään pilkkeitä, eikä vitsejä. Ku täähän on vaan kuuma! Joo, sarjakin on tosi hyvä. Mutta Idris, voit kuiskutella aksentillasi niitä pahan poliisin juttuja mun korvaan. Ihan vaikka nyt heti.

Kylläpäs nyt poskia kuumottaa… 😉 Miltä sinun listasi näyttäisi? Kerro kommenttiboksiin tai bloggaa aiheesta ja tule vinkkaamaan kommentteihin.

-Päivi-

P.s. Äiti, koita saada nukuttua ensi yönä, vaikka siveellinen tyttäresi tällaisia juttuja julkisesti höpiseekin. 😉

Vinkkaa kirja!

Kyselin jokin aika sitten vinkkejä esiteinin lukemaan innostamiseksi ja sain niin valtavasti hyviä vastauksia, että ajattelin kokeilla samaa uusiksi. Tällä kertaa vinkkejä olen vailla ihan minä itse.

Lukemaan minua ei niinkään tarvitse innostaa, into löytyy kyllä jo takataskusta. Mutta kuten aiemminkin olen jo maininnut, olen tuurilukija. Lukuinto riippuu mielialasta, kiireen tasosta, fiiliksistä ja mistä lie tähtien asennoista. Nyt on kuitenkin taas into päällä! Kävin pitkästä aikaa kirjastossa (mä olen pahan luokan pokkarihamsteri, enkä ole aikoihin lainannut kirjoja), enkä oikein tiennyt, mitä etsiä. Usein naistenlehdistä bongaan mielenkiintoisen oloisia kirjavinkkejä, mutta unohdan ottaa ne talteen ja kirjaston hyllyjen välissä tunsin lähinnä avuttomuutta.

Kolme opusta sain kuitenkin valittua matkaan. Riikka Pulkkisen maalailevan kauniiseen maailmaan ihastuin ikihyvikseni Raja – ja Totta -romaanien myötä, Katja Ketun Kätilöä olen kuullut kovasti kehuttavan. Täytyy muuten sanoa, että Pulkkisen Vieras ei ole vielä puolivälin jälkeen vakuuttanut ihan samalla tavoin, kuin nuo kaksi aiempaa…

syysuki 008

Nyt kaipaisin kipeästi siis kirjavinkkejä! Oletko äskettäin lukenut jonkun aivan erityisen upean teoksen? Kirjoittaako suosikkikirjailijasi varmaa tuotantoa kerta toisensa jälkeen? Palaatko jonkun tietyn kirjan pariin aina uudestaan? Mikä uutuuskirjoista on viehättänyt sinut? Vinkkaa!

Tää kiittäis ja kumartais. 🙂

-Päivi-

*edit* Valtava määrä suosituksia! KIITOS! 🙂

*edit2* Haluaisin vielä Pulkkisen Totta – ja Raja -teosten lisäksi suositella toista Riikkaa. Nimittäin Riikka Ala-Harjan Maihinnousu kosketti, ainakin minua.

Kaiho.

Taisin jo aiemminkin kertaalleen todeta, että tämä tuleva pimeä aikaa ahdistaa minua. En ole nyt jostain syystä valmis luopumaan lämmöstä, enkä varsinkaan valosta. Tuntuu kamalan murheelliselta ajatella tulevaa vuodenpuolikasta. Kylmää, räntää, pimeää.

Tämä alkusyksy kuulaine päivineen vielä menee, mutta loka/marras, saati vuoden mittaiselta tuntuva tammikuu saavat aikaan lähinnä puistatuksen väreitä. Syksyisin iskee kaiho. Tyhjä olo, kaipuu johonkin. Selittämätön kaipaus. Johonkin kauas, tuntemattomaan mutta turvalliseen. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että tympeä talviaika on lusittava läpi vähintään yhden pysähdyksen taktiikalla. Mieluummin kahden.

Minä ottaisin pysähdykseni mieluusti vaikka Lontoossa, Berliinissä, Amsterdamissa, Dublinissa… Tai Barcelonassa, Roomassa, Nizzassa, ehkä Lissabonissa. Tänään olen kaihoissani eksynyt niin Trivagon, kuin Norwegianinkin sivuille. Laskeskelen ja haaveilen. Muutaman päivän irtaantuminen yksin tai ystävän kanssa. Olisi miljoonan arvoinen juuri nyt.

Lopulta on kuitenkin otettava järki käteen. Suljen sivustot ja lähden kameran kanssa kävelylle. Syksy on kaunis, mutta lohduton.

syysuki 010

syysuki 020

syysuki 016

kahvitupla

syysuki 047

rantatupla

syysuki 044

syysuki 042

Kotiin päästyäni avaan reissusivustot uudestaan. Haaveillahan aina saa! Kuka lähtee mun kanssa ”pysähtymään”? 😉

-Päivi-

Paluumuuttajan silmin.

Aloitin ensimmäisen julkisen blogini lähemmäs neljä vuotta sitten, kun muuttomme Tampereelta takaisin tänne synnyinseudulle varmistui. Matkalla Kotiin -blogin oli ajatus käsitellä nimenomaan tuota suurta elämänmuutosta, paluumuuttoa pikkukaupunkiin ja sen mukanaan tuomia fiiliksiä. Alkuun nuo asiat olikin enemmän mielessä ja pinnalla, nyt kun arki on jo pidempään ollut vakiintunutta täällä ”käpykylässä”, alkushokki jopa hieman naurattaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna muutto ei ehkä lopulta ollut ihan niin dramaattinen käänne, kuin tuolloin tuntui. Tärkeiden ystävien jääminen toiseen kaupunkiin teki, ja tekee edelleen, kipeintä. Kaikkeen muuhun tottuu. Lähes kaikesta oppii tykkäämään. Ja kohta ei edes muista, mihin tarvitsi 24/7 ABC:ta. Täällä on yksi kauppa auki 22:een ja ihan mukavasti pärjäillään. Jos vessapaperi sattuu loppumaan taloudesta täysin klo 22.01, sitä saa varmasti jostain naapurista.

Niin, suurin alkujärkytys oli ne kuuluisat aukioloajat. Pikkukaupat sulkeutuvat viideltä, lauantaisin jotkut jo yhdeltä. Ei ole mäkkäriä, ei Subwayta, eikä tusinaa rättikauppaa. Kaikki tuntee kaikki, ja jos ei tunne, niin sitten kysytään. Kyllä joku ainakin tuntee.

Aika nopeasti sitä kuitenkin tämän kaupungin elämänrytmiin tottui. Täällä hoidetaan asiat ajoissa. Kauppaan ja torille lähdetään lauantaina heti aamulla ja lopulta palvelut on täällä näinkin pieneksi kaupungiksi varsin mallikkaat. Jopa aluksi ahdistava ajatus, että kaikki tuntee toisensa, on osoittautunut mieluumminkin mukavan yhteisölliseksi, kuin inhottavaksi.

Keskusta-asujina meillä on kaikki lähellä. Koulu, päiväkoti, palvelut. Lapset pääsee näppärästi harrastuksiinsa ja minä kävelen kaikkialle. Enkä ainoastaan sen takia, että kammoan autoilua. 😉

Helposti tätä kaupunkia tykätään mollata eläkeparatiisiksi, mutta eipä tämä rauhallinen elämänmeno lapsiperhettäkään haittaa. Lapset on sopeutuneet mainiosti ja mieheltä viihtymistä kysyttäessä vastaukseksi kuuluu: ”Iha hyvi”, joten oletan hänenkin olevan suht tyytyväinen. (tosin hän totesi vielä lisäksi tämän olevan ”kaikessa omituisuudessaan sympaattinen kyläpahanen”)

Ikänsä kaupungissa asuneet eivät välttämättä osaa enää nähdä paikkakunnan hienoutta, kauneutta ja toimivuutta. Kesällä tämä todella hakee vertaistaan. Ja onhan täällä arki monin tavoin verraten helppoa ja jouhevaa verrattuna isompaan kaupunkiin. Toki monesta asiasta on pitänyt osata luopua, mutta myös tilalle on saanut paljon. Esimerkiksi työmatkoissa säästynyttä aikaa. Me tosin ollaan tällä haavaa molemmat siinä onnekkaassa asemassa, että työpaikat löytyy täältä, eikä esim. 70 kilometrin päästä, Turusta.

Myönnän, että pari kertaa suivaantuneena olen saattanut päästää suustani, että kaikki alkoi mennä päin helvettiä, kun tänne muutettiin. Mutta ei se niin ole. Mun paikka on aina ollut täällä, vaikka onneksi tajusin poiketa välillä muuallakin. Osaan arvostaa tämän kylän meininkiä ihan eri tavalla. Ja saanut elämääni mahtavia ihmisiä sekä täältä, että muualta.

uganda

Instagram -kuva tältä illalta rannasta. How could I NOT love this place?!

-Päivi-

Piirakkailta.

Jonkin verran on ehtinyt herättää hilpeyttä tämä meidän tyttöporukassa laatima illanvietto… Ideana siis, että kaikki tuo mukanaan piirakan. Ja myös leipoo. Ehe ehe.

No, tätä läppää vois jatkaa tietysti loputtomiin, mutta mennään nyt itse aiheeseen. Jokainen leipoi siis illanistujaisiin piiraan tai kaksi. Aika mukava kattaus erilaisia, ihania herkkuja saatiinkin kasaan. Oli punasipuli-juustopiirakkaa, katkarapupiirakkaa, kana-aurajuustopizzaa… tiramisua ja key lime pieta. Lisäksi salaattia, kasviksia dippailuun ja suklaata jälkkäripöytään. Niin ja viiniä. Paljon ja hyvää.

Tällaiset illanistuijaiset on oikeesti pimeän vuodenajan suola. Jotain pientä kivaa, mitä odottaa. Ystäviä ja hyvää ruokaa. Rentoa yhdessäoloa, nyyttärimeininkiä ja aivan älytön määrä naurua. Priceless!

Tällä kertaa iltamat vietettiin meidän kuistilla. Näin syksyisin siinä voi jo viettää aikaa, kun ei ole paahteisen kuuma. Kynttilät ja villasukat lämmittää sopivasti illan viiletessä. Ja tunnelma oli kohdillaan!

kaa

piirakkailta 021

piirakkailta 018

piirakkailta 020

piirakkailta 040

piirakkailta 031

piirakkailta 037

piirakkailta 050

piirakkailta 065

Onneksi viiniä ei kuitenkaan niin paljon ollut, että tämä päivä olisi mennyt hyväntekeväisyyteen. Sydän on ollut topata ainoastaan Susijengin peliä seuratessa. Sisso ja jestas, mikä peli! Auuuu!

Lupaan piiraiden reseptejä toisella kertaa. Nyt lähden vielä reippailemaan. Ja kehotan kaikkia viettämään piirakkailtoja, such fun! 🙂

-Päivi-

Pihakirppis!

Kovasti (olevinaan) pitää kiirettä. Pari pidempää työpäivää ja lauantainen pihakirppis ovat vieneet ajan aika laajalti. Nytkin tulin vaan pikaisesti vinkkaamaan juurikin tuosta lauantaisesta kirppiksestämme. Tyhjennellään siis Uskolan varastoja tuohon pikkuiselle pihallemme tulevana lauantaina. Ajatuksena lähinnä päästä meille turhasta tavarasta eroon. Myynnissä kaikenlaista lastenvaatteista astioihin ja sisustusjuttuihin, muutama huonekalukin mukana. Samaan syssyyn ajateltiin myydä pois jäämistöä kaupaltani, jonkin verran aivan uuttakin kamaa myynnissä, siis.

pihakirppis

Tarkempia tietoja kirppiksestä saat tykkäilemällä Uskolasta myös Facebookin puolella, elikäs täällä.

Kaikkea kivaa on tiedossa viikonlopuksi, lupaan palailla bloggailemaankin paremmin tuolloin. Hojo hojo!

-Päivi-